Kotikoulua

Koulujen sulkemismääräyksen tultua lastemme oppilaitos ilmoitti aikaistavansa ensimmäisen ja toisen jakson välistä kahden viikon lomaa. Ei siksi ole hirveästi kotikouluakaan vaivauduttu käymään, mutta jotakin sentään. Taideaineiksi voitaneen laskea hiekkalinnat, pohutukawapuisten virpomisoksien koristeleminen, varttuneempien sukulaisten etävirpominen ja legorakennelmat.

Matematiikkaa on laskettu suomalaisten oppikirjojen sivuilta, kirjoitus- ja lukuharjoituksia on tehty vähän sekä suomeksi, että englanniksi ja jopa yksi uskonnon kaksoistunti on pidetty. Katsottiin “Brianin elämä” ja sen esimerkkejä hyödyntäen kerrottiin muun muassa miten helposti erilaiset uskonnolliset lahkot syntyvät samoista juurista ja miten uskonnot aiheuttavat maailmassa tarpeetonta verenvuodatusta. “Monty Pythonin Hullun Maailman” käyttäminen historianopetuksessa olisi jo vähän haastavampaa. Klassinen “Bring out your dead” -kohtauskin on tällä hetkellä lähempänä nykypäivää kuin historiaa joissain maailmankolkissa.

20200326_062956 net
Kirjainten harjoittelu ei nuorimmaista olisi voinut vähempää kiinnostaa, ennen kuin kakkahuumori jotenkin löytyi kuvaan…
20200407_203846
Saksan Amazonilta sai aikoinaan tämän ja ”Die Ritter der Kokosnuss” (Monty Python’s Holy Grail – Monty Pythonin Hullu Maailma) parhaaseen hintaan. Bonuksena tuli liuta dubbaus- ja tekstityskieliä. Ihan oma absurdiuden taso löytynee katsomalla nämä saksaksi (tai unkariksi) dubattuina kroatiankielisin tekstityksin.

Kotitaloutta ei ole unohdettu, leivottu on niin joulutorttuja kuin sateenkaarimuffinsseja. Joulutortuista minä tein ensimmäisen erän, mukaanlukien luumuhillon keittely kuivatuista luumuista aloittaen. Nappasin ajatuksissani murutaikinalevyn pakkasesta, se ei oikein toiminut joulutortussa toiminut. Suutuntuma oli erikoinen ja kokemus kokonaisuutena kuivakas. Jälkikasvun myöhemmin lehtitaikinasta tekemät yksilöt olivat kyllä mainioita. Elintarvikeväreillä ja kuorrutesokerilla taiteileminen taas on ollut niin hauskaa, että tuo vanhin leipoisi muffinsseja vaikka joka päivä. Nyt loppui jauhot ja seuraavaksi loppuisikin varmaan vyöstä reiät. Viime viikolla kaupan tyhjille jauhohyllyille ilmestyi vehnäjauhoja ensimmäistä kertaa pariin viikkoon – oikein perhekoossa, 20 (kahdenkymmenen) kilon säkeissä. Tänään oli ilmestynyt jo pienempääkin kokoa, meinaan 10 kilon säkkejä hintaan $13.90 per kappale. Oli turhan iso pyörällä raahattavaksi, kun ei sattunut vaellusrinkka aamulla selkään. Huomenna yksi sellainen mukaan, niin leivonta voi taas jatkua.

 

 

Ikku

Evästelyä

Nuorinkin ipana ehti sitten aloittaa koulunkäynnin. Kuten kovin moni muukin asia täällä, on koulunaloitushetki varsin joustavasti valittavissa. Aloittaa voi missä vaiheessa tahansa kouluvuotta lapsen viidennen ja kuudennen syntymäpäivän välillä. Jos aloitushetki on alkupäässä kouluvuotta, niin todennäköisesti lapsi siirtyy seuraavana vuonna toiselle luokalle. Jos taas koulun aloittaa loppuvuodesta, niin ollaan ”nollaluokalla” ja aloitetaan seuraavan kouluvuoden alusta uudestaan ensimmäiseltä luokalta.

703A7502
Juniorin ensimmäinen kouluaamu
703A7508
Ekaluokkalaisten luokkahuone

Kun Suomessa on tottunut koulun olevan se auktoriteetti joka määrittelee läksyt ja aika pitkälle pitää huolta piltin opintojen edistymisestaä, niin täällä paljon vastuuta jää vanhemmille. Läksyjen osalta vain pari keskeisintä asiaa – lukeminen ja perusmatematiikan harjoittelu – on selkeästi määritelty, eli mitä ja kuinka paljon pitäisi tehdä. Muiden läksyjen osalta toteutustapa ja yleensäkin tekeminen jää täysin lapsen ja vanhempien vastuulle. Aikaansaannoksista – käsityöt, ruuanlaitto ja niin edelleen – raportoidaan luokan oman Facebook ryhmään, jota opettajat näyttävät seuraavan noin 15 tuntia vuorokaudessa. Tyttären pinaattilättykuvista kävi luokan kahden opettajan lisäksi tykkäämässä myös kunnianarvoisa rehtori, kovaa hommaa tuo nykypäivän opettaminen.

Positiivista on, ettei opetus ole mitenkään jumittunut jäykästi aineisiin. Melko epämääräisen kokonaisvaltaisia kotitehtäviä onkin ehditty nähdä. Samoin kaikenmaailman kilpailut ovat jatkuneet, viimeisimpänä ensin maastojuoksutreenejä muutama viikko, sitten koulun omat maastojuoksukilpailut, josta parhaat menivät kaupungin koulujenvälisiin, josta parhaat jatkoivat tänään käytyihin aluemestaruuskilpailuihin. Lasten mielestä tämä koulu on paljon mukavampi kuin suomalainen koulu. On tullut mietittyä, että mitä taitoja koulusta pitäisi käteen jäädä, eli siis jäävätkö lapset nyt jostain oleellisesta ”paitsi” kun ovat koulussa täällä Suomen sijasta. Tällä hetkellä oma ajatus on, että eipä oikeastaan millään muulla peruskoulun opettamalla akateemisella taidolla ole väliä, kunhan matematiikan, suomen- ja englanninkielen taidot opitaan kunnolla. Englanninkieli tulee koulun ja kavereiden kautta ja matematiikan osalta on tarkoitus harrastaa lisäopetusta suomalaisen oppimäärän pohjalta. Suomenkielen ylläpito taitaa jäädä kotikielenä käytön varaan, mitään pilkkusääntöjä en ala opettamaan, kun en ole niitä koskaan itsekään oppinut.

703A7516
Kolmen viikon läksyt. Lihavoidut pakollisia, muut valinnanvaraisia.

Nuorimmaisen lisäksi myös talouden vanhin aikuinen sai oman päivähoitopaikan, elikkäs aloitti siis työt. Nyt eväitä sitten tehdään sarjatyönä viidelle hengelle ja kullekin mukailtuna makutottumustensa mukaisesti. Raaka-aineet eräänä satunnaisesti valittuna päivänä:

  • 8 palaa leipää
  • 2 palaa näkkileipää
  • 3 paistettua kanamunaa
  • 2 siivua kinkkua
  • 6 siivua juustoa
  • 5 porkkanakakkumuffinssia
  • 1 jugurtti
  • 6 keksiä
  • 2 punaista omenaa
  • 2 vihreää omenaa
  • 5 mandariinia
  • 4 ruopaisua margariinia
  • 4 kaapaisua pestodippiä
  • kourallinen kaali-porkkanaraastesekoitusta
  • 8 kurkkusiivua
703A7890
Hyvin organisoitu valmistuslinjasto.

Ei ole kouluruokaa ikävä, ei(pä)!

Ikku

Kaksikymmentäkolme ja puoli leveysastetta vähemmän

Suomessa asuessa auringonnousu ja -laskuajat olivat varsin hyödytöntä tietoa. Talvella niitä ei juuri huomannut kun pimeys vain vähitellen muuttui hämäräksi ja takaisin pimeydeksi. Kesällä taasen hämärä muuttui vastaavasti vähitellen kirkkaudeksi ja takaisin hämäräksi. Nyt kun asuu 61,5 leveysasteen sijasta 38 leveysasteella valoisan ajan mitta onkin hyvinkin tarkalleen auringonnousun ja -laskun välinen aika ja se toinen osa onkin sitten ihan oikeasti pimeää. Viime viikonloppuna täällä siirryttiin talviaikaan, eli alkoi niin sanottu ”daylight saving”. Todellakin niin sanottu. Viime viikolla pimeä tuli illalla seitsemältä, nyt se tulee kuudelta, siinä sitä päivänvaloa sitten säästyykin. Minulle olisi ihan sama polkea aamulla pimeässä töihin, kunhan voisi tunnin pidempään potkia palloa tms. töiden jälkeen. Lyhin päivä koittaa 21. kesäkuuta, aurinko tulee nousemaan 7:25 ja laskemaan 16:59, eli tunti vielä lähtee päivän molemmista päistä.

703A5913
Auringonlaskun värit missattiin, mutta hevonen jäi kennolle.

Koululaisten leiri sujui onnistuneesti kaksi viikkoa sitten ja osallistua tosiaankin sai. Täällä sosiaalista eriarvoistumista koitetaan vähentää koulujen rahoituksen kautta. Mitä heikompi ”sosioekonominen” tila on koulun oppilaiden asuinalueella, sitä enemmän valtio koulua rahoittaa. Tosin rahoitus ei kovin yksinkertainen kokonaisuus näytä olevan, kun rahoituskomponentteja on ainakin 23 oppilaskohtaisesta rahoituksesta vandalismintorjunta-avustukseen asti. No meidän mukulien koulu kuuluu toiseksi korkeimpaan desiiliin, eli on toiseksi vähiten rahoitettujen joukossa.

Tähän liittyviä riemuja ovatkin sitten ”vapaaehtoiset” kouluavustukset, pitkä lista koulutarvikkeita, joita kouluvuoden alussa pitää tuoda ja jotka menevät luokan yhteiseen käyttöön, jatkuvat pyynnöt kuljetella lapsia urheilukilpailuihin ja muihin tapahtumiin sekä vuosittainen varainkeruugaala. Ja sitten tietty tuo leiri. Vanhemmat toimittivat telttoja, pystyttivät telttoja, kyyditsivät, vahtivat, kokkasivat illallista, aamupalaa ja lounasta, siivosivat vessat ja kyyditsivät pois.

703A5914
Tiikerimuffinssit tulollaan leirievääksi. Vanhemmat saivat valita toimittavatko hedelmiä vai leipovat lasten välipaloja ja jälkiruokia varten. Toivottu määrä ”yksi jäätelölaatikollinen” eli noin 2 litraa.

Leirit kuuluvat täällä olennaisena osana kouluvuoteen ja meidän lasten koulussa 3 – 6 luokkalaisten leiri kesti aamusta seuraavan päivän iltaan. Pääosan ajasta lapset viettivät Manawahe Eco Trustissa, joka toimii entisen Manawahen koulun tiloissa. Ohjelmaan kuului kaikenlaista – wetahyönteisten ”talojen” askartelua, kärppä-/kissa-/rotta-ansojen virittämistä ja tarkastamista (valitetavasti ei saalista), puutarhatyötä, tähtienbongausta ja kotoperäisen luonnon lajien opettelua. Meni siinä kaksi iltaa (kun eri luokat olivat eri päivinä) nopeasti hampurilaisten paistossa, muissa aktiviteeteissa ja sateessa telttailussa.

703A5921
Varsin ekoa oli tunnin ajomatkan päähän tuleminen 25 autolla

Ensimmäisenä iltana, lasten nukkumaan menon jälkeen oli vielä vähän ylimääräistä ohjelmaa. Ohi ajanut metsästäjä pysähtyi vinkkaamaan, että noin 4 km päässä oli iso paidaton kaveri kävelemässä ilmeisen huumepäissään tietä pitkin ja oli nakannut kaverin autoa kivellä, onnistuen kuitenkin vain vääntämään rekisterikilven. Kun tuo neljä kilometria ei pilven veikolle ole matka eikä mikään ja yksi vanhemmista epäili tietävänsä kenestä sekopäästä on kyse, päätettiin viiden hengen porukalla lähteä tarkastamaan tilanne. Neljän kilometrin päästä löytyikin sitten autoilija tuulilasi aivan paskana, kun etsimämme sankari oli noin minuuttia aikaisemmin onnistunut seuraavassa heitossaan paremmin. Jos tässä tilanteessa suurin osa tuntemistani ihmisistä painaisi kaasua ja soittaisi poliisille, oli tämä kuljettaja pysähtynyt, päästänyt metsästyskoiransa irti ja koitti valoheittimellä nähdä mihin huumeveikko oli karannut. Tämä tietynlainen ”taka-askelia ei oteta” kuuluu jossain määrin kulttuuriin täällä. Poliisille soiton ja hetken taskulamppujen kanssa etsiskelyn jälkeen palattiin Eco Trustille ja pidettiin vahtia portilla, kunnes parin tunnin odottelun jälkeen saatiin tieto, että poliisi oli käynyt korjaamassa hepun talteen. No eipähän ollut tylsää ja lapset eivät episodista mitään kuulleet.

703A5943

Ikku

Well done, mate! You have developed so much!

IMG_1656
Puoli tuntia harjoittelua ja sitten pelaamaan!

Tuossa viime vuonna vielä Suomessa asuessamme kävimme kuuntelemassa useaan otteeseen opetusta aiheesta positiivinen lastenkasvatus. Suomalainen lastenkasvatus on perinteisesti nojannut virheista huomauttamiseen, kieltoihin tai rangaistuksiin. Muistan, että uuden positiivisen tavan opettelu oli tiukassa. Teoriassa ja järjellä hyödyt olivat selkeät, mutta silti pieni ääni päässä huuteli vastaan. Kehua nyt lasta siitä, että hän toimii niin kuin on sovittu. Turhanpäiväistä suun aukomista.

Uudessa-Seelannissa ja itseasiassa jo Australiassa asuessa olen saanut ihastella lasten kehumisen taitoa. Lapsia kehutaan koko ajan, jos vain pienikin syy löytyy. Well done, mate! Good boy! Excellent work! Jalkapallokentän laidalla oli itsekin opittava olemaan suu tupettomana vaikka se vaikeaa olikin.

Täällä koulun sisäisiä ja kouluje välisiä kilpailuja on ollut jo monta vaikka ensimmäistä lukukautta (10 vk) on vasta puolet takana. Kilpaileminen, yäk! Puistattaa, kun muistelen omia kouluaikoja ja kerran vuodessa järjestettäviä hiihtokisoja, joissa katsottiin mihin järjestykseen lapset laitetaan. Liikuntanumero tietenkin tuli näistä ainoista kisoista. Onneksi täällä lasten kilpailuttaminen on huomattavasti terveemmällä pohjalla kuin 80-luvun Pohjolassa.

Viime viikolla oli lasten uintikisat. Lapset kilpailivat selkäuinnissa, rintauinnissa ja vapaalla tyylillä. Minä mielessäni kapinoin. Eikö pitäisi opettaa ensin lapsille uintitekniikat ennen kuin laitetaan ne kisaamaan? Miten tuossa voi jakaa palkintoja osaaamisesta, kun ei olla ensin opetettu edes miten uidaan? Hulluja nuo roomalaiset! (Pakollinen Asterix-lainaus, pahoittelut.)

Eipä ollut hullua ensinkään. Lapset toki uivat, jokainen omalla tyylillään. Joku osasi ja joku toinen ei. Ei mitään väliä tyylillä, kunhan yritti. Kaikki menivät veteen, mutta jos oli tarvetta, lapsi sai uimalaudan käteensä tai sai uida opettajan kädestä kiinni pitäen laidan vieressä. Jokaisen erän kolme ensimmäistä ansaitsivat pisteitä talolleen. Pisteitä sai ansaittua talolle, myös hyvällä yrityksellä, parhaalla meiningillä etc. (Jokainen oppilas kuuluu taloon (house). Sisarukset ovat aina samassa talossa. Jos olet lukenut Harry Potteria, you know, what I mean.)

Minä kun olen niin herkkä nykyään, niin ihan herkistyin katsellessani uintikilpailuja! Etenkin se pikkupoika joka oli kauhuissaan vedestä, mutta siitä huolimatta yritti loppuun asti sai leuan väpäjämään.Tästäkin suorituksesta tuli pisteitä talolle sinnikkyyden osoittamisesta. Hymy oli pojalla leveä, kun oman talon porukka hurrasi.

Minä olen ihan varma, että tämä kasvatustyyli, jossa yrittämisestä oikeasti ja konkreettisesti palkitaan eikä vain sanahelinöidä siitä, kuinka voitto ei ole tärkeää, tekee näiden lasten itsetunnolle hyvää. Täysin selväksi tulee sekin, että kaikkinainen kilpailu on hauskanpitoa eikä mittaväline paremmuudelle tai osaamiselle. Lasten ekat koulujen väliset netball-pelit pidettiin puolen tunnin harjoittelun jälkeen. Mukana useampia lapsia, jotka eivät olleet aikaisemmin koko peliä pelanneet. Peli opitaan pelaamalla.

Ei taida jäädä epäselväksi, että pidän Uutta-Seelantia lapsen kannalta melko mukavana paikkana.

Rakkaudella, Abbuuba