Suosi kotimaista

Työpaikkojen menetykset ja talouden uhkakuvat ovat käynnistäneet täällä ja Australiassa jonkinmoisia “osta kotimaista” ja “suosi paikallisia palveluita” liikkeitä. Valitettavasti vain kotimaisen ostaminen ainakin Australian banaanitasavallassa on ruokaa lukuunottamatta suurinpiirtein mahdotonta. Ellet sitten välttämättä halua ostaa rautamalmia tai kivihiiltä. Maan talous kun nojaa tukevasti jalostamattomien raaka-aineiden vientiin, Kiinan ollessa suurin kauppakumppani ja lähes kaikki valmistava teollisuus on maasta saatu hengiltä. Hotellin kerta-annos shampootkin ovat usein “made in China”, eli on kannattavaa valmistaa jopa vettä sisältävät pikku muovipullotkin ennemmin Kiinassa kuin Australiassa ja rahdata kontissa puolen pallon ympäri.

Täällä muutamat turistikohteet ovat jo pudottaneet hintojaan, jotta omat kansalaisetkin saataisiin innostumaan ja käyttämään rahojaan erinäisiin elämyksiin. Normaalisti “zip linet”, “jet boatit” ja kuminauha nilkoissa sillalta hyppelyt on hinnoiteltu varakkaiden turistien kantokyvyn mukaan, paikalliset eivät niihin juurikaan rahojaan kanna. Kotimaanmatkailun kuvittelisi nyt joka tapauksessa piristyvän kun vaihtoehdot ovat vähissä. Tyynenmeren saarivaltioilla ja Australialla kun on kaikilla vielä rajat kiinni, kauemmas vievät lennot ovat vähissä ja palatessa kaikkia odottaisi vielä kahden viikon valvottu karanteeni lentokenttähotellissa.

Paikallisella tasolla on toivottu ihmisten ravintoloiden auettua “tukevan paikallisia yrityksiä” syömällä ulkona. Pubit aukesivat eilen, tänään oli sitten ihan hyväntekeväisyyden vuoksi käytävä parilla tuopilla. Mata Breweryn tuoreita humalia (ei kuivattuja) käyttäen tehty “Hop hand” olut osoittautui raikkaaksi janojuomaksi.

Toukokuun lähetessä loppua, on vuodenkierto samassa vaiheessa kuin pohjoisella pallonpuoliskolla marraskuun lopulla. Talvi lähestyy ja keskiviikkona töihin lähtiessä lämpöä oli huimaavat 1.8 astetta. Piti siis vetää ensimmäistä kertaa fleece t-paidan päälle töihin munamankeloidessa. Portilla tuli kommentti, “nyt kai on sitten jo oikeasti kylmä kun tuollakin on pitkähihainen päällä”. Täältä tähän.

“Firewood – not dry – plan ahead!” No nyt en tajua, miten täällä voi joku vaatia olemaan suunnitelmallinen. On varmaan joku ensimmäisen sukupolven maahanmuuttaja, joka ei ole vielä akklimatisoitunut maan tapoihin.

Ikku

Kuplat puhkeavat

Viikkokausia kotikonttoreilla hommissa olleet kollegat palasivat työmaalle tänään. Ei vaatinut paljoa innostamista saada porukan suurin punaviinisieppo järjestelemään työpäivän jälkeistä “yksi tai kaksi ja sitten kotiin” ravintolakäyntiä torstaille tai perjantaille. Kohteeksi suunniteltu paikallisen panimon “tasting room” olikin kuulemma auennut jo viime viikolla, sieltä kun saa juomien lisäksi pitsoja, eli kyseessä on virallisesti ravintola. Tästä tuleekin sitten aikamatka menneeseen suomalaiseen anniskelutyyliin – ei juotavaa ilman ruokatilausta. Kollega selvittääkin etukäteen, että paljonko ruokaa pitää tilata tarjoilua varten – riitääkö yksi kippo suolapähkinöitä kymmenen hengen pöytään moneenkin kierrokseen pitkiä tuoppeja?

20200517_092621 net
Ammattimaisesti ja äärimmäisen selkeästi hoidettu kommunikaatio jatkuu kaikissa kanavissa – lehdet, televisio, radio, suurimmat nettilehdet ja sosiaalisen median kanavat – myös rajoitusten keventyessä

Viime viikon torstaista eteenpäin kansa on nauttinut rajoitusten helpottumisesta kukin tavallaan. Kuten arvata saattoi, metsästäjiä on ollut liikkeellä pilvin pimein, mutta yllättäen eivät ole vielä ehtineet ampua toisiaan tai muita luonnossaliikkujia. Toinen suuri patoutunut tarve oli näemmä kohdistunut kiinalaiseen krääsään – K-martin ulkopuolella oli torstaina sadan metrin jono. Viikonloppuna samaan aikaan kun pääministeri pääsi vihdoin brunssilleen käytiin kaverin kanssa laittamassa pitkästä aikaa pitkäsiima mereen. Turhan isot aallot veivät melojasta mehut ja rannalla oli kova poikittainen rip (paluuvirtaus), lopputuloksena koukut eivät päätyneet riittävän syvään veteen ja saaliiksi tuli vain yksi kahawai.

20200516_144330 net
Siima sojottaa vasemmalle vaikka sitä kiskova kajakki on suoraan edessä 500 metrin päässä. Jää aaltojen taakse ja on näkymättömissä, taivaanrannassa tupruttaa Whakaari. Keli oli sen verran perseestä, että itse en olisi päässyt kajakilla rannasta viittäkymmentä metriäkään ennen kuin laji olisi vaihtunut melonnasta uintiin.

20200516_175800 np
Ainoa kahawai meni koiranruuaksi, onneksi kulman takaa löytyi tarakihia helposti pyydystettävässä fish & chips -muodossa.

 

20200517_150640 net
Loppuun “arkikuva” keittiöstä pienen tiskikertymän kanssa. Tarpeettoman tiedon “hauska on tietää että” -sarjassamme esittelemme tällä kertaa eroja keittiöaltaan sijoittelussa Suomen ja Uuden-Seelannin välillä. Suomessa ikkunan alla on perinteisesti lämmityspatteri ja koska tiskialtaan yläpuolella kuuluu myös olla astioiden kuivauskaappi, tiskatessa ei auta kuin apaattisesti tuijottaa astiakaappia tai seinää. Täällä taasen pattereiden ja kuivauskaappien puuttuessa keittiön lavuaarin perinteinen sijoituspaikka on ikkunan edessä. Saa siis edes tuijotella pihalle tiskatessaan, vaikkei tehtävä siitä vielä riemuksi muutukaan.

Ikku

10 kiloa vehnäjauhoja ja 2 litraa kuohukermaa

Päivittäinen elämä lähestyy normaalia kiihtyvällä vauhdilla. Oikeastaan kaikki muut palvelut paitsi baarit saavat avata ovensa torstaina. Rajoituksia ja uusia säännöksiä toki jää voimaan, esimerkiksi ravintoloissa ei saa olla kymmentä henkeä suurempia ryhmiä (varauksia tai pöytäkuntia) ja maksimiasiakasmäärä per syöttämö on 100. Koulut aukeavat kaikille oppilaille maanantaina ja baarit saavat aueta viikon päästä torstaina 21. päivä. En tiedä miltä Aucklandissa tulee näyttämään, mutta täällä syrjässä tulee torstaina olemaan melkoinen ryysis ainakin viina-, rauta-, metsästys- ja kalastusliikkeissä, venerampeilla sekä suosituimmilla peuranmetsästysalueilla.

20200505_172715 (2)
Ihan kaikki ei ole vapautunut säännöstelystä

20200509_105039 net
Pidä koirasi kuplassa (teoria), siellä ne juoksee pitkin hiekkarantaa niin kuin ennenkin (käytäntö). Kakkakikkareiden kerääminenkin on valinnaista – tuskinpa kukaan $300 sakkoa on saanut ja maailman suurimman vesiklosetin (tyyni valtameri) automaattinen huuhtelutoiminto (vuorovesi) vie ulosteet mennessään.

Talvikin lähestyy vääjäämättömästi vaikka kelit ovatkin pysyneet pääosin erinomaisina. Yölämpötilat ovat tippuneet viiden asteen tienoille ja aamuinen työmatkapyöräily shortseissa ja t-paidassa alkaa aiheuttaa vilunväreitä. Työkavereissa. Tämänaamuiseen portilla kuulemaani “put some pants on!” kommenttiin vastasin ystävällisesti “I’m not a weak cunt”.

20200509_104855 np
Polttopuukärryt katujen varsilla, varma talven merkki. Kovat, kituliaan hitaasti kaminassa kytevät puulajit ovat suosituimpia. Tästä kuvasta ei kyllä ota selvää mitä laatua nämä kalikat olivat.

20200504_064757 np
Sataakin on ehtinyt parina päivänä. Sitten kun vettä tulee, niin usein sitä tulee kunnolla

20200130_063100 np
Avokadoaika on lopuillaan. $1 on kyllä sopuhinta.

20200227_120842 np
Duuniaamupala. Alkaa olla jo avokadoähky

 

 

 

20200410_134600 net
Pienin löytynyt jauhosäkki lock downin toisella viikolla. 10 kg.

20200509_193405 np
Pienin löytynyt kermapurkki kaksi päivää ennen äitienpäivää. 2 litraa. Joku muukin oli päättänyt leipoa kakun itse.

Ikku

Ilo irti eristyksestä (päivät 3, 4 ja 5)

Muutaman päivän mittaisen vimmaisen rohmuamisen jälkeen aukijääneiden supermarkettien hyllyt ovat olivat ehtineet taas pääosin täydentyä perjantaihin mennessä. Lopussa olivat edelleen kuitenkin käsidesit ja yleispesuainesuihkepullot. Piristävän elementin kaupassa käyntiin tuo se noin kolmasosa ihmisistä, joka kokee jonkinlaisen hengityssuojaimen nyt välttämättömäksi. Niitä näkyikin kaikenlaisia – naaman eteen viritettyjä huiveja, kertakäyttöisiä hengityssuojaimia ja jopa asbestikelpoisia puolinaamareita. Itse mietin, josko seuraavalle kauppareissulle laittaisin päähän sukellusmaskin ja suuhun snorkkelin. Puolustusvoimien ydinsodaltakin suojaavaa ihmeviittaa minulta ei löydy, mutta voisin kaivaa jonkun korvaavan sadeviitan vaelluskamojeni joukosta. Räpylät jalassa markettiin meno olisi kuitenkin jo ehkä liikaa?

20200327_164840
Näin mainoskuva-täynnä eivät hyllyt koskaan ole normaalina perjantaina klo 17.

Tautitapauksia täällä seurataan WHO:n ohjeiden mukaan ja koitetaan löytää kaikki tartunnan saaneet. Yksittäisten tapaukset löytyvät terveysministeriön nettisivulta omalta listaltaan ja “klusterit” toiselta. Hymähdin hieman tuolle Queenstownin “Kansainväliselle Hereford Konferenssille”.

Kun leikkipuistotkin on teipattu kiinni, eikä kavereita saa nähdä, on lapsille pitänyt keksiä muita aktiviteetteja. Autotalliin on alettu rakentaa legomaailmaa, käyty kalassa ja tietysti vietetty aikaa rannalla ihan muutenkin.

20200328_172947
Siitä se alkaa

20200328_151506
Lajittelisinko muodon vai värin mukaan, jotta saisi joskus jonkun ihan ohjeenmukaisen mallinkin koottua?

20200328_193525
“Surf casting”. Ei syötävän kokoista tulosta.

20200328_193806

20200329_125924
Yksi lukee Harry Potteria teltassa, kaksi painaa bodyboardien kanssa aalloissa

20200329_125928
Ohopen rannalla eristäytyminen ei aiheuta ylitsekäymättömiä haasteita

20200329_150732
“Sokkelohippa” -rata valmis. Käy muuten reisien päälle spurttailla ja tehdä suunnanvaihdoksia rantahiekassa – varsinkin kun kolmen vastustajan yhteismassa on vähäemmän kuin oma…

Ikku

Kriisireagointivalmius tai sen puute

Reilu kolme kuukautta sitten seurattiin White Islandin purkausta ja pelastustoimia aitiopaikalta, se kun tupruttelee tuossa 40 km päässä merellä. Pelastustoimien johtaminen ei läheltä seurattuna näyttänyt aivan esimerkilliseltä, eikä sitä varsinkaan ollut viranomaisten tiedottaminen. Kaksi siviilihelikopteria ponkaisi saarelle heti kuultuaan onnettomuudesta radiosta ja toi vakavimmin loukkaantuneita maihin, lentäjät kun tunsivat saaren ja sen olosuhteet hyvin. Tämän jälkeen viranomainen kielsi niitä palaamasta toiselle käynnille vedoten turvallisuuteen, mutta ei lähettänyt mitään virallistakaan pelastushelikopteria saarelle peläten uutta purkausta (jota ei koskaan tullut). Loput loukkaantuneet tuotiin hitaasti turistiyhtiön veneillä rantaan ja saarelle jääneiden ruumiiden noudossa vitkuteltiin päiväkausia, niin että sateet ehtivät huuhtoa kaksi niistä mereen ja ikuisesti kadoksiin.

Tiedot saarella olleiden lukumäärästä vaihtelivat purkauspäivän mittaan kahdenkymmenen ja sadan välillä ja myöhemminkin virallinen tiedottaminen kuolonuhreista epäonnistui täysin. Vaikutti siltä, kuin kukaan ei olisi halunnut ottaa vastuuta tiedottamisesta ja kun jotain tiedotettiin mitään ei uskallettu sanoa. Myöhemmin jatkettiin samalla “valitulla” linjalla – rikostutkinta ilmoitettiin aloitetuksi ja heti perään kerrottiin, että ähäkutti ei sellaista aloitettukaan ja eräänä päivänä poliisi marssi tiedotustilaisuudesta ulos kesken lehdistön kysymysten, ne kun eivät enää miellyttäneetkään (kysyttiin suunnitelmista, joita ei ilmeisestikään ollut).

20191209_164145 net
Pelastustoimien seuraaminen oli uneliaassa rantakylässä suurtapaus. Sairaankuljetuskopteri tulossa noutamaan turistilaivalla rantaantuotuja uhreja johonkin maan keskussairaaloista.

20191209_162822 net
Tavallista suurempi purkauspilvi näkyy vielä himmeästi (huonon) kamerakännykän (huonossa) kuvassa horisontissa

703A5177 net
Sama saari ja sama etäisyys vuotta aiemmin. 300 mm putki tuo kohteen kummasti lähemmäksi.

Kotona A:n kanssa hämmästeltiin hieman tästä syntynyttä kuvaa pelastustoiminnan valmiudesta. Täällä kuitenkin maanjäristykset ovat arkipäivää ja niihin liittyen tsunamiriskikin on kohtuullinen. Tuoretta kokemustakin on isompien rysäyksien pelastustoimista ja edelleen jatkuvasta jälleenrakentamisesta (Christchurch 2011 ja Kaikoura 2016) ja ainakin mallinnuksen tasolla on valmistauduttu myös Eteläsaaren “Alpine fault” aiheuttamaan mahdollisen tuhoisaan järistykseen. Siellä kun Tyynenmeren ja Indo-Australian laattojen kohtaaminen tapahtuu geologisesti reippaalla 38 mm/vuosi -nopeudella ja tästä johtuen viimeisen 8000 vuoden aikana isompia (magnitudi 8) maanjäristyksiä on tapahtunut keskimäärin 300 vuoden välein. Edellinen tällainen osui kohdalle 1717 ja seuraavan todennäköisyydeksi on hihasta ravisteltu 30 % seuraavan 50 vuoden aikana.

Nyt onkin sitten hämmästelty vastakkaista ääripäätä. Euroopan vasta heräillessä maa kerrallaan – Ruotsia lukuunottamatta – todellisuuteen (“ei tämä ollutkaan väärä hälytys”, “kyllä tämä sairastuttaa länsimaissakin”, “laumasuoja olikin jonkun matemaattisesti lahjattoman kaverin aivopieru”) niin täällä mentiin nollasta eristyksiin kulkematta vanhojen stalinistitohtoreiden ihmisoikeushaastatteluiden kautta. Ensin ajattelin toimintanopeuden olevan sukua samoille kansanpiirteille, jotka tekevät projektiluonteisesta toiminnasta hermoja raastavaaa täällä. Homma kuin homma voidaan aloittaa suunnittelematta sitä puoleenväliinkään asti.

Kun maanantaina julkaistiin tieto, että koko kansa menee “eristykseen” keskiviikkona lukuunottamatta “välttämättömyystoimintojen työntekijöitä”, niin keskiviikkoon asti puitiin sitten, että mitkähän firmat saavat jäädä auki. Keskiviikosta tähän päivään (sunnuntai) asti on arvottu vuorostaan sitä, että mitä eristyksen aikana oikein saa tehdä (olla omassa “kuplassa”, ulkoilla kodin lähellä, käydä apteekissa ja kaupassa) ja mitä ei (autoilla minnekään muualle kuin kauppaan ja apteekkiin, olla kahta metriä lähempänä kenenkään muun “kuplaa”, harrastaa mitään mihin liittyy tapaturmariski). Yllätyin kuitenkin taas, kun vastaan tuli Uuden-Seelannin pandemiasuunnitelmaa181 sivun verran. Ei tämä tällä kertaa ollutkaan ihan hihastavedettyä.

Tuosta suunnitelmasta löytyvät siististi myös lainkohdat, joilla tarvittavat lisävaltuudet saadaan viranomaisille. Niitä on käsitelty esimerkiksi kuivakkaan asiallisessa lehtiartikkelissa  – toteamuksella “näillä työkaluilla kyllä pärjää”. “Immigration Act 2009” antaa vallan tehdä rajojen suhteen mitä lystää (paitsi estää omilta kansalaisilta maahanpaluu), “Health Act 1956” antaa tällaisessa tartuntatautitilanteessa mahdollisuuden määrätä ihmisiä karanteeniin tai vaikkapa sulkea rakennus, jossa ei noudateta kokoontumisrajoituksia, “Civil Defence Emergency Management Act 2009” yhdistettynä kansallisen hätätilan julistamiseen antaa terveysviranomaisille ja poliisille oikeudet esimerkiksi teiden sulkemiseen tarpeen mukaan ja jos mikään edellä olevista ei riittäisi epidemian hallitsemiseen, voi pääministeri ohittaa parlamentin ja tehdä lakimuutoksen ilmoitusasiana “Epidemic Preparedness Act 2006” perusteella (no kappas – “Social Security Act 2018” ja “Immigration Act 2009” on jo ehdittykin muokata).

20200329_083634
Our plan – Your plan

Kansan reaktio viranomaisten vallan kasvattamiseen ja eristystoimiin on toistaiseksi ollut erittäin positiivinen. Karanteenia aikoo noudattaa 91 % vastanneista, karanteenia rikkovien rankaisemista kannattaa 80 % ja hallituksen onnistumista hyvinä pitää 80 %. Nämä korkeat prosentit siitä huolimatta, että samanaikaisesti 64 % on huolissaan taloudellisesta tilanteestaan. Nyt vasta päivä 5 ilmoitetusta 28 takana – mielenkiintoista nähdä miten väki jaksaa kun alkuinto hiipuu. Paikallinen tiedeyhteisö on kuitenkin tyypillisesti kovin eri linjoilla kuin esimerkiksi herra Tegnell ja koittaa omalta osaltaan pitää motivaatiota yllä.

Snadisti toiveikkaana tässä haaveilen, että josko neljä viikkoa riittäisi infektion kuriin saamiseen ja lähes-hävittämiseen täältä. Jos arviot jopa 10 päivän itämisajasta ja siitä, että kolmasosa infektoituneista on oireettomia, mutta tartuttavia niin voi neljä viikkoakin olla liian lyhyt aika vaikka täällä eristystoimiin mentiin jo aikaisessa vaiheessa. Tästä pääseekin johtopäätökseen, että mitä myöhemmin toimenpiteisiin ryhdytään, niin sitä kivuliaampia ne ovat ja pitempään tulevat kestämään.

Suomessa sairaaloilla on ilmeisesti ollut pandemiatoimintasuunnitelmansa, mutta valtiojohdolta sellainen näemmä puuttuu. Pandemioiden yleisin syntysija Kiina ei kuitenkaan ole kuin yhden välilaskuttoman lennon päässä Suomesta, niin ehkä niitä suunnitelmia kannattaa alkaa rustailemaan seuraavaa kertaa varten, kunhan tästä ensin selvitään. Ja se Uudenmaan erottaminen muusta maasta – hirveästi mölyä hyödyttömästä toimenpiteestä. Pysykää kotona tai mahdollisimman pienessä piirissä.

Ikku

 

 

 

 

 

Yllättävän tehokasta, vaan ei Suomessa

Työpaikan kahvihuoneessa on tullut useampaankin otteeseen virnisteltyä Uuden-Seelannin maan tapaa, eli Suomeen verrattuna tehotonta tai tarpeettoman byrokraattista päätöksentekoa. Tai sen kerran kun joku päätös saadaan tehtyä suomalaisesta vinkkelistä katsoen tehokkaalla tavalla, niin aina joku älyllisen evoluution puuttuva rengas vinkuu vähintään “We were not consulted!” yleisönosastossa, internetissä ja tienvarsikylteissä. Kuten paikallinen kaverini totesi – valittaminen on täällä keskeinen kansalaisoikeus. No nyt olen joutunut toteamaan, että on tilanne ihan päälaellaan.

En millään pysty käsittämään, miten Suomessa on voitu nyt jäädä askartelemaan siitä, minkä pykälän perusteella joku välttämätön toimenpide voidaan toteuttaa? Ei pitäisi kiinnostaa emerituksien ja entisten aivan-sama-minkä mielipiteet Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, vaan pitäisi herätä, katsoa mitä tapahtuu maailmalla ja kyetä tekemään faktoihin perustuvia päätöksiä. Vaikeitakin. Missä vaiheessa Suomi on helvetti ehtinyt muuttua toimivasta yhteiskunnasta akateemiseksi keskustelukerhoksi?

Arkadianmäellä näyttää olevan käynnissä vuorokausien mittainen poliittisen teatterin kantaesitys “Viisikko eksyksissä” kun maailmalla mainetta niittäneen tasa-arvohallituksen johtajat eivät saa päätöksiä aikaiseksi ilman presidentin patistusta. 17000 kilometrin päähän uutisoinnin perusteella muodostuvaa kuvaa hallitsevat A) keskeisten ministerien kokemattomuus, B) hallituspuolueiden erimielisyydet ja C) vallitseva johtajuuden puute, jonka takia päätöksiä ei kyetä tekemään, erityisesti sellaisia jotka risteävät ministeriöiden virkamiesten mielipiteiden kanssa. No historiaan sitä jää tälläkin tavalla. Toivottavasti vaan mahdollisimman nopeasti ja syvälle.

20200324_070808
Väliin rauhoittava maisemakuva. Ommmmmm.

Täällä sen sijaan pääministeri Jacinda Ardern on sementoimassa itselleen historiankirjoihin lukua poliitikkona, joka kykenee johtamaan maataan kriisitilanteissa. Christchurchin terroristi-iskun jälkeen hoituivat julkiset esiintymiset mieleenpainuvasti, uhrien tapaamiset aidolla empatialla ja päälle päätteeksi vuosikymmeniä vastustettu ja siksi tekemättä jäänyt aselakien kiristäminen armottomasti. Nyt taas tämän, luontaisesti letkeällä “She’ll be right” -asenteella asiaan kuin asiaan suhtautuvan kansakunnan saaminen neljässä päivässä lähes kotiarestiin on toinen melkoinen saavutus. Täällä ei ole jääty toivotaan-toivotaan linjalle, tänään on uutisvirrassa vilissyt kieltoja rajoitusten perään muun muassa seuraavasti:

  • Leikkipuistoihin meno on kielletty ja niinpä ovat kuntien työntekijät käyneet vetämässä varoitusteipit leikkipuistojen ympärille. Meidän kuusivuotias on älyllisesti samalla tasolla kuin suomalaiset yli 65 -vuotiaat ja vastustaa rajoituksia jyrkästi

20200325_184845
Ei saa.

  • Huomisesta eteenpäin poliisi ja ilmeisesti myös armeija tulevat perustamaan tarkastuspisteitä, kaikki tarpeeton ympäriinsä ajeleminen kun on kielletty sakon ja raastuvan uhalla
  • Kaikki lerintäalueet. eräalueet ja autiotuvat on suljettu, käytännössä metsästysretket, vaeltaminen ja perhokalastaminen on kielletty
  • Merelle kalastamaan meno on kielletty. Merivartiosto on todennut, että jos merelle lähdette ja joudutte pulaan, niin olette ihan omillanne.
  • Baarit, ravintolat, kahvilat ja vastaavat ovat olleet kiinni jo maanantaista alkaen. Se, että kaikki take-away ja pikaruokaravintolat menivät kiinni tänään pakottaa joitain ihmisiä perehtymään ruuanlaiton saloihin ensimmäistä kertaa elämässään
  • Taupo -järven venerampit ovat kiinni. Luultavasti muidenkin järvien.
  • Lehdissä kehotetaan käräyttämään kaikki sääntöjen rikkurit
  • Maoriheimot ovat innokkaasti sulkeneet omia alueitaan ja pystyttäneet tiesulkuja estämään liikenteen muun muassa Northlandilla, East Capessa ja Te Urewerassa
  • Perinteisiin kulmakauppoihin (“dairy”) saa huomisesta alkaen mennä yksi asiakas kerrallaan. Auki jääviin supermarketteihin on kiivaasti asennettu käsidesilaitteita, kulunohjauspuomeja sekä kassat ja asiakkaat erottavia pleksimuoveja

20200325_184732
Terveystarkastuspiste ilmaantui katukuvaan tänään ja ohjelappu lykättiin käteen kaupassa kuitin kanssa.

Keskeiset ohjeet kansakunnalle ovat nyt “Kiwis, go home” ja “Act like you have it”. Rajoitustoimien pituudeksi on ilmoitettu “noin 4 viikkoa”, riippuen siitä kuinka hyvin niitä noudatetaan ja tauti talttuu.

Jos kohta pidän poliittisen johdon toimintaa täällä esimerkillisenä, niin kansa nyt on toiminut ihan yhtä älykkäästi kuin muuallakin. Ruokakauppojen hyllyt ovat olleet tyhjänä leivästä, iskukuumennetusta maidosta, särkylääkkeistä ja noin kolmestakymmenestä muusta artikkelista viikonlopusta alkaen. Koska rautakaupat suljetaan myös neljäksi viikoksi, olivat paikallisen Bunningsin kassajonot tänään kuulemma olleet kymmenien metrien mittaisia. Otettiin siis kunnon loppukiri, niin ostoksissa kuin potentiaalisessa tartuntojen levittämisessä. Suomessa on hullut päivät alkamassa näemmä juuri – sanoisin jopa, että tuplamerkityksessä. Sattumalta, kelta-valkoinen väritys kuuluu täällä COVID-19 epidemiavaroitusgrafiikoihin. Jos jaksaisin, tekisin tästä ”Hehän ovat kuin kaksi marjaa” -kuvaparin, mutta enpä jaksa.

 

20200324_173328
Aktiviteetteja lapsille ja aikuisille.

20200324_173331
Eilisten hankintojen (kuvassa) lisäksi  hain tänään kotijoukkojen aktivointiin minijalkapallomaalit ja Lego Harry Potter Hogwartsin linnan.

20200325_163352
Käsipainojen yms. liikuntavälineiden hylly tyhjänä. Ainakin suuria kuntoilusuunnitelmia on tehty kotona olon ajaksi.

20200325_171537
Omistajat ostoksilla, mupet lavalla.

Ikku

Maapallonlaajuinen ihmiskoe

Kun virushulabaloo jossain vaiheessa hellittää, on epidemiologeilla käytettävissään valtava datamäärä, jonka pureskeluun ja sulatteluun kulunee epidemiaakin pidempi aika. Virus on tällä tietoa sama (ei merkittävästi mutatoitunut), koe-eläin sama Homo Sapiens, mutta kansallisvaltioiden kyvyssä ja halussa rajoittaa epidemian leviämistä on valtavia eroja. Jälkiviisastelun ohessa valmistuu läjä tohtoreita ja (väistämättömän) seuraavan epidemian koittaessa osataan tehdä ehkä oikea-aikaisempia ja parempia päätöksiä kuin nyt.

Tällä kertaa Kiina, Etelä-Korea ja Japani lähtivät rajoitustoimiin niin sanotusti “iso pää edellä” ja niissä epidemia onkin taltutettu yllättävänkin tehokkaasti. Italia ja Espanja taas ilmeisesti nukkuivat etsikkoaikansa ohi ja ovat nyt päätyneet jyrkkiin ihmisten liikkumisrajoituksiin sairaaloiden ollessa jo aivan ylikuormittuneita ja kuolonuhrimäärän kiivetessä vauhdilla. Varoittavista esimerkeistä huolimatta moni muu Euroopan maa on seurannut samalla lepsulla linjalla – onko syynä sitten ollut pelko talouden taantumasta, poliitikkojen äänien menetyksestä seuraavissa vaaleissa vai pelkkä tilanteen aliarviointi. Omassa luokassaan tässä taitaa olla Ruotsi, jossa – luonnollisesti – vasta keskustellaan ja etsitään konsensusta siitä, että tarttisko ehkä jotain jyrkempiä rajoitustoimia ottaa käyttöön.

Valitettavasti keskustelujen aika on jo ohi – viruksen leviäminen kun ilman rajoitustoimia näyttää etenevän maasta riippumatta saman matematiikan mukaan. Jos kohta Sipilä opetti suurelle yleisölle sanan “iterointi” merkityksen, niin koronavirusepidemian uutisointi kasvattanee logaritmisen asteikon ymmärryksen ihmiskunnassa uudelle tasolle. Synkeän valaisevia ovat myös Torben Menken datanmurskaukset. Tämän ennusteen mukaan menee alle kaksi viikkoa siihen, kun Ruotsi on samassa tilanteessa, kuin Italia nyt (yksikössä kuolonuhreja per miljoona asukasta). Suomen tautitilanteen ollessa noin pari viikkoa Ruotsia jäljessä ja valtion rajoitustoimien käynnistyttyä aiemmin, on vielä mahdollista olla päätymättä samaan liemeen – jos vain toimittaisiin oikein niin henkilökohtaisella, kuin valtion tasollakin. Eli peskää niitä käsiä ja rajoittakaa kontaktit ihmisten välillä minimiin.

 

703A1910 net
Syksy on saapunut, aurinko nousee töihin pyöräillessä

20200318_064618
Joskus sitä tulee herättyä aikaisinkin. Ohopen mäki on yhtä ahterista, oli sitten pimeää tai valoisaa.

Kun Euroopasta välittyvä yleinen tunnelma siis on ollut “heitetään pyyhe kehään ja annetaan tämän “flunssan” pyyhkäistä maan yli niin että saadaan laumasuoja” niin tunnustan yllättyneeni kun Uusi-Seelanti lähtikin ilmeisesti “hankkiudutaan tästä taudista nyt eroon perkele” -linjalle. Pari perkelettä pääsi kyllä itseltäkin, kun luin maanantaina uutisia ja ohjeistuksen epäselvyyttä. Kun vasta lauantaina oli julkistettu uusi neliportainen koronavirushälytystilajärjestelmä ja menty suoraan tasolle kaksi, niin maanantaina kerrottiin siirrytyn tasolle kolme ja että tasolle neljä siirryttäisiin 48 tunnin päästä kuukauden ajaksi. Tänään tiistaina olikin käynnissä sitten melkoinen arpominen siitä, mitä päätös merkitsi – mitkä yritykset ovat “essential businesses” ja saavat jäädä auki ja mitkä eivät. Itse tulkitsin 48 tunnin siirtymäajan johtuneen juuri tästä – ensin tehtiin näyttävä päätös ja sen jälkeen tarvittiin kaksi vuorokautta aikaa selvittää, että “mitähän ihmettä tässä tuli nyt päätettyä”. Päivän uutisointi meni tragikomedian puolelle, kun ainakin Torpedo7 (urheiluvälineliikeketju), Noel Leeming (elektroniikkaa ja kodinkoneita) ja the Warehouse (Tokmannin kaltainen ketju) ilmoittivat olevansa välttämättömyysliikkeitä ja pysyvänsä auki. Viimeksimainitun ilmoituksen tyrmäsi itse pääministeri tiedotustilaisuudessaan ja ihmettelisin jos nuo kaksi muutakaan saisivat jatkaa aukioloa. Lopputulos näyttää kohtuu järkevältä – auki jäävät esimerkiksi ruokakaupat, apteekit ja huoltoasemat, mutta kaikki kahvilat, ravintolat, elokuvateatterit, kirjastot ja vastaavat pysyvät kiinni, samoin kuin koulut ja yliopistot. Kaikenkaikkiaan tämä toimenpide nyt, kun maassa on edelleen pyritty löytämään kaikki tartuntatapaukset ja ollaan (vasta) 155 todennetun tapauksen tasolla, saattaa hyvinkin osoittautua oikea-aikaiseksi ja järkeväksi.

Kauppojen tyhjäksi rohmuaminen on jatkunut samaan päättömään malliin, kuin muissakin vastaavista rajoituksista ilmoittaneissa maissa. Supermarkettiketju Countdown raportoi ihmisten ostaneen 10 miljoonan asukkaan edestä ruokaa viikonloppuna, vaikka asukkaita maassa on vain 5 miljoonaa. Oma lukunsa tässä valtameren ja suurten eräaluiden puristuksessa on, että kalastuskausi on parhaimmillaan ja peurojen paras metsästyskausi on juuri alkamassa. Hallituksen rajausvaatimuksista – vain lähialueulkoilua, ei vaellus-, kalastus- tai metsästysretkiä  – huolimatta olivat paikallisen Hunting and Fishing liikkeenkin hyllyt tänään olleet tyhjät vieheistä ja syöttikalasta, luultavasti myös ampumatarvikkeista. Saapa siis nähdä kuinka pitkä harjoitus tästä viruksesta eroon pääsemisestä tulee, kun ei tämän(kään) kansan kykeneväisyys ohjeiden noudattamiseen kovin korkea ole.

Vessapaperihamsteroinnin kunniaksi, esittelyssä viikon kasvi – Brachyglottis repanda, tuttavallisemmin Rangiora tai Bushman’s toilet paper. Tämän 5 metriä korkeaksi kasvavan pensaan lehtien alapinnalla on pehmeä nukka ja lehdet voivat kasvaa jopa A4 arkin kokoisiksi.

703A1994 net
Yksilöiden välillä on eroja, on suotavaa pysyä tarkkaavaisena hädänkin hetkellä

Ikku