Northland – Bay of Islands ensivaikutelmat

Uutena vuotena kävin kokeilemassa kolme yötä lerintäaluelomailua lasten kanssa – tästä oma juttunsa aikanaan. Siitä itse innostuin ja kun A:takin teltan kanssa kesämatkailu kiinnosti, niin sitten seurasikin kuumeinen telttojen ominaisuuksien, hintojen ja saatavuuksien tutkinta. Koska nopeat liikkeet ovat näyttäviä, niin viime viikon tiistaina olikin jo teltta ostettu, lomat sovittu, auto pakattu ja nokka näytti kohti Northlandin länsipuolta. 8,5 vuorokautta ja noin 1400 km myöhemmin palattiin tänään kotiin. Nyt on auto purettu, pesukone pyörii toista koneellista ja talo on hiljentynyt. Kilometrien ja muistikuvien lisäksi Canonin muistikortille näyttää karttuneen 900 enemmän ja vähemmän onnistunutta otosta. Näistä tunnelmista ja kuvista lisää myöhemmin, nyt täytyy alkaa kerätä voimia huomiseen työpäivään – pitää saada kiskottua itsensä sinne tunti etuajassa, jotta ehtii päästä hommista kartalle ennen kuin normaali sutina alkaa.

703A0781 net1
Tane Mahuta – maailman suurin kauri (Agathis australis). Noin 2000 vuotta vanha, kokonaiskorkeus 51,5 metriä ja ja 17.7 metriä korkean rungon tilavuus 244,5 kuutiometriä. Arvioiden 5,5 kiintokuutiota puuta per ilmakuiva sellutonni, tästä tekisi noin 44,5 tonnia sellua (reilu täysperävaunurekallinen), joka riittäisi vajaaseen puoleen miljoonaan vessapaperirullaan.
703A0612 net1
TOP10 Kauri Coast leirintäalueen kohokohdat lapsille olivat uimapaikan ”hyppynaru” ja sisärengas jolla matkailivat lukuisat kerrat edestakaisin. Vastaranta oli minulle epäselväksi jääneestä syystä ”Africa”.
703A0803 net1
Hokianga harbour, etuoikealla Opononin kylä.
703A0930 net1
Kajakkikalastaja lähdössä alimman vuoroveden tienoilla Long Beachilla Russelissa. Pari tuntia myöhemmin tuli ilmeisen hyvän saaliin kanssa takaisin.
703A1119 net1
En huomannut tekstiä, kun oli niin pienellä kirjoitettu. Flagstaff Hill, Russell. Kontissa kaikki tarpeellinen  – rantakamat ja eväät.
703A1164 net1
En ole näin söpösti järjestettyä kierrätyspistettä nähnyt ennen TOP10 Russelin leirintäaluetta. Maitopullot ja muu HD polyeteeni valkoiseen, ruskeat lasipullot ruskeaan, vihreät vihreään ja niin edelleen. Mutta millä ihmeellä tavallisen kansan saa erottamaan alumiinitölkit terästölkeistä? Täällä nähdyn perusteella kun eivät osaa erottaa edes puhjennutta ilmapatjaa (PVC) maitopullosta…
703A1203 net1
Australiassa ja täällä on tullut nähtyä toinen toistaan komeampia rantoja mutta Oke Bay menee parhaiden joukkoon. Tällä reissulla ei ehtinyt kuin mäen päältä mulkaista, täytyy palata joskus paremmalla ajalla – eli paikallisen tyylin mukainen koko päivän rantareissu.
703A1227 net1
Itärantaa jossain Parekura Bayn ja Whangarurun välillä. Kilometrikaupalla hienoa hiekkaa, jolla ei näkynyt ristin sielua.
703A1234 net1
Northlandilla on hienojen maisemien lisäksi myös paljon ja syvää köyhyyttä. Työkaverit vitsailivat ennen reissuun lähtöä, että muista pitää tavaroistasi huolta, voivat helposti kadota. Ongelmia ei ollut, mutta paljon näkyi teiden varsilla taloja, joista oli välillä vaikea päätellä, että asuttiinko niissä edelleen oikeasti. Tässä asutaan.
703A1347 net1
Välinerikoilta ei kuitenkaan vältytty. Olipas harvinaisen paskat släbärit, kestivät noin 2 kk. Palasin Havaianisien käyttäjäksi, kestävät yleensä lähes vuoden ennen kuin remmi katkeaa varpaiden välistä, eivätkä mene yhtä pahasti lyttyyn kuin nämä. Työpaikan ulkopuolella en juuri muita jalkineita käytä.

Ikku

Kuvakyllästetty roadtripraportti reilun parin kuukauden takaa

Lokakuun lopussa, A:n vuoden viimeisen opiskeluviikonlopun ajaksi suuntasin lasten kanssa Coromandelia kohden. Ensimmäiset kaksi tuntia ja 150 km Waihiin asti on normaalia paikallista tietä – loivaa mutkittelua peltoaukeiden keskellä ja välillä vähän tiukempaa kurvia. Waihin jälkeen suoraa tienpätkää ei seuraavan 90 km aikana enää näkynytkään – 1,5 tunnin mittaisen erikoiskokeen aikana sai rattia kääntää jompaan kumpaan suuntaan koko ajan ja heikompivatsaisten kannattaa suosista varata matkapahoinvointilääkkeitä mukaansa jos tälle reitille aikoo. Mutkittelun päätteeksi löytynyt TOP10 Hot Water Beach -leirintäalue oli ihan ok, muttei mitenkään loistava. Lapsille oli pompputyynyn lisäksi tarjolla vain pienehkö leikkipaikka ja polkuautovuokraus ja muutenkin palvelutaso oli ”perusjutut löytyy, mutta ei mitään sellaista että tänne tarvitsisi koskaan palata”. Taitaa taas matkailun peruslainalaisuudet toteutua – jos sijainti on kävelymatkan päässä kuraturistilaumojen yhdestä suosikkikohteesta, niin miksipä sitä liiemmälti lerintäalueeseensa investoimaan– kävijöitä kun riittää joka tapauksessa.

703A9347 NET
Kappale kauneinta Taurangaa
703A9352 NET
Olen käynyt vessassa Betlehemissä ja ajanut Judean halki. Molemmat kun ovat Taurangan lähiöitä.
703A9372 NET
Waihin kultakaivoksen monttu. Ei pysähtymisen arvoinen.
703A9392 net
”Hei, me osataan seistä käsillä!”
703A9408 net
Vanhaa vesipumppaamoa siirrettiin 400 metriä kiskoja myöten, kun riskinä oli sen romahtaminen vanhaan kaivoskuiluun. Tätä mielenkiintoisempaa oli mielestäni nähdä pumppurakennuksen ikkunat silminä ja ovi isona suuna.
703A9419 net
Mutkia? Kyllä. Seuraavat 80 kilometriä

Itse hot water beach on pääosin ihan tyypillinen hiekkaranta, jollaisia tästä maasta löytyy jollei yli tuhatta niin ainakin monta sataa kilometriä. Noin 100 metriä leveän kaistaleen alueelta maan alta virtaa kuumaa vettä, joten pari tuntia alimman vuoroveden molemmin puolin on mahdollista kaivaa itselleen mukava lämminvesiallas. Kävin lasten kanssa viettämässä tavallista rantapäivää ja samalla seurasin sivusta, kun ”turismin yhdistyneet kansakunnat” väkisin yrittivät kaivaa itselleen lämminvesiallasta nousuveden aikana siinä onnistumatta. Hupinsa kullakin.

703A9450 NET
Normibiitsiosalla oli rauhallista, kuumavesialue kuvan vasemmassa reunassa – pienet mustat pisteet ovat parveilevia turisteja
703A9460 NET
Tee-se-itse kuumaisema. Vakaasti uskoivat että kun vaan kaivaa ja kaivaa niin maan alta löytyy kuumaa vettä. Näytti kauhean vaivalloiselta, joten jatkoimme matkaa.
703A9479 NET
30 vuotta vanha Haltin vaelluskupoli näyttää orvon pieneltä telttapaikalla.
703A9484 NET
3,2 sekunnin valotusajalla leikkiessä kamerajalusta olisi varmaan kiva.

Seuraavana päivänä toistettiin ”otetaan rauhassa rantapäivä” toisessa selfierysässä eli 10 minuutin ajomatkan päässä Haheissa sijaitsevassa Cathedral Covessa. 2.5 km kävelyn päässä on – taas kerran – ihan standardi-mukava biitsi, jonka puolessa välissä sattuu olemaan kivessä reikä jonka läpi voi kävellä. Vesi oli vielä vähän vilpoista, joten lapsia ei uiminen kiinnostanut. Parin – kolmen tunnin ajan kiipeiltiin rantakivillä, hypittiin kalliolta veteen ja rakennettiin ”ruskeat terassit” – ”valkoisia” ja ”vaaleanpunaisia terasseja” hieman vähemmän tunnettu nähtävyys. Polun varteen jäävässä Gemstone bayssa on kehuttu snorklausreitti, jolla ei nyt valitettavasti ollut mahdollisuutta käydä.

703A9497 NET
Labour day -viikonlopusta alkaen Cathedral Covelle vievän polun alussa olevan parkkipaikka suljetaan ja autot on jätettävä ennen keskustaa olevalle parkkipaikalle. Täältä voi sitten joko kävellä tai mennä 5 dollarin hintaisella bussilla joko Hahein keskustaan tai keskustan toisella puolella mäen päällä olevalle polun parkkipaikalle.
703A9508 NET
Cathedral Cove piilottelemassa edessä näkyvän niemen takana. Polku mutkittelee välillä natiivipuuston seassa, mutta pääosin maisemat ovat mäntyplantaasia ja nykyistä tai entistä laidunmaata.
703A9509 NET
Toisella puolella pilkottaa Hahein hieno ja lapsiturvallinen ranta. Haheissa asuu pysyvästi 300 ihmistä, mutta lomakaudella asukasmäärä yli kymmenkertaistuu, huipun ollessa uudenvuoden noin 7000 yöpyjää
703A9567 net
Kivi. Taustalla luola.
703A9608 net
Ruskeat terassit. Taustalla edelleen luola.
703A9618 net
Luola. Yläpuoli on ilmeisesti edelleenkin laidunmaana, reunoilla kasvaa muutama natiivipuu ja radiata mäntyä.
703A9659 net
Iltapäivän puolella parkkipaikka oli jo täyttynyt – matkailuautokokoelma oli edustava.

Paluumatkalla pidettiin jaloittelutauko Tairuassa. Hauskan näköoinen pikkykylä, josta löytyi erinomainen takeaway ja reilun kokoinen leikkipuisto lapsille.

703A9663 net
Tairua Harbour laskuveden aikaan. Taustalla muutaman miljoonan vuoden takainen tulivuori mt Paku – huippu 179 metriä merenpinnan yläpuolella.

 

20191028_155216
Surf and Sand Takeaway Tairua. Suosittelen.

Ikku

Käytännön matkavinkit

Jos joku nyt sattuisi olemaan tulossa Uuteen-Seelantiin, vaikkapa joulukuun alussa noin kuukaudeksi kiertämään matkailuautolla paikkoja, niin suosittelisin seuraavia asioita:

Matkasuunnitelma.

  • Kun arvioit päivämatkoja, niin luotat google mapsin antamiin aikoihin miniminä, jonka jokin väli sinulta vie. Kuvitelma suomalaisista keskinopeuksista valtateillä kun ei nyt vaan toteudu, kun vastaan tulee jatkuvalla syötöllä mutkia, joissa auton nokka tuntuu koskettavan perää.
703A9419 net
Normaali valtatie, ei mitenkään mutkainen osuus.
  • Huomioi, että maan liikennesuunnittelu on samalla tasolla Intian kanssa. Suurimpana erona vain se, että Delhissä ruuhkassa on autojen lisäksi seitsemän miljoonaa mopoa – Aucklandissa ruuhka muodostuu pelkistä autoista. Erityisesti Aucklandin kohdalla kannattaa huomioida aamu- ja iltapäiväruuhkat, kun suunnittelee liikkumista – huomattavasti tahmeampaa etenemistä, kuin Suomen syrjäisten rannikkoseutujen (Helsinki ja lähikylät) niin sanotut ruuhkat.
  • Koska brittiläiset perinteet, niin säännöt ”freedom camping” suhteen – sallittu vain tietyillä parkkipaikoilla, vaiko sallittu / kielletty jollain määrätyllä aluella ja montako yötä saa enintään viipyä – ovat aivan aluekohtaisia. Jos matkailuauton mukana ei tule GSM-verkossa toimivaa WLAN -purkkia, niin hanki puhelimeen paikallinen pre paid liittymä datapaketilla. Helpottaa suunnittelua matkan edetessä. Huomioi kuitenkin, että kännykkäverkon peittävyys on kaikkea muuta kuin täydellinen. Vähänkin syrjemmässä ja erityisesti alueilla, joilla on korkeuseroja (suurin osa maasta) ei GSM-peittoa ole.
  • Vesipisteitä ja septitankin tyhjennyspaikkoja on kaupunkien tarjoamina, sen vuoksi ei tarvitse leirintäalueelle mennä.
  • Pysähtymiskohteet. Viime vuosien turistibuumi on tuottanut tyypilliset sivuvaikutuksensa:
    • Turistimäärät tunnetuimmissa kohteissa ovat suuria. Ainakaan minulle ei taistelu elintilasta selfiekeppiensä kanssa heiluvia pakettimatkalaumoja vastaan käy nautinnosta.
    • Sinne tänne on putkahdellut myös aivan ylihinnoiteltuja turistivedätyskohteita. Liian näyttävä ja aggressiivinen mainonta toimii näiden kohdalla yhtenä varoitusmerkkinä.
    • Retkeily- ja vaellusreittejä löytyy pilvin pimein ympäri maata. Tsekkaa www.doc.govt.nz mitä suunnittelemasi reitin varrelle jää. Täältäkään ei löydy kaikki, uudelle paikkakunnalle saapuessa kannattaa ainak poiketa kunnan infopisteellä (iSite), josta usein saa muutakin informaatiota, jota netissä joko ei ole, tai se on noin-mahdotonta löytää.

Varustautuminen.

  • Alussa oli suo, kuokka ja jussi. Tai sitten matkailuauto, tyhjät ruokakaapit ja intoa harrastaa esimerkiksi surffausta.
  • Jos haluaa suorittaa eväiden hankinnan ja muun varustautumisen edullisesti, suosittelen seuraavaa järjestystä:
    • 1) Pak N Save.
      • Ruoka, juoma, kaljat, viinit, vessapaperit, aurinkorasvat yms. Tarjolla myös vaihteleva valikoima muita taloustarvikkeita – juomapulloja, kylmälaukkuja tms.
    • Muista vaihtoehdoista Countdown on vähän hintavampi, aukeaa aikaisemmin ja on pidempään auki. New World (jonka omistaja Foodstuffs omistaa myös Pak N Saven) on jo merkittävästi kalliimpi.
    • 2) Warehouse tai K-mart esimerkiksi alla oleviin. Lähtökohtaisesti K-mart aina halvin (ja auki joka päivä puoleen yöhön asti), mutta myy lähes ainoastaan omia tuotemerkkejään. Warehouse myy sekä halpiksia, että joitain brändituotteita.
      • Bodyboard. K-martista löytyy pelkkiä halpiksia, Warehousesta halpiksia ja Body Gloven vähän parempia. Tsekkaa sopiva pituus googlaamalla joku kokotaulukko, K-martista ei yli 40 tuumaista löydy, Warehousesta löytyy 48 tuumaan asti.
      • Märkäpuku. Surffikurssien hintaan kuuluu varusteet, mutta jos haluaa puljata bodyboardin kanssa meressä pidempään, niin tätä saattaa kaivata. Warehousesta lyhythihainen (spring suit) $70 – $99 ja pitkähihainen $129 – $149. Surffiliikkeiden Rip Curlien ja Billabongien hinnat ovat kolminumeroisia alkavat sitten vähintään kakkosella.
      • Uimapaidat, rantapyyhkeet, aurinkosuojat, aurinkolasit tai muu rantakama. Suomen talvessa valikoimat aika nahkeat, ei kannata sieltä väkisin ostaa, kun täältäkin löytyy.
      • Retkeilykamat, pyöräilykamat, makuupussit, halvat teltat tms. Kuten aiemmat esimerkit.
    • Sille joka haluaa brändikamaa, löytyy tietenkin muitakin liikkeitä. Alla luetelluilla valtakunnallisilla ketjuilla on kuitenkin yksi yhteinen ongelma – kaikkien ”normaalihinnat” ovat aivan yliampuvat ja tähän liittyen alennuskampanjoita pukkaa aivan jatkuvalla syötöllä – pääsiäisalennusmyynti, koulun alkamisalennusmyynti, verovuodenpäättymisalennusmyynti, joulualennusmyynti, uuden vuoden alennusmyynti, lomakauden loppumisalennusmyynti ja varastontyhjennysalennusmyynti vain muutamia mainitakseni. Vuoronperään ovat 20 – 40 % alennuksessa milloin mitkäkin tuotteet ja joskus jopa koko liikkeen valikoima. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, ettei normaalihintaan näistä liikkeistä kannata ostaa mitään.
      • Rebel sport – urheiluliike, enemmän vaatteita kuin muuta
      • Hunting and Fishing – vaatteet ja varusteet retkeilyyn, metsästykseen ja kalastamiseen
      • Macpac – kaikki mitä ulkoilija tai vaeltaja tarvitsee. Usein -40 % kaikista oman brändin tuotteista” -alennusmyyntejä.
      • Kathmandu – kaikki mitä ulkoilija tai vaeltaja tarvitsee. Usein -40 % kaikista oman brändin tuotteista” -alennusmyyntejä.
      • Farmers – vaatteita ja talousryönää. Farmersin 40 % alennus vastaa Warehousen normaalihintaa.

Tämän verran harhaanjohdatusta tällä kertaa. Palaan asiaan, jos keksin lisää.

Ikku

Pari valokuvaa vierailun toiselta viikonlopulta

Maanantaista perjantaihin työmaa hoiti minun viihdyttämiseni ja A vietti aikaa vieraan kanssa. Kahvitauolla työtovereissa heräsi lievää hilpeyttä kun kerroin, että Muruparan ja Opotikin esittelyn jatkeeksi nyt oli ajettu maisemakierros myös Taneatuan kautta esitellen sen tuorein nähtävyys – poltettu poliisiasema. Lauantaina käytiin pikku ajelulla Taurangan suunnassa, josta alla pari kuvaa.

703A8323 net
Te Puken suurin nähtävyys, kirjaimellisesti. Kylästä löytyi myös kiva kahvila ja lapsia pitkään viihdyttänyt iso leikkipuisto.
703A8360 net
Te Puna Quarry Park. Magnoliat juuri kukassa.
703A8378 net
Tyypillinen hedelmäkauppa tienvarressa.

Ikku

 

 

Yhden tähden

Saapui ensimmäinen vieras Suomesta pari kuukautta sitten perjantaina. Vieraan lisäksi, lapsia ilahduttivat suuresti myös Fazerin suklaa, vihreät kuulat, lukuisat purkkapussit ja Oululaisen hapankorput. Lähestymistapana herkkuihin oli tuttu ja turvallinen ”syödään kaikki heti pois”. Joku muu iloitsi yhden tähden jallupullosta ja Napuen ginistä. Nämä taas on visusti säästetty, eikä oikea aika (ja seura) niiden nauttimiselle ole vielä tiedossa.

Kun vierailun ajalle ei mahtunut kuin kaksi viikonloppua, ei aikaeroväsymykselle (eikä vieraalle) armoa annettu, vaan heti lauantaiaamuna pinkaistiin tien päälle. Suunnaksi otettiin Wai-O-Tapun ”thermal wonderland” maaseutumaisemareittiä, eli valtatien 38 kautta. Matkalla pysähdyttiin Muruparassa nauttimassa flat whitet ja ajamassa keskusta kerran ympäri. Kun kylän suurin nähtävyys – kahteen kertaan varastettu pankkiautomaatti – ei ollut suorittanut kolmatta tulemistaan, ei syytä pidemmälle pysähtymiselle löytynyt,

Itse Wai-O-Tapu on turistikohde turistikohteiden joukossa. Jos koko reitin jaksaa ympäri kävellä, niin varmasti ehtii nähdä höyryävää vettä kyllikseen, ynnä yhden vihreän ja yhden keltaisen järven. Aamun hieman tahmean liikkeellelähdön vuoksi ei ehditty nähdä päivittäistä ”Lady Knox” -geysirin purkausta klo 10:15 – eikä siis päästy todistamaan sitä, että päivittäinen purkaus täsmälleen vartin yli kymmenen aamulla saadaan aikaiseksi kaatamalla saippuahiutaleita geysiriin. Kuraturismi on usein tarua ihmeellisempää bisnestä.

703A8122 net

703A8125 net
Verkot viritettynä
703A8155 net
Lämpimämpänä päivänä voisi nähdä enemmän
703A8164 net
Keltaista vettä vanhalta kaivokselta näyttävässä montussa.

Paluumatkalla käytiin lillumassa lämpimässä vedessä ”Waitangi soda springsissä”. Jos kohta on kahdesta purosta pieneen lampeen virtaava vaihtelevan lämmin-kuuma vesi aidon luonnollista, niin sitä oli myös muu kävijäkunta. Yksi perhe oli shampoopullojen kanssa pesulla ja toisen porukan pienen karhun kokoisen ja oikein ystävällisen karpaasin koko selän täytti jengitunnustatuointi. Työkaveri valisti myöhemmin, että nuo koko selän laajuiset tatuoinnit pitää ”ansaita”, eli kyseinen vesseli on siis suorittanut jotain vähän vakavampaa rikollisuutta.

703A8167 net
Waitangi soda springs. Rotoruan ja Whakatanen puolessa välissä valtatien 30 varrella

Sunnuntaina suunnattiin sitten etelään ja matkalla pysähdyttiin hakemaan piknikevästä Opotikin New Worldista, joka sekin oli taas jonkinlainen kokemus. Kylmäaltaan kokonaisten sianpäiden ihmettelyn lisäksi ehdittiin ihailla kassojen takana olevaa mittavaa kokoelmaa turvakameran kuvaamia henkilöitä. Näytti siltä kuin puolet kylän asukkaista olisi päässyt tähän ”persons of interest” -kokoelmaan. Parin – kolmen tunnin ”Tauranga loop trackin” ja pikniklounaan jälkeen ajeltiin vielä syvemmälle ei-minnekään, eli kahville aivan erinomaiseen Motuvation -kahvilaan Motun kylään.

Olin ajatellut ajaa takaisin Opotikiin ”Motu coach rd” kautta, joka tunnettiin aiemmin Uuden-Seelannin rallin vaativimapana erikoiskokeena, mutta matkalla olleet kyltit – kertaalleen ”tie suljettu” ja kaksi kertaa ”tie auki” vähän epäilyttivät. Kahvilan emäntä vahvisti, että eiköhän tiestä henkiläautollakin läpi pääse, kunhan ei juutu lopussa olevaan kahluupaikkaan. Totesi kuuluvansa vapaapalokuntaan, eli jos sitten kuitenkin juuttuisimme kiinni, niin hän tulisi meitä myös pelastamaan. 47 km pätkä osoittautui maineensa veroiseksi, takapenkillä oltiin g-voimiin varsin kyllästyneitä, pelkääjän paikalla pelättiin kunnolla ja Colin McRaen reittiennätys vuodelta 1994 (37 minuuttia ja 21 sekuntia) jäi edelleen voimaan. Mazdan helmatkaan eivät jääneet matkalle, vaikka se viimeinen kahluu / puronylitys olikin pakko ottaa ”nyt sitten vähän vauhtia, muuten tuohon jää salettiin jumiin” -taktiikalla rouskauttaen.

703A8191 net
Blackberry on vallannut vanhat lammaslaitumet
703A8211 net
Laiduntaminen laaksossa alkoi 1900 -luvun alussa, hiipui 1920 -luvun loppuun mennessä ja loppui 1970 -luvun aikana. Kotoperäinen kasvillisuus palaa hiljalleen.
703A8214 net
”Pysytte sitten huutomatkan etäisyydellä, ette ryntää kauas edelle”. Ja seuraavaksi kaksi mukulaa havaitaankin pieninä pisteinä alla olevassa laaksossa.
703A8216 net
Tämä puronylitys tuotti yhden pyllähdyksen ja suuren desibelimäärän.
703A8256 net
Reitin alussa/lopussa on mainio uimapaikkasuvanto, johon täytyy palata kesällä

703A8264 net

703A8270 net

703A8309 net
Motu Road

Seuraavan viikonlopun retkeilyn kuvasatoa sitten myöhemmin, täältä kuulemiin.

Ikku

Halpaa vai kallista – ruoka

Aiemmin tuli jo kirjoitettua, että ei eläminen Uudessa-Seelannissa ole ”hirveän kallista” kuten näkee usein väitettävän. ”Big Mac -indeksin” mukaan Uusi-Seelanti (4.03 USD 2019) on itse asiassa merkittävästi Suomea (5.23 USD 2019) edullisempi. Tällä hetkellä minun perstuntumani onkin, että täällä varsinkin ruuassa on suurempi hintahaarukka kuin Suomessa. Eli samasta tuotteesta tai palvelusta voit maksaa muutaman dollarin tai sitten itsesi kipeäksi ihan oman valintasi mukaan. Tarjolla oleviin valintamahdollisuuksiin sitten vaikuttaa taas asuinalue enemmän kuin Suomessa. Lihapiirakka ja kokis (”pie and coke”) irtoaa karumpien alueiden kulmakaupasta (”dairy”) parhaimmillaan 2 dollarilla (1.15 E), kun taas tavallisesta pikkukahvilassa nautitti aamupala-annos ja flat white kahvi kustantavat helposti 25 – 30 dollaria (14.5 – 17.3 E) – paremmilla alueilla, keskustoissa ja turistirysissä enemmän. Rauhallisella tahdilla maata kiertävä repputuristi voi siis selvitä kohtuullisella ruokalaskulla, kun taas kiireellä kaikki tripadvisorin hehkuttamat rastit kiertävä ja ravintoloissa einestävä turisti kyllä pääsee rahoistaan eroon.

Kun Whakatanessakin jokainen suurempi ruokamarketti nykyään tarjoaa nettiostomahdollisuuden kaupasta noudolla ja Countdown ja New World myös kotiinkuljetuksella, niin tulipa mieleen sitten tehdä hyvin epätieteellisen suuntaa antava ruokakorivertailu. Ruokakorin arvoin äärimmäisen epätodennäköisyyden generaattoria hyväksikäyttäen, eikä minkään sortin ruokapyramidi tai lautasmalli varmaan toteudu. Prismasta ja Pak N’ Savesta pyrin valitsemaan halvimman vaihtoehdon – tuli kauppojen omia Rainbowta ja Pam’s:ia koriin. Sittarista ja Countdownista taasen valitsin aina brändituotteen. Koska kyllästyin tietokoneen ja taulukkolaskennan näpyttämiseen, niin en tehnyt viidettä vaihtoehtoa New Worldista – siihen olisin kerännyt aina kalleimman mahdollisen vaihtoehdon kustakin.

20190811_152129
Pak N’ Saven ”mainoskasvo” stickman promoamassa nettiostamista

Ruokakorien hinnoiksi tuli kurssilla 0.577 EUR per NZD:

  1. Pak N’ Save 114.76 EUR
  2. Prisma 134.55 EUR
  3. Countdown 150.94 EUR
  4. Sittari 162.35 EUR

Pak N’ Saven kärkisija ei ole yllätys. Pysyisi ainakin Countdownin edellä myös vertailukelpoisin (brändi-) tuottein. Kauppa on myös joukon ainoa, jolla ei ole minkään sortin kanta-asiakaskorttia, joilla yksinkertaisia ihmisiä sitoutetaan tekemään ostoksensa tietyn kaupan tai kauppaketjun orjina. New World taas päätyisi varmasti sittaria kalliimmaksi kaupaksi, mutta kaikesta kallein olisi pienten lähikauppojen Four Square -ketju. Viimemainitussa on tehty hyvin temput, joilla kauppa saadaan tuntumaan halvemmalta kuin se on – ensimmäisenä sisään astuessa vastaan tulee HeVi-osasto, jossa hinnat ovat varsin normaalit. Samoin maidon (ja oluen) hinnat ovat edulliset, koska näiden hintatason monet muistavat suurinpiirtein ja näin luodaan mielikuva edullisesta ostospaikasta. Kaikki muu onkin sitten kallista. Eilen kävin noutamassa unohtuneen tex-mex mausteseoksen, ”tarjoushinta” oli $2.19, kun saman tuotteen normaalihinta Pak N’ Savessa on $1.29. Sama hinnoittelulinja pätee läpi leipien ($5.30 vs $3.50), murojen ($7 vs $3.89) ja muiden tuotteiden.

20190810_105224
No unohdinko ostoskassit kotiin? No unohdin, eikä ilmaiskasseja enää kaupassa jaeta, enkä nuukana halunnut kasvattaa kotoa jo löytyvää kestokassikokoelmaa. Muuta haittaa tästä ei ole, paitsi maitopurkit kondensoivat kosteutta pintaan, kosteuteen taas tarttuu kontissa oleva rantahiekka, joka sitten kulkeutuu jääkaappiin. First world problems. Selvinnen tästäkin.

Neljän ”tutkitun” marketin erot ovat siinä määrin pienet, että vähän mulkkaamalla ostoslistaa saisi ykkösen ja kakkosen sekä kolmosen ja nelosen paikat vaihdettua. Lisäisi listalle laktoosittoman maidon (täällä kallista), poistaisi Suomessa kalliit kiwit ja avokadot listalta, vaihtaisi weetabixit joihinkin Suomessa suosittuihin muroihin ja vaihtaisi leivän Suomessa paahtoleivästä ruisleiväksi.

Täällä tuore liha, vihannekset ja juurekset ovat ympäri vuoden lähes täysin kotimaisia ja laatu erinomainen. Hinnat kyllä nousevat talvikaudella ja ovat nyt varmaan korkeimmillaan. Saman vertailun tekeminen puolen vuoden päästä tuottaisikin Suomeen korkeammat hinnat ja tänne alemmat.

Ikku

Taulukko 1.

Koikkarin Prisma Pirkkalan sittari Pak N’ Slave Countdown
1 kg naudan jauheliha (< 10 %) 8.38 11.23 9.80 10.39
500 g purkki pastakastike 1.89 2.39 1.27 1.62
500 g pastaa 0.79 1.55 0.52 1.44
1 kg puuroriisi 0.97 2.09 1.67 1.88
1 kg porkkanoita 1.09 1.49 0.74 1.15
1 (1 kg) kukkakaali 4.25 4.19 1.73 1.73
2 (0.66 kg) parsakaalia 3.14 3.29 1.92 1.96
15 tortillaa 2.31 3.06 2.24 4.32
1 prk salsaa 0.99 2.35 1.73 2.30
2 (0.5 kg) avokadoa 3.45 4.25 1.92 2.89
500 g tomaattia 1.45 1.00 2.02 3.17
3 (1 kg) kurkkua 2.45 2.99 4.33 4.31
2 kg vehnäjauhoja 0.89 1.69 1.61 3.35
10 kpl (580 g) vapaan kanan munia 1.39 1.59 3.61 3.92
12 kpl peruslager 12.84 13.92 9.23 10.39
12 kpl parempi lager 14.40 19.92 12.46 15.58
6*0.33 tai 4*0.5 l pienpanimo-olut 11.76 11.80 12.12 13.27
500 g ruodotonta kalafilettä 11.70 9.48 9.23 11.54
1 kg ketsuppi 2.20 2.96 2.02 4.50
2 kg leipää (paahtoleipätyyppinen) 7.80 7.80 1.90 5.08
1 kg granny smith omenoita 2.35 1.99 2.30 2.48
1 kg royal gala omenoita 2.29 2.89 2.01 2.31
1.2 kg weetabixejä 8.23 8.90 3.75 3.87
8 litraa maitoa 5.44 6.00 7.87 10.50
1 kg edamjuustoa 4.12 12.13 5.76 5.94
1 kg perunoita 0.89 0.99 1.15 1.44
1 kg kiwi 6.58 5.99 1.44 0.87
1 pkt (500 g) margariini 0.99 1.74 1.03 1.90
1 (200 g) maitosuklaalevy 2.05 2.69 2.16 2.45
2 l trio jääteloä 3.56 3.98 2.19 4.33
1 kpl tex-mex maustepussi 0.99 1.29 0.74 1.44
1 kg sokeri 0.59 0.75 1.00 1.38
100 g pikakahvi 2.35 3.99 1.28 7.26
134.55 162.35 114.76 150.94

Päivä 5 – historiallisia ja vielä historiallisempia laitureita

Pilkkopimeässä kohteeseen saapuessa aamun ensimmäsiä hupeja on tarkastella, että mitä sitä ympäristössä oikein onkaan. Kuten kerran jossain päin keskeistä Saksaa (tarkalleen ottaen noin kolme tuntia Hampurista etelään autobahnia myöten, sitten sivutielle ja pari käännöstä aina pienempää tietä kohden ja sitten parkkiin), kun telttailupaikaksi puolen yön jälkeen valikoitui rauhallinen pellonlaita. Aamulla huomattiin pellon toisen laidan rajoittuvan pieneen maalaiskylään kirkontorneineen, joten keräsimme kamamme guntherien nenien alta kohtuullisen rivakasti ja jatkoimme matkaa kohden Oktoberfestejä.

Tällä kertaa aamu paljasti vain varsin tavallista maalaismaisemaa ja yhteiskeittiön aamupalan värkkäämistä varten. Kolmesta leivänpaahtimesta vain yksi toimi, mutta palovaroitin toimi sitäkin paremmin – alkoi huutamaan aina kun leipää paahtoi. Tolaga Bayn suurin ja ainoa matkailunähtävyys on 600 metriä pitkä laituri. Viimeinen maataloustuotteita noutanut laiva vieraili 1969, mutta tuoreen 5,5 miljoonan dollarin remontin ansiosta laiturilla voi käydä ihailemassa maisemia tai kalastamassa.

703A7237 net
Aamupalatarpeet kulkevat näppärästi Pak N Saven kestokassissa ja Pam’s termoskassissa

 

703A7266 (2)
Pakopiste ei osunut keskelle arkkia kuten kuvaamataidontunnilla.

 

703A7301net
Miljoonien lampaiden junamatkan pääteasema (bää-teasema?)

Tämän jälkeen matka eteni mutkaisilla ja mäkisillä teillä pääosin sisämaassa. Merenrantaan tie vei harvakseltaan jonkun asutuskeskittymän kohdalla. Näistä seuraava oli Tokomaru Bay, jossa pysähdyttiin leikkipuistoon ja katsomaan toista laituria. Leikkipuisto keskitasoa, bonuksena tarjolla oleva sähkögrilli. Laituri edusti hieman historiallisempaa kuntoa, eli vielä pystyssä, mutta kävelykelvoton. Sekä Tolaga Baylla että Tokomary Baylla on kilometrien mittainen turvallisen näköinen biitsi, kauppa ja kahviloita tai ravintoloita.

703A7342
Nyt ollaan vähän-ei-missään

Seuraavassa pysähdyspaikassa Tikitikissä näistä ei ollutkaan tarjolla sitten muuta kuin leikkipaikka. Jälleen pääsi huvittamaan mainosmiesten kielenkäyttö – matkailukartan ”character town” tarkoittaa selkokielellä ”a lot of derelict buildings”. Monessa niistä toki vielä asutaankin. Te Araroassa pidettiin pidempi pysähdys ohjelmalla skeittiramppi – fish and chips – leikkipuisto. Kylän kirjaimellisesti suurin nähtävyys oli Uuden Seelannin suurin pohutukawa-puu. Ajettiin ohi ja nähtiin ”kiipeily kielletty” -kyltti ja jatkettiin matkaa. Varsinaiseen Uuden Seelannin itäisimpään pisteeseen ja siellä sijaitsevalle majakalle oli liian pitkä ajomatka tälle reissulle. Kuulemma käymisen arvoinen paikka ja vieressä olisi myös mainio uima- ja snorklailuranta.

703A7371
Te Araroan skeittiramppi jaksoi viihdyttää lapsia yllättavän pitkään

 

703A7395
Te Araroan vilkas kylänraitti

 

703A7397
Muistakaa sitten. Hepoisia ei saa tuoda leikkikentälle!

 

703A7399
Te Araroan vieraanvaraisuutta. Samanlaisia lappuja oli varmuuden vuoksi kolme, ettei vaan jää huomaamatta.

Reissun viimeinen historiallinen laituri olikin sitten historiallisin kaikista ja hädintuskin pystyssä. Paikan päälle vievä tie ei ollut paljoa paremmassa kunnossa ja juuri ja juuri henkilöauton kuljettavissa. Tästä kotiin asti paineltiinkin sitten melkein yhtä kyytiä ja perillä oltiin illan hämärtyessä.

703A7413
Rahui. Me ollaan nyt näin päätetty.
703A7417 (2)
Historiallisista historiallisin laituri, Hicks Bay.

Ikku