Jouluspesiaali

Vuoden ehdittyä helmikuuhun lienee sopiva aika käsitellä joulunviettoa. Joulukrääsä on saatu kauppojen hyllyiltä pois ja pääsiässuklaat näyttävätkin jo marssivan paririvissä varaston ovesta tilalle. Omien kokemusten ollessa vielä varsin rajallisia harjoitin niiden jatkeeksi kyselytutkimusta duunipaikan kahvitauolla ennen joulua.

Jäykistely. Joulu, kuten varsin moni muukin asia, on täällä vähemmän jäykkä ja vakava juhla kuin Suomessa. Aiemmin perinteisiin kuuluneet kuningattaren joulutervehdyksen kuuntelu tai mikään kirkkoon tai uskontoon liittyvä asia eivät vaikuta enää olevan tärkeitä.

(Tähän piti tulla video jossa ala-astelaisten kuoro esittää ”christmas on the beach” laulua soittaen tehosteet kazuulla, varsin riemukas esitys. Paitsi ettei tähän WordPressin ilmaisversioon saa videoita ladattua.)

20191222_113847
Joulupukki saapui surf life savingiin mönkijällä ja nakkeli säkillisen karkkeja klubirakennuksen terassilta neonvihreänkellertävää lokkiparvea muistuttavalle lapsilaumalle

Joulukoristeet. Joulukuusi näyttää löytyvän lähes joka kodista. Useimmiten muovinen, mutta viljeltyjä oikeita puitakin on tarjolla – radiata -männyn, douglas -kuusen, erilaisten sypressien lisäksi jopa suomalaisille tuttua Picea abiesta kasvatetaan mainostekstin mukaan ”niille jotka ovat muuttaneet UK:sta ja haluavat lapsuudestaan tutun joulukuusen.” Jouluvaloja käytetään runsaasti sekä sisällä, että ulkona.

703A0111 net
Pohutukawa eli ”joulupuu” kukassa juuri ennen joulua
20191205_112120
Joulumieltä yhden pallon verran myös töihin
IMG_9322 net
”Määrä korvaa hyvän maun” on toimiva ohjenuora ulkojouluvalojen asettelussa. Meilläpäin ei hyviä esimerkkejä kuitenkaan liiemmälti ole, tämä yksilö on Australian landelta vuodelta 2015.
IMG_9323 net
Tuhansien värikkäiden ja vilkkuvien ledien lisäksi tärkeitä komponentteja ovat ilmatäytteiset, sisältä valaistut joulupukit eri puuhissaan, joululaulujen soittaminen ja autotallin oviaukon sijoitettuun valkokankaaseen heijastettu joulupiirretty. Australia 2015.

Ruoka. Ei mitään erityistä ”pakollista” jouluruokaa, tehdään sitä mistä kukakin tykkää. Pääasia on se, että ruokaa on riittävästi (eli liikaa). Kalkkuna, paisti ja steam pudding ovat suosittuja – samoin pavlova, grillaaminen ja maorien keskuudessa hangi. Glögiä on turha pöydästä etsiä, mutta jääkaapit ja kylmälaukut ovat sen sijaan täynnä olutta, siideriä ja kuohuviiniä. Niin ja suklaata kuuluu vetää niin että napa rutisee ja naama kukkii. Yleisimmät eli Cadburyn suklaat ovat Australissa tehtyjä, paikallista väriä tuovat suositut paksusti suklaalla päällystetyt paahdetut mantelit ”scorched almonds”.

20191224_080211
Peruna- ja porkkanalaatikot valmistumassa
20191207_122213
Ei niin kauniita, mutta toimivia.

Aikataulu. Niiden jotka haluavat viettää joulunsa krapulassa ei tarvitse täällä vetää kalsarikännejä, jouluaattona ovat baarit täällä kuulemma tupaten täynnä. Lahjat löytyvät joulukuusen alta tai joulusukasta 25. päivän aamuna. Perinteisesti tärkein kokoontuminen on jouluillallinen perheen kanssa, mutta nykyään joulua vietetään usein myös ystävien kanssa ja jouluillallisen sijasta ruuat voidaan kattaa lounasaikaan ja sitten loppupäivä syödään silloin kuin huvittaa.

joupuk
Joulupukille kuuluu jättää kuusen alle evästä – maitolasi ja pipari, tai mieluiten kuitenkin pullo olutta. Saatteena oli tässä tapauksessa myös motivaatioviesti

Ajankohta. Kesän alussa, koululaisten kesäloma on alkanut viikkoa aikaisemmin ja kelit ovat lämmenneet miellyttäviksi. Heti perään vietetään uutta vuotta, joten kaikki jotka vain voivat ottavat vapaaksi kaikki välipäivät. Uusivuosi juhlana muistuttaakin sitten suomalaista juhannusta – vuoden vaikein ja kallein aika löytää majoitusta mistään rannan läheltä, kun koko maa suuntaa mökkeilemään, telttailemaan, grillaamaan, kalastamaan ja välttämään nestehukkaa.

703A9881 net
Joulukalenterin voi ostaa helposti kaupasta, tai sitten sen voi rakentaa vaikeasti ihan itse. Tämä laitos söi sisäänsä ainakin kaksi pientä lego -pakettia, tusseja ja suklaata
20191224_100704
Joululahjoja etsiessä törmäsin myös Uuden-Seelannin kansallispukuun (maastokuvioinen fleece) eri väreissä

Muuta. Työkaverin vaimo on kotoisin jostain päin brexit-saaria ja oli joulu toisensa jälkeen muistellut haikeudella lapsuutensa ”valkoisia jouluja”. Muutama vuosi sitten saapuikin sitten 25. päivän aamuna ajotielle huomaavaisen aviomiehen tilaama kuorma-auto, joka kippasi 18 tonnia jäämurskaa pihaan. Valkeata joulua riitti pariksi päiväksi ennen kuin kaikki oli sulanut. Lapsilla oli ollut hauskaa, mutta vaimo ei kuulemma kaipaa suorituksen toistamista.

Ikku

Urheilullinen monilahjattomuus

Uintikerta numero kaksi takana. Ensin potkin 75 metriä allasta edestakaisin harjoitellen hengittämisrytmiä – puhalla ulos pinnan alla ja vuoropuolilta sisään. Sen jälkeen noin 125 metriä ”ihan oikeaa” vapaauintia, pikku hiljaa pitenevin pätkin. Viimeinen oli jopa koko altaanmitta, eli 25 metriä. Jos ensimmäisellä kerralla tuska oli pelkkää henkistä laatua, niin tällä kertaa sain jo pulssinkin 140:een ja  joihinkin vähän käytettyihin lihaksiin pientä väsymystä aikaiseksi. Suurin tuska on kyllä edelleen tuo oikean hengitysrytmin löytäminen ja tottuminen tunteeseen, ettei voi hengittää vapaaseen tahtiin miten huvittaa.

20200113_174044
Opinahjon portti. Kuvassa pilkottavaan vesiliukumäkeen tai kuumavesialtaisiin en ole vielä entinyt.

Sitten kevyempiin aiheisiin. Firmat tuppaavat välillä keksimään tuotteilleen (tai itselleen) hienon kuuloisen nimen, ottamatta selvää onko sillä jotain hassua tai negatiivista merkitystä valitulla kielellä tai merkittävän markkina-alueen kielellä. Klassikkoja ovat olleet esimerkiksi suomalainen ”super piss” tuulilasinpesuneste ja Chevroletin ”Nova” automalli. Paikallisen asbestikartoitusfirmannimen tapauksessa epäilen kuitenkin, että lyhenne on teipattu isoilla kirjaimilla auton perseeseen (…) ihan vasiten.

20200111_133144
Autoja tuntematonkin erottaa perän ja nokan toisistaan selkeyttävän teippauksen ansiosta

Loppuun vielä viikon ruokkavinkki – yksinkertaisen kokin kaksinkertainen leivitys. Leikkele siivuja kalaa tai tässä tapauksessa kanaa, pyöräytä jauhoissa, kasta vatkattuun kananmunaan, päällystä pankokorppujauhoilla ja paista kullanruskeiksi pienessä määrässä öljyä. Tarjoillaan wrapissa haluttujen lisukkeiden kanssa. Lasten uusi suosikki, jonka oppivat kavereiltaan – tärkeimmät täytteet kanan lisäksi ovat porkkanaraaste, juustoraaste ja majoneesi.

20200111_153640
Kaikkea se japanilainen keksii ja muu maailma väärinkäyttää

Ikku

Kuvareportaasi vailla punaista lankaa

On tämä digikuvaus vänkää. Ennen sitä oli 24 tai 36 kuvaa rullassa – hyvällä tsäkällä sai kuvan tai pari ylimääräistä jos oikein varovasti asetteli filmin kameraan – ja kehittäminen maksoi sen verran, että kovasti oli yritystä ottaa vain harkittuja ja hyviä kuvia. Nyt voi yhden hyvän sijasta räpätä sata huonoa, eikä maksa mitään ja tulokset voi ulostaa valitsemiinsa digitaalisiin kanaviin. Senpä vuoksi ja siitäkin huolimatta – alla tarinoita arjesta muutamaan heittolaukaukseen löyhästi liittyen.

Puolitoista vuotta onnistuttiin asumaan Australiassa ja vuosi Uudessa-Seelannissa harhautumatta maistamaan pavlovaa. Loppujen lopuksi havaittiin, että tuohan on hauska jälkiruoka, jonka saa täällä väsättyä halutessaan äärimmäisen helposti:

  • Osta 1 kpl valmispavlova (Cowell’s testattu ja hyvksi havaittu)
  • Osta purkki valmiskermavaahtoa (varo kevytversiota, Tatuan täysrasvainen on hyvää)
  • Osta kiivejä tai mansikoita

Pilppua kiivit tai mansikat palasiksi. Poista pavlovapakkauksen kansi. Tursuta kermavaahtokerros pinnalle ja ripottele pilppuamisen tulokset sen päälle. Toimii. Oman elämänsä master chefit tekevät tämän toki itse raaka-aineista lähtien.

703A9335 NET
Kiwipavlova. Maistuu paremmalta kuin näyttää.

Oluen ostamiseen ei sinänsä mitään erityistä syytä tarvita, mutta välillä sellainenkin yllättäen löytyy – joskus kaksin kappalein. Näin, vaikka nähdessäni ”Baltic porterin” kylmäkaapissa oli ensimmäinen ajatukseni kylläkin – ”onko nyt oikeasti muka loppuneet geografiset nimet kesken kun on näin syvälle päädytty?” Missä ovat ”Dalmatialainen mustapilkkuinen witbier”, ”Transnistrian kvint-tynnyrissä kypsytetty kaksipäisen kotkan imperial stout” tai ”Orkneyn saarten wee heavy ale?” Vähemmän yllättävää oli, että toisiinsa kylmäkaapissa nojanneista veljeksistä Tuataran tekemä osoittautui paremmaksi ja jopa suositeltavaksi, vaikkei Sawmillinkään panema huonoa ollut.

20191024_181601
Ei koffin portterin voittanutta.

Viisihenkinen ja yksiautoinen skandinaaviperhe kuluttaa täällä suurinpiirtein yhtä monta litraa aurinkorasvaa vuodessa, kuin Suomessa menisi auton pissapojan jäänestoainetta. Yksi puolen litran pumppupullo 50 suojakertoimista tatinaa on hyvä olla eteisessä ja toinen auton takakontissa.

20191026_082832
$29,90 per tonkka.

Kuten on tullut jo aiemmin todettua, suomalaisesta ruokakulttuurista olen ulkomailla kaivannut oikeastaan vain poronlihaa, rullakebabia, Saarioisen maksalaatikkoa ja MUSTIKOITA. Australiassa ja täällä kyllä löytää ”blueberry:ä” tuoretiskistä ja pakastealtaasta, mutta kyseessä on Suomessa pensasmustikkana tunnettu (Vaccinium corymbosum) päältä sinininen mutta sisältä valkoinen lasten kouluevääksi sopiva marja, josta ei kuitenkaan mustikkapiirakkaa saa leivottua. Tai no saa, mutta ei siitä ei hyvää tule. Nyt huomattiin, että täältä saa ”kanadalaista villimustikkaa” ja kun pakastepussi ei kertonut mistä lajikkeesta on kyse, niin sitähän piti testata.

20191104_181846
”Premium grade” mutta maku jää vaisuksi
20191104_182110
Laiskuus ei asu meillä. Mutta vaivattomuuden arvostaminen kyllä.

Primäärinen aistinvarainen testaus tuotti tulokseksi ”OK, muttei mitenkään loistavaa” ja nettihaku kertoo kanadalaisen villimustikan olevan useimmiten peltotuotettua Vaccinium angustiforum -lajiketta, kun suomalainen metsämustikka on eri lajike Vaccinium myrtillus.

20191110_170609
Näytti hyvältä, maistui ok:lta, ainakin jäätelön kanssa.

Olisi siis Suomessa edelleenkin hyville myyjille ja brändääjille hommia, erinomaiset tuotteet kun olisivat jo olemassa omasta (metsästä) takaa, mutta maailma ei niistä tiedä. Metsämustikan nimeäminen blueberryn sijaan bilberryksi on hyvä yritys, mutta olisiko muitakin vaihtoehtoja? Sauna on englanniksikin sauna (vaikka ääntävätkin sen ”soona”), eikä mikään ”scandinavian hotroom”. Vertailun vuoksi yksi Uuden-Seelannin nopeimmin kasvavista vientituotteista on ollut manuka -hunaja. Osa menestyksestä selittyy tutkimustuloksilla antibakteerisista ominaisuuksista, mutta osansa lienee englanninkielenperuspupusta poikkeavalla maori -nimellä ja hyvällä brändäyksellä.

Markkinointi on onnistunut jopa niin erinomaisesti, että manukahunaja on eräs maailmanlaajuisesti väärennetyimmistä ruoka-aineista – vuosittainen myynti on arvioitu ainakin kuusi kertaa suuremmaksi kuin tuotanto. Tasmanialaiset taas toimivat juuri kuten australialaisilta nyt voi odottaa – koittavat vaatia itselleen oikeutta tuottaa ”manukahunajaa” kun ovat aikoinaan ensin tappaneet joka ikisen alunperin saarella asuneen aboriginaalin ja sen jälkeen ovat täysin unohtaneet heidän kulttuurinsa, kielensä ja saaren kasvien ja eläinten ensimmäiset ihmisten antamat nimet. Jotka siis olisivat voineet nyt itse brändätä, sen sijaan että varastavat Uuden-Seelannin maorien antamat nimet.

Eli siitä vaan joku myyntihenkinen kauppaamaan ulkomaaneläville sitä halvatun mustikkaa erittäin luomuna, vapaasti kasvaneena, lapsityövoimaa hyväksikäyttämättömänä, reilun kaupan, delffiiniystävällisenä, geenimuuntelemattomana, lähituotettuna (kaikki kun on suhteellista), torjunta-aineettomana, fenno-vegaanina, paleodieettisenä, perkeleen SUPERMARJANA.

Tai sitten vaan annatte olla ja jatkatte niitten gojimarjojen popsimista.

703A8843 net
Mehiläispesävarkauksien vuoksi käytössä ovat GPS seurantalaitteet ja videovalvonta
703A8842 net
Ampiaisia ei haluta haittaamaan elinkeinoa

Ja lopuksi kurkistus WC-tiloihin. Nehän voi somistaa esimerkiksi Aarikalla, Pentikillä, Vallilalla tai Marimekolla – tai sitten lasten askartelutöillä ja scheissepapier -hylsyillä.

20191104_205723

Hyvää yötä ja huomenta. Ikku

Halpaa vai kallista – ruoka

Aiemmin tuli jo kirjoitettua, että ei eläminen Uudessa-Seelannissa ole ”hirveän kallista” kuten näkee usein väitettävän. ”Big Mac -indeksin” mukaan Uusi-Seelanti (4.03 USD 2019) on itse asiassa merkittävästi Suomea (5.23 USD 2019) edullisempi. Tällä hetkellä minun perstuntumani onkin, että täällä varsinkin ruuassa on suurempi hintahaarukka kuin Suomessa. Eli samasta tuotteesta tai palvelusta voit maksaa muutaman dollarin tai sitten itsesi kipeäksi ihan oman valintasi mukaan. Tarjolla oleviin valintamahdollisuuksiin sitten vaikuttaa taas asuinalue enemmän kuin Suomessa. Lihapiirakka ja kokis (”pie and coke”) irtoaa karumpien alueiden kulmakaupasta (”dairy”) parhaimmillaan 2 dollarilla (1.15 E), kun taas tavallisesta pikkukahvilassa nautitti aamupala-annos ja flat white kahvi kustantavat helposti 25 – 30 dollaria (14.5 – 17.3 E) – paremmilla alueilla, keskustoissa ja turistirysissä enemmän. Rauhallisella tahdilla maata kiertävä repputuristi voi siis selvitä kohtuullisella ruokalaskulla, kun taas kiireellä kaikki tripadvisorin hehkuttamat rastit kiertävä ja ravintoloissa einestävä turisti kyllä pääsee rahoistaan eroon.

Kun Whakatanessakin jokainen suurempi ruokamarketti nykyään tarjoaa nettiostomahdollisuuden kaupasta noudolla ja Countdown ja New World myös kotiinkuljetuksella, niin tulipa mieleen sitten tehdä hyvin epätieteellisen suuntaa antava ruokakorivertailu. Ruokakorin arvoin äärimmäisen epätodennäköisyyden generaattoria hyväksikäyttäen, eikä minkään sortin ruokapyramidi tai lautasmalli varmaan toteudu. Prismasta ja Pak N’ Savesta pyrin valitsemaan halvimman vaihtoehdon – tuli kauppojen omia Rainbowta ja Pam’s:ia koriin. Sittarista ja Countdownista taasen valitsin aina brändituotteen. Koska kyllästyin tietokoneen ja taulukkolaskennan näpyttämiseen, niin en tehnyt viidettä vaihtoehtoa New Worldista – siihen olisin kerännyt aina kalleimman mahdollisen vaihtoehdon kustakin.

20190811_152129
Pak N’ Saven ”mainoskasvo” stickman promoamassa nettiostamista

Ruokakorien hinnoiksi tuli kurssilla 0.577 EUR per NZD:

  1. Pak N’ Save 114.76 EUR
  2. Prisma 134.55 EUR
  3. Countdown 150.94 EUR
  4. Sittari 162.35 EUR

Pak N’ Saven kärkisija ei ole yllätys. Pysyisi ainakin Countdownin edellä myös vertailukelpoisin (brändi-) tuottein. Kauppa on myös joukon ainoa, jolla ei ole minkään sortin kanta-asiakaskorttia, joilla yksinkertaisia ihmisiä sitoutetaan tekemään ostoksensa tietyn kaupan tai kauppaketjun orjina. New World taas päätyisi varmasti sittaria kalliimmaksi kaupaksi, mutta kaikesta kallein olisi pienten lähikauppojen Four Square -ketju. Viimemainitussa on tehty hyvin temput, joilla kauppa saadaan tuntumaan halvemmalta kuin se on – ensimmäisenä sisään astuessa vastaan tulee HeVi-osasto, jossa hinnat ovat varsin normaalit. Samoin maidon (ja oluen) hinnat ovat edulliset, koska näiden hintatason monet muistavat suurinpiirtein ja näin luodaan mielikuva edullisesta ostospaikasta. Kaikki muu onkin sitten kallista. Eilen kävin noutamassa unohtuneen tex-mex mausteseoksen, ”tarjoushinta” oli $2.19, kun saman tuotteen normaalihinta Pak N’ Savessa on $1.29. Sama hinnoittelulinja pätee läpi leipien ($5.30 vs $3.50), murojen ($7 vs $3.89) ja muiden tuotteiden.

20190810_105224
No unohdinko ostoskassit kotiin? No unohdin, eikä ilmaiskasseja enää kaupassa jaeta, enkä nuukana halunnut kasvattaa kotoa jo löytyvää kestokassikokoelmaa. Muuta haittaa tästä ei ole, paitsi maitopurkit kondensoivat kosteutta pintaan, kosteuteen taas tarttuu kontissa oleva rantahiekka, joka sitten kulkeutuu jääkaappiin. First world problems. Selvinnen tästäkin.

Neljän ”tutkitun” marketin erot ovat siinä määrin pienet, että vähän mulkkaamalla ostoslistaa saisi ykkösen ja kakkosen sekä kolmosen ja nelosen paikat vaihdettua. Lisäisi listalle laktoosittoman maidon (täällä kallista), poistaisi Suomessa kalliit kiwit ja avokadot listalta, vaihtaisi weetabixit joihinkin Suomessa suosittuihin muroihin ja vaihtaisi leivän Suomessa paahtoleivästä ruisleiväksi.

Täällä tuore liha, vihannekset ja juurekset ovat ympäri vuoden lähes täysin kotimaisia ja laatu erinomainen. Hinnat kyllä nousevat talvikaudella ja ovat nyt varmaan korkeimmillaan. Saman vertailun tekeminen puolen vuoden päästä tuottaisikin Suomeen korkeammat hinnat ja tänne alemmat.

Ikku

Taulukko 1.

Koikkarin Prisma Pirkkalan sittari Pak N’ Slave Countdown
1 kg naudan jauheliha (< 10 %) 8.38 11.23 9.80 10.39
500 g purkki pastakastike 1.89 2.39 1.27 1.62
500 g pastaa 0.79 1.55 0.52 1.44
1 kg puuroriisi 0.97 2.09 1.67 1.88
1 kg porkkanoita 1.09 1.49 0.74 1.15
1 (1 kg) kukkakaali 4.25 4.19 1.73 1.73
2 (0.66 kg) parsakaalia 3.14 3.29 1.92 1.96
15 tortillaa 2.31 3.06 2.24 4.32
1 prk salsaa 0.99 2.35 1.73 2.30
2 (0.5 kg) avokadoa 3.45 4.25 1.92 2.89
500 g tomaattia 1.45 1.00 2.02 3.17
3 (1 kg) kurkkua 2.45 2.99 4.33 4.31
2 kg vehnäjauhoja 0.89 1.69 1.61 3.35
10 kpl (580 g) vapaan kanan munia 1.39 1.59 3.61 3.92
12 kpl peruslager 12.84 13.92 9.23 10.39
12 kpl parempi lager 14.40 19.92 12.46 15.58
6*0.33 tai 4*0.5 l pienpanimo-olut 11.76 11.80 12.12 13.27
500 g ruodotonta kalafilettä 11.70 9.48 9.23 11.54
1 kg ketsuppi 2.20 2.96 2.02 4.50
2 kg leipää (paahtoleipätyyppinen) 7.80 7.80 1.90 5.08
1 kg granny smith omenoita 2.35 1.99 2.30 2.48
1 kg royal gala omenoita 2.29 2.89 2.01 2.31
1.2 kg weetabixejä 8.23 8.90 3.75 3.87
8 litraa maitoa 5.44 6.00 7.87 10.50
1 kg edamjuustoa 4.12 12.13 5.76 5.94
1 kg perunoita 0.89 0.99 1.15 1.44
1 kg kiwi 6.58 5.99 1.44 0.87
1 pkt (500 g) margariini 0.99 1.74 1.03 1.90
1 (200 g) maitosuklaalevy 2.05 2.69 2.16 2.45
2 l trio jääteloä 3.56 3.98 2.19 4.33
1 kpl tex-mex maustepussi 0.99 1.29 0.74 1.44
1 kg sokeri 0.59 0.75 1.00 1.38
100 g pikakahvi 2.35 3.99 1.28 7.26
134.55 162.35 114.76 150.94

Evästelyä

Nuorinkin ipana ehti sitten aloittaa koulunkäynnin. Kuten kovin moni muukin asia täällä, on koulunaloitushetki varsin joustavasti valittavissa. Aloittaa voi missä vaiheessa tahansa kouluvuotta lapsen viidennen ja kuudennen syntymäpäivän välillä. Jos aloitushetki on alkupäässä kouluvuotta, niin todennäköisesti lapsi siirtyy seuraavana vuonna toiselle luokalle. Jos taas koulun aloittaa loppuvuodesta, niin ollaan ”nollaluokalla” ja aloitetaan seuraavan kouluvuoden alusta uudestaan ensimmäiseltä luokalta.

703A7502
Juniorin ensimmäinen kouluaamu
703A7508
Ekaluokkalaisten luokkahuone

Kun Suomessa on tottunut koulun olevan se auktoriteetti joka määrittelee läksyt ja aika pitkälle pitää huolta piltin opintojen edistymisestaä, niin täällä paljon vastuuta jää vanhemmille. Läksyjen osalta vain pari keskeisintä asiaa – lukeminen ja perusmatematiikan harjoittelu – on selkeästi määritelty, eli mitä ja kuinka paljon pitäisi tehdä. Muiden läksyjen osalta toteutustapa ja yleensäkin tekeminen jää täysin lapsen ja vanhempien vastuulle. Aikaansaannoksista – käsityöt, ruuanlaitto ja niin edelleen – raportoidaan luokan oman Facebook ryhmään, jota opettajat näyttävät seuraavan noin 15 tuntia vuorokaudessa. Tyttären pinaattilättykuvista kävi luokan kahden opettajan lisäksi tykkäämässä myös kunnianarvoisa rehtori, kovaa hommaa tuo nykypäivän opettaminen.

Positiivista on, ettei opetus ole mitenkään jumittunut jäykästi aineisiin. Melko epämääräisen kokonaisvaltaisia kotitehtäviä onkin ehditty nähdä. Samoin kaikenmaailman kilpailut ovat jatkuneet, viimeisimpänä ensin maastojuoksutreenejä muutama viikko, sitten koulun omat maastojuoksukilpailut, josta parhaat menivät kaupungin koulujenvälisiin, josta parhaat jatkoivat tänään käytyihin aluemestaruuskilpailuihin. Lasten mielestä tämä koulu on paljon mukavampi kuin suomalainen koulu. On tullut mietittyä, että mitä taitoja koulusta pitäisi käteen jäädä, eli siis jäävätkö lapset nyt jostain oleellisesta ”paitsi” kun ovat koulussa täällä Suomen sijasta. Tällä hetkellä oma ajatus on, että eipä oikeastaan millään muulla peruskoulun opettamalla akateemisella taidolla ole väliä, kunhan matematiikan, suomen- ja englanninkielen taidot opitaan kunnolla. Englanninkieli tulee koulun ja kavereiden kautta ja matematiikan osalta on tarkoitus harrastaa lisäopetusta suomalaisen oppimäärän pohjalta. Suomenkielen ylläpito taitaa jäädä kotikielenä käytön varaan, mitään pilkkusääntöjä en ala opettamaan, kun en ole niitä koskaan itsekään oppinut.

703A7516
Kolmen viikon läksyt. Lihavoidut pakollisia, muut valinnanvaraisia.

Nuorimmaisen lisäksi myös talouden vanhin aikuinen sai oman päivähoitopaikan, elikkäs aloitti siis työt. Nyt eväitä sitten tehdään sarjatyönä viidelle hengelle ja kullekin mukailtuna makutottumustensa mukaisesti. Raaka-aineet eräänä satunnaisesti valittuna päivänä:

  • 8 palaa leipää
  • 2 palaa näkkileipää
  • 3 paistettua kanamunaa
  • 2 siivua kinkkua
  • 6 siivua juustoa
  • 5 porkkanakakkumuffinssia
  • 1 jugurtti
  • 6 keksiä
  • 2 punaista omenaa
  • 2 vihreää omenaa
  • 5 mandariinia
  • 4 ruopaisua margariinia
  • 4 kaapaisua pestodippiä
  • kourallinen kaali-porkkanaraastesekoitusta
  • 8 kurkkusiivua
703A7890
Hyvin organisoitu valmistuslinjasto.

Ei ole kouluruokaa ikävä, ei(pä)!

Ikku

Maabrändityöryhmän lausunto

Muori kyseli että ”Mitä eniten Suomesta kaipaat?”. Vastasin sen mitä ensimmäisenä mieleen tuli, eli ”Saarioisen maksalaatikkoa”. Seuraavaksi listalle pääsevät oikeat metsämustikat, poronliha ja rullakebab. Ja tietty maksalaatikko kaipaisi kylkeensä puolukkahillon.

Monen niin hirveästi kaipaamaa ruisleipää löytynee jostain ennemmin tai myöhemmin. Löytyi Australian landeltakin ja nykyinen globaali pilipaliterveysintoilu kasvattaa kiinnostusta kaikkeen erikoiseen – jota täällä edustavat esimerkiksi hapatettu leipä (”sourdough”) ja rukiin käyttäminen leivän valmistukseen. Suomessa hölmöilyn keihäänkärkeä lienee gojimarjojen mupeltaminen samaan aikaan kun kotimaiset marjat mätänevät metsiin… Jos ruisleipää ei sitten löydykään, niin senhän voi leipoa itse – ja mennä paikalliselle sunnuntaitorille myymään ”very traditional, healthy and biodynamic sourdough ryebread”. Jos ei tuolla käy kaupaksi, niin pitänee valehdella vielä jotain paleodieeteistä, lähiruuasta (ensimmäiset löytämäni ruisjauhot olivat turkkilaisia) ja muusta unelmahötöstä. Hollantilaiset vanhana kauppiaskansana taas ovat pitäneet huolta, että salmiakin kaltaisia tuotteita löytyy täältäkin. Niille jotka sitten välttämättä haluavat turkinpippuria, turun sinappia ja muita mannermaisia herkkuja löytyy Aucklandista Safka niminen putiikki / verkkokauppa.

Vähälaktoosisia tuotteita paikallisissa marketeissa on tarjolla kaikki kaksi – kulutusmaito ja kevytmaito. Kodin ilmapiiriä haistellessa toivoisi myös vähälaktoosisten jugurttien ja jäätelöiden löytävän tiensä tänne.

Täällä tatuointien luvatussa maassa on käynyt mielessä tatuoida omaan nahkaan jotain kotimaahan viittaavaa. Siniristiliput, leijonat, (Suur-)Suomen kartat ja muut vääriä mielleyhtymiä herättävät tai liian päivänselvät olen hylännyt. Mutta maksalaatikko, sellainen Saarioisen punakantinen, saattaa vielä löytää tiensä esimerkiksi reisilihaksen päälle. Ehkä hetken vielä harkitsen. Veljeni aikoinaan esittämä idea ”sosiaaliturvatunnuksen viivakoodi otsaan” ei täällä sekään herättäisi suurempaa huomiota. Paitsi kun näillä ei sosiaaliturvatunnusta vastaavaa systeemiä ole, eli edellämainitun kaltaisella viivakoodilla ei voisi kätevästi korvata esimerkiksi kirjasto- ja kelakorttiaan kajauttamalla otsalohkonsa viivakoodinlukijaan.

Ikku

Maaottelu

Kuten tuli aiemmin sivuttua on Uuden-Seelannin ja Australian välillä tervettä maaotteluhenkeä. Urheilu on kokonaan oma lukunsa ja sinänsä selvää kauraa. Paitsi kriketin osalta, jossa aussit jäivät viime vuonna kiinni vuosia jatkuneesta huijaamisesta ja nyt voi loputtomiin jossitella, että montako maaotteluvoittoa ja arvokisapokaalia saivat vääryydellä. Ihan niin kuin norjalaiset hiihtäjät. Paitsi, että nehän ei ole vielä jääneet porukalla kiinni.

Urheilun ulkopuolelta hyviä kiistanaiheita ovat esimerkiksi ravihevoset (ei urheilua, vaan ruualla leikkimistä), kakkureseptit, kahvireseptit, artistit, näyttelijät ja bändit.

Phar Lap oli lämminverinen laukkahevonen, joka syntyi Uudessa-Seelannissa 1926, mutta joka kasvatettiin ja pääosin kilpaili Australiassa. Kilpaura päättyi 1932 Yhdysvalloissa ilmeisesti myrkytykseen. Humma on molempien valtioiden hevoshulluille siinä määrin tärkeä, että sen talja on museossa Melbournessa, luuranko Wellingtonissa, sydän Canberrassa, täysikokoiset pronssipatsaat löytyvät molemmista maista ja australialaiseen postimerkkiin hevonen pääsi vuonna 1978. Faktat ovat tiedossa ja kai tuo suurikokoinen metvurstin esiaste nyt enemmän australialainen oli.

Köökin puolella on tiukempia derbyjä, kun tutkimuksia pavlovan ja flat whiten alkuperästä on tehty läjäpäin ihan yliopistoja myöten. Kumpaakin molemmat maat pitävät tiukasti ominaan ja yksimielisyys alkuperistä lienee yhtä lähellä kuin lähi-idän pysyvä rauhantila.

Ballerina Anna Pavlovan elämänkertakirjailijan mukaan marenkikakku pavlova kehitettiin Wellingtonissa, tanssijatähden vuoden 1926 maailmankiertueen pysähtyessä siellä. Jos uskomme myös Helen Leachia, niin ensimmäinen australialainen pavlova -resepti löysi tiensä painettuun muotoon vasta vuonna 1929 – ja miksemme uskoisi. Onhan Helen Leach sentään ruoka-antropologiaa tutkinut emerita professori, joka tutki 667 pavlovareseptiä johtopäätöstään varten.

Flat white, eli persiilleen mennyt capuccino taas on keksitty 80 -luvun puolen välin tienoilla jommalla kummalla puolella Cookin -salmea. Virallisestihan flat whiten maitovaahto on ”mikrokuplaista” tai ”samettista” mutta tarinat tuotoksen alkuperästä viittaavat ongelmiin maidon vaahtoutumisessa. Pieleen mennyttä capuccinoa alettiin myydä nimellä ”flat white”. Olkoonkin keksitty Aucklandissa, Sydneyssä tai Wellingtonissa, niin suosikkikahvini täällä. Erityisesti tuplaespressoshotilla varustettuna.

703A5621
Flat white. Ei huono. Kakarat leikkipuistossa ja itse saa istua varjossa.

Artisteja ja näyttelijöitä on useampiakin, jotka ovat muuttaneet edestakaisin maiden väliä. Mainittakoon näistä nyt vain Russel Crowe, joka tunnetaan australialaisena muttei ole koskaan saanut maan kansalaisuutta. Russelilla on vain Uuden-Seelannin passi, syntymäpaikkana Wellington ja sukujuuria Walesista, Maoreista, Englannista, Saksasta, Irlannista, Italiasta, Norjasta, Skotlannista ja Ruotsista.

Maaottelupäivän kunniaksi olutarvosteluun löysi tiensä VB eli Victoria Bitter, jonka kymppipäkki oli Countdownissa tarjouksessa $19,90. Tölkin uudistettu grafiikka edustaa ajattelua ”suurempi logo on parempi” ja kunnon mielensäpahoittajatyyliin olen sitä mieltä, että kyllä vanha oli PAREMPI. Olut sen sijaan vaikutti vanhalta tutulta 4,9 prosenttiselta erittäin kelvolliselta yleisjanonsammuttajalta. Pidemmittä puheitta paras tähän mennessä arvioitu ja sijalle 1.

703A5559
Rotoruassa jotkut maalailevat kiviä retkeilypolkujen varteen ihmisten löydettäviksi. Täällä maalaavat vastaavasti simpukankuoria. Maalaamani kuori poikkeaa jossain määrin valtavirrasta.

Ikku