Hitaita kilometrejä

Vanha vaellustotuus on, ettei matka tapa, vaan vauhti. Tasaisessa maastossa selkeillä poluilla kilometrejä kuitenkin karttuu reipasta tahtia. “Rajojen reittiä” tuli joskus lompsittua 50 kilometriä kahdessatoista tunnissa, kun ei yksistään kulkiessa taukoja juuri tule pidettyä. Sitten kun reitille osuu useampi sata vertikaalista metriä, puronuomassa kävelyä (pitkittäin ja poikittain) ja suunnistustarpeita, niin eivät karttakilometrit enää taitukaan yhtä liukkaasti.

Noita hitaita kilometrejä pääsin harjoittelemaan, kun sain vihdoinkin aikaiseksi suunnata yöretkelle Te Ureweraan. Lauantaina A ja lapset kävivät 50 km suuntaansa maisema-ajelulla Waimanan laaksossa ja minä pääsin aloittamaan etenemiseni “Lion’s hutilta” kohti itää ja Koaunuin autiotupaa seuraten “Seinä” -nimellä tunnettua reittiä. Ensimmäisen noin puolitoista kilometriä reitti seuraa Ngutuohan purouomaa, kunnes käännytään oikealle mäen rinnettä ylös. “The Wall track” nimi tulee tästä alkavasta osuudesta, jossa noustaan 400 metriä ylöspäin vajaan 1,5 km matkalla. Tämän jälkeen reitti rallatteleekin laskuvoittoisesti natiivilehtipuiden ja saniaisten katveessa – ikuiseen vihreyteen alkaa jo tottua, mutta silti niitä joku sata kertaa jo otettuja “saniainen edestä, saniainen takaa, iso puu makaa” -kuvia tuli taas otettua muistikortillinen.

Vasemmalta oikealle. Siniselle alueelle oli levitetty kolekalsiferolimyrkkysyöttejä possumien päiden menoksi
Siitä se lähtee, oranssi kolmio on ystäväsi
Purouomien kanssa saa ylävirtaan taapertaessa olla tarkkana. Nimimerkillä ”en lukenut karttaa, enkä tarkastanut suuntaa kompassilla, joten kävelin väärää puroa 700 metriä ylävirtaan”. Ja niin – kuvat hämäävät, nämä tulee otettua avoimista kohdista, ei niistä joissa aika kuluu kiipeillen kaatuneiden puiden yli ja ali ja etsiessä sopivan syvyistä kohtaa kulkea.
Kiitos Varusteleka. Skrama on näillä poluilla oiva työkalu ja Savotan rajajääkäri nyt vaan viimeisen päälle hyvä ja muuntuva reissurinkka.

Ihmisiä ei vastaan tullut koko päivänä ainuttakaan, mutta iloisiin pikkupossuihin törmäsin pieneen notkoon laskeutuessa, ne kun tonkivat maata kärsillään kymmenen metrin päässä. “Missä pikkupossu – siellä isopossu” sanoisi kunnon populisti, joten otin reippaasti muutaman taka-askeleen pään pyöriessä samalla pöllön lailla. Vihaista röhkintää alkoikin kuulua melkein samantien, mutta onneksi kello kahdestatoista (eikä kello kuudesta), joten aloin pontevalla suomenkielellä suosittelemaan possuille paikalta poistumista. Tästä seurasi ensin vain lisää vihaisen sian ääniä sekä kello kahdestatoista että nyt myös kello kolmesta, ennen kuin nämä pekonin esiasteet löysivät yhteisen kielen kanssani ja päättivät lähteä sorkkamäkeen. Loppumatka alamäkeen mökille sujui yllätyksittä – muutama peurasonni vielä huuteli kiimaansa, muuten ei hiljaisuutta rikkonut kuin tuuli ja lintujenlaulu.

Vajaaseen kymmeneen kilometriin – vajaan 8 km reitti plus yksi suunnistusvirhe – kului neljä tuntia ja Koaunuin 18 punkan autiotuvalle ehdin ruhtinaallisesti vartti ennen auringonlaskua. Olin pakannut varuiksi teltan matkaan, jos mökki sattuisi olemaan täynnä. Tämä osoittautui tarpeettomaksi, olin ainoana paikalla ja mökkikirjassakin edellinen kirjaus oli viikon takaa. Ilta oli sateettoman kylmän kuulas, joten virittelin nuotion pihalle ja vietin laatuaikaa Stephen Kotkinin Stalinin elämäkerran ensimmäisen osan kanssa kaikessa rauhassa.

Koaunui hut on isoimmasta päästä Te Ureweran tupia – vaihtelevat yleensä 6 ja 18 punkan välillä.
Kuvassa peura. Metsämies olisi saanut ammuttua fileet mökin pihaan.
Jos et äskeisestä sitä löytänyt, niin ehkä tästä sitten?
Romut levällään pitkin rappusia, kun kerta tilaa oli ja weetabixiä pakin kannesta.
Perussiisti mökki, kaasupulloa ja ulkona olevaa kaasuliettä en ole tällaisen ”standard” tuvan varustuksessa ennen nähnyt. Mahdollinen syy tähän on kuvan keskellä – vanha kamina on poistettu ja tupakirjassa lukee, että uusi on ”tulossa”. Ajankohdasta tai aikataulusta ei tosin ollut mainintaa.
Lukemista olisi ollut myös talon puolesta, muun muassa aikakauslehtiä vuodelta 2003, joissa käsiteltiin SARS -epidemiaa. Kuvaukset taudinkulusta ja hengityssuojaimien käytöstä eivät juurikaan poikenneet koronaviruksen vastaavista näin 17 vuotta myöhemmin.

Sunnuntaina nuotioaamukahvin nauttimisen jälkeen suuntasin mökiltä pois “Koaunui circuit” reittiä vastapäivään kiertäen, joka tarkoitti ensimmäisen kolme tuntia pääosin Waiiti-puron uomassa kävelemistä. Uoma kaartelee puolelta toiselle kalvaen itselleen uutta reittiä. Tämän vuoksi ulkokaarre on aina syvä ja jyrkkälaitainen, joten uoman poikki saa kahlata vähän väliä. Veden virtaaman ollessa nyt hyvin vähäinen tämä tarkoitti pääosin polvea myöten, hetkittäin puoleen reiteen asti kahlaamista. Neljän ja puolen tunnin ja vajaan 13 km jälkeen oli noutopisteessaä “Ogilvies” leiripaikalla. Tältä sunnuntaiajelulta oli jo jätetty lapset kotiin, olivat kuulemma olleet edellisen reissun jälkeen niin pahoinvoivia, ettei edes Macdonalds lounas ollut kiinnostanut (mutta eivät niin pahoinvoivia etteikö jäätelö olisi kelvannut).

Joskus vettä virtaa paljon enemmänkin. Reitti ei silloin ole kulkukelpoinen edes hevosella.
Tätä riitti kolmeksi tunniksi
Waiiti ja Kaharoa -purojen risteys. Vasemmalla pilkottaa metsästäjien leiri, oikealla kolme peuranpäätä puussa
Ogilivies camp site, eli vesivessa, muutama betoninen piknikpöytä ja nurmikon lyhyenä pitäviä hevosia.

Lystiä oli. Reisiin tosin sattuu näin maanantai-iltana edelleen, mutta sehän on ohimenevää. Meikäläisen vielä perustamattoman ShitTravels Ltd:n yksi ohjelmavaihtoehto voisi olla tällainen – “kävele itsesi kipeäksi ja yövy autiotuvalla näkemättä yhtään instagram-arvoista maisemaa” -vaellus.

Ikku

Suosi kotimaista

Työpaikkojen menetykset ja talouden uhkakuvat ovat käynnistäneet täällä ja Australiassa jonkinmoisia “osta kotimaista” ja “suosi paikallisia palveluita” liikkeitä. Valitettavasti vain kotimaisen ostaminen ainakin Australian banaanitasavallassa on ruokaa lukuunottamatta suurinpiirtein mahdotonta. Ellet sitten välttämättä halua ostaa rautamalmia tai kivihiiltä. Maan talous kun nojaa tukevasti jalostamattomien raaka-aineiden vientiin, Kiinan ollessa suurin kauppakumppani ja lähes kaikki valmistava teollisuus on maasta saatu hengiltä. Hotellin kerta-annos shampootkin ovat usein “made in China”, eli on kannattavaa valmistaa jopa vettä sisältävät pikku muovipullotkin ennemmin Kiinassa kuin Australiassa ja rahdata kontissa puolen pallon ympäri.

Täällä muutamat turistikohteet ovat jo pudottaneet hintojaan, jotta omat kansalaisetkin saataisiin innostumaan ja käyttämään rahojaan erinäisiin elämyksiin. Normaalisti “zip linet”, “jet boatit” ja kuminauha nilkoissa sillalta hyppelyt on hinnoiteltu varakkaiden turistien kantokyvyn mukaan, paikalliset eivät niihin juurikaan rahojaan kanna. Kotimaanmatkailun kuvittelisi nyt joka tapauksessa piristyvän kun vaihtoehdot ovat vähissä. Tyynenmeren saarivaltioilla ja Australialla kun on kaikilla vielä rajat kiinni, kauemmas vievät lennot ovat vähissä ja palatessa kaikkia odottaisi vielä kahden viikon valvottu karanteeni lentokenttähotellissa.

Paikallisella tasolla on toivottu ihmisten ravintoloiden auettua “tukevan paikallisia yrityksiä” syömällä ulkona. Pubit aukesivat eilen, tänään oli sitten ihan hyväntekeväisyyden vuoksi käytävä parilla tuopilla. Mata Breweryn tuoreita humalia (ei kuivattuja) käyttäen tehty “Hop hand” olut osoittautui raikkaaksi janojuomaksi.

Toukokuun lähetessä loppua, on vuodenkierto samassa vaiheessa kuin pohjoisella pallonpuoliskolla marraskuun lopulla. Talvi lähestyy ja keskiviikkona töihin lähtiessä lämpöä oli huimaavat 1.8 astetta. Piti siis vetää ensimmäistä kertaa fleece t-paidan päälle töihin munamankeloidessa. Portilla tuli kommentti, “nyt kai on sitten jo oikeasti kylmä kun tuollakin on pitkähihainen päällä”. Täältä tähän.

“Firewood – not dry – plan ahead!” No nyt en tajua, miten täällä voi joku vaatia olemaan suunnitelmallinen. On varmaan joku ensimmäisen sukupolven maahanmuuttaja, joka ei ole vielä akklimatisoitunut maan tapoihin.

Ikku

Kuplat puhkeavat

Viikkokausia kotikonttoreilla hommissa olleet kollegat palasivat työmaalle tänään. Ei vaatinut paljoa innostamista saada porukan suurin punaviinisieppo järjestelemään työpäivän jälkeistä “yksi tai kaksi ja sitten kotiin” ravintolakäyntiä torstaille tai perjantaille. Kohteeksi suunniteltu paikallisen panimon “tasting room” olikin kuulemma auennut jo viime viikolla, sieltä kun saa juomien lisäksi pitsoja, eli kyseessä on virallisesti ravintola. Tästä tuleekin sitten aikamatka menneeseen suomalaiseen anniskelutyyliin – ei juotavaa ilman ruokatilausta. Kollega selvittääkin etukäteen, että paljonko ruokaa pitää tilata tarjoilua varten – riitääkö yksi kippo suolapähkinöitä kymmenen hengen pöytään moneenkin kierrokseen pitkiä tuoppeja?

20200517_092621 net
Ammattimaisesti ja äärimmäisen selkeästi hoidettu kommunikaatio jatkuu kaikissa kanavissa – lehdet, televisio, radio, suurimmat nettilehdet ja sosiaalisen median kanavat – myös rajoitusten keventyessä

Viime viikon torstaista eteenpäin kansa on nauttinut rajoitusten helpottumisesta kukin tavallaan. Kuten arvata saattoi, metsästäjiä on ollut liikkeellä pilvin pimein, mutta yllättäen eivät ole vielä ehtineet ampua toisiaan tai muita luonnossaliikkujia. Toinen suuri patoutunut tarve oli näemmä kohdistunut kiinalaiseen krääsään – K-martin ulkopuolella oli torstaina sadan metrin jono. Viikonloppuna samaan aikaan kun pääministeri pääsi vihdoin brunssilleen käytiin kaverin kanssa laittamassa pitkästä aikaa pitkäsiima mereen. Turhan isot aallot veivät melojasta mehut ja rannalla oli kova poikittainen rip (paluuvirtaus), lopputuloksena koukut eivät päätyneet riittävän syvään veteen ja saaliiksi tuli vain yksi kahawai.

20200516_144330 net
Siima sojottaa vasemmalle vaikka sitä kiskova kajakki on suoraan edessä 500 metrin päässä. Jää aaltojen taakse ja on näkymättömissä, taivaanrannassa tupruttaa Whakaari. Keli oli sen verran perseestä, että itse en olisi päässyt kajakilla rannasta viittäkymmentä metriäkään ennen kuin laji olisi vaihtunut melonnasta uintiin.

20200516_175800 np
Ainoa kahawai meni koiranruuaksi, onneksi kulman takaa löytyi tarakihia helposti pyydystettävässä fish & chips -muodossa.

 

20200517_150640 net
Loppuun “arkikuva” keittiöstä pienen tiskikertymän kanssa. Tarpeettoman tiedon “hauska on tietää että” -sarjassamme esittelemme tällä kertaa eroja keittiöaltaan sijoittelussa Suomen ja Uuden-Seelannin välillä. Suomessa ikkunan alla on perinteisesti lämmityspatteri ja koska tiskialtaan yläpuolella kuuluu myös olla astioiden kuivauskaappi, tiskatessa ei auta kuin apaattisesti tuijottaa astiakaappia tai seinää. Täällä taasen pattereiden ja kuivauskaappien puuttuessa keittiön lavuaarin perinteinen sijoituspaikka on ikkunan edessä. Saa siis edes tuijotella pihalle tiskatessaan, vaikkei tehtävä siitä vielä riemuksi muutukaan.

Ikku

10 kiloa vehnäjauhoja ja 2 litraa kuohukermaa

Päivittäinen elämä lähestyy normaalia kiihtyvällä vauhdilla. Oikeastaan kaikki muut palvelut paitsi baarit saavat avata ovensa torstaina. Rajoituksia ja uusia säännöksiä toki jää voimaan, esimerkiksi ravintoloissa ei saa olla kymmentä henkeä suurempia ryhmiä (varauksia tai pöytäkuntia) ja maksimiasiakasmäärä per syöttämö on 100. Koulut aukeavat kaikille oppilaille maanantaina ja baarit saavat aueta viikon päästä torstaina 21. päivä. En tiedä miltä Aucklandissa tulee näyttämään, mutta täällä syrjässä tulee torstaina olemaan melkoinen ryysis ainakin viina-, rauta-, metsästys- ja kalastusliikkeissä, venerampeilla sekä suosituimmilla peuranmetsästysalueilla.

20200505_172715 (2)
Ihan kaikki ei ole vapautunut säännöstelystä

20200509_105039 net
Pidä koirasi kuplassa (teoria), siellä ne juoksee pitkin hiekkarantaa niin kuin ennenkin (käytäntö). Kakkakikkareiden kerääminenkin on valinnaista – tuskinpa kukaan $300 sakkoa on saanut ja maailman suurimman vesiklosetin (tyyni valtameri) automaattinen huuhtelutoiminto (vuorovesi) vie ulosteet mennessään.

Talvikin lähestyy vääjäämättömästi vaikka kelit ovatkin pysyneet pääosin erinomaisina. Yölämpötilat ovat tippuneet viiden asteen tienoille ja aamuinen työmatkapyöräily shortseissa ja t-paidassa alkaa aiheuttaa vilunväreitä. Työkavereissa. Tämänaamuiseen portilla kuulemaani “put some pants on!” kommenttiin vastasin ystävällisesti “I’m not a weak cunt”.

20200509_104855 np
Polttopuukärryt katujen varsilla, varma talven merkki. Kovat, kituliaan hitaasti kaminassa kytevät puulajit ovat suosituimpia. Tästä kuvasta ei kyllä ota selvää mitä laatua nämä kalikat olivat.

20200504_064757 np
Sataakin on ehtinyt parina päivänä. Sitten kun vettä tulee, niin usein sitä tulee kunnolla

20200130_063100 np
Avokadoaika on lopuillaan. $1 on kyllä sopuhinta.

20200227_120842 np
Duuniaamupala. Alkaa olla jo avokadoähky

 

 

 

20200410_134600 net
Pienin löytynyt jauhosäkki lock downin toisella viikolla. 10 kg.

20200509_193405 np
Pienin löytynyt kermapurkki kaksi päivää ennen äitienpäivää. 2 litraa. Joku muukin oli päättänyt leipoa kakun itse.

Ikku

Käytännön tehtävätaktiikkaa

Koronaviruksen takia tehtyjen rajoitusten höllentäminen tänään toiseksi korkeimmalle tasolle mahdollisti 400 000 uusiseelantilaisen töihinpaluun. Yhteiskunnallisesti merkittävin muutos oli kuitenkin pikaruokapaikkojen autokaistojen aukeaminen. Taurangassa ensimmäiset jonottajat olivat valmiina Macdonaldsin edessä jo kolmelta aamulla ja täällä mäkkärin ja viereisen Burger Kingin autojonot olivat lounasaikaan kiertäneet korttelin ympäri. KFC:n kaistalla oli ollut autoja jonossa jo aamukuudelta, mutta ravintola aukeaakin kuulemma vasta huomenna. Osanottoni kaikille iljettävää rasvakanaansa ilman jääneille. Muuten arki ei kummemmin muuttunut, kaupat ja ei-take-away ravintolatoiminta pysyvät kiinni. Peruskoulua vastaavat koulut (vuodet 1 – 10) aukeavat huomenna, mutta kaikkien jotka vain voivat hoitaa lapsensa kotona halutaan tekevän niin. Meidän lähikoulun noin kolmestasadasta oppilaasta vain 25 on kuulemma palaamassa sinne huomenna.

Noutoruokaan palatakseni, paikkakunnan parhaat take-awayt saa keskustan “Global Thaista”. Siellä olen nähnyt myös annosten “Kiwi hot vs Thai hot” tulisuusasteikon, joka meni muistaakseni seuraavasti

Thai hot

Thai medium

Kiwi hot

Thai mild

Kiwi medium

Kiwi mild

Vastaava taulukko toimisi varmaan intialais-, thai- ja nepalilaisruokaravintoloissa Suomessakin ja muissa mietojen/mauttomien ruokien kulttuureissa. Jos olet tottunut syömään paikallista mietoa ja haluat kokeilla jotain tulisempaa, niin siirry tutulla asteikolla pykälä ylöspäin, äläkä kiipeä kokonaan uudelle. Huomioida kannattaa erityisesti, että chili kirpaisee kahdesti – tullessaan ja mennessään – ja näistä jälkimmäinen on monesti se pahempi.

Vakavammin (…) ottaen olen jo pitempään miettinyt vastaavan taulukon tekemistä päätösten teosta (tai projektinhallinnasta) “suomalainen vs. uusiseelantilainen”. En ole sitä saanut aikaiseksi, mutta aihe tuli taas mieleen kun seurasin jo aiemmin ihmettelemiäni eroja maiden reagointikyvykkyydessä yllättävän ongelman tullessa kohdalle. Tässä tapauksessa kyky tehdä päätös ensin ja sitten säveltää sen soveltamista lennossa osoittautui toimivammaksi strategiaksi kuin “hinkataan tämä suunnitelma nyt ensin täydelliseksi, ennen kuin uskalletaan päättää mitään”. En oikeasti tiedä, että kuinka paljon hallituksen päätösten varsin tehokkaasta toteuttamisesta täällä juontaa aiempaan pandeamisuunnitteluun ja kuinka suurelta osin on komentoketjussa otettu vastuuta ja tehty päätöksiä silloin kun niitä tarvittiin. Jos kiittää saa jälkimmäistä, niin silloin on toimittu “tehtävätaktiikan” suuntaviivojen mukaisesti. Johto antaa tavoitteen, mutta toteuttava porras saa päättää suoritustavan. Aihepiiristä kirjoitetut kirjat käsittelevät lähinnä sodanjohtoa, mutta opit soveltuvat myös siviilikriiseissä toimimiseen. Tästä iltaluettavaa suomalaiselle poliitikko- ja virkamieskunnalle, tällä hetkellä kun tuntuu etteivät sosiaali- ja terveysministeri ja perhe- ja peruspalveluministeri saisi edes kengännauhoja solmitettua alaisillaan ilman vakavaa tietokatkosta.

Jos kohta kyky tehdä päätöksiä ilman suunnitelmia sopii kriisitilanteisiin, voi se olla hieman rasittavaa normaalissa arjessa. Projekteissa tulee “yllätyksiä, joita ei voinut arvata etukäteen” (ei olisi ollut yllätys, jos olisit edes vähän suunnitellut), kauppamiehet pöllähtävät paikalle ennalta sopimatta olettaen, että heidän kanssaan seurusteluun olisi aikaa (ei ole, mene pois), kaupan ovessa voi olla lappu “tänään suljettu, menin kalalle” (no tietty, onhan siellä hyvä keli), eikä yleisesti viikonloppusuunnitelmia aleta miettimään ennen lauantaiaamua (eihän sitä voi tietää jos vaikka sataa ja mikä sattuu huvittamaan). No on tälläkin puolensa, pikkuisen on rennompi työkulttuuri.

Yksi kuva ja sitten nukkumaan. Oli oikein hyvä näkyvyys sunnuntaina, mutta ei tuon panoraamakuvan yksityiskohdat oikein ruudulla erotu.

panoraama
Oikeassa laidassa lähes näkymättämissä White island / Whakaari (edelleen aktiivinen tulivuori), keskellä Whale island / Moutohora (edellinen purkaus muutama tuhat vuotta sitten) ja vasemmalla Mt Edgecumbe / Putauaki (edellinen purkaus 300 eaa). Vulkaanisesti edelleen aktiivinen alue jatkuu tästä kohden Rotoruaa ja edelleen pohjoissaaren halki Taranakiin asti.

Ikku

Yliannostus saippuaa ja käsidesiä

Kun työmaa kuuluu “essential-business” -kategoriaan ja tehtävääni ei voi etänä järkevästi hoitaa, ovat työni jatkuneet lock-downin aikanakin suhteellisen normaalisti. Kaikenlaisia pienempiä muutoksia päivittäiseen työntekoon on toki tullut aika läjä – eivätkä kaikki ollenkaan negatiivisia. Minulle “välttämättömien” palaverien määrä romahti 90 % ja jäljelle jääneetkin pystyy vihdoin hoitamaan etänä omalta koneelta. Konttorin ovet pidetään jatkuvasti auki, ettei porukan tarvitse koko ajan olla lähmimässä ovenkahvoja. Hieman on välillä viileä, mutta sitä vartenhan on olemassa työpaikan pitkähihaiset fleecet ja läpivedon positiivisena seuraksena on nyt täydellinen piereskelyvapaus.

20200425_161039 net
Koronaviruksen ensimmäinen uhri meillä oli auton akku, joka käytön puutteessa otti ja tyhjeni.

20200414_064852 net
Tärähtänyt ruskalaukaus töihin pyöräillessä.

Kädet pitää pestä tunnin välein vedellä ja saippualla (oikeaoppisesta pesutavasta on pidetty jokaiselle työntekijälle oikein koulutuskin) ja pintojen desinfiointiainepulloja ja käsidesipulloja löytyy joka oven kulmalta ja pöydän nurkalta. Nettimeemiä mukaillen voin todeta, että kehoni on absorboinut viimeisen kuukauden aikana niin paljon käsidesiä ja saippuaa, että WC-ankka on muuttunut tarpeettomaksi – virtsani hoitaa saman asian. Pelkkää toimistotyötä tekevät on lähetetty kotikonttoreilleen ja työmaalle jääneitä on hajautettu kauemmas toisistaan. Kaikenlaisten allekirjoitettujen papereiden kiikuttaminen henkilöltä toiselle on loppunut, tosin käytetyn paperin määrä on tainnut vain kasvaa. Nythän sitten printataan dokumentti ensin, jotta sen voi allekirjoittaa ja skannata sähköpostiksi vastaanottajalle, joka mahdollisesti sitten printtaa sen mappiinsa. No eivät kaikki edistysaskeleet voi tapahtua yhdellä kertaa…

20200426_120558 net
Päivittäisten uusien tautitapausten määrä on tippunut alle kymmenen ja nekin ovat tunnetuista lähteistä, joten rajoituksia lievennetään minuuttia vaille puolenyön maanantaina. Ohjeistus on ainakin mittava.

Pääsiäinenkin oli ja meni. Kun ei sitten olosuhteista johtuen voinut lähteä lähteä minnekään niin neljän päivän vapaan aikana ehdittiinkin leipoa ja askarrella enemmän kuin normaalisti.

20200412_162548 net
Voilla leivottu, melkoinen turbo-pulla tämä kulitsa.

20200412_185911 net
Hauska on tietää että tämän mötkäleen nimi ukrainaksi on “paska”. Hyvin upposi testiryhmään.

20200411_145505 net
Pahvilaatikon transformaatio autoksi on alkanut

20200411_155759 net
Sitten muistui mieleen autotallista löytyvä kasa Matauran tehtaan vesileimattua A2 paperia. Valkoinen pintahan on mukavampi maalata.

20200411_153501 net
No jos on kerta paperia, niin kohta on paperimassaakin? Ei kyllä pulpperoitunut yhtä helposti kuin sanomalehtipaperi tämä tavara, oli Ryobin One+ ihmeissään.

20200411_161529 net
Konstit on monet sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Pastafarien pyhää päähinettä voi käyttää pastan valutuksen sijasta vaikkapa paperimassan esisakeuttimena.

20200411_160606 net
Massakuvioiden kuivumiseen menikin vain kolme päivää

20200411_162918 net
Sulamaton lumiukko. Nenä vaan vähän tummeni uunikuivauksessa.

20200412_144315 net
Ikea-jakkaroista ja pilputtavista pahvilaatikoista saa yllättävän paljon hupia keskenkasvuisille. Kun maali-inventaariossa havaittiin jaljella olevan vain keltaista, sinistä ja punaista selvisi auton maalauskuviokin samalla.

20200412_131135 (2)
En ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa, mutta hauskaa näytti olevan.

20200419_103730 net
Paperimassan ja maalin kuivuttua Ohopen uusin poliisiyksikkö pisti ratsian pystyyn kahden nallekarhun voimin. Hälytysvalot mallia “muottina Ikean muovimuki” kuivattiin ensin mikroaalto- ja sen jälkeen kiertoilmauunissa.

Ikku

Selkeää viestintää

On tullut edelleen luettua vuoronperään niin paikallisia, australialaisia, brittiläisiä kuin suomalaisiakin nettilehtiä. Sen lisäksi, että netissä (turhaan) roikutun ajan määrä on kasvanut ei meinaa enää muistaa mitä on mistäkin on lukenut. Eri maiden uutisointitavoissa on paljon samaa, mutta jotkut erottuvat joukosta – tai no ainakin Ruotsi. Mutta siitä myöhemmin.

Uudessa-Seelannissa tautiin kuolleiden lukumäärä tuplaantui tänään neljään. Covid “eliminointistrategialla” näyttäisi kuitenkin edelleen olevan onnistumisen mahdollisuudet. Päivittäisten uusien tapausten määrä on ollut laskevalla trendillä kohta viikon ajan ja tänään päästiin 29:ään. Toisin kuin esimerkiksi Suomessa, tämä sairastuneiden lukumäärä on hyvin lähellä todellista, koska kaikki vähänkin epäillyt tapaukset tai sairaiden kanssa tekemisissä olleet testataan – eilenkin testejä tehtiin yli 4500. Suomessa, kuten suurimmassa osassa “länsimaita” todellista sairastuneiden määrää ei tiedä kukaan.

Suomalaisen keltaisen lehdistön muuten varsin totuudenmukaisessa jutussa Uuden-Seelannin covid -toimepiteistä oli yksi pieni virhe.

Lisäksi maalla on ollut ripaus onnea. Koronavirukseen sairastuneet uusiseelantilaiset ovat olleet suhteellisen nuoria: noin 40 prosenttia vahvistetuista tai todennäköisistä tartunnoista on todettu alle 40-vuotiailla. Tämä on johtunut muun muassa siitä, että nuoret matkustavat ulkomailla iäkkäämpiä ihmisiä enemmän.” Iltalehti 11.4.

Tähän saakka saavutetulla menestyksellä ei ole ollut mitään tekemistä onnen kanssa. Sekä Suomeen, että tänne ensimmäiset tapaukset tulivat nuorten ihmisten mukana – se, minkä tasoisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin ja kuinka nopeasti on määrännyt taudin etenemisen sen jälkeen. Tästä esimerkkinä maahanpalaavien kontrollointi – täällä siirryttiin toissapäivänä kaikkien maahanpalaavien pakolliseen 14 vuorokauden karanteeniin, joka toteutetaan lentokentän lähellä olevissa hotelleissa. Jo aiemmin maahanpalaavilta vaadittiin oma 14 vuorokauden karanteeni, jota valvottiin puhelinsoitoin ja poliisin tarkastuskäynnein. Suomessa ei aluksi tehty mitään, sittemmin on siirrytty oireellisten karanteeniinlaittamiseen ja oireettomien toivotaan menevän kotikaranteeniin, jota ei ymmärätääkseni kuitenkaan valvota. Samaan aikaan pohjoisessa ruotsinpuoleinen raja vuotaa edelleen kuin seula, joka Ruotsin tautitilanteen huomioonottaen tulee vielä aiheuttamaan ongelmia.

Merkittävä osa toimenpiteissä onnistumisessa täällä on ollut erinomaisella kriisikommunikoinnilla, jota on johtanut pääministeri Jacinda Ardern. Poliitikot ovat usein kyvykkäitä antamaan kansalle “suunnan” – mihin rajoitustoimiin ja toimenpiteisiin nyt pitää kaikkien ryhtyä – mutta harva onnistuu hyvin “merkityksen” kommunikoinnissa ja empatian välittämisessä. Ardern on loistanut myös kahdessa viimeksi mainitussa. “Stay home – save lives” on antanut merkityksen miksi kaikkien tulisi noudattaa eristysmääräyksiä. Tiedotustilaisuudet eivät myöskään ole ennalta nauhoitettuja tai yksipuolisia luentoja, vaan niissä on aikaa vastata ihmisten huolenaiheiksi nousseisiin kysymyksiin. Kysymyksiin Ardern on vastannut myös kotoaan Facetimessa, tyttären pottaopetuksen lomassa – Jacindaan verrattuna Sanna Marinin kommunikaatiosta hehkuu inhimillistä lämpöä kuin auki unohtuneesta arkkupakastimesta.

Muitakin ruumiita on tullut. Saksalaisomisteisen Bauer-median päätös panna pillit pussiin eristyksen alkaessa tapahtui nopeasti ja näyttävästi. Yhtiö tarjoutui myymään koko liiketoimintansa valtiolle yhden dollarin hintaan ja kun kauppaa ei tullut ilmoittivat lopettavansa koko yhtiön kaikkine lehtineen – tuloksena 256 työtöntä ja reilut tusina lopettua aikakauslehteä. Harmittaa tuon “NZ Listenerin” ilmestymisen loppuminen. Oli hyvin samantyyppinen lehti, kun Suomen Kuvalehti paitsi, että omasi hieman monipuolisemman ja vähemmän kuivakan sisällön.

20200409_201415 net
Kaksi viimeistä numeroa. Harvoin loppuu rauhan aikana julkaiseminen näin lennosta, ilman minkäänlaista jäähyväisnumeroa.

Poliittinen – toistaiseksi kävelevä, koska eronpyyntöä ei ole kesken kriisin vielä hyväksytty – ruumis taas saatiin terveysministeristä. Ilmeisesti ei käynyt pienessä mielessäkään oikean esimerkin näyttäminen, kun on ehtinyt liikkumisrajoitusten aikana sekä ajaa autolla maastopyöräpuistoon, että perheen kanssa 20 km päähän  biitsille. Näillä saavutuksilla pääsi sitten aamutelevisioon, jossa oli 10 minuuttia häpeäpaalussa toimittajan ripitettävänä tyyliin, jota suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa ei ole nähty, eikä varmaan nähdä. “Name and shame” kun on maan tapa täällä, niin siltä eivät ole turvassa poliitikotkaan.

20200408_064550 net
Yksi pikaruokaravintoloitsija vähemmän.

Australiassa taas elätellään mielestäni varsin ennenaikaisia toiveita siitä, että taudin kanssa oltaisiin pian voiton puolella. Tämä siitä huolimatta, että epidemian alussa kunnostautuivat lähinnä osavaltioiden ja keskushallinnon välisessä sekoilussa taudinpysäytystoimissa. Komeana alkuna oli lehdistötilaisuus perjantaina 13.3. jossa pääministeri Morrison kertoi yli 500 hengen kokoontumisien olevan epäsuotavia maanantaista alkaen ja että hän aikoo mennä rugbyleague peliin (kymmeniä tuhansia katsojia) lauantaina. Pääministerin ohjeistukset saavuttivat eeppisen tason kuitenkin vasta televisiopuheessa 24 maaliskuuta, kun selkeimpiä osia olivat, älä mene töihin, paitsi jos olet tärkeällä alalla töissä, koulut pysyvät auki, mutta ostoskeskusten foodcourtit ovat kiinni, häihin saa osallistua maksimissaan 5 henkeä, mutta hautajaisiiin enintään 10. Liikuntakeskukset suljetaan, mutta ulkoharjoituksia saa pitää alle 10 hengelle. Erikseen mainittiin vielä, että parturikäynti saa kestää enintään 30 minuuttia. 

Lopuksi jaetaan vielä viikon esiintyjäpalkinto Ruotsin pääpatologi Tegnellille. Tulee kovasti mieleen aiemmin työhistoriassa vastaantullut ihmistyyppi, joka ei koskaan tehnyt virheitä. Mikään ei siis voinut mennä niin paljoa päin persettä, etteikö sitä tehtaan aamupalaverissa olisi pystynyt jotenkin voittona raportoimaan. En ainakaan tunnusta menetelmää itse käyttäneeni, mitä nyt sen kerran kun huomattiin kollegan kanssa yhden asetuksen olleen väärin vaatimattomat puoli vuotta. Sen sijaan, että oltaisiin korjattu asia vain kaikessa hiljaisuudessa, rehellisesti kerroimme pomolle “päättäneemme lopettaa tänään erään koeajon”. Ensireaktio tähän oli positiivinen, joka kuitenkin muuttui tarkentavaan “Ai minkä?” -kysymykseen vastaamisen jälkeen painokelvottomaksi.

Andersia on hellävaroen tentattu kotimaassa ja hieman rivakammin sanankääntein arvosteltu ulkomailla. Teflonpintaan ei kuitenkaan ole tarttunut kikkarettakaan, viime viikon helmiin kuuluvat muun muassa nämä (lähteinä aina luotettavat Aftonbladet ja Expressen):

  • 5.4. kun 401 kuollutta Ruotsissa, Tegnell selitti Ruotsin kuolleisuuslukujen olevan “korkeampia ja parempia” kuin muilla mailla, koska Ruotsilla on “maailman parhaat kuolinsyytilastot, koska voimme seurata ihmisiä henkilötunnuksen perusteella”. Kuulostaa minun korvaani trumpismilta.
  • 7.4. Norjassa on vähemmän tautiin kuolleita (69) kuin Ruotsissa (591), “koska Ruotsissa tauti on levinnyt laajasti vanhainkoteihin, mutta Norjassa ei”. Tegnellin mukaan tämä EI kuitenkaan johtunut Ruotsin hidastelusta vanhainkotien eristämisessä. Toisessa haastattelussa syyksi löytyi “Epidemia ei ole levinnt siellä yhtä pitkälle.” Jännä juttu, kun molemmissa maissa tartuntatilanne oli sama vielä helmikuun lopussa.
  • 10.4. Tegnell, kun kuolleiden määrä on noussut 793:een, “on saavutettu melko hyvä (“hyfsat”) tasainen trendi [kuolleiden lukumäärässä]”. Kuolleiden lukumäärästä on “äärimmäisen eksakti kuva verrattuna moniin muihin maihin”. Oliko kyseessä siis tilastointitieteen vai pandemian tiedotustilaisuus?

Kaikenkaikkiaan olisi mielenkiintoista nähdä kyseisen herran psykologinen profiili, hämmästyttävällä pokalla pystyy selittämään kaiken aina parhain päin.

Ikku