Yhden tähden

Saapui ensimmäinen vieras Suomesta pari kuukautta sitten perjantaina. Vieraan lisäksi, lapsia ilahduttivat suuresti myös Fazerin suklaa, vihreät kuulat, lukuisat purkkapussit ja Oululaisen hapankorput. Lähestymistapana herkkuihin oli tuttu ja turvallinen ”syödään kaikki heti pois”. Joku muu iloitsi yhden tähden jallupullosta ja Napuen ginistä. Nämä taas on visusti säästetty, eikä oikea aika (ja seura) niiden nauttimiselle ole vielä tiedossa.

Kun vierailun ajalle ei mahtunut kuin kaksi viikonloppua, ei aikaeroväsymykselle (eikä vieraalle) armoa annettu, vaan heti lauantaiaamuna pinkaistiin tien päälle. Suunnaksi otettiin Wai-O-Tapun ”thermal wonderland” maaseutumaisemareittiä, eli valtatien 38 kautta. Matkalla pysähdyttiin Muruparassa nauttimassa flat whitet ja ajamassa keskusta kerran ympäri. Kun kylän suurin nähtävyys – kahteen kertaan varastettu pankkiautomaatti – ei ollut suorittanut kolmatta tulemistaan, ei syytä pidemmälle pysähtymiselle löytynyt,

Itse Wai-O-Tapu on turistikohde turistikohteiden joukossa. Jos koko reitin jaksaa ympäri kävellä, niin varmasti ehtii nähdä höyryävää vettä kyllikseen, ynnä yhden vihreän ja yhden keltaisen järven. Aamun hieman tahmean liikkeellelähdön vuoksi ei ehditty nähdä päivittäistä ”Lady Knox” -geysirin purkausta klo 10:15 – eikä siis päästy todistamaan sitä, että päivittäinen purkaus täsmälleen vartin yli kymmenen aamulla saadaan aikaiseksi kaatamalla saippuahiutaleita geysiriin. Kuraturismi on usein tarua ihmeellisempää bisnestä.

703A8122 net

703A8125 net
Verkot viritettynä
703A8155 net
Lämpimämpänä päivänä voisi nähdä enemmän
703A8164 net
Keltaista vettä vanhalta kaivokselta näyttävässä montussa.

Paluumatkalla käytiin lillumassa lämpimässä vedessä ”Waitangi soda springsissä”. Jos kohta on kahdesta purosta pieneen lampeen virtaava vaihtelevan lämmin-kuuma vesi aidon luonnollista, niin sitä oli myös muu kävijäkunta. Yksi perhe oli shampoopullojen kanssa pesulla ja toisen porukan pienen karhun kokoisen ja oikein ystävällisen karpaasin koko selän täytti jengitunnustatuointi. Työkaveri valisti myöhemmin, että nuo koko selän laajuiset tatuoinnit pitää ”ansaita”, eli kyseinen vesseli on siis suorittanut jotain vähän vakavampaa rikollisuutta.

703A8167 net
Waitangi soda springs. Rotoruan ja Whakatanen puolessa välissä valtatien 30 varrella

Sunnuntaina suunnattiin sitten etelään ja matkalla pysähdyttiin hakemaan piknikevästä Opotikin New Worldista, joka sekin oli taas jonkinlainen kokemus. Kylmäaltaan kokonaisten sianpäiden ihmettelyn lisäksi ehdittiin ihailla kassojen takana olevaa mittavaa kokoelmaa turvakameran kuvaamia henkilöitä. Näytti siltä kuin puolet kylän asukkaista olisi päässyt tähän ”persons of interest” -kokoelmaan. Parin – kolmen tunnin ”Tauranga loop trackin” ja pikniklounaan jälkeen ajeltiin vielä syvemmälle ei-minnekään, eli kahville aivan erinomaiseen Motuvation -kahvilaan Motun kylään.

Olin ajatellut ajaa takaisin Opotikiin ”Motu coach rd” kautta, joka tunnettiin aiemmin Uuden-Seelannin rallin vaativimapana erikoiskokeena, mutta matkalla olleet kyltit – kertaalleen ”tie suljettu” ja kaksi kertaa ”tie auki” vähän epäilyttivät. Kahvilan emäntä vahvisti, että eiköhän tiestä henkiläautollakin läpi pääse, kunhan ei juutu lopussa olevaan kahluupaikkaan. Totesi kuuluvansa vapaapalokuntaan, eli jos sitten kuitenkin juuttuisimme kiinni, niin hän tulisi meitä myös pelastamaan. 47 km pätkä osoittautui maineensa veroiseksi, takapenkillä oltiin g-voimiin varsin kyllästyneitä, pelkääjän paikalla pelättiin kunnolla ja Colin McRaen reittiennätys vuodelta 1994 (37 minuuttia ja 21 sekuntia) jäi edelleen voimaan. Mazdan helmatkaan eivät jääneet matkalle, vaikka se viimeinen kahluu / puronylitys olikin pakko ottaa ”nyt sitten vähän vauhtia, muuten tuohon jää salettiin jumiin” -taktiikalla rouskauttaen.

703A8191 net
Blackberry on vallannut vanhat lammaslaitumet
703A8211 net
Laiduntaminen laaksossa alkoi 1900 -luvun alussa, hiipui 1920 -luvun loppuun mennessä ja loppui 1970 -luvun aikana. Kotoperäinen kasvillisuus palaa hiljalleen.
703A8214 net
”Pysytte sitten huutomatkan etäisyydellä, ette ryntää kauas edelle”. Ja seuraavaksi kaksi mukulaa havaitaankin pieninä pisteinä alla olevassa laaksossa.
703A8216 net
Tämä puronylitys tuotti yhden pyllähdyksen ja suuren desibelimäärän.
703A8256 net
Reitin alussa/lopussa on mainio uimapaikkasuvanto, johon täytyy palata kesällä

703A8264 net

703A8270 net

703A8309 net
Motu Road

Seuraavan viikonlopun retkeilyn kuvasatoa sitten myöhemmin, täältä kuulemiin.

Ikku

Redwoods revisited

Koitti vihdoin se lauantai, kun oli mahdollista lähteä testaamaan minkälaista on ajaa Redwoodsin reittejä täysjoustomaastopyörällä – ja hauskaahan se oli. Vauhti kasvoi myös, mutta tällä kertaa ei tullut tutustuttua maan kamaraan lähemmin, kuten ensimmäisellä reissulla pari kertaa.

Edellisestä reissusta viisastuneena aloitin aamun bussikyydillä ylös. Päätöstä helpotti, kun koivet ovat olleet pari-kolme viimeistä viikkoa koko ajan enemmän tai vähemmän jumissa päivittäisen työmatkapyöräilyn pituuden (ja nousumetrien) kasvun vuoksi. Aamun Rotoruaan autoilun ja bussikyydin jäljiltä oli vähän uninen olo, mutta se kyllä karisi ja aamurähmät katosivat viimassa silmistä, kun laskettelin ”Eagle vs Shark:n” alas. On grade 3 reitiksi aika railakas, mutta mukava siitä huolimatta.

703A8433 net
Tikitapu eli Blue lake. Kuulemma puhdas, hyvä vesi ja kartan mukaan uimaranta ja kahvio vähän edempänä.

Seuraavat ”Tangaroamihi” ja ”Te Kotukutuku” olivat grade 2:sia, mutta nekään eivät olleet mitenkään tylsiä vaan väliin osui varsin nopeita pätkiä. Bonuksena muutamissa kohdin kotoperäistäkin metsää ja näkymät kahdelle eri järvelle. Tämän jälkeen oli alkuperäinen tarkoitukseni polkaista ”Taura:n” kautta takaisin bussille ja sillä mäen huipulle, mutta reitti olikin suljettuna hakkuiden vuoksi.

703A8436 net
Helppo pätkä ”Tangaroamihi” reittiä ja ikivihreää metsää
703A8450 net
Rotokakahi eli Green lake. Palautettu paikallisen heimon (iwi) haltuun ja on pyhä (tapu), uiminen, kalastaminen ja veden juominen on kielletty. Kuvassa näkyvää Motutawan saarta on aikoinaan käytetty hautausmaana, mukaanlukien kuuluisiakin päälliköitä

Enempiä ihmettelemättä Plan B toteutukseen ja lihasvoimalla 350 metriä ylös Moerangi rd:ia ”Timewarpi:a”. Pienen maisemien ihailun jälkeen hiellä ja tuskalla hankittu potentiaalienergia muuttui vauhdiksi ja kuumiksi jarrulevyiksi ”Split enz – Pondy new – Rollercoaster – Old chevy” -kombinaatiolla. Kaikki ovat grade 3:sia, ensimmäinen käytännössä pelkkää alamäkeä, kaksi seuraavaa alamäkivoittoisia, mutta viimeinen käy jo hyvästä reenistä itsessään, vaihtelevasti ylös ja alas.

703A8459 net
Kiitos maisemasta kuuluu avohakkuulle
703A8472 net
Duck pond
703A8477 net
1990 -luvun alkuun asti Rotoruan kaupungin jätevedet laskettiin Rotorua-järveen. Tämä yhdistettynä maatalouden päästöihin johti Suomessakin niin tuttuun järven rehevöitymiseen ja sinileväongelmaan. Koska purkuputkelle ei saatu lupaa (paikalliset heimot voivat torpata lähes minkä tahansa projektin vedoten Waitangin sopimukseen), niin ratkaisuksi tuli ruiskuttaa jätevedenpuhdistamolta tuleva vesi Redwoodsin metsään. Ei kannata siis eksyä 15 metriä kauemmas reiteiltä, jollei halua kultaista suihkua.
703A8478 net
Harva säiliö on näin kaunis

Grade 2 ”The dipper” ja ”Tahi” sopivat päivän kevyeksi päätökseksi. Päivänvaloa olisi vielä riittänyt, mutta 35 km oli tällä kertaa ihan tarpeeksi.

703A8485 net
Palvelut ovat rajalliset, mutta riittävät – WC:t, suihkut, vasta aukeamassa oleva pikku kylpylä sekä kuvassa näkyvät pyörävuokraamo, infopiste / varustekauppa ja hyvä, muttei edes pahanhintainen kahvio.

Ikku

11 – 18. Rotorua pari kuukautta sitten

Tämä Rotoruan reissu tuli siinä mielessä kalliiksi, että kokeillut maastopyöräreitit johtivat pakottavaan tarpeeseen hankkia elämäni ensimmäinen täysjoustomaastopyörä. Sitä pääsen toivottavasti ensi viikonloppuna kokeilemaan Redwoodsissa, siihen saakka täytyy tyytyä peruskunnon kohottamiseen työmatkapyöräilyllä vanhalla jäykkäperällä. Muuton jälkeen matkaa töihin on ollut 12,5 tai 14,5 km suuntaansa reittivaihdoehdosta riippuen – nousua tulee kummassakin yli 150 metriä, joten on ollut tässä ensimmäisten parin viikon jälkeen reidet vähän jumissa.

20190603_103632
Maisema Maunga Kakaremealta Taupoa ja Ruapehua kohden. Viime viikkoina on tullut jonkun verran lisää lunta vuorten päälle, tänä vuonna on Ruapehullakin kuulemma ollut ihan kohtuullinen laskettelukausi.
20190603_103958
Maisema toiseen suuntaan. Ylellä oli tänään juttu Uuden-Seelannin sukupuuttoon kuolleista ja kuolemassa olevista lintulajeista. Tämä – monen mielestä kaunis – näkymä on suoraan alkuperäisten eläinlajien hävittämisen ohjekirjasta (jos sellaisen joku kirjoittaisi). Alkuperäisen metsän tilalla on pelkkiä vieraslajeja – Euroopasta tuotuja ruoholajeja laiduntamiseen ja Kaliforniasta kotoisin olevaa Montereynmäntyä plantaasina. No on tuossa etualalla muutama kotoperäinenkin puska.
20190603_123823
Ulkomailla ehtii monesti yllättyä siitä, mitä minkäkin kaupan valikoimiin kuuluu. Perussärkylääkkeet saa ruokakaupasta ja isommasta apteekista taasen voi löytää vaikkapa pyykinpesuainetta, höpö-höpö homeopatiaa tai vaatteita. Puutarhamyymälöissä on usein kahvila, välillä hyväkin.
20190603_123916
Puutarhamyymälöistä puheen ollen – ne ovat täällä parempi bisnes kuin Suomessa, kun kasvukausi on ympärivuotinen.
20190603_124847
Redwoodsissa ei hyvällä kelillä tarvitse olla yksin. Onneksi tungos rajoittuu parkkipaikalle ja huipulle vievään bussiin – reittien runsaus pitää huolen siitä, että varsinkin kauempana parkkipaikoista olevilla alueilla saa kyllä pyöräillä rauhassa omaa vauhtiaan. Tunnelma muistuttaa laskettelukeskuksen vastaavaa, vain rinnebaarit puuttuvat.
20190603_134436
Vielä on 120 km reittejä ajamatta. Mustille (grade 5) tosin en aiokaan ja grade 4:kin menen vain jos niiden välttäminen aiheuttaa liian pitkän mutkan siirtyessä pisteestä A pisteeseen B.
20190603_142556
Näille hyppy-grade-nelosille en mene vaikka pitäisi kiertää pitkäkin lenkki ympäri

Ikku

 

 

 

Maunga Kakaramea ja Whakarewarewan reitit maastopyörällä

Kuningattaren alamaisilleen jalosti suoman pitkän viikonlopun viimeisenä päivänä oli aika vaihteeksi käydä tutkimassa uusia maastopyöräuria. Parin päivän ajan oli tuullut tukevasti etelästäpäin ja kelit olivat sen mukaiset, eli paikallisella mittapuulla kylmät. Rotoruaa kohti ajellessa usva oli paikoitellen paksua ja aamuauringon säteet sulattivat yöllä muodostunutta kuuraa pois.

703A7700

703A7698
Aurinko sulattaa pienen kuuran nopeasti
703A7709
Kun ruskaa löytyy vain yhden puun verran, niin se erottuu kivasti

Maunga Kakaramean eli Rainbow Mountainin huipun kautta vievä maastopyöräreitti on määritelty kuuluvaksi yhdestä viiteen ulottuvan asteikon tasolle neljä. Aamupäivän hikoilu ja sydämentykytykset täällä ja iltapäivän läheltäpititilanteet Redwoodsissa selkeyttivät oman tasoni näiden reittien suhteen. Kolmostasonreittejä on kiva rallatella menemään, ylämäet selviää polkemalla, välillä voi olla sujuvia tasaisia polvelevia pätkiä, alamäet ovat mäkiä, eivätkä suoria pudotuksia ja hypyt ovat joko inhimillisiä tai ne voi kiertää. Eli kaiken kaikkiaan näistä reiteistä minä voin nauttia. Nelostasolla kaikkeen tulee kulmakerrointa lisää. Ylämäkiä ei jaksa polkea ylös ja alamäkiä ei uskalla laske alas. ”Tasaisella” osalla vastaan voi tulla polun yli poikittain olevia puunrunkoja tai ihan vaan puolen metrin korkuisia pystysuoria portaita ylös tai metrin pystysuoria pudotuksia alas. Olen oppinut, että jos reittikuvauksen maastopyöräjärgonissa on sana ”tekninen”, niin viitataan edellämainittuihin piirteisiin. Nelostason reittien hyppyreitä en ole edes uskaltanut kokeilla. Tällaisen reitin voin läpi räpiköidä jos se osuu järkevimmäksi siirtymätaipaleeksi matkalla johonkin kiinnostavaan paikkaan, mutta vitostason reittejä minulla ei ole aikomustakaan testata.

Tästä takaisin Maunga Kakarameaan – taisin enemmän työntää munamankelia mäen päälle, kuin polkea. Näkymät huipulta olivat kyllä mainiot, erityisesti Mt Ruapehun suuntaan. Yksittäisten kuumien lähteiden ja geotermisten voimaloiden höyrypatsaat, Ohaakin geotermisen voimalan jäähdytystorni, Mt Tauhara ja Taupon lähteltä nousevat höyrypilvet erottuivat hienosti. Alamäki oli ensimmäisen puolikkaan verran selviytymistaistelua – sama olo kuin sukset jalassa jäisellä mustalla rinteellä, mutta jälkimmäinen puolikas oli ihan mukava. Ruuhkaa ei reitillä ollut, tapasin kolmen kävelijän ja kolmen pyöräilijän joukot. Yhdeltä pyöräilijöistä oli mennyt satula rikki, kun oli tullut hypyn alas ”palleilleen” liian kovaa. Oltiin yhtä mieltä siitä, että oli toki parempi että meni ennemmin satula kuin pallit rikki.

703A7730
Suoraan edessä Mt Tauhara Tapon kupeessa. Taustalla lumihuippuja, korkeimpana niistä Mt Ruapehu
703A7757
Puupeltoa ja avohakkuita aivan turistikohteiden vieressä sulassa sovussa.
20190603_123823
Pro tip. Puutarhamyymälöistä löytää välillä aivan erinomaisia kahviloita.

Puolen tunnin moottorimarssin päästä löytyi päivän pääkohde, Redwoodsin eli Whakarewarewan metsän, maastopyörämekka. Tarjolla on kompaktilla alueella yli 150 km reittejä joka tasolle ja makuun. Pyörävuokraamoita, kahviloita ja mäkeä ylös alas sukkuloivia busseja on tarjolla useampia. Tunnelma oli vähän vastaava kuin laskettelukeskuksessa hiihtoloma-aikaan, vain rinnebaarit ja pyöräilykenkätanssit puuttuivat.

703A7830
Bussit ja pyörätrailerit olivat täynnä koko päivän

Taas kerran piti saada ensin ottaa itse tuntumaa ensin, käyttämättä mitään helpottavaa bussikyytiä huipulle. Lopputuloksena oli 887 nousumetriä ja melkein 30 km aamupäivän 401 metrin ja vajaan yhdeksän kilometrin lisäksi ja meinasi tulla pimeä ennen kuin pääsin metsästä pois. Perse ja reidet suosittelivat yläpäälle, että ensi kerralla otettaisiin nöyrästi bussi ainakin ensimmäisellä rundilla ylös. Toinen kehuttu vaihtoehto olisi vuokrata sähköavusteinen maastopyörä, jolloin ei ole tarvetta jäädä jonottamaan sukkulabussille. Uusissa sähkö-MTB:ssä riittää kuuleman mukaan akku hyvin koko päiväksi ja potkua on niin paljon, että pyörällä voi auttaa kaverinkin mäen päälle.

Reiteistä Bunny Jugs 2, Paddy’s Run ja erityisesti Split Entz jäivät hauskoina mieleen. Yhdistetty vaellus- ja pyöräilyreitti Tuhoto Ariki on aika ahterista pyörällä. Sekä puuduttavan pitkä, että nelostason reittinä ”tekninen” elikkäs liian vaikea minulle.

703A7841
Split Entzin päältä on viimeisimpien hakkuiden jälkeen koko Whakarewarewan parhaat maisemat.

Screenshot_20190603-171959

Asteikolla ”turistivedätys – oikeasti käymisen arvoinen kohde”, päädyin tukevasti jälkimmäiseen, eli hieno kohde aktiivisille matkailijoille.

Ikku

Rotoruan tukkirekat riviin järjesty!

Ei päässeet työt pahasti joulun ja uuden vuoden aikana rasittamaan, vaikkei vuosilomapäiviä käyttänytkään. Uudessa Seelannissa uuden vuoden päivän lisäksi myös toinen tammikuuta on yleinen vapaapäivä, joten launtaista 21.12. sunnuntaihin 6.1. välillä on 6 työpäivää ja 10 vapaapäivää.

Käytiin ajelulla Rotoruassa, mädän kanamunanhajun pääkaupungissa. Ollaan pyritty aktiivisesti välttämään kuraturismiansoja, erityisesti Australiassa vietetyn ajan jälkeen. Siellä näki miten jotkut kohteet kokevat ansiottoman arvonnousun vain sen takia, että niiden sijainti on näppärä, eli lähellä jotain suurkaupunkia jossa on kansainvälinen lentokenttä. Lopputuloksena on joku tripadvisorissa hehkutettu, keskinkertainen, mutta ylihinnoiteltu kohde. Great ocean road on ihan kiva joo, muttei ihmeellinen tai erikoinen verrattuna muutamaan muuhun vähemmän tunnettuun tienpätkään. 12 apostolia jäivät mieleen kiinalaisturistimassainvaasioistaan ja selfiekeppiviidakostaan, ei siitä että itse kivipaadet olisivat olleet jotenkin erityisiä. Erityismaininta vältettävimmästä kohteesta menee kuitenkin Phillip Islandin Penguin Paradelle. Pingviiniraukat koittavat tulla vasta iltahämärissä maihin, välttääkseen joutumasta petojen kynsiin. Vastassa rannalla on jumalattoman kokoiset betonikatsomot ja jalkapallokentiltä tutut valonheittimet. Katsojat kyllä ohjeistetaan olemaan hiljaa ja olemaan käyttämättä salamavaloja, mutta siitähän aasialaiset vähät välittävät ja australialaiset asiaa vielä vähäemmän valvovat. Pingviinit sitten jäivät pyörimään limboon ranta-aallokkoon, kun eivät uskaltaneet rantautua. En suosittele kenellekään.

Ai niin se Rotorua. Ajeltiin punapuumetsään, jossa oli tarkoitus käydä vain kävelemässä poluilla. Lasten pyynnöstä hetken mielenhäiriössä ostettiinkin ensin liput ”Redwoods treewalkiin”, eli parin kilometrin lenkki puiden väliin rakennettuja riippusiltoja myöten. Että oli tylsä, kaikkien mielestä. 79 dollaria, oikein kunnon turistivedätys. No, muistaapahan taas hetken aikaa harkita hetken pidempään. Itse kävelyreitit punapuumetsässä olivat ihan mukavia ja ilmeisesti maasta kupliva rikki saa lähteet näyttämään melko aavemaisilta.

703a4775
Redwoods tree walk just niin kiinnostavana kuin se parhaimmillaan oli. Eli ei ollut.
703a4779
Vaihteeksi jotain muutakin kuin vihreää

Mukavakin kohde löydettiin – Diversion Maze Park. Lienee jotain vanhaa brittikulttuuria rakentaa labyrinttejä lapsille leikkikohteiksi. Australiassa nähtiin useimmiten pensasaidasta tehtyjä, parhaana niistä ”Tasmazia & Village of Lower Crackpot” jota voi lämpimästi suositelle kaikille lapsenmielisille jotka Tasmaniaan asti päätyvät. Diversion Maze Park oli tehty laudoista ja labyrintin lisäksi löytyi pieni kotieläinpuisto ja kahvila. Pari tuntia kului mukavasti ennen kotiin ajelua. ”Rotovegasiin” palataan joskus myöhemmin, pahimman turistikauden hellitettyä.

703a4801
Kuvassa noin neljäsosa sokkelosta, josta oli haastetta aikuisellekin

703a4804

Jos kohta muuten saa järjestelmällisyyttä ja säntillisyyttä täällä etsiä (sitä löytämättä), niin tukkirekkojen pysäköinti on kyllä parasta A-ryhmää. Vain vihreitä eturivissä, nokattomat mallit vasemmalla ja nokalliset oikeassa reunassa. Epämääräiset väritykset takariveissä.

703a4761
Etummaiset 2 – 3 rivistä

Sata ja yksi olutta jatkokertomuksen osassa 2 ollaan perinteiden äärellä. Lion Red laatikon kirkkaan värityksen ja selkeän graafisen ilmeen erottaa aina positiivisesti oluthyllystä. Tällä kertaa pullon etiketti ei tuota pettymystä, vaan hyväksi havaittu visuaalisten elementtien linja toistuu myös siinä. 4,0 prosenttiseksi olueksi varsin maukas vaalea lager sopii hyvin yleiskäyttöiseksi janon sammuttajaksi kalastukseen, pihatöihin ja muihin aktiviteetteihin. Kuvassa punainen leijona luonnollisessa ympäristössään, grillin välittömässä läheisyydessä.

703a4806

Ikku