Maailma on erilainen (entisen) myyjän silmin

”Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin” julistivat Veikkauksen mainiot TV -mainokset muutamia vuosia sitten. Maailma on erilainen myös entisen myyjän silmin. Kaikenlaiset mainostekstien tyhjänpäiväisyydet ja valheelliset lupaukset tökkivät entistäkin enemmän. ”32 % kuivempi tunne!” No tottahan toki ja seuraavassa mallissa varmaan sitten jo 35%? Testiryhmä oli varmasti edustava, suuri, objektiivinen ja tulokset vertaisarvioituja ja toistettavissa? Joo. Kaikille myyjiksi haluaville suosittelen lämpimästi Jari Sarasvuon ja Pertti Jarlan ”Myynnin korkeajännitystä”. Ohut kirja, mutta sisältää kaiken oleellisen, jolla myyjänä jo pärjäisi – ei kannata ostaa Helsinki-Vantaan kirjakaupasta jotain tämänhetkisen bisnesgurun hehkutettua opusta, jota ei suurin osa kuitenkaan jaksa lukea loppuun asti.

Asuntojen vuokrailmoitusten lisäksi tuli asuinalueiden paremmman ymmärryksen vuoksi luettua myös myynti-ilmoituksia, joten sain nopeasti yliannoksen paikallista asuntojen kehupuppua. Seuraavalla lista auttaa tulkitsemaan, mitä ilmoituksessa oikeasti sanotaan.

Fully insulated – rossipohjaisissa taloissa lattian alle asennettu lisäeristys, joissain tapauksissa myös sisäkaton päällä on eristys. Ei tarkoita että seiniin olisi asennettu eristettä vanhoissa taloissa tai että läpipuhaltavia reikiä olisi tukittu

Character – arkkitehtoonisesti outo tai vanhanaikainen. Usein myös epäkäytännöllinen

A lot of character – arkkitehtoonisesti todella outo, hassut värivalinnat ja mahdollisesti erittäin epäkäytännöllinen

Architecturally designed – kuten ”character” mutta uusi ja trendikkään mitäänsanomattomassa väriskaalassa

Easy care section – 1) ei istutuksia, pelkkää nurmikkoa tai betonia 2) kääpiökokoinen tontti

(suitable for) Executive couple – uusi, tai ainakin omistajiensa mielestä hieno, talo. vaaleat pinnat, joihin ei vahaliitupiirroksia ja pikkuauton renkaanjäkiä kaivata. Vähän isommat lapset kyllä kelpaavat.

(suitable for) Professional family – eksklusiivisuudessa yhden pykälän edellisen alapuolella.

(suitable for) Working individual or couple – edellisen alapuolella

Suitable for maximum x tenants – Lukumäärää ei kannata ottaa kirjaimellisesti, enemmänkin hyväksytään jos hakijana on ”oikeanlainen” perhe.

Peaceful location – 1) oikeasti kiva sijainti päättyvän kadun varrella tms. 2) jossain hevosenperseessä

Rural tranquility – syvällä hevosenperseessä, jonne et pääse ilman nelivetoautoa

Short walk to school – jos koulun nimeä ei ole mainittu, niin kyseessä on jompikumpi paikkakunnan ei-halutuista kouluista

Scandi makeover – Sisällä valkoiset pinnat ja lattia värjäämätöntä puuta

Starter home – 1) hyväkuntoinen huonolla alueella oleva pieni talo. Siksi näyttää edulliselta. 2) huonokuntoinen hyvällä alueella oleva pieni talo. Siksi näyttää edulliselta.

Classic kiwi bach – joitain kymmeniä vuosia vanha, joka nurkastava vetävä kylmä murju, yleensä lähellä rantaa. Ei lämmitystä, eristystä tai muitakaan moderneja ominaisuuksia.

Prestigious address – pääset asumaan alueelle, jossa ihmiset kuvittelevat olevansa muita parempia. älkää köyhät vaivautuko.

Sought after area – pykälä edellisen alapuolella. yritämme tässä sanoa, että tarjontaa olisi tällä alueella kysyntää vähemmän.

Potential – laaja vaihteluväli remonttimiehen unelmista ”vanha pois ja uusi tilalle” mörskiin

”Stylish executive living in prime location” ja muuta vastaavaa puppua

Suurimman osan vuokra-asunnoista löytää realestate.co.nz ja trademe.co.nz sivustojen kautta. Harvakseltaan ilmoituksia näkee myös paikallislehdessä, mutta merkittävä osa löytää uuden vuokralaisen suoraan tuttujen ja facebook -ilmoittelun kautta. Suoraan omistajalta vuokratessa vuokrataso on yleensä edullisempi, koska vuokra-asuntojen välittäjäfirmat rokottavat välitys- ja manageeraustoiminnastaan tyypillisesti 10 % kuukausivuokrasta vuokranantajalta. Vuokra-asunnoista vaikuttaa olevan pula kaikissa suurissa ja vähän pienemmissäkin kaupungeissa, joten asunnon etsijän oltava aktiivinen. Asunnonvälitysfirmoissa kannattaa vierailla näyttämässä nenäänsä, koska kaikista asunnoista ei ilmoiteta julkisesti ollenkaan, kun ei haluta ”vääriä” ihmisiä kurkistelemaan nurkkiin.

Ikku

Luomua vai ilman lisättyä suolaa ja sokeria?

Viileämpien kelien myötä siimahännät siirtyvät lämmittelemään sisätiloihin. Niinpä meillekin saatiin kotieläin tai -eläimiä, joista me emme valitettavasti vain suuremmin ilahtuneet. Ensimmäisen, rautakaupasta hankitun, loukun paketti mainosti suurta tehoa ja hiirelle nopeaa ja varmaa kuolemaa. En tiedä minkämaalaisille jättihiirille loukun laukeamispaino oli mitoitettu, meidän kotieläimemme vain kiitti maapähkinävoitarjoilusta ilman lisättyä suolaa ja sokeria ja jäi odottamaan toista annosta. Seuraavan loukun noudin sitten tutusta ja turvallisesta Pak N’ Savesta, valiten mahdollisimman herkästi laukeavan. Saalista saatiinkin jo ensimmäisenä yönä ja hiiren litteästä olomuodosta päätellen kuolema oli ollut nopea. Loukku on taas viritettynä jääkaapin vieressä ja nyt odotetaan josko luomumaapähkinävoi houkuttelee seuraavan asiakkaan viimeiselle illalliselleen.

Viime viikolla kelit olivat viileimmät tähän mennessä, yölämpötila putosi pari kertaa nollaan, aamulla auton ikkuna oli kuurassa ja päivällä lämpötila nousi vain neljäntoista asteen tienoille. Viikonloppuna alkoi tuulla pohjoisesta, josta seurasi hetkellinen yölämpötilan nousu toiselle kymmenelle ja melkein 20 asteen päivälämpötila. Keskitalvi täällä voi siis olla lämpimämpi kuin kylmä suomalainen juhannus ja kylmimmilläänkin vastaa kuulasta syyskuun päivää Pirkanmaalla. Siksi huvittaakin, kun paikalliset kertovat kelin olevan ”freezing” (päivällä) ja kun täällä on jonkin sortin muotia tehdä urhea ”polar dip” pulahdus 15 – 16 asteiseen meriveteen.  Olen muistanut valistaa, että ”teknisesti ottaen keli ei ole ”freezing” kun ollaan kuitenkin plussan puolella” ja printtasin kahvihuoneen seinälle Varustelekan ”juhannusbingo” -mainoskuvan ja (vain hieman valehdellen) kerroin tämän keskitalven olevan lämpimämmän kuin suomalainen keskikesä.

Kun melkein viisi kuukautta osattiin asua yhdessä paikassa muuttamatta, niin vajaan neljän viikon päästä mennään taas. Loppujen lopuksi löydettiin kelvollinen, muttei järjettömän hintainen vuokrakämppä Ohopelta, joten päästään lähemmäs lasten koulua ja kavereita. Eikä sekään haittaa, että biitsille tulee matkaa reilu puoli kilometriä ja Ohiwa harbouriin kolmesataa metriä. Viimeksimainitussa harvemmin on liikaa tuulta tai aaltoja kajakilla kuntoiluun ja nyt ei ole tekosyitä olla lähtemättä kun kajakin voi kantaa suoraan autotallista rantaan saakka. Tulee varmaan hankittua myös A:n haikailema SUP lauta nyt.

Tätä kirjoitellessa huomasin vihdoin ensimmäisen maanjäristyksenkin. Tuli näköjään viiden rypäs (https://www.geonet.org.nz/earthquake), joista kaksi tunsin, kaksi vain kuulin ja yhden missasin kokonaan. Geonet-nettisivuilta löytyy maanjäristysdatan lisäksi kaikkea muutakin mielenkiintoista – tietoa tulivuorten tämänhetkisestä aktiivisuudesta (tai tällä hetkellä lähinnä sen puutteesta), tulivuoriwebbikamerat ja artikkeleita esimerkiksi mannerlaattojen hitaista siirtymistä (”slow slip event”) joiden vaikutusta siihen missä ja miten voimakkaana maanjäristykset tapahtuvat ei vielä kovin hyvin tunneta. Tämän vuoksi huonona uutispäivänä voivatkin sopulit tehdä klikkiotsikoita spekuloimalla erilaisilla katastrofaalisilla maanjäristysskenaarioilla. Eniten seuraavaa suurta maanjäristystä ”pelätään” eteläsaaren länsirannikolle tai pohjoissaaren itäpuolelle, mutta laiskasti anglismia käyttäen totean vain, ”etten pidätä hengitystä niitä odottaessani.”

Loppuun vielä pari kuvaa Whirinakin metsästä viikon takaiselta vaelluskerhon päiväretkeltä. Kerhon puheenjohtajan johdolla mentiin ajatuksen ”polut ovat tylsiä” mukaisesti ja hauskaa oli.

 

Talviset vihreät ja ruskeat värisävyt miellyttävät silmää

Rinteen jyrkkyys ei välity kuvasta

Ikku

Lämpimän maan haju – kylmään vuodenaikaan

Kohta parinkymmen vuoden takaa löytyy ensimmäinen muistikuva siitä, miltä haisee maassa jossa ainakin suuren osan vuodesta on lämmintä ja märkää sekä öisinkin lämpötila pysyy mielellään parinkymmenen tienoilla ja kosteusprosentti korkeana. Ulkona tuoksuvat ainavihannat kasvit, mutta myös kosteasta maasta nouseva mätänevän kasviaineksen ja homeen haju. Ravintoloiden ja muiden hyvinhoidettujen tilojen vessat haisevat kloorilta tai vahvasti hajustetuilta pesuaineilta, vähemmän ylläpidettujen taas luonnollisemmilta tuotoksilta. Köyhissä maissa kokonaisuuden täydentävät ulkona leijuva roskien poltosta syntyvä silmiä kirvelevä katku ja ruuanlaittoliesien miedompi savunhaju.

Täällä Tyynen valtameren rannalla ei tuota lämpimän maan dunkkista juuri pääse kesäisin syntymään, kun merituuli puhaltaa sen pois. Nyt tyyninä syysaamuina voi kuitenkin haistaa ”lämpimän maan talvihajun”, eli kituvasti ali-ilmalla palavan puun. Vähän kuin ympärillä olisi siellä täällä vastasammuneita, mutta vielä savuavia leirinuotioita. Kun suuren osan vuodesta on lämmintä ja talonrakennusymmärrys (tai pikemminkin sen puute) on tullut briteistä, ei näiden torppien lämmittamiseen ole perinteisesti panostettu juuri lainkaan. Tällä alueella, eli pohjoissaaren keskivaiheilla merenrannalla, taloissa ei tyypillisesti ole mitään lämmitystä. Jos lämmitys on, niin se on sitten yleensä puutakka, kaasutakka tai ilmalämpöpumppu ja pelkästään olohuoneessa. Yhtään varaavaa takkaa ei ole tullut vastaan, vaan tulipesä lämmittää niin kauan kuin tuli palaa. Tästä syystä arvostetuinta polttopuuta on pitkään hitaasti kitumalla palava puu, esimerkiksi manuka tai eukalyptus ja sivuvaikutuksena saadaan tuo iltaisin ja aamuisin vallitseva haju.

Perinteisen mallin mukaan eläen tärkein lämmittäjä onkin siis aurinko ja asunnon lämpötila seurailee pitkälle ulkolämpötilaa. Päivällä auringon noustessa avataan verhot ja ulkolämpötilan noustessa mahdollisesti myös ikkunat tai ainakin autotallin ovi. Illan viiletessä samat toimenpiteet sitten käänteisessä järjestyksessä. Tällä viikolla yölämpötilat ovat tippuneet jo +7 asteen tienoille, mutta päivälämpötila nousee edelleen +20:een, joka auringon intensiteetin vuoksi tuntuu kuumemmalta kuin vastaava lämpötila esimerkiksi Tampereen korkeudella. Aamulla talo onkin siis viileähkö ja ikkunat kosteudesta helmeilevät.

Asuntoaan tasalämpöisinä skandinaaviseen malliin pitävät todennäköisesti vain jotkut maahan tuoreeltaan muuttaneet skandinaavit, paikallinen tapa on ns. henkilökohtainen/paikallinen kylmältä suojautuminen. Illan viiletessä kääriydytään paksuihin huppareihin, aamutakkeihin, hupullisiin fleece-haalareihin (kalja sille, joka kertoo paremman käännöksen sanalle ”onesie”) ja muihin lämpimiin rytkyihin. Kuumavesipulloja näkee edelleen myynnissä, mutta sähkölämmitteiset huovat ja petauspatjat ovat modernimpi ratkaisu punkanlämmittämiseen. Liikuteltavia öljytäytteisiä lämpöpattereita näkee myös.

Kahvitauolla tuumasin talven myötä alkaneen keitto- ja lihapatakauden. Uunin lämmittäminen kun ei enää muuta asuntoa sietämättömäksi pätsiksi, vaan lämmittää mukavasti. Työkaveri tähän totesi tehneensä edellisenä viikonloppuna lammaspadan ja sitä edellisenä härkäpadan. Näkemys teen (tai muun kuuman juoman) merkityksestä kylmästä vuodenajasta selviämiseen brittikulttuurissa tiivistyi toteamukseen ”…will put the kettle on every time when one farts”.

Tähän olisi hyvä laittaa kuva tien varressa olevista peräkärrykuormista polttopuuta hintalappuineen, mutta eipä ole tullut sellaista otettua. Myöhemmin sellainen siis. Jotta lukutaidottomillekin olisi jotain, niin laitetaan aiheeseen täysin liittymättä kuva uudesta, koemarkkinoinnissa olevasta punaisesta kiwi-lajikkeesta. Kivan näköinen, makua en voi kehua. Ihmettelen jos päätyy vientimarkkinoille myöhemmin ja jos päätyy, niin en voi suositella.

Ikku

Kuinka asennat homeen oikeaoppisesti

Opiskeluaikainen porukka on levinnyt eri suuntiin työelämään. Koska WhatsApp ja vittuilu, niin vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi. Näkökannasta riippuen yhdet palvelevat menneiden aikojen ”savupiipputeollisuutta” kun ”intohimoiset IT-ammattilaiset” eli ATK-nörtit koodaavat toimimattomia ohjelmistoja pitämättömillä aikatauluilla ja budjeteilla. Erityismaininta menee kuitenkin ”raksapenoille”, joiden jäljiltä ei löydy rakennusta, jossa ei olisi hometta – parhaimmillaan jo rakennusvaiheessa asennettuna.

Homeen asentaminen se onnistuu täälläkin -lisämausteena sitten vielä sienet ja puuntaimet. Sieniä tuli vastaan Australiassa sekä kotimme kylpyhuoneen ovenkarminjuuressa että pitkänä rivinä paikkakunnan parhaan kuntokeskuksen seinän juuressa – siis salin puolella. Puuntaimi taas kasvoi täällä yhden tarkastetun mahdollisen vuokra-asunnon vessanpöntön vierestä.

Uudessa Seelannissa vanhemmat rakennukset on perinteisesti rakennettu puutolppien varaan hyvin tuulettuvalle rossipohjalle. Luontaisesti kosteat kelit ja talojen olematon lämmitys altistavat homeelle, mutta toisaalta täydellinen eristämättömyys ja joka karmista ja raosta läpipuhaltava tuuli pitivät huolta ettei ihan läpimärkää kohtaa mihinkään pääse syntymään.

Sittemin on siirrytty rakentamaan maanvaraiselle betonilaatalle ja viimeisimpinä aikoina on valtiollisin määräyksin ryhdytty vaatimaan talojen eristämistä. Kirsikkana kakun päällä ovatkin sitten monimuotoiset ja jos mihinkäkin suuntaan pokatut katot, joissa ei tuuletusrakoja näy. Lyhyesti sanottuna meno näyttää rakentamisessa vähän samalta kuin Suomessa 70-luvulla. Eikä juuri mitään oppia tietty käydä hakemassa ulkomailta.

Jos joku haluaa tarkemmin tutustua paikallisiin homeenasennussääntöihin, niin alla pari linkkiä.

Höyrysulkua pidetään tarpeettomana ja jos jonkun höyryäpitävän kerroksen haluaa asentaa, niin ihan sama mihin kohtaan rakennetta. Vanhoja rossipohjaisia taloja lisäeristetään täällä eri tavoin – selluvillamaton lisääminen olemassa olevan lattian alapuolelle näyttää minusta riskittömältä, mutta styroksilevyjen käyttö taasen ei…

https://www.branz.co.nz/cms_show_download.php?id=795f804f7dcea461b49bb922a5295ba2c6047a32

Ohjeet ulkopuolisen kosteuden aiheuttamien ongelmien välttämiseen. Hyväksyttyjä perustusten tekotapoja ainakin sivuilla 111 ja 181. Kapillaarikatkoa ei vaadita ja kosteutta eristävät ratkaisut ovat ehkä vähän hentoisia?

https://www.building.govt.nz/assets/Uploads/building-code-compliance/e-moisture/e2-external-moisture/asvm/e2-external-moisture-3rd-edition-amendment7.pdf

Eristysvaatimus on ilmoitettu (ihan fiksusti) vähimmäis R-arvona riippuen millä alueella on rakentamassa. Vastaa seinissä noin 70 – 90 mm ja katossa 135 – 180 mm lasivillaa.

https://pinkbatts.co.nz/insulate-your-home/choosing-the-right-insulation/how-to-choose-the-right-insulation-r-value/#productR-values

Seuraan mielenkiinnolla muutamaa lähellä olevaa rakennustyömaata, miten teoria ja käytäntö tulevat niillä kohtaamaan. Kuvassa anturan paikka, tultaneen valamaan saven / mullan päälle.

Ja loppuun pari sanaa oluesta. Speights ”Mid ale” lupaus ”pehmeän maltaisesta keskivahvasta alesta” ei täyty vaan suklaanruskean etiketin takaa paljastuu varsin hengetön, lähinnä kotikaljaa muistuttava tummahko liemi. Sopii janonsammuttajaksi ei-humalahakuiseen juomiseen. Luokan III ”Tummat oluet” ensimmäinen osanottaja, mutta sijoittuu siltikin tässä vaiheessa sijalle 8.

Ikku

Muuttoriemuja

Päästiin reilu viikko sitten muuttamaan pysyvämmänluontoiseen kämppään. Oma muuttokontti ehti saapua valitettavasti pari viikkoa aikaisemmin ja Crown Relocationsin tarjous tavaroiden lyhytaikaisesta säilyttämisestä oli dollareista sanamuotoon käännettynä ”meitä ei romujenne säilyttäminen kiinnosta”. Eli saatanan kallis.

Siispä 157 muuttoyksikköä tungettiin tutun pihasta löytyneisiin kontteihin talteen jotta ne sai taas kohta nostella takaisin auton kyytiin ja tähän osoitteeseen. Piti ottaa hyötyliikunnan kannalta, onneksi etäisyys oli lyhyehkö ja lainaan sai kätevän pikku kuormurin.

Lasten instant-maja.

Muuttokontin sisälmyksistä ”Ministry of Primary Industriesin” tarkastajaa olivat kiinnostaneet pölynimuri ja maastopyörät. No ei mennyt sitten pyörien tiskiharjalla kuuraus ennen pakkaamista hukkaan.

Laatikoiden päältä löytyi muuttomiesten jäljiltä joitain kirjauksia suomeksi (eivät aukea muuttomiehelle tässä päässä) sekä allaoleva, joka kääntyy hieman erilailla kuin kirjoittajalla lienee ollut tarkoitus.

Maasta toiseen muuttamisen ”riemuihin” kuuluvat vanhoista rojuista eroonpääseminen (lähtöpää) ja seuraavaksi tietty uusien romujen hankinta (tulopää):

• Auto (liian kallis muuttaa ja rattikin olisi väärällä puolella)
• Jääkaappi (kuuluu Suomessa asunnon normaalivarustukseen, täällä tai Australiassa ei)
• Ruohonleikkuri (en jaksanut jynssätä puhtaaksi)
• Grilli (kuten edellinen)
• …

On tullut yhtä sun toista ostettua ja myytyä enemmän kuin huvittaisi viimeisten muutaman vuoden aikana. Esimerkiksi moppeja – Suomessa Sini, Australiassa Oates ja täällä Sabco. Tähän väliin voisin kirjoitella 70-luvun Tekniikan Maailman tyyliin ”Testasimme kolme levymoppia” -artikkelin, mutta säästän teidät kaikki kaksi radio kusiviisseiskan katselijaa siltä.

Jääkaappipakastinkin löytyi. Yllättäen paras diili oli Harvey Normanilla, ”normaalihinta” yli 1400, ”vuodenvaihdealennusmyyntihinta” 1150, jota seurannessa ”superalessa” 980 ja kun kysyin parasta ja viimeistä hintaa, niin irtosi 959 dollarilla. Rasittava piirre monella kauppaketjulla ovat jatkuvasti toisiaan seuraavat 20 – 40 % alennusmyynnit eli käytännössä todella kalliit normaalihinnat. Erityisesti Harvey Normanilta (Gigantti ja Isku saman katon alla) tai Farmersilta (Sokos tai jotain sinnepäin) ei kannata ostaa mitään ellei saa vähintään 25 % pois hinnasta. Piristävänä poikkeuksena tähän sääntöön on K-mart – halvat hinnat ja bonuksena auki puoleen yöhön joka päivä.

Muuttokatsaus päätetään muutto-olueen. Waikato draught on viides osanottajamme täällä perinteisten vaaleiden neljäprosenttisten joukosta. Tähän mennessä tutkituista maukkain ja menee jaetulle kärkipaikalle Lion Redin kanssa. Ei näitä toisistaan juuri erota, ainakaan ensimmäsen puolen tusinan jälkeen.

Ikku

 

Johan nyt on markkinat – voi yksien kevät ja toisten takatalvi

Jo ennen tänne muuttoa kuultiin, että vuokra-asunnon saaminen on täällä vähän tiukassa. Syitä on useampiakin, mutta yksi merkittävimmistä oli naapurikylän tulva pari vuotta sitten, jotka muutti yli kolmesataa taloa asuinkelvottomiksi lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Muuttopaine on kohdistunut tänne meidän kotikyläämme ja markkinatalous on toki pitänyt huolen lopusta. Kysyntä ylittää tarjonnan ja hinnat ovat sen mukaiset. Toinen varjopuoli on se, että kun halukkaita on paljon, voi vuokranantaja muuttaa mielensä eivätkä lupaukset pidäkään. Näin ehti käydä yhdelle kollegalle kahdesti ja näin kävi meillekin tällä viikolla. No, nyt on sitten toiseen taloon ensimmäinen vuokra ja vuokravakuudet maksettu ja asiat sovittu sähköpostikirjallisesti. Toivottavasti siis muutamme ensi viikon lauantaina ensimmäiseen pysyvään kotiin.

Nuo aiemmin mainitut tulvat olivat myös seurausta useammasta syystä, varhaisimpana niistä vuoden 1986 maanajäristys jonka jäljiltä tietyillä alueilla maan pinta laski merenpintaa alemmas. Eräs työkaveri kertoi naapuristaan, jonka pitkähköllä maapalalla (”lifestyle plot”) tontin etureuna nousi pari metriä, mutta takareuna laski saman verran ja sinne ilmestyi kuuma lähde. Kätevää ajattelin, parempi varmaan siellä takapihalla kuin esimerkiksi keskellä olohuoneen lattiaa. Ja ai niin, jos ei ole tullut mainittua – tästä ihan vierestä menee geologisesti varsin aktiivinen alue.

Terassimaisema nro 3. Taustalla tulivuori.

Ja sitten vakavampiin aiheisiin. Jatkokertomuksemme neljännessä osassa tutustumme Tui olueen, joka etikettinsä mukaan edustaa ”East India Pale Ale” -oluttyyppiä. Kuten linnut voi Tuomon (nimi muutettu) mukaan jakaa kolmeen tyyppiin 1) suuret linnut, 2) pienet linnut ja 3) erikoislinnut, voi oluetkin luokitella nykyisin käytettyjä luokkia ja alaluokan alaluokkia yksinkertaisemmin. Suuri osa vaaleista ja kevyistä (eli mauttomista) lagereista, aleista, pilsnereistä ja bittereistä voidaan niputtaa luokkaan ”vaaleat käyttöoluet” ja Tui kuuluu tukevasti tähän osastoon. Maku on lähes olematon ja lievästi makeaan päin vivahtava. Etiketti ja laatikko selkeästi tunnistettavat, mutta miinuspisteitä annetaan hailakasta punaisen sävystä. Omassa olutluokassaan sijoittuu tässä vaiheessa sijalle 2/4, Lion Redin pitäessä kärkipaikkaa harjan mitalla.

Hailakka värisävy, vielä hailakampi maku.

Ikku

First world problems.

Vasenta koipea kolottaa. Päkiän syrjässä simpukan leikkaama vekki ja isovarpaasta sorvasi edellisen lajitoveri palan nahkaa irti. Lisäksi netti on tässä huoneistossa ihan paska ja pitsaleikkuri liian terävä. No voisi olla huonomminkin.

Vakituinen kämppä edelleen hakusessa. Ensi viikonloppuna muutetaan 10 km pohjoiseen ja kauemmas biitsistä, eli noin 500 metrin päähän. Siellä voidaan asustella tammikuun loppuun asti. Ensi viikolla on pitkästä aikaa yksi kämppä jota päästään katsomaan. Katsotaan tärppääkö.

Viikko meni nopeasti. Sadetta ei ollut kuin muutama ripsaus päivisin, parina yönä tuli kunnolla ja välillä ukkosen kanssa.

Täältä saa. Ruokaa. Halvalla.

Kulinaarisia ulottovuuksia on haettu vanhemman tyttären värkkäämällä mutakakulla. Itse testasin minkäläisia tulee pinaattilätyistä kun käyttää tuoretta pinaattia. Meheviä.

Ruuanlaittoa ja kokin kalja

Hedelmiä tulee täällä syötyä enemmän kuin Suomessa. Suurin osa näistä on kotimaisia ja hyviä tai erittäin hyviä. Erityismaininta sikamakeille appelsiineille!

Hedelmäsalaatti ja kokin kalja.

Ruokaan liittyen – usein Uuteen Seelantiin liittyvissä jutuissa näkee mainintoja siitä kuinka täällä on hirveän kallista. ”Köyhälle kaikki on kallista” toteaisi yksi hyvä kaverini. Tuntuu välillä kuin suomalainen kuraturisti odottaisi aina kaikkien maiden olevan Suomea paljon halvempia ja sitten kun tämä ei toteudukaan on maa ”kallis”. No täällä jotkut asiat on halvempia ja jotkut kalliimpia kuin vastaavat tuotteet ja palvelut Suomessa, karkealla perstuntumalla samalla tasolla mennään keskiarvolla. Palkkatuoloa verotetaan Suomea kevyemmin, mutta vastaavasti jotkut palvelut pitää kustantaa itse. Esimerkiksi hammaslääkärit ovat tyyriitä, eivätkä ne kuulu työpaikan tarjoaman sairauskuluvakuutuksen piiriin. Pitääkin alkaa vahtimaan mukuloiden hampaiden harjausta ehkä tarkemmin. Tosin sekään ei tietty auta noihin oikomishoitoihin – työkaveri valitti viime viikolla että tyttären oikomishoito tulee maksamaan 9000 dollaria eli noin 5500 euroa.

Tänään käytiin sunnuntaiajelulla Te Kahassa, eli ajeltiin 1,5 tuntia East Capea kohti. Ei olleet pohutukawat eli ”joulupuut” vielä kukassa ja lapset arvostivat ylös-alas-vasemmalle-oikealle mutkatietä. Ajateltiin vaimon kanssa, että pitäisi säveltää jonkin sortin ooppera tai valitusvirsi. Sanoitus, tai ainakin kertosäe, on jo valmiina. ”Tahdon kotiin”, ”Minne me mennään”, ”Miksi me AINA lähdetään jonnekin”, ”Mulla on tylsää”, ”Koska ollaan perillä” ja niin edelleen.

Satasen tiellä g-voimat jylläävät näissä mutkissa

Leikkipuiston ja uimisen jälkeen paluumatka menikin hiljaisemmin kun 67 % takapenkistä nukahti. Leikkipuiston keinu oli niin korkea, että epäilin suunnittelijalla menneen tuumat ja sentit sekaisin. Pilkottaa alla olevassa kuvassa pohutukawan oikealla puolella.

Alue on turistivirroista sivussa ja oli vielä enemmän landea kuin arvasinkaan. Palvelut on hyvin paikallisia ja näköalapaikoilta on näköalat jääneet puskien taakse. Täytyy varata kaksi tai kolme yötä aikaa joku viikonloppu ja ajaa koko lenkki Opotiki – East Cape – Gisborne ympäri. Tämä lomakauden hellitettyä ja kun itsellekin jokunen lomapäivä ehtinyt kertyä.

Paikkakunnan parhaassa paikassa on tiukka pukukoodi.

Ilta ja uusi työviikko lähestyvät. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Iltamaisema featuring katulamppu.

Ikku