Suosi kotimaista

Työpaikkojen menetykset ja talouden uhkakuvat ovat käynnistäneet täällä ja Australiassa jonkinmoisia “osta kotimaista” ja “suosi paikallisia palveluita” liikkeitä. Valitettavasti vain kotimaisen ostaminen ainakin Australian banaanitasavallassa on ruokaa lukuunottamatta suurinpiirtein mahdotonta. Ellet sitten välttämättä halua ostaa rautamalmia tai kivihiiltä. Maan talous kun nojaa tukevasti jalostamattomien raaka-aineiden vientiin, Kiinan ollessa suurin kauppakumppani ja lähes kaikki valmistava teollisuus on maasta saatu hengiltä. Hotellin kerta-annos shampootkin ovat usein “made in China”, eli on kannattavaa valmistaa jopa vettä sisältävät pikku muovipullotkin ennemmin Kiinassa kuin Australiassa ja rahdata kontissa puolen pallon ympäri.

Täällä muutamat turistikohteet ovat jo pudottaneet hintojaan, jotta omat kansalaisetkin saataisiin innostumaan ja käyttämään rahojaan erinäisiin elämyksiin. Normaalisti “zip linet”, “jet boatit” ja kuminauha nilkoissa sillalta hyppelyt on hinnoiteltu varakkaiden turistien kantokyvyn mukaan, paikalliset eivät niihin juurikaan rahojaan kanna. Kotimaanmatkailun kuvittelisi nyt joka tapauksessa piristyvän kun vaihtoehdot ovat vähissä. Tyynenmeren saarivaltioilla ja Australialla kun on kaikilla vielä rajat kiinni, kauemmas vievät lennot ovat vähissä ja palatessa kaikkia odottaisi vielä kahden viikon valvottu karanteeni lentokenttähotellissa.

Paikallisella tasolla on toivottu ihmisten ravintoloiden auettua “tukevan paikallisia yrityksiä” syömällä ulkona. Pubit aukesivat eilen, tänään oli sitten ihan hyväntekeväisyyden vuoksi käytävä parilla tuopilla. Mata Breweryn tuoreita humalia (ei kuivattuja) käyttäen tehty “Hop hand” olut osoittautui raikkaaksi janojuomaksi.

Toukokuun lähetessä loppua, on vuodenkierto samassa vaiheessa kuin pohjoisella pallonpuoliskolla marraskuun lopulla. Talvi lähestyy ja keskiviikkona töihin lähtiessä lämpöä oli huimaavat 1.8 astetta. Piti siis vetää ensimmäistä kertaa fleece t-paidan päälle töihin munamankeloidessa. Portilla tuli kommentti, “nyt kai on sitten jo oikeasti kylmä kun tuollakin on pitkähihainen päällä”. Täältä tähän.

“Firewood – not dry – plan ahead!” No nyt en tajua, miten täällä voi joku vaatia olemaan suunnitelmallinen. On varmaan joku ensimmäisen sukupolven maahanmuuttaja, joka ei ole vielä akklimatisoitunut maan tapoihin.

Ikku

Kuplat puhkeavat

Viikkokausia kotikonttoreilla hommissa olleet kollegat palasivat työmaalle tänään. Ei vaatinut paljoa innostamista saada porukan suurin punaviinisieppo järjestelemään työpäivän jälkeistä “yksi tai kaksi ja sitten kotiin” ravintolakäyntiä torstaille tai perjantaille. Kohteeksi suunniteltu paikallisen panimon “tasting room” olikin kuulemma auennut jo viime viikolla, sieltä kun saa juomien lisäksi pitsoja, eli kyseessä on virallisesti ravintola. Tästä tuleekin sitten aikamatka menneeseen suomalaiseen anniskelutyyliin – ei juotavaa ilman ruokatilausta. Kollega selvittääkin etukäteen, että paljonko ruokaa pitää tilata tarjoilua varten – riitääkö yksi kippo suolapähkinöitä kymmenen hengen pöytään moneenkin kierrokseen pitkiä tuoppeja?

20200517_092621 net
Ammattimaisesti ja äärimmäisen selkeästi hoidettu kommunikaatio jatkuu kaikissa kanavissa – lehdet, televisio, radio, suurimmat nettilehdet ja sosiaalisen median kanavat – myös rajoitusten keventyessä

Viime viikon torstaista eteenpäin kansa on nauttinut rajoitusten helpottumisesta kukin tavallaan. Kuten arvata saattoi, metsästäjiä on ollut liikkeellä pilvin pimein, mutta yllättäen eivät ole vielä ehtineet ampua toisiaan tai muita luonnossaliikkujia. Toinen suuri patoutunut tarve oli näemmä kohdistunut kiinalaiseen krääsään – K-martin ulkopuolella oli torstaina sadan metrin jono. Viikonloppuna samaan aikaan kun pääministeri pääsi vihdoin brunssilleen käytiin kaverin kanssa laittamassa pitkästä aikaa pitkäsiima mereen. Turhan isot aallot veivät melojasta mehut ja rannalla oli kova poikittainen rip (paluuvirtaus), lopputuloksena koukut eivät päätyneet riittävän syvään veteen ja saaliiksi tuli vain yksi kahawai.

20200516_144330 net
Siima sojottaa vasemmalle vaikka sitä kiskova kajakki on suoraan edessä 500 metrin päässä. Jää aaltojen taakse ja on näkymättömissä, taivaanrannassa tupruttaa Whakaari. Keli oli sen verran perseestä, että itse en olisi päässyt kajakilla rannasta viittäkymmentä metriäkään ennen kuin laji olisi vaihtunut melonnasta uintiin.

20200516_175800 np
Ainoa kahawai meni koiranruuaksi, onneksi kulman takaa löytyi tarakihia helposti pyydystettävässä fish & chips -muodossa.

 

20200517_150640 net
Loppuun “arkikuva” keittiöstä pienen tiskikertymän kanssa. Tarpeettoman tiedon “hauska on tietää että” -sarjassamme esittelemme tällä kertaa eroja keittiöaltaan sijoittelussa Suomen ja Uuden-Seelannin välillä. Suomessa ikkunan alla on perinteisesti lämmityspatteri ja koska tiskialtaan yläpuolella kuuluu myös olla astioiden kuivauskaappi, tiskatessa ei auta kuin apaattisesti tuijottaa astiakaappia tai seinää. Täällä taasen pattereiden ja kuivauskaappien puuttuessa keittiön lavuaarin perinteinen sijoituspaikka on ikkunan edessä. Saa siis edes tuijotella pihalle tiskatessaan, vaikkei tehtävä siitä vielä riemuksi muutukaan.

Ikku

Käytännön tehtävätaktiikkaa

Koronaviruksen takia tehtyjen rajoitusten höllentäminen tänään toiseksi korkeimmalle tasolle mahdollisti 400 000 uusiseelantilaisen töihinpaluun. Yhteiskunnallisesti merkittävin muutos oli kuitenkin pikaruokapaikkojen autokaistojen aukeaminen. Taurangassa ensimmäiset jonottajat olivat valmiina Macdonaldsin edessä jo kolmelta aamulla ja täällä mäkkärin ja viereisen Burger Kingin autojonot olivat lounasaikaan kiertäneet korttelin ympäri. KFC:n kaistalla oli ollut autoja jonossa jo aamukuudelta, mutta ravintola aukeaakin kuulemma vasta huomenna. Osanottoni kaikille iljettävää rasvakanaansa ilman jääneille. Muuten arki ei kummemmin muuttunut, kaupat ja ei-take-away ravintolatoiminta pysyvät kiinni. Peruskoulua vastaavat koulut (vuodet 1 – 10) aukeavat huomenna, mutta kaikkien jotka vain voivat hoitaa lapsensa kotona halutaan tekevän niin. Meidän lähikoulun noin kolmestasadasta oppilaasta vain 25 on kuulemma palaamassa sinne huomenna.

Noutoruokaan palatakseni, paikkakunnan parhaat take-awayt saa keskustan “Global Thaista”. Siellä olen nähnyt myös annosten “Kiwi hot vs Thai hot” tulisuusasteikon, joka meni muistaakseni seuraavasti

Thai hot

Thai medium

Kiwi hot

Thai mild

Kiwi medium

Kiwi mild

Vastaava taulukko toimisi varmaan intialais-, thai- ja nepalilaisruokaravintoloissa Suomessakin ja muissa mietojen/mauttomien ruokien kulttuureissa. Jos olet tottunut syömään paikallista mietoa ja haluat kokeilla jotain tulisempaa, niin siirry tutulla asteikolla pykälä ylöspäin, äläkä kiipeä kokonaan uudelle. Huomioida kannattaa erityisesti, että chili kirpaisee kahdesti – tullessaan ja mennessään – ja näistä jälkimmäinen on monesti se pahempi.

Vakavammin (…) ottaen olen jo pitempään miettinyt vastaavan taulukon tekemistä päätösten teosta (tai projektinhallinnasta) “suomalainen vs. uusiseelantilainen”. En ole sitä saanut aikaiseksi, mutta aihe tuli taas mieleen kun seurasin jo aiemmin ihmettelemiäni eroja maiden reagointikyvykkyydessä yllättävän ongelman tullessa kohdalle. Tässä tapauksessa kyky tehdä päätös ensin ja sitten säveltää sen soveltamista lennossa osoittautui toimivammaksi strategiaksi kuin “hinkataan tämä suunnitelma nyt ensin täydelliseksi, ennen kuin uskalletaan päättää mitään”. En oikeasti tiedä, että kuinka paljon hallituksen päätösten varsin tehokkaasta toteuttamisesta täällä juontaa aiempaan pandeamisuunnitteluun ja kuinka suurelta osin on komentoketjussa otettu vastuuta ja tehty päätöksiä silloin kun niitä tarvittiin. Jos kiittää saa jälkimmäistä, niin silloin on toimittu “tehtävätaktiikan” suuntaviivojen mukaisesti. Johto antaa tavoitteen, mutta toteuttava porras saa päättää suoritustavan. Aihepiiristä kirjoitetut kirjat käsittelevät lähinnä sodanjohtoa, mutta opit soveltuvat myös siviilikriiseissä toimimiseen. Tästä iltaluettavaa suomalaiselle poliitikko- ja virkamieskunnalle, tällä hetkellä kun tuntuu etteivät sosiaali- ja terveysministeri ja perhe- ja peruspalveluministeri saisi edes kengännauhoja solmitettua alaisillaan ilman vakavaa tietokatkosta.

Jos kohta kyky tehdä päätöksiä ilman suunnitelmia sopii kriisitilanteisiin, voi se olla hieman rasittavaa normaalissa arjessa. Projekteissa tulee “yllätyksiä, joita ei voinut arvata etukäteen” (ei olisi ollut yllätys, jos olisit edes vähän suunnitellut), kauppamiehet pöllähtävät paikalle ennalta sopimatta olettaen, että heidän kanssaan seurusteluun olisi aikaa (ei ole, mene pois), kaupan ovessa voi olla lappu “tänään suljettu, menin kalalle” (no tietty, onhan siellä hyvä keli), eikä yleisesti viikonloppusuunnitelmia aleta miettimään ennen lauantaiaamua (eihän sitä voi tietää jos vaikka sataa ja mikä sattuu huvittamaan). No on tälläkin puolensa, pikkuisen on rennompi työkulttuuri.

Yksi kuva ja sitten nukkumaan. Oli oikein hyvä näkyvyys sunnuntaina, mutta ei tuon panoraamakuvan yksityiskohdat oikein ruudulla erotu.

panoraama
Oikeassa laidassa lähes näkymättämissä White island / Whakaari (edelleen aktiivinen tulivuori), keskellä Whale island / Moutohora (edellinen purkaus muutama tuhat vuotta sitten) ja vasemmalla Mt Edgecumbe / Putauaki (edellinen purkaus 300 eaa). Vulkaanisesti edelleen aktiivinen alue jatkuu tästä kohden Rotoruaa ja edelleen pohjoissaaren halki Taranakiin asti.

Ikku

Yliannostus saippuaa ja käsidesiä

Kun työmaa kuuluu “essential-business” -kategoriaan ja tehtävääni ei voi etänä järkevästi hoitaa, ovat työni jatkuneet lock-downin aikanakin suhteellisen normaalisti. Kaikenlaisia pienempiä muutoksia päivittäiseen työntekoon on toki tullut aika läjä – eivätkä kaikki ollenkaan negatiivisia. Minulle “välttämättömien” palaverien määrä romahti 90 % ja jäljelle jääneetkin pystyy vihdoin hoitamaan etänä omalta koneelta. Konttorin ovet pidetään jatkuvasti auki, ettei porukan tarvitse koko ajan olla lähmimässä ovenkahvoja. Hieman on välillä viileä, mutta sitä vartenhan on olemassa työpaikan pitkähihaiset fleecet ja läpivedon positiivisena seuraksena on nyt täydellinen piereskelyvapaus.

20200425_161039 net
Koronaviruksen ensimmäinen uhri meillä oli auton akku, joka käytön puutteessa otti ja tyhjeni.

20200414_064852 net
Tärähtänyt ruskalaukaus töihin pyöräillessä.

Kädet pitää pestä tunnin välein vedellä ja saippualla (oikeaoppisesta pesutavasta on pidetty jokaiselle työntekijälle oikein koulutuskin) ja pintojen desinfiointiainepulloja ja käsidesipulloja löytyy joka oven kulmalta ja pöydän nurkalta. Nettimeemiä mukaillen voin todeta, että kehoni on absorboinut viimeisen kuukauden aikana niin paljon käsidesiä ja saippuaa, että WC-ankka on muuttunut tarpeettomaksi – virtsani hoitaa saman asian. Pelkkää toimistotyötä tekevät on lähetetty kotikonttoreilleen ja työmaalle jääneitä on hajautettu kauemmas toisistaan. Kaikenlaisten allekirjoitettujen papereiden kiikuttaminen henkilöltä toiselle on loppunut, tosin käytetyn paperin määrä on tainnut vain kasvaa. Nythän sitten printataan dokumentti ensin, jotta sen voi allekirjoittaa ja skannata sähköpostiksi vastaanottajalle, joka mahdollisesti sitten printtaa sen mappiinsa. No eivät kaikki edistysaskeleet voi tapahtua yhdellä kertaa…

20200426_120558 net
Päivittäisten uusien tautitapausten määrä on tippunut alle kymmenen ja nekin ovat tunnetuista lähteistä, joten rajoituksia lievennetään minuuttia vaille puolenyön maanantaina. Ohjeistus on ainakin mittava.

Pääsiäinenkin oli ja meni. Kun ei sitten olosuhteista johtuen voinut lähteä lähteä minnekään niin neljän päivän vapaan aikana ehdittiinkin leipoa ja askarrella enemmän kuin normaalisti.

20200412_162548 net
Voilla leivottu, melkoinen turbo-pulla tämä kulitsa.

20200412_185911 net
Hauska on tietää että tämän mötkäleen nimi ukrainaksi on “paska”. Hyvin upposi testiryhmään.

20200411_145505 net
Pahvilaatikon transformaatio autoksi on alkanut

20200411_155759 net
Sitten muistui mieleen autotallista löytyvä kasa Matauran tehtaan vesileimattua A2 paperia. Valkoinen pintahan on mukavampi maalata.

20200411_153501 net
No jos on kerta paperia, niin kohta on paperimassaakin? Ei kyllä pulpperoitunut yhtä helposti kuin sanomalehtipaperi tämä tavara, oli Ryobin One+ ihmeissään.

20200411_161529 net
Konstit on monet sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Pastafarien pyhää päähinettä voi käyttää pastan valutuksen sijasta vaikkapa paperimassan esisakeuttimena.

20200411_160606 net
Massakuvioiden kuivumiseen menikin vain kolme päivää

20200411_162918 net
Sulamaton lumiukko. Nenä vaan vähän tummeni uunikuivauksessa.

20200412_144315 net
Ikea-jakkaroista ja pilputtavista pahvilaatikoista saa yllättävän paljon hupia keskenkasvuisille. Kun maali-inventaariossa havaittiin jaljella olevan vain keltaista, sinistä ja punaista selvisi auton maalauskuviokin samalla.

20200412_131135 (2)
En ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa, mutta hauskaa näytti olevan.

20200419_103730 net
Paperimassan ja maalin kuivuttua Ohopen uusin poliisiyksikkö pisti ratsian pystyyn kahden nallekarhun voimin. Hälytysvalot mallia “muottina Ikean muovimuki” kuivattiin ensin mikroaalto- ja sen jälkeen kiertoilmauunissa.

Ikku

Kotikoulua

Koulujen sulkemismääräyksen tultua lastemme oppilaitos ilmoitti aikaistavansa ensimmäisen ja toisen jakson välistä kahden viikon lomaa. Ei siksi ole hirveästi kotikouluakaan vaivauduttu käymään, mutta jotakin sentään. Taideaineiksi voitaneen laskea hiekkalinnat, pohutukawapuisten virpomisoksien koristeleminen, varttuneempien sukulaisten etävirpominen ja legorakennelmat.

Matematiikkaa on laskettu suomalaisten oppikirjojen sivuilta, kirjoitus- ja lukuharjoituksia on tehty vähän sekä suomeksi, että englanniksi ja jopa yksi uskonnon kaksoistunti on pidetty. Katsottiin “Brianin elämä” ja sen esimerkkejä hyödyntäen kerrottiin muun muassa miten helposti erilaiset uskonnolliset lahkot syntyvät samoista juurista ja miten uskonnot aiheuttavat maailmassa tarpeetonta verenvuodatusta. “Monty Pythonin Hullun Maailman” käyttäminen historianopetuksessa olisi jo vähän haastavampaa. Klassinen “Bring out your dead” -kohtauskin on tällä hetkellä lähempänä nykypäivää kuin historiaa joissain maailmankolkissa.

20200326_062956 net
Kirjainten harjoittelu ei nuorimmaista olisi voinut vähempää kiinnostaa, ennen kuin kakkahuumori jotenkin löytyi kuvaan…

20200407_203846
Saksan Amazonilta sai aikoinaan tämän ja ”Die Ritter der Kokosnuss” (Monty Python’s Holy Grail – Monty Pythonin Hullu Maailma) parhaaseen hintaan. Bonuksena tuli liuta dubbaus- ja tekstityskieliä. Ihan oma absurdiuden taso löytynee katsomalla nämä saksaksi (tai unkariksi) dubattuina kroatiankielisin tekstityksin.

Kotitaloutta ei ole unohdettu, leivottu on niin joulutorttuja kuin sateenkaarimuffinsseja. Joulutortuista minä tein ensimmäisen erän, mukaanlukien luumuhillon keittely kuivatuista luumuista aloittaen. Nappasin ajatuksissani murutaikinalevyn pakkasesta, se ei oikein toiminut joulutortussa toiminut. Suutuntuma oli erikoinen ja kokemus kokonaisuutena kuivakas. Jälkikasvun myöhemmin lehtitaikinasta tekemät yksilöt olivat kyllä mainioita. Elintarvikeväreillä ja kuorrutesokerilla taiteileminen taas on ollut niin hauskaa, että tuo vanhin leipoisi muffinsseja vaikka joka päivä. Nyt loppui jauhot ja seuraavaksi loppuisikin varmaan vyöstä reiät. Viime viikolla kaupan tyhjille jauhohyllyille ilmestyi vehnäjauhoja ensimmäistä kertaa pariin viikkoon – oikein perhekoossa, 20 (kahdenkymmenen) kilon säkeissä. Tänään oli ilmestynyt jo pienempääkin kokoa, meinaan 10 kilon säkkejä hintaan $13.90 per kappale. Oli turhan iso pyörällä raahattavaksi, kun ei sattunut vaellusrinkka aamulla selkään. Huomenna yksi sellainen mukaan, niin leivonta voi taas jatkua.

 

 

Ikku

Samaan aikaan toisaalla

Liikkumisrajoitusten kestettyä viikon, hallitus uskalsi vihdoin julkistaa, että tavoite täällä ei ole loiventaa epidemiahuippua vaan hävittää covid Uudesta-Seelannista kokonaan. Tämä onkin ainoa järkevä tavoite, kun jyrkkiin rajoitustoimiin lähdettiin aikaisin, ennen kuin virus oli levinnyt laajalle yhteiskunnassa. Toiveikkuutta tässä onnistumisen suhteen on ilmassa, vaikka suurena kysymysmerkkinä onkin se, kuinka suuri osuus viruksen kantajista on oireettomia koko taudin ajan tai oireiden jo hävittyä – viidesosa kuten aluksi arvioitiin vai 80 % kuten yksittäinen uusi tutkimus Kiinasta kertoo. Mitä suurempi tämä osuus on, sitä vaikeampaa (tai epätoivoisempaa) taudin hävittäminen tulee olemaan.

Propagandaa on jaossa kaikissa kanavissa

Riippumatta siitä, saadaanko tauti näiltä saarilta hävitettyä tai ei, edessä on joka tapauksessa mielenkiintoiset ajat. Jos ei saada hävitettyä, niin missä vaiheessa annetaan toimenpiteissä periksi ja millä periaatteella annetaan taudin mennä kansan läpi kuten Euroopassa nyt? Jarruttaen tautihuippua, vai italialais-brittiläis-ruotsalaiseen “ensin paska housuun ja ihmetellään sitten” -tyyliin? Se mikä tapa kansantaloudelle olisi paras on vielä epäselvää – mielipiteitä tästä on yhtä monta, kuin niitä kuuluisia reikiä johon aurinko ei paista, mutta vankkoja faktoja ei ole vielä kellään ollut esittää. Viivästetyn ja madalletun tautihuipun tapauksessa voittajia lienevät kuitenkin hoitotyötä tekevät – vähemmän kiirettä, suojain- ja laitepulaa sekä loppuunpalamista.

Jos virus saadaan täältä hävitettyä, niin mitäs sitten tehdään, mikä on reitti rajojen avaamiseen? Kysymyksen tärkeyttä kasvattaa täällä se, että matkailu on (oli) Uuden-Seelannin suurin vientiala 20,4 % osuudellaan. Ulkomaalaiset turistit toivat maahan 17.2 miljardia NZD (9.4 mrd EUR) vuodessa, ala oli vakaassa kasvussa epidemian iskemiseen asti ja työllisti (kotimaanmatkailu mukaanlukien) suoraan 230 000 ja epäsuorasti vielä 160 000 henkeä. Ehkä ratkaisun tuo rokote tai jo ennen sitä jatkuvasti kehittyvät taudin pikatestit – yksi testi ennen koneeseen nousemista ja toinen täällä päässä tullissa – jossa tietty kahden metrin turvavälit jonotusaulassa vaativat yhden kiitoradan kokoisen katetun jonotushallin rakentamisen. Lentomatkailu on syyskuun yhdennentoista jälkeisinä vuosina muuttunut muutenkin sen verran rasittavaksi turvatarkastusrumbaksi, että ei tämä nyt sitä enää niin paljoa huonommaksi muuttaisi. Lisäksi tarvittaisiin oletettavasti vielä kaksi päivää maahantulon jälkeen tehtävä kolmas pikatesti ja “isoveli valvoo” -luvan anto siihen, että teletietojen perusteella saadaan vahtia reittiä – jos tauti kahden päivän jälkeen löytyy, olisikin äkkiä karanteenissa yksi laajarungollinen matkustajia ja muutama sata turistien matkanvarrelle osunutta ihmistä päälle.

Tuohon on toki vielä matkaa. Puolitoista viikkoa rajoitusaikaa takana ja kymmenen päivän ajan uusien tapausten määrä on risteillyt 60 ja 90 väliä lievällä ylöspäin johtavalla trendillä. Tänään meni 1000 varmistettua tartuntaa rikki, mutta positiivista on, että edelleen 80 %:ssa kaikista tapauksista tartunnan lähde tiedetään (ulkomaanmatka tai toinen sairastunut henkilö täällä), 18 % tutkitaan, vain 1 % on jäänyt tuntemattomaksi (“community transfer”) ja tämä kaikki kun testejä tehdään nyt yli 3000 päivässä edelleen yrittäen löytää kaikki sairastuneet. Kuolleita on tähän mennessä yksi ja teholla on hoidettavana nyt kaksi. Näytteenottoa varten on perustettu testauspisteitä ympäriinsä, mukaanlukien Whakataneenkin keskusurheilukentälle. Aucklandissa yksi teltta on tosin ehditty jo vohkiakin. Business as usual siis, nilkit eivät ole jääneet koteihinsa.

Ruotsalaisten aivoituksia olen koittanut ymmärtää lukemalla Expresseniä ja Aftonbladetia. Ilmeisen ahkerasti, kun youtube alkoi tyrkyttää tänään “två för pris av ett” ja “Nya Opel från Bråviken bil” -mainoksia. On nuo ruottalaiset kyllä vekkulia parempaa kansaa – erityisesti Aftonbladet tuuppasi koko viime viikon juttuja toinen toisensa perään, joissa pääviesti oli “Ruotsissa kaikki tehdään oikein, muu maailma hätäilee”, “Ole ylpeä siitä että olet ruotsalainen” ja “Tämän vuoksi Ruotsi on parempi kuin muut”. Jättekiva tuo kuningaskunnan kansallisen ylpeyden pulleus.

Takaisin eteläiselle pallonpuoliskolle. Kaupassa käymisestä on tullut vähän lentomatkustamiseen verrattavaa riesaa. Erinäisiä turvatoimia on ilmaantunut epämääräiseen tahtiin eri kauppoihin – rajoitettu nuppiluku sisällä ja vartija ovella, teippausviivoja missä saa jonottaa, pleksit kassahenkilöä suojaamassa, kumihanskoja ja desinfiointiainetta tarjolla ja nyt viimeisimpänä ei saanut enää viedä omia kestokassejaan tai reppuaan kauppaan. Huomenna luultavasti taas jotain uutta.

20200405_125223
Countdownissa järjestelyt otetaan vähän enemmän tosisaan ja Pak n’ Savessa vähän enemmän sinnepäin.

20200405_163259
Seuraavaksi marssi suoraan kyltin läpi.

20200326_170425
Onpahan päivän erikoinen. Aika rajoittunut.

20200403_180720
Pesupiste portaiden juurella, käsipesu on ensimmäinen toimenpide kotiin saapuessa.

Ikku

Yllättävän tehokasta, vaan ei Suomessa

Työpaikan kahvihuoneessa on tullut useampaankin otteeseen virnisteltyä Uuden-Seelannin maan tapaa, eli Suomeen verrattuna tehotonta tai tarpeettoman byrokraattista päätöksentekoa. Tai sen kerran kun joku päätös saadaan tehtyä suomalaisesta vinkkelistä katsoen tehokkaalla tavalla, niin aina joku älyllisen evoluution puuttuva rengas vinkuu vähintään “We were not consulted!” yleisönosastossa, internetissä ja tienvarsikylteissä. Kuten paikallinen kaverini totesi – valittaminen on täällä keskeinen kansalaisoikeus. No nyt olen joutunut toteamaan, että on tilanne ihan päälaellaan.

En millään pysty käsittämään, miten Suomessa on voitu nyt jäädä askartelemaan siitä, minkä pykälän perusteella joku välttämätön toimenpide voidaan toteuttaa? Ei pitäisi kiinnostaa emerituksien ja entisten aivan-sama-minkä mielipiteet Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, vaan pitäisi herätä, katsoa mitä tapahtuu maailmalla ja kyetä tekemään faktoihin perustuvia päätöksiä. Vaikeitakin. Missä vaiheessa Suomi on helvetti ehtinyt muuttua toimivasta yhteiskunnasta akateemiseksi keskustelukerhoksi?

Arkadianmäellä näyttää olevan käynnissä vuorokausien mittainen poliittisen teatterin kantaesitys “Viisikko eksyksissä” kun maailmalla mainetta niittäneen tasa-arvohallituksen johtajat eivät saa päätöksiä aikaiseksi ilman presidentin patistusta. 17000 kilometrin päähän uutisoinnin perusteella muodostuvaa kuvaa hallitsevat A) keskeisten ministerien kokemattomuus, B) hallituspuolueiden erimielisyydet ja C) vallitseva johtajuuden puute, jonka takia päätöksiä ei kyetä tekemään, erityisesti sellaisia jotka risteävät ministeriöiden virkamiesten mielipiteiden kanssa. No historiaan sitä jää tälläkin tavalla. Toivottavasti vaan mahdollisimman nopeasti ja syvälle.

20200324_070808
Väliin rauhoittava maisemakuva. Ommmmmm.

Täällä sen sijaan pääministeri Jacinda Ardern on sementoimassa itselleen historiankirjoihin lukua poliitikkona, joka kykenee johtamaan maataan kriisitilanteissa. Christchurchin terroristi-iskun jälkeen hoituivat julkiset esiintymiset mieleenpainuvasti, uhrien tapaamiset aidolla empatialla ja päälle päätteeksi vuosikymmeniä vastustettu ja siksi tekemättä jäänyt aselakien kiristäminen armottomasti. Nyt taas tämän, luontaisesti letkeällä “She’ll be right” -asenteella asiaan kuin asiaan suhtautuvan kansakunnan saaminen neljässä päivässä lähes kotiarestiin on toinen melkoinen saavutus. Täällä ei ole jääty toivotaan-toivotaan linjalle, tänään on uutisvirrassa vilissyt kieltoja rajoitusten perään muun muassa seuraavasti:

  • Leikkipuistoihin meno on kielletty ja niinpä ovat kuntien työntekijät käyneet vetämässä varoitusteipit leikkipuistojen ympärille. Meidän kuusivuotias on älyllisesti samalla tasolla kuin suomalaiset yli 65 -vuotiaat ja vastustaa rajoituksia jyrkästi

20200325_184845
Ei saa.

  • Huomisesta eteenpäin poliisi ja ilmeisesti myös armeija tulevat perustamaan tarkastuspisteitä, kaikki tarpeeton ympäriinsä ajeleminen kun on kielletty sakon ja raastuvan uhalla
  • Kaikki lerintäalueet. eräalueet ja autiotuvat on suljettu, käytännössä metsästysretket, vaeltaminen ja perhokalastaminen on kielletty
  • Merelle kalastamaan meno on kielletty. Merivartiosto on todennut, että jos merelle lähdette ja joudutte pulaan, niin olette ihan omillanne.
  • Baarit, ravintolat, kahvilat ja vastaavat ovat olleet kiinni jo maanantaista alkaen. Se, että kaikki take-away ja pikaruokaravintolat menivät kiinni tänään pakottaa joitain ihmisiä perehtymään ruuanlaiton saloihin ensimmäistä kertaa elämässään
  • Taupo -järven venerampit ovat kiinni. Luultavasti muidenkin järvien.
  • Lehdissä kehotetaan käräyttämään kaikki sääntöjen rikkurit
  • Maoriheimot ovat innokkaasti sulkeneet omia alueitaan ja pystyttäneet tiesulkuja estämään liikenteen muun muassa Northlandilla, East Capessa ja Te Urewerassa
  • Perinteisiin kulmakauppoihin (“dairy”) saa huomisesta alkaen mennä yksi asiakas kerrallaan. Auki jääviin supermarketteihin on kiivaasti asennettu käsidesilaitteita, kulunohjauspuomeja sekä kassat ja asiakkaat erottavia pleksimuoveja

20200325_184732
Terveystarkastuspiste ilmaantui katukuvaan tänään ja ohjelappu lykättiin käteen kaupassa kuitin kanssa.

Keskeiset ohjeet kansakunnalle ovat nyt “Kiwis, go home” ja “Act like you have it”. Rajoitustoimien pituudeksi on ilmoitettu “noin 4 viikkoa”, riippuen siitä kuinka hyvin niitä noudatetaan ja tauti talttuu.

Jos kohta pidän poliittisen johdon toimintaa täällä esimerkillisenä, niin kansa nyt on toiminut ihan yhtä älykkäästi kuin muuallakin. Ruokakauppojen hyllyt ovat olleet tyhjänä leivästä, iskukuumennetusta maidosta, särkylääkkeistä ja noin kolmestakymmenestä muusta artikkelista viikonlopusta alkaen. Koska rautakaupat suljetaan myös neljäksi viikoksi, olivat paikallisen Bunningsin kassajonot tänään kuulemma olleet kymmenien metrien mittaisia. Otettiin siis kunnon loppukiri, niin ostoksissa kuin potentiaalisessa tartuntojen levittämisessä. Suomessa on hullut päivät alkamassa näemmä juuri – sanoisin jopa, että tuplamerkityksessä. Sattumalta, kelta-valkoinen väritys kuuluu täällä COVID-19 epidemiavaroitusgrafiikoihin. Jos jaksaisin, tekisin tästä ”Hehän ovat kuin kaksi marjaa” -kuvaparin, mutta enpä jaksa.

 

20200324_173328
Aktiviteetteja lapsille ja aikuisille.

20200324_173331
Eilisten hankintojen (kuvassa) lisäksi  hain tänään kotijoukkojen aktivointiin minijalkapallomaalit ja Lego Harry Potter Hogwartsin linnan.

20200325_163352
Käsipainojen yms. liikuntavälineiden hylly tyhjänä. Ainakin suuria kuntoilusuunnitelmia on tehty kotona olon ajaksi.

20200325_171537
Omistajat ostoksilla, mupet lavalla.

Ikku