Suosi kotimaista

Työpaikkojen menetykset ja talouden uhkakuvat ovat käynnistäneet täällä ja Australiassa jonkinmoisia “osta kotimaista” ja “suosi paikallisia palveluita” liikkeitä. Valitettavasti vain kotimaisen ostaminen ainakin Australian banaanitasavallassa on ruokaa lukuunottamatta suurinpiirtein mahdotonta. Ellet sitten välttämättä halua ostaa rautamalmia tai kivihiiltä. Maan talous kun nojaa tukevasti jalostamattomien raaka-aineiden vientiin, Kiinan ollessa suurin kauppakumppani ja lähes kaikki valmistava teollisuus on maasta saatu hengiltä. Hotellin kerta-annos shampootkin ovat usein “made in China”, eli on kannattavaa valmistaa jopa vettä sisältävät pikku muovipullotkin ennemmin Kiinassa kuin Australiassa ja rahdata kontissa puolen pallon ympäri.

Täällä muutamat turistikohteet ovat jo pudottaneet hintojaan, jotta omat kansalaisetkin saataisiin innostumaan ja käyttämään rahojaan erinäisiin elämyksiin. Normaalisti “zip linet”, “jet boatit” ja kuminauha nilkoissa sillalta hyppelyt on hinnoiteltu varakkaiden turistien kantokyvyn mukaan, paikalliset eivät niihin juurikaan rahojaan kanna. Kotimaanmatkailun kuvittelisi nyt joka tapauksessa piristyvän kun vaihtoehdot ovat vähissä. Tyynenmeren saarivaltioilla ja Australialla kun on kaikilla vielä rajat kiinni, kauemmas vievät lennot ovat vähissä ja palatessa kaikkia odottaisi vielä kahden viikon valvottu karanteeni lentokenttähotellissa.

Paikallisella tasolla on toivottu ihmisten ravintoloiden auettua “tukevan paikallisia yrityksiä” syömällä ulkona. Pubit aukesivat eilen, tänään oli sitten ihan hyväntekeväisyyden vuoksi käytävä parilla tuopilla. Mata Breweryn tuoreita humalia (ei kuivattuja) käyttäen tehty “Hop hand” olut osoittautui raikkaaksi janojuomaksi.

Toukokuun lähetessä loppua, on vuodenkierto samassa vaiheessa kuin pohjoisella pallonpuoliskolla marraskuun lopulla. Talvi lähestyy ja keskiviikkona töihin lähtiessä lämpöä oli huimaavat 1.8 astetta. Piti siis vetää ensimmäistä kertaa fleece t-paidan päälle töihin munamankeloidessa. Portilla tuli kommentti, “nyt kai on sitten jo oikeasti kylmä kun tuollakin on pitkähihainen päällä”. Täältä tähän.

“Firewood – not dry – plan ahead!” No nyt en tajua, miten täällä voi joku vaatia olemaan suunnitelmallinen. On varmaan joku ensimmäisen sukupolven maahanmuuttaja, joka ei ole vielä akklimatisoitunut maan tapoihin.

Ikku

Kaksipäisen palmun varjossa (Tonga 2015)

Ettei nyt upota pelkkään eristykseen ja tautiuutisten netistä seuraamiseen, tehdään välissä aikamatka vajaan viiden vuoden päähän Tongalle, jossa vierailtiin ennen Uuden-Seelannin asuntoautomatkailua. Matkakohteina maat eroavat kuin yö ja päivä. Tongalla turisteille suunnattu palvelutarjonta on hyvin alkeellista ja vaikuttaa, kuin paikallisia ei helppo tulonlähde (turistin rahat) edes kiinnostaisi. Uudessa-Seelannissa taas saisi sileäksi vaikka minkäkokoisen matkabudjetin helikoptereihin, kuumailmapalloihin, lasketteluun, kalastusmatkoihin, kulttuuriesityksiin, tatuointeihin, viinikierroksiin, syömiseen ja turistivedätyksiin. Vietimme vajaan viikon pääsaarella Tongatapulla, joka ei ole mikään resorttien koristelema tyynenmeren paratiisisaari vaan 70 000 asukkaallaan polynesialaisittain suuri asutuskeskittymä. Kolmen lapsen kanssa ei ollut intoa lähteä hieman epämääräisin aikatauluin liikkuvilla lennoilla “luontoturismikohteisiin” Vava’ulle tai Ha’apaille joiden päähoukutus on pääsy sukeltamaan ryhävalaiden seurassa.

Myöhään lauantaina saapumisen jälkeen sunnuntaiaamu toi mukanaan muutaman yllätyksen. Vuokratun talon televisio näytti kaikkien paikallisten kanavien täydeltä vain ja ainoastaan amerikkalaisten TV-saarnaajien hirveimpiä tuotoksia. Aamupalan jälkeen lähdettiin kaupungille tarkoituksena löytää lounasta ja ruokakaappiin täytettä, mutta sunnuntaina mikään ei ollutkaan auki – syvästi kristillinen kuningas kuin ei sellaista salli. Lopulta törmättiin kiinalaisiin, jotka olivat käyneet suljetussa ravintolassaan tekemässä itselleen ruokaa ja saatiin ostettua lounastarpeet heiltä.

P1020564 n
Kylänraitti on sunnuntaina rauhallinen

P1020565 n
No, oli siellä yksi muukin. Luultavasti matkalla kirkkoon. Hieman raskaamman sarjan kristillisyys on tyypillista niin tongalaisille, samoalaisille kuin fijiläisillekin.

P1020588 net
Kiinni, mutta onpas pirtsakka värisävy seinissä!

P1020589 net
Pimeää sunnuntaikaupankäyntiä uppopaistetuista kananpaloista ja hapanimelästä kastikkeesta. Jostain kioskista löydettiin sentään juomat.

P1020608 net
Hohtavan valkoisin puuseinin verhottu kuninkaanpalatsi ei ollut isoa maalaiskartanoa suurempi, huomattavasti mielenkiintoisempi näky oli korttelin päässä tien yli löntystellyt suurin sika, mitä olen minkään pääkaupungin keskustassa koskaan nähnyt.

P1020615 net
Punaisella alueella varpaat kastuvat tsunamin iskiessä jolloin muun muassa Sopu ja Pili jäävät veden alle.

IMG_6881 net
10 minuutin venematkan päässä Nukualofasta on Pangaimotun saari, jossa voi snorkkeloida, kävellä pienen luontopolun ympäri tai nauttia paikallisittain harvinaisuudesta – hiekkarannasta josta meren mukanaan tuomat roskat on siivottu pois.

IMG_6870 net
Nauttia voi toki myös virvokkeista – kunhan ei ota talon nimikko-olutta. “Big mama’s yacht club Cruiser’s ale” -oluen paras osa oli ehjä pullo. Etiketti on susiruma ja hiivainen maku muistuu edelleen mieleen.

IMG_6875 net
Tällainen puhdas ranta on Tongatapulla poikkeus. Paikallisen sanonnan mukaan jokaisen rannan hiekkaan on uponnut yhden ulkomaalaisen sijoittajan rahat – kuningaskunta ei ole mikään turvallisin ja vakain investointikohde.

IMG_6900 n
Turistimassoista ei tarvinnut kärsiä

P1020943 net
Guest house koko komeudessaan. Aamuisin herätyksestä huolehti naapurin kukko noin klo 5 alkaen.

IMG_6978 n
Lapsi se nyt leikkii vaikka vaipoillaan (puhtailla), jos muita leluja ei ole tarjolla ja TV:stäkin tuuppaa vain kahjoa saarnaajaa toinen toisensa perään.

P1020559 net
Operaatio “valuta juomavesi 10 litran tonkasta juomapulloihin“

P1020622 net
Herkkua on siellä monenlaista

IMG_6991 n
Majoituspaikkamme pihapalmusta roikkuu tyynenmerenlenkko eli flying fox Pteropus tonganus. Pihapiirimme yksilöille oli unohdettu kertoa, että ne ovat yöeläimiä – oli aika lystin näköistä kun isot mustat nahkasiivet lentelevät päivänvalolla. Tongalla lepakot ovat pyhiä ja ne kaikki omistaa kuningas, täten joillain muilla tyynenmeren saarilla metäsästyksen takia vaarantaneen otuksen kanta on Tongalla turvattu.

P1020744 net
Vuokra-autoliikkeeseen marssiessani olin unohtanut passin matkasta ja yhteysongelmien vuoksi luottokorttikaan ei toiminut. Se ei virkailijaa haitannut “ota auto ja maksa myöhemmin”. Saatiin siis pikku riisikippo alle ja päästiin ajelemaan saaren länsipään resortteihin rannalle ja päiväretki saaren ympäri.

IMG_6928 n
Mielikuvat siitä, mikä tämä “nähtävyys” oli ovat kadonneet. Saattaisi olla hauta ja kun kuningaskunnassa ollaan, niin luultavasti aiemman kuninkaan.

IMG_6925 n
Vesisäiliön kyljestä paljastuu, että se on rakennettu Uuden-Seelannin kehitysapuprojektissa vuonna 2007. Rahat on näköjään menneet erinomaiseen käyttöön.

IMG_6929 n
Pyykkinaru – aina kuvaamisen arvoinen, tuli vastaan sitten missä tahansa.

IMG_6761 net

IMG_6764 n

IMG_6775 net
Hautausmaa oli totuttua värikkäämpi kokemus. Huomaa olutpullot koriste-elementteinä.

IMG_6786 net
Whomping willow goes pacific

IMG_6785 net
Monokromaattisena parempi

IMG_6931 net
Tongatapun “parhaat turistinähtävyydet” listalle mahtui esitteen mukaan “maailman ainoa kaksilatvainen palmu”. Valokuvattu autosta nousematta, T-paitoja ei valitettavasti ollut myynnissä.

IMG_7079 n
Likualofa Beach Resortin iltashow illallinen oli mainio. Perinteiset ja “perinteiset” tanssiesitykset oli tehty huumoria unohtamatta – oli niin sotatanssia, tulipallon pyöritystä kuin drag-esiintyjäkin.

Tonga taitaa pysyä sivussa suurimmista turistivirroista vielä pitkään, normituristille esimerkiksi Fiji ja kuulemma Rarotonga tarjoavat paljon enemmän postikorttipalmuidylliä ja halpoja koktaileja uima-altaan reunalla. Minä taas mielelläni palaisin Tongalle kiertämään loput valtakunnan noin 40:stä asutetusta saaresta.

Ikku

Northland – Bay of Islands ensivaikutelmat

Uutena vuotena kävin kokeilemassa kolme yötä lerintäaluelomailua lasten kanssa – tästä oma juttunsa aikanaan. Siitä itse innostuin ja kun A:takin teltan kanssa kesämatkailu kiinnosti, niin sitten seurasikin kuumeinen telttojen ominaisuuksien, hintojen ja saatavuuksien tutkinta. Koska nopeat liikkeet ovat näyttäviä, niin viime viikon tiistaina olikin jo teltta ostettu, lomat sovittu, auto pakattu ja nokka näytti kohti Northlandin länsipuolta. 8,5 vuorokautta ja noin 1400 km myöhemmin palattiin tänään kotiin. Nyt on auto purettu, pesukone pyörii toista koneellista ja talo on hiljentynyt. Kilometrien ja muistikuvien lisäksi Canonin muistikortille näyttää karttuneen 900 enemmän ja vähemmän onnistunutta otosta. Näistä tunnelmista ja kuvista lisää myöhemmin, nyt täytyy alkaa kerätä voimia huomiseen työpäivään – pitää saada kiskottua itsensä sinne tunti etuajassa, jotta ehtii päästä hommista kartalle ennen kuin normaali sutina alkaa.

703A0781 net1
Tane Mahuta – maailman suurin kauri (Agathis australis). Noin 2000 vuotta vanha, kokonaiskorkeus 51,5 metriä ja ja 17.7 metriä korkean rungon tilavuus 244,5 kuutiometriä. Arvioiden 5,5 kiintokuutiota puuta per ilmakuiva sellutonni, tästä tekisi noin 44,5 tonnia sellua (reilu täysperävaunurekallinen), joka riittäisi vajaaseen puoleen miljoonaan vessapaperirullaan.

703A0612 net1
TOP10 Kauri Coast leirintäalueen kohokohdat lapsille olivat uimapaikan ”hyppynaru” ja sisärengas jolla matkailivat lukuisat kerrat edestakaisin. Vastaranta oli minulle epäselväksi jääneestä syystä ”Africa”.

703A0803 net1
Hokianga harbour, etuoikealla Opononin kylä.

703A0930 net1
Kajakkikalastaja lähdössä alimman vuoroveden tienoilla Long Beachilla Russelissa. Pari tuntia myöhemmin tuli ilmeisen hyvän saaliin kanssa takaisin.

703A1119 net1
En huomannut tekstiä, kun oli niin pienellä kirjoitettu. Flagstaff Hill, Russell. Kontissa kaikki tarpeellinen  – rantakamat ja eväät.

703A1164 net1
En ole näin söpösti järjestettyä kierrätyspistettä nähnyt ennen TOP10 Russelin leirintäaluetta. Maitopullot ja muu HD polyeteeni valkoiseen, ruskeat lasipullot ruskeaan, vihreät vihreään ja niin edelleen. Mutta millä ihmeellä tavallisen kansan saa erottamaan alumiinitölkit terästölkeistä? Täällä nähdyn perusteella kun eivät osaa erottaa edes puhjennutta ilmapatjaa (PVC) maitopullosta…

703A1203 net1
Australiassa ja täällä on tullut nähtyä toinen toistaan komeampia rantoja mutta Oke Bay menee parhaiden joukkoon. Tällä reissulla ei ehtinyt kuin mäen päältä mulkaista, täytyy palata joskus paremmalla ajalla – eli paikallisen tyylin mukainen koko päivän rantareissu.

703A1227 net1
Itärantaa jossain Parekura Bayn ja Whangarurun välillä. Kilometrikaupalla hienoa hiekkaa, jolla ei näkynyt ristin sielua.

703A1234 net1
Northlandilla on hienojen maisemien lisäksi myös paljon ja syvää köyhyyttä. Työkaverit vitsailivat ennen reissuun lähtöä, että muista pitää tavaroistasi huolta, voivat helposti kadota. Ongelmia ei ollut, mutta paljon näkyi teiden varsilla taloja, joista oli välillä vaikea päätellä, että asuttiinko niissä edelleen oikeasti. Tässä asutaan.

703A1347 net1
Välinerikoilta ei kuitenkaan vältytty. Olipas harvinaisen paskat släbärit, kestivät noin 2 kk. Palasin Havaianisien käyttäjäksi, kestävät yleensä lähes vuoden ennen kuin remmi katkeaa varpaiden välistä, eivätkä mene yhtä pahasti lyttyyn kuin nämä. Työpaikan ulkopuolella en juuri muita jalkineita käytä.

Ikku

Käytännön matkavinkit

Jos joku nyt sattuisi olemaan tulossa Uuteen-Seelantiin, vaikkapa joulukuun alussa noin kuukaudeksi kiertämään matkailuautolla paikkoja, niin suosittelisin seuraavia asioita:

Matkasuunnitelma.

  • Kun arvioit päivämatkoja, niin luotat google mapsin antamiin aikoihin miniminä, jonka jokin väli sinulta vie. Kuvitelma suomalaisista keskinopeuksista valtateillä kun ei nyt vaan toteudu, kun vastaan tulee jatkuvalla syötöllä mutkia, joissa auton nokka tuntuu koskettavan perää.

703A9419 net
Normaali valtatie, ei mitenkään mutkainen osuus.

  • Huomioi, että maan liikennesuunnittelu on samalla tasolla Intian kanssa. Suurimpana erona vain se, että Delhissä ruuhkassa on autojen lisäksi seitsemän miljoonaa mopoa – Aucklandissa ruuhka muodostuu pelkistä autoista. Erityisesti Aucklandin kohdalla kannattaa huomioida aamu- ja iltapäiväruuhkat, kun suunnittelee liikkumista – huomattavasti tahmeampaa etenemistä, kuin Suomen syrjäisten rannikkoseutujen (Helsinki ja lähikylät) niin sanotut ruuhkat.
  • Koska brittiläiset perinteet, niin säännöt ”freedom camping” suhteen – sallittu vain tietyillä parkkipaikoilla, vaiko sallittu / kielletty jollain määrätyllä aluella ja montako yötä saa enintään viipyä – ovat aivan aluekohtaisia. Jos matkailuauton mukana ei tule GSM-verkossa toimivaa WLAN -purkkia, niin hanki puhelimeen paikallinen pre paid liittymä datapaketilla. Helpottaa suunnittelua matkan edetessä. Huomioi kuitenkin, että kännykkäverkon peittävyys on kaikkea muuta kuin täydellinen. Vähänkin syrjemmässä ja erityisesti alueilla, joilla on korkeuseroja (suurin osa maasta) ei GSM-peittoa ole.
  • Vesipisteitä ja septitankin tyhjennyspaikkoja on kaupunkien tarjoamina, sen vuoksi ei tarvitse leirintäalueelle mennä.
  • Pysähtymiskohteet. Viime vuosien turistibuumi on tuottanut tyypilliset sivuvaikutuksensa:
    • Turistimäärät tunnetuimmissa kohteissa ovat suuria. Ainakaan minulle ei taistelu elintilasta selfiekeppiensä kanssa heiluvia pakettimatkalaumoja vastaan käy nautinnosta.
    • Sinne tänne on putkahdellut myös aivan ylihinnoiteltuja turistivedätyskohteita. Liian näyttävä ja aggressiivinen mainonta toimii näiden kohdalla yhtenä varoitusmerkkinä.
    • Retkeily- ja vaellusreittejä löytyy pilvin pimein ympäri maata. Tsekkaa www.doc.govt.nz mitä suunnittelemasi reitin varrelle jää. Täältäkään ei löydy kaikki, uudelle paikkakunnalle saapuessa kannattaa ainak poiketa kunnan infopisteellä (iSite), josta usein saa muutakin informaatiota, jota netissä joko ei ole, tai se on noin-mahdotonta löytää.

Varustautuminen.

  • Alussa oli suo, kuokka ja jussi. Tai sitten matkailuauto, tyhjät ruokakaapit ja intoa harrastaa esimerkiksi surffausta.
  • Jos haluaa suorittaa eväiden hankinnan ja muun varustautumisen edullisesti, suosittelen seuraavaa järjestystä:
    • 1) Pak N Save.
      • Ruoka, juoma, kaljat, viinit, vessapaperit, aurinkorasvat yms. Tarjolla myös vaihteleva valikoima muita taloustarvikkeita – juomapulloja, kylmälaukkuja tms.
    • Muista vaihtoehdoista Countdown on vähän hintavampi, aukeaa aikaisemmin ja on pidempään auki. New World (jonka omistaja Foodstuffs omistaa myös Pak N Saven) on jo merkittävästi kalliimpi.
    • 2) Warehouse tai K-mart esimerkiksi alla oleviin. Lähtökohtaisesti K-mart aina halvin (ja auki joka päivä puoleen yöhön asti), mutta myy lähes ainoastaan omia tuotemerkkejään. Warehouse myy sekä halpiksia, että joitain brändituotteita.
      • Bodyboard. K-martista löytyy pelkkiä halpiksia, Warehousesta halpiksia ja Body Gloven vähän parempia. Tsekkaa sopiva pituus googlaamalla joku kokotaulukko, K-martista ei yli 40 tuumaista löydy, Warehousesta löytyy 48 tuumaan asti.
      • Märkäpuku. Surffikurssien hintaan kuuluu varusteet, mutta jos haluaa puljata bodyboardin kanssa meressä pidempään, niin tätä saattaa kaivata. Warehousesta lyhythihainen (spring suit) $70 – $99 ja pitkähihainen $129 – $149. Surffiliikkeiden Rip Curlien ja Billabongien hinnat ovat kolminumeroisia alkavat sitten vähintään kakkosella.
      • Uimapaidat, rantapyyhkeet, aurinkosuojat, aurinkolasit tai muu rantakama. Suomen talvessa valikoimat aika nahkeat, ei kannata sieltä väkisin ostaa, kun täältäkin löytyy.
      • Retkeilykamat, pyöräilykamat, makuupussit, halvat teltat tms. Kuten aiemmat esimerkit.
    • Sille joka haluaa brändikamaa, löytyy tietenkin muitakin liikkeitä. Alla luetelluilla valtakunnallisilla ketjuilla on kuitenkin yksi yhteinen ongelma – kaikkien ”normaalihinnat” ovat aivan yliampuvat ja tähän liittyen alennuskampanjoita pukkaa aivan jatkuvalla syötöllä – pääsiäisalennusmyynti, koulun alkamisalennusmyynti, verovuodenpäättymisalennusmyynti, joulualennusmyynti, uuden vuoden alennusmyynti, lomakauden loppumisalennusmyynti ja varastontyhjennysalennusmyynti vain muutamia mainitakseni. Vuoronperään ovat 20 – 40 % alennuksessa milloin mitkäkin tuotteet ja joskus jopa koko liikkeen valikoima. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, ettei normaalihintaan näistä liikkeistä kannata ostaa mitään.
      • Rebel sport – urheiluliike, enemmän vaatteita kuin muuta
      • Hunting and Fishing – vaatteet ja varusteet retkeilyyn, metsästykseen ja kalastamiseen
      • Macpac – kaikki mitä ulkoilija tai vaeltaja tarvitsee. Usein -40 % kaikista oman brändin tuotteista” -alennusmyyntejä.
      • Kathmandu – kaikki mitä ulkoilija tai vaeltaja tarvitsee. Usein -40 % kaikista oman brändin tuotteista” -alennusmyyntejä.
      • Farmers – vaatteita ja talousryönää. Farmersin 40 % alennus vastaa Warehousen normaalihintaa.

Tämän verran harhaanjohdatusta tällä kertaa. Palaan asiaan, jos keksin lisää.

Ikku

Imperiumi I

Venäjällä matkailemiseen suhtaudutaan vähän kuin ranskalaiseen autoon. Suurin osa haluaa välttää sen kaikin mahdollisin keinoin, kuten se kollega joka vakaasti ilmoitti, että hän ylittää Venäjän rajan vain RK-62 käsissään. Toisille se on välttämätön paha – kuten niille jotka haluavat halvan tila-auton, johon saa mahtumaan kolme lasten turvaistuinta. Jäljelle jäävän vähemmistön mielestä kyseessä on eräs maailman hienoimmista asioista. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä.

Helppoja kohteita ovat Suomen rajan tuntumassa olevat paikkakunnat niille joille riittää halpa bensa ja halpa tupakka. Vähän kauempaa Pietarista ja Moskovasta sitten löytyy historiaa, kaikenlaista kulttuuritarjontaa, arkkitehtuuuria, suurkaupungin vilinää, ravintoloita ja yöelämää enemmän kuin tarpeeksi. Todellista kuvaa Venäjästä helpot kohteet eivät kuitenkaan tarjoa, sen löytääkseen on matkattava jonnekin syvemmälle imperiumin sisälmyksiin. Tällaisella matkalla olisi suotavaa ymmärtää ainakin kyrilliset aakkoset ja vähän venäjän alkeita – mitä enemmän kieltä osaat, sitä antoisampi kokemuksesta tulee.

IMG_2736 net
Venäjän alkeet – dva bolshoi holodna pivo spasiba – ja sujuu odottaminen mukavammin.

Raja-asema

Rajan ylitys autolla antaa miedon ensikosketuksen venäläiseen byrokratiaan ja asiakaspalveluun, joiden kulmakiviä ovat jonottaminen, puuttuvat ohjeistukset, alinomaan muuttuvat pikkudetaljit ja täydellisen hymytön, mutta sitäkin omanarvontuntoisempi palvelu. Jonottaessa voi tutustua myös itärajan pinnan pikkukylissä asuvan suomalaisen kansan syviin riveihin ja oppii sen, missä vanhoissa jenkkibensamaastureissa on suurimmat bensatankit (140 – 160 litraa), jotta bensatrokauksella voi tehdä mahdollisimman hyvin tiliä.

Venäjän puoleiselle raja-asemalle saapuessa suomenkieliset ohjeet loistavat poissaolollaan, mutta selviät kyllä kunhan seuraat muita suomikilvissä olevia autoja. Tullivirkailijan happamasta naamasta on turha huolestua, ei virkailija sinua vihaa, eikä sinun ole tarvinnut tehdä mitään väärin. Virkailija vain toimii roolinsa mukaisesti ja haluaa ylenkatseellaan osoittaa, että tässä slaavilaisessa kanssakäymisessä hänellä on valtaa ja sinulla ei. Tästä syystä pidin hihitykset sisälläni senkin kerran, kun tullivirkailijaksi poikkeuksellisen nuori ja kaunis nainen halusi erityisesti osoittaa että olen täysin merkityksetön hänen edessään. Pohdin vain kuinka pitkän harjoittelun onnistunut koreografia olikaan vaatinut. Alkulämmittelynä tullaustodistuksen ja passin sieppaaminen tiskiltä, passin skannaus, tietokoneen naputtelu, tarrojen liimaaminen, leimaaminen, passin nakkaus takaisin tiskille ja kaikki tämä sanaakaan sanomatta, vilkaisemattakaan minua kohti ja koppavanhappaman ilmeen värähtämättäkään. Esityksen loppuhuipentumana tullaustodistus heitettiin yhdellä korostetun välinpitämättömän rennolla käsivarren heilautuksella eteeni tiskille, johon tuo yksittäinen A4 laskeutui täydellisesti keskelle. Jos heitto olisi jäänyt lyhyeksi olisi tullivirkailija tehnyt itsensä naurunalaiseksi ja jos heitto taas olisi kantanut lattialle asti, olisi se luonnollisesti ollut jo suoranaisen epäkohteliasta, joka ei ollut esityksen tarkoitus.

Dokumenttien huolellisen leimaamisen ja auton pintapuolisen tarkastuksen jälkeen oletkin valmis hyökkäämään venäläiseen tieliikenteeseen. Onnea matkaan – sitä huonoilla teillä, mutta sitäkin hullumpien kuskien seassa tulet tarvitsemaan, jos aiot pidemmälle turneelle. Tieliikenteen omituisuudelle en ole vielä keksinyt muuta selitystä kuin kansan vahvan ortodoksiseen kohtalonuskon. Kun kerran herra on jossain korkeuksissaan päättämässä milloin kukakin kuolee, niin silloinhan tilannenopeudella ei ole merkitystä ja ohittaa voi missä mutkassa ja minkälaisessa lumipyryssä tahansa – jos joku sieltä sattuu tulemaan vastaan, niin kyse on kohtalosta, eikä siihen itse voi vaikuttaa. Muka.

Hotelli

Turistivirtojen ulkopuolelle jäävältä Venäjältä tuskin löytyy liiemmin hostelleja. Tämä ei ole budjettimatkailijallekaan ongelma, koska hotellit eivät ole hinnalla pilattuja. Hotelliketjut tai ketjuravintolat eivät pääse oikealla Venäjällä ahdistamaan, vaan vanhat neuvostolainalaisuudet ovat edelleen voimassa.

IMG_2871 net
Kauniit hotellit – Ust-Ilimsk

Kerroksella on väliä – mitä ylempänä sitä parempi. Eräässä gostinizassa tuli yövyttyä kolmatta tai neljättäkymmenettä yötä. Yleensä päädyin kolmanteen tai neljänteen kerrokseen, jolloin huoneesta löytyi GOST standardin mukainen sänky ehkä 10 sentin paksuisella vaahtomuovipatjalla, 16 tuumainen venäläinen kuvaputkitelevisio, iso jääkaappi nurkassa ja vaaleansininen delfiinisuihkuverho kylppärissä. Muutaman vuoden kohteessa ramppaamisen jälkeen henkilökunta ylensi minut pari kertaa myös viidenteen kerrokseen, jonne hissikään ei kulkenut ilman erityistä avainta. Laadukkaamman sängyn lisäksi TV oli mallia litteä (mutta edelleen pieni) ja käytävissä oli kokolattiamatot. Jos kohta viides kerros ei viihtyvyyttä valtaisasti parantanut, niin toiseen kerrokseen joutuminen sitä kyllä vähensi. Kerran sinnekin päädyin, se mitä pahaa olin tehnyt ei minulle ikinä selvinnyt. Tyyny muistutti painoltaan ja pehmeydeltään laastisäkkiä ja patjan täytteenä lieni olkia.

IMG_5292 net
Kauneuskilpailu hotelli Taiga vs roska-auto. Bratsk.

Jos lämpöä on, niin sitä käytetään. Neuvostojärjestelmän peruja kaupungeista löytyy kehittynyt kaukolämpöjärjestelmä ja hotelleista keskuslämmitys. Myöskin neuvostojärjestelmän peruja on kaukolämmön minimaalinen hinta ja siitä seuraava käyttötapa – kun lämpöä on, niin sitä käytetään, eli kaikki termostaatit ynnä muuta hanat on talvella ruuvattu selälleen. Hotellihuone on useimmiten siis enemmän kuin lämmin ja lämpötilan siedettäväksi saamiseen paras tapa on avata ikkuna pakkaseen koittaen löytää paras välimalli ”paistuu” ja ”vetää niin saatanasti” väliltä.

Liikematkustajan paras toimisto on baarin kulmapöytä. Jos teollisuusturisti nyt varsinaisesti tarvitsisi mitään tekosyytä perustaa läppärinsä kanssa toimistoa baarin nurkkapöytään, sellaiseksi kelpaa toimivan wifin löytäminen. Kännykkädata Venäjällä kun on tautisen kallista ja wifin toiminta hotellin ylemmissä kerroksissa useimmiten heikkoa. Tarjoilun saa pelaamaan, kun edes vähän yrittää puhua venäjää, eikä käyttäydy kuten typerät amerikkalaiset, joiden bravuuri on käyttää aina englantia ja jos sitä ei ymmärretä toistaa samat asiat englanniksi, mutta kovemmalla äänellä. Tippiä Venäjällä ei ole pakko jättää, mutta jos palvelu ja ruoka oli hyvää on sen jättäminen  sekä kohteliasta että parantaa palvelua jatkossa.

Aamupala on kokemus. Mahdollisesti perinteisin vaihtoehto on Siperiassa vastaan tullut ”valitse aamupala-annoksesi listalta”, tarjolla taisi olla ainakin puuroaamupala, munakasaamupala ja joku muu vaihtoehto. Useimmin tarjolla oli kuitenkin jonkun sortin aamupalabuffet. Buffetien mielenkiintoisimpia antimia olivat erilaiset pasteijat, joista en koskaan ulkonäön perusteella oppinut päättelemään, onko täyte mahdollisesti suolainen (esimerkiksi nakki) tai makea (hedelmää). Jos haluaa varmistaa, ettei nälkä uhkaa päivän aikana, niin kunnon rakettipolttoainetta saat pinoamalla lautaselle rahkaa, smetanaa ja kidesokeria – omaan makuusi sopivan sekoitussuhteen löydät kokeilemalla.

IMG_5291 net
Hotellin sisustuksessa on käytetty ”Tunne Väri” sarjan ”Instant krapula” -yhdistelmää

Tällä kertaa satutuntimme päättyy tähän. Jatko-osien myöhempää ilmestymistä ei voida poissulkea tai vahvistaa.

Ikku

Tsernobyl (2013)

HBO:lla kuulemma pukkaa minisarjaa Tsernobylistä näinä aikoina. Katastrofit vaikuttavat jostain syystä kiehtovan ihmisluontoa. Lapsena luin moneen kertaan kirjahyllystä löytyneen ”Titanicin kohtalonyö” -kirjan ja muistan törmäyksen ja uppoamisen vaiheet vieläkin ulkoa. Tsernobylin nelosreaktorin räjähtämiseen johtanut tapahtumasarja ja seuranneen onnettomuuden vaikutukset kiinnostavat vähän samalla tavalla. Epäonnistuneen kokeen taustoista, ongelmista ja tuhoisasta tapahtumaketjusta saa oivan jännitystarinan. Pelastustöissä palomiehet ja sotilaat uhrautuivat kuin tsaarin/pääsihteerin/ikuisen presidentin maaorja/toveri/palvelija vain pystyy. Oma lukunsa ovat RBMK-reaktorin rakenteesta johtuvat riskit. Reaktorityyppi on optimoitu tuottamaan sähkön lisäksi plutoniumia ydinaseita varten – turvallisuuteen huomiota on kiinnitetty vähemmän. Erityisesti reaktorin epävakaus pienellä kuormalla ja tehon positiivinen takaisinkytkentä kostautuivat reilut 33 vuotta sitten.

2013 oli halu päästä jonnekin mielenkiintoiseen paikkaan reissulle, mutta ei ollut intoa (eikä aikaa, eikä varaa) pitkiin lentoihin tai koneenvaihtoihin lasten kanssa. Tutkailin läpi, että minne kaikkialle Helsinki-Vantaalta pääsee suoralla lennolla ja Ukraina alkoi kiinnostaa. Kiovaan kun pääsee parissa tunnissa, eivätkä Ukrainan kansallisen lentoyhtiön lippujen hinnatkaan päätä huimanneet. Perillä suunnattiin ensin Krimille – ehdittiin siis nähdä se, ennen kuin Venäjä sen rikollisesti valtasi seuraavana vuonna. Kiovassa suurin pettymys oli, että ei päästy katsomaan ”Marimekko-originaaleja”, kun Maria Primatsenkon museo sattui olemaan kiinni. Tsernobyliin ei Kiovasta ole kuin parin tunnin automatka ja suljetulle alueelle matkoja järjestäviä toimistoja on useampia. Tsernobylissä käynti ei siis ole mitään ”ekstremematkailua” vaan ihan kunnon kuraturismia. Virallisestihan kyse ei ole (tai ei ainakaan 2013 ollut) turismista vaan tieteestä. Tästä syystä alueelle pääsyä varten piti kirjoittaa etukäteen anomus, jossa oli suotavaa vedota tieteeseen tai vähintään kiinnostukseen historiaa kohtaan. Matkanjärjestäjä onneksi toimitti hyvän pohjan, johon ei välttämättä tarvinnut muuttaa kuin oma nimensä.

Matkaan lähdettiin aamusta pikkubussilla – neljä turistia, kuljettaja, opas ja säädösten vaatima radioaktiivisuuden mittaaja. 30 km sulkualueen tarkastuspisteellä mitattiin kaikkien radioaktiivisuus. Heti tarkastuspisteen jälkeen radioaktiivisuuden mittaaja jäi kyydistä pois – tarkastuspisteellä oli sellainen mukana oltava, mutta sen jälkeen ei kukaan enää vahdi, eli mitä siinä mukana roikkumaan?

IMG_1556
Ditjatkin tarkastuspiste

Matkalla voimalaitokselle ajetaan Tsernobylin kaupungin läpi ja pysähdytään katsomassa paria muistomerkkiä sekä puhdistuksessa käytettyjä ajoneuvoja ja robotteja. Näistä viimemainitut olivat kiinnostavia. Puhdistuksessa oli ulkonäöstä päätellen käytetty kaikkea mitä vaan löytyi – puna-armeijan kalustoa, kauko-ohjattavaa kaivoskalustoa, ihan vartavasten rakennettua kauhavekotinta ja ylijääneitä kuukulkijan osia. Aiemmin alueella ollut puhdistusoperaatiossa käytettyjen kymmenien helikoptereiden ja satojen ajoneuvojen varastokenttä on jo tyhjennetty. Lähteestä riippuen kalusto on joko puhdistettu ja myyty romumetalliksi tai sitten haudattu maan alle.

IMG_1561
Tsernobyl

IMG_1595
Enemmän ja vähemmän onnistuneesti radioaktiivista materiaalia siivonnutta kalustoa. Loppujen lopuksi suurimman osan työstä tekivät ihmiset lapioilla.

IMG_1589
Näyttää lähinnä lelulta

IMG_1593
2 – 3 kertaa normaalin taustasäteilyn määrä

IMG_1591
Moskovan valtionyliopiston suunnittelema Mobot.

IMG_1588
Lunakhod 1 ja 2 suunnittelijat rakensivat kaksi tällaista STR-1 robottia puhdistustöitä varten.

Tsernobylin ja voimalan väliin jäi vielä Kopatshin kylä, tai mitä siitä nyt on jäljellä. Radioaktiiviset talot haudattiin pääosin maan alle, mutta jostain syystä päiväkoti jätettiin pystyyn. Täällä aika on todellakin pysähtynyt – lelut, kirjat, potat, propaganda ja piirustukset muistuttavat mallineuvostolaisesta lapsuudesta.

IMG_1597

IMG_1609

IMG_1603
Erotathan soinnilliset ja soinnittoma ässät toisistaan?

IMG_1605
Lattiassa ja katossa reiät yllättäen samoissa kohdin. Tämä kohde mätänee nähtäviltä lähivuosina

Itse reaktorirakennus ei ollut mitenkään vaikuttava, mutta niin neuvostoliittolaisen näköinen kuin jokin voi vain olla. Likaista betonia ja ruostunutta rautaa. Alkuperäisen sarkofagin muodot ovat varmasti insinöörin, eivät arkkitehdin kynästä. Oudolla tavalla tunsin kyllä jonkinlaista kunnioitusta tuota mökkiä kohtaan. Oppaan mukanaan kantama mittari näyttää reaktoriytimestä kantautuvan gammasäteilyn nostavan säteilytason vain noin kaksinkertaiseksi verrattuna tasoon, jolle altistuu mannertenvälisellä lennolla. Toisaalta tiedän hapertuvan betoniseinän takana olevan massan sulanutta reaktoriydintä jonka vieressä saisi metallisen maun suuhunsa ja akuutin säteilysairauden muutamien minuuttien kuluessa. Säteilyn näkymättömyys lienee yksi syy, miksi se ja siihen liittyvä ydinenergia niin nostattavat tunteita.

IMG_1646
Alkuperäinen sarkofagi

IMG_1644
Njet problem

Vieressä rakenteilla ollut uusi suojarakennus yllätti koollaan. Ei ihme, että rakentamiseen kului vuosia ja puolitoista miljardia euroa. Toinen yllätys olivat kesken jääneet reaktoriyksiköt 5 ja 6, joista en ollut kuullut ennen Tsernobyliin matkustamista. Niiden ympärillä oleva nosturiviidakko oli 2013 alkanut harvenemaan – ruoste oli tehnyt tehtävänsä ja ensimmäiset pilkit olivat jo kaatuneet.

IMG_1640
Puolentoista miljardin kupu. Pitäisi kestämän 100 vuotta.

IMG_1627
Reaktoreiden 5 ja 6 työmaa. Ei tule valmista. Näihin verrattuna Olkiluoto kolmosessa valmista tulee suorastaan hätäseen!

Voimalaitokselta ajettiin viereiseen Pripyatin kaupunkiin, jossa kuuluisat ”Tsernobyl” -valokuvat on itse asiassa otettu. Matkalla ohitetaan säteilyn aikanaan punaiseksi muuttama metsä, jota ei nykyään erota normaalista metsästä. Tälle välille jää joitain säteily ”hot spotteja”, joten kuulemma ei ole suotavaa pysähtyä ihmettelemään maisemia enempää. Pripyat rakennettiin voimalan työntekijöitä varten. Työntekijöiksi valikoitiin mallikelpoisia neuvostokansalaisia ja heille rakennettiin ihanteellinen neuvostokaupunki betonielementeistä. Rakennuksiin sisälle meneminen oli kielletty 2012, kun ensimmäiset olivat alkaneet romahdella. Tämä ei tietenkään ollut mikään ongelma, opas totesi ykskantaan, että ”Tottakai me tiedämme mitkä ovat turvallisia ja mitkä eivät” ja niin sitä käytiin montaa ihmettelemässä. Aika Pripyatissa ei valitettavasti täysin ole pysähtynyt. Kaupungin puhdistajat, vartijat ja varkaat ovat vieneet mukanaan rahanarvoisia asioita, jotka pystyy helpohkosti puhdistamaan mahdollisesta radioaktiivusuudesta. Täten esimerkiksi kaikki liikennemerkit sekä kaivonkannet ja suurin osa lämmityspattereista on varastettu metalliromuksi. Samasta syystä taitavat puuttua isot ikkunapinnat kulttuuripalatsista, olisivatko olleet alunperin alumiinipuitteissa.

IMG_1651
Pripyat. Neuvostoliitossa kurjuutta piilotettiin muun muassa yliampuvien kaupunginnimikylttien ja varsin taiteellisten bussipysäkkien taakse. Bussipysäkeistä on kirjoitettu oikein kirjakin, suosittelen.

IMG_1711
Taustalla hotelli ”Polissja”

IMG_1668
Kulttuuritalo ”Energetik”

IMG_1670
Marmorit / kaakelit ovat löytäneet uuden omistajan. Mahtaa jollakulla olla oikein säteilevän hieno kylppäri?

IMG_1671
Harvinaisuus. Patteri jota ei ole varastettu.

IMG_1675
”Komsomol – agitaatiomatka – Ukrainan komsomolit” ”Opiskele, opiskele, opiskele. V I Lenin”

IMG_1702
Samaa huttua joka paikassa.

IMG_1684
Pripjatin tunnetuimpia näkyjä. Maailmanpyörä, joka ei koskaan ehtinyt käyttöön.

IMG_1689 net
Hotspotit ovat oppaalla hyvin tiedossa.

IMG_1687
Päästiin 80 mikrosievertin annosnopeuden yli.

IMG_1690

 

IMG_1745
Neuvostoestetiikkaa koulun muodossa

IMG_1744
Rauhan valtakunnassa kukaan ei ollut liian nuori olemaan sotapropagandan kohteena. Valitettavasti nykyvenäjä toimii samalla tavalla.

IMG_1746
Propagandan lisäksi pitää toki harjoittaa fyysistä kuntoa

IMG_1754
Halkileikkaus koulunkäynnistä

IMG_1751
Karl Marxin pärstän lisäksi seinältä löytyy taulu joka on otsikoitu ”Puolueen propagandatekniikka”

IMG_1715

IMG_1798
Patteri on kierrätetty

IMG_1803

 

IMG_1822

IMG_1733 (2)
”Tietämyksen laatu tänään – työn tehokkuus huomenna!” ”Neuvostoliiton kansalaisilla on oikeus koulutukseen” Teoriassa homma oli siis hallussa.

IMG_1778 (2)
Välillä piti työntää volkkari käyntiin

IMG_1843
Lounas ennen paluumatkaa

Päivä Tsernobylissä oli oikein mielenkiintoinen. Omaa kantaani ydinvoimaan se ei muuttanut. Ydinvoima on mielestäni edelleenkin järkevä tapa sähkön tuottamiseen, yhtenä osana vähähiilidioksidipäästöistä tuotantopalettia. Jos modernit ydinvoimalat pitäisi kieltää sen perusteella, mitä tapahtui Tsernobylissä, niin samalla logiikalla ruotsinlauttojen liikennöinti pitää kieltää koska Titanic.

Ikku

Päivä 5 – historiallisia ja vielä historiallisempia laitureita

Pilkkopimeässä kohteeseen saapuessa aamun ensimmäsiä hupeja on tarkastella, että mitä sitä ympäristössä oikein onkaan. Kuten kerran jossain päin keskeistä Saksaa (tarkalleen ottaen noin kolme tuntia Hampurista etelään autobahnia myöten, sitten sivutielle ja pari käännöstä aina pienempää tietä kohden ja sitten parkkiin), kun telttailupaikaksi puolen yön jälkeen valikoitui rauhallinen pellonlaita. Aamulla huomattiin pellon toisen laidan rajoittuvan pieneen maalaiskylään kirkontorneineen, joten keräsimme kamamme guntherien nenien alta kohtuullisen rivakasti ja jatkoimme matkaa kohden Oktoberfestejä.

Tällä kertaa aamu paljasti vain varsin tavallista maalaismaisemaa ja yhteiskeittiön aamupalan värkkäämistä varten. Kolmesta leivänpaahtimesta vain yksi toimi, mutta palovaroitin toimi sitäkin paremmin – alkoi huutamaan aina kun leipää paahtoi. Tolaga Bayn suurin ja ainoa matkailunähtävyys on 600 metriä pitkä laituri. Viimeinen maataloustuotteita noutanut laiva vieraili 1969, mutta tuoreen 5,5 miljoonan dollarin remontin ansiosta laiturilla voi käydä ihailemassa maisemia tai kalastamassa.

703A7237 net
Aamupalatarpeet kulkevat näppärästi Pak N Saven kestokassissa ja Pam’s termoskassissa

 

703A7266 (2)
Pakopiste ei osunut keskelle arkkia kuten kuvaamataidontunnilla.

 

703A7301net
Miljoonien lampaiden junamatkan pääteasema (bää-teasema?)

Tämän jälkeen matka eteni mutkaisilla ja mäkisillä teillä pääosin sisämaassa. Merenrantaan tie vei harvakseltaan jonkun asutuskeskittymän kohdalla. Näistä seuraava oli Tokomaru Bay, jossa pysähdyttiin leikkipuistoon ja katsomaan toista laituria. Leikkipuisto keskitasoa, bonuksena tarjolla oleva sähkögrilli. Laituri edusti hieman historiallisempaa kuntoa, eli vielä pystyssä, mutta kävelykelvoton. Sekä Tolaga Baylla että Tokomary Baylla on kilometrien mittainen turvallisen näköinen biitsi, kauppa ja kahviloita tai ravintoloita.

703A7342
Nyt ollaan vähän-ei-missään

Seuraavassa pysähdyspaikassa Tikitikissä näistä ei ollutkaan tarjolla sitten muuta kuin leikkipaikka. Jälleen pääsi huvittamaan mainosmiesten kielenkäyttö – matkailukartan ”character town” tarkoittaa selkokielellä ”a lot of derelict buildings”. Monessa niistä toki vielä asutaankin. Te Araroassa pidettiin pidempi pysähdys ohjelmalla skeittiramppi – fish and chips – leikkipuisto. Kylän kirjaimellisesti suurin nähtävyys oli Uuden Seelannin suurin pohutukawa-puu. Ajettiin ohi ja nähtiin ”kiipeily kielletty” -kyltti ja jatkettiin matkaa. Varsinaiseen Uuden Seelannin itäisimpään pisteeseen ja siellä sijaitsevalle majakalle oli liian pitkä ajomatka tälle reissulle. Kuulemma käymisen arvoinen paikka ja vieressä olisi myös mainio uima- ja snorklailuranta.

703A7371
Te Araroan skeittiramppi jaksoi viihdyttää lapsia yllättavän pitkään

 

703A7395
Te Araroan vilkas kylänraitti

 

703A7397
Muistakaa sitten. Hepoisia ei saa tuoda leikkikentälle!

 

703A7399
Te Araroan vieraanvaraisuutta. Samanlaisia lappuja oli varmuuden vuoksi kolme, ettei vaan jää huomaamatta.

Reissun viimeinen historiallinen laituri olikin sitten historiallisin kaikista ja hädintuskin pystyssä. Paikan päälle vievä tie ei ollut paljoa paremmassa kunnossa ja juuri ja juuri henkilöauton kuljettavissa. Tästä kotiin asti paineltiinkin sitten melkein yhtä kyytiä ja perillä oltiin illan hämärtyessä.

703A7413
Rahui. Me ollaan nyt näin päätetty.

703A7417 (2)
Historiallisista historiallisin laituri, Hicks Bay.

Ikku