Imperiumi IV – kauheus on katsojan silmässä

Sarjan edetessä teksti vähenee ja kuvien määrä lisääntyy. Ehkä hyvä niin.

Rajattomasti punatiiltä

Neuvostoliitto kupsahti ja hajosi rimpsuksi pienempiä valtioita muun muassa siitä syystä, että noin kaikesta tarpeellisesta oli enemmän ja vähemmän pulaa. Liikaa oli vain ydinaseita, kalashnikoveja, saasteita ja kaikesta päätellen punatiiltä. Siellä sun täällä ympäriinsä kuljeskellessa (guljat) vastaan tulee keskeneräiseksi jääneitä punatiilirunkoja – niin “kantti kertaa kantti” -rumia, kuin “omituisen arkkitehtuurin” -rumia. Punatiilen riittävyydestä kertoo sekin, ettei kukaan ole jaksanut naputella ja varastaa niitä vaikka kaikki muu irtoava onkin kadonnut.

IMG_5384 net
Bratskin juna-asema. Oli kuvanottohetkellä muuten myynnissä – siitä näppärälle tee-se-itse nikkarille remonttimiehen unelma, vain pientä pintalaittoa kaipaava aivan käyttämätön yksilö!
IMG_2967 net
Bratskissa sijainnut nuorten pioneerien palatsi, jonka pihassa oli perinteinen kokoelma vanhoja sotilaslentokoneita. Google-mapsin satelliittikuvan mukaan tämä kaunis maamerkki on jo lanattu tasaiseksi ja tilalle on rakennettu ostoskeskus “Tsentralny rynok”. Ei ehtinyt “Nuorten pioneerijoukkojen marssi” kaikua näillä käytävillä.
IMG_2984 net
Bratskin lentoaseman joku laajennusosa. Jokohan on valmistunut? Etualalla söpö Yak-42, jonka rengaskoolla kiitoratavavaatimus lienee laadun ja koon puolesta luokkaa “ison kolhoosin perunamaa”.

Teollista muotoilua

En tiedä mitä ismiä ajoneuvokaluston suunnittelu edusti, mutta rumia ovat. Valitettavasti ilmeisen pitkäikäisiä myös.

IMG_5396 net
ZiL-131 pohjainen AC-40 (131) mod. 1937 paloauto se siellä kurkistelee arasti puiden takaa. ZiL-131 oli massatuotannossa 1968 – 2002 ja pienemmässä mitassa valmistettiin sen jälkeenkin ulkonäön muuttumatta. Mitäs sitä onnistunutta designia muuttamaan.
IMG_5393 net
Tähän verrattuna yönysse Hervantaankin on luksusta.
IMG_5293 net
GAZ-53, yksi yli neljästä miljoonasta vuosien 1961 ja 1993 välisenä aikana valmistetusta. 4.5 tonnin hyötykuorma näyttää riittävän jäteautokäyttöönkin.
IMG_2913 net
Pilkki, asennettuna ilmeisesti Ural-375D:n päälle. Yli 110 000 kpl näitä 180 hevosvoimaisen V-8 bensakoneen liikuttamia kapistuksia ehdittiin valmistamaan alkaen 60-luvun alusta Imperiumin romahdukseen mennessä. Polttoaineenkulutus 50 l/100 km ei ainakaan hidastanut suunnitelmatalouden rapistumista.
IMG_2841 net
Kamaz luksusbussi.

 

IMG_5390
Trainspotting.

Kuuluisaa (ja vähemmän kuuluisaa) rumuutta

Massatuotetun arkkitehtuurikauheuden lisäksi tarjolla on viljalti ainutlaatuisia kauheuksia.

IMG_2751 net
Stalinin suurin hammas, 240 metriä Moskovan valtionyliopiston päärakennusta. Onpahan hirveä valokuva, bonuksena näkyvissä hienoja sähköasennuksia ja rivi maatuskanukkien takaraivoja.
IMG_2742 net
Hotelli Ukraina. Toinen Stalinin hammas, yksi “Seitsemästä sisaresta” Moskovassa. Pari jäi onneksi rakentamattakin.

 

IMG_2997 net
Mosenergon voimalaitos ТЭЦ-22 Moskovan uloimman kehätien varrella. Hiiltä, öljyä ja maakaasua polttmalla saadaan irti 1070 MW sähkötehoa ja ja 3810 MW kaukolämpöä kauniitten punavalkoisten savupiippujen juurelta.

Vankileirien saariston jäljillä

Aleksander Solzenitsyn “Gulag: vankileirien saaristo” ja Anne Applebaumin “Gulag” -teoksia lukiessa vilahtelevat jatkuvasti niminä entisen Neuvostoliiton alueelta löytyvät teollisuuskaupungit ja yleensäkin Siperiassa sijaitsevat asutuskeskukset. Nämä – kuten niihin vievät tiet, rautatiet ja kanavat – on puolikirjaimellisesti rakennettu pakkotyövankien luurankojen päälle. Heidän historiansa on Venäjällä pääosin unohdettu ja Putinin pönkittäessä suurvaltautopioita Stalinin palvomisen ja nationalismin ruokkiminen työkaluinaan ei tähän ole näkyvissä muutosta.

IMG_2864 net
Tällainen muistomerkkit tuli kuitenkin vastaan Ust-Ilimskissä ja kuvittelin sen muistavan kommunistijärjestelmän vankileiriuhreja. Olin väärässä. Google -mapsin katunäkymän avulla vanhaa kulkureittiäni seuraten löysin tämän patsaan elokuvateatterin edessä ja tiedon siitä, että se muistaa Katariina Suuren Ilimskiin vuosiksi 1792 – 1796 karkoittamaa kirjailija ja sosiaalikriitikko Alexander Radistsevia.
IMG_2856 net
Teollista kauneutta.
IMG_2940 net
Vahvistamattamon tarinan mukaan nämä ovat Bratskin parhaiden rakennetut ja lämpimimmät neuvostoajan kodit. Rakennettu pakkotyöleirien vartijoille
IMG_2836 net
Bratskin vesivoimala, 4500 megawattia sähkötehoa Angarajoesta. Padon muodostama tekoallas – paikallisesti tunnettu “Bratskin merenä” – sisältää valtavan määrän elohopeaa, jonka sinne päästi yläjuoksun lipeätehdas. 75 % tuotetusta sähköstä menee 60 km päähän miljoonan tonnin alumiinisulatolle, jonka fluoripitoiset ilmapäästöt puolestaan myrkyttävät ympäristöstään puutkin hengiltä
IMG_2834 net
Parhaiden suunnitelmatalouden esimerkkien mukaisesti Bratskin asuinalueet ja raskas teollisuus sijoitettiin niin, että vallitsevat tuulet veivät saasteet poispäin asutuksesta. Valtava tekoallas kuitenkin muutti mikroilmaston ja vallitseva tuuleensuunta kääntyi 180 astetta.

Ikku

 

 

Selkeää viestintää

On tullut edelleen luettua vuoronperään niin paikallisia, australialaisia, brittiläisiä kuin suomalaisiakin nettilehtiä. Sen lisäksi, että netissä (turhaan) roikutun ajan määrä on kasvanut ei meinaa enää muistaa mitä on mistäkin on lukenut. Eri maiden uutisointitavoissa on paljon samaa, mutta jotkut erottuvat joukosta – tai no ainakin Ruotsi. Mutta siitä myöhemmin.

Uudessa-Seelannissa tautiin kuolleiden lukumäärä tuplaantui tänään neljään. Covid “eliminointistrategialla” näyttäisi kuitenkin edelleen olevan onnistumisen mahdollisuudet. Päivittäisten uusien tapausten määrä on ollut laskevalla trendillä kohta viikon ajan ja tänään päästiin 29:ään. Toisin kuin esimerkiksi Suomessa, tämä sairastuneiden lukumäärä on hyvin lähellä todellista, koska kaikki vähänkin epäillyt tapaukset tai sairaiden kanssa tekemisissä olleet testataan – eilenkin testejä tehtiin yli 4500. Suomessa, kuten suurimmassa osassa “länsimaita” todellista sairastuneiden määrää ei tiedä kukaan.

Suomalaisen keltaisen lehdistön muuten varsin totuudenmukaisessa jutussa Uuden-Seelannin covid -toimepiteistä oli yksi pieni virhe.

Lisäksi maalla on ollut ripaus onnea. Koronavirukseen sairastuneet uusiseelantilaiset ovat olleet suhteellisen nuoria: noin 40 prosenttia vahvistetuista tai todennäköisistä tartunnoista on todettu alle 40-vuotiailla. Tämä on johtunut muun muassa siitä, että nuoret matkustavat ulkomailla iäkkäämpiä ihmisiä enemmän.” Iltalehti 11.4.

Tähän saakka saavutetulla menestyksellä ei ole ollut mitään tekemistä onnen kanssa. Sekä Suomeen, että tänne ensimmäiset tapaukset tulivat nuorten ihmisten mukana – se, minkä tasoisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin ja kuinka nopeasti on määrännyt taudin etenemisen sen jälkeen. Tästä esimerkkinä maahanpalaavien kontrollointi – täällä siirryttiin toissapäivänä kaikkien maahanpalaavien pakolliseen 14 vuorokauden karanteeniin, joka toteutetaan lentokentän lähellä olevissa hotelleissa. Jo aiemmin maahanpalaavilta vaadittiin oma 14 vuorokauden karanteeni, jota valvottiin puhelinsoitoin ja poliisin tarkastuskäynnein. Suomessa ei aluksi tehty mitään, sittemmin on siirrytty oireellisten karanteeniinlaittamiseen ja oireettomien toivotaan menevän kotikaranteeniin, jota ei ymmärätääkseni kuitenkaan valvota. Samaan aikaan pohjoisessa ruotsinpuoleinen raja vuotaa edelleen kuin seula, joka Ruotsin tautitilanteen huomioonottaen tulee vielä aiheuttamaan ongelmia.

Merkittävä osa toimenpiteissä onnistumisessa täällä on ollut erinomaisella kriisikommunikoinnilla, jota on johtanut pääministeri Jacinda Ardern. Poliitikot ovat usein kyvykkäitä antamaan kansalle “suunnan” – mihin rajoitustoimiin ja toimenpiteisiin nyt pitää kaikkien ryhtyä – mutta harva onnistuu hyvin “merkityksen” kommunikoinnissa ja empatian välittämisessä. Ardern on loistanut myös kahdessa viimeksi mainitussa. “Stay home – save lives” on antanut merkityksen miksi kaikkien tulisi noudattaa eristysmääräyksiä. Tiedotustilaisuudet eivät myöskään ole ennalta nauhoitettuja tai yksipuolisia luentoja, vaan niissä on aikaa vastata ihmisten huolenaiheiksi nousseisiin kysymyksiin. Kysymyksiin Ardern on vastannut myös kotoaan Facetimessa, tyttären pottaopetuksen lomassa – Jacindaan verrattuna Sanna Marinin kommunikaatiosta hehkuu inhimillistä lämpöä kuin auki unohtuneesta arkkupakastimesta.

Muitakin ruumiita on tullut. Saksalaisomisteisen Bauer-median päätös panna pillit pussiin eristyksen alkaessa tapahtui nopeasti ja näyttävästi. Yhtiö tarjoutui myymään koko liiketoimintansa valtiolle yhden dollarin hintaan ja kun kauppaa ei tullut ilmoittivat lopettavansa koko yhtiön kaikkine lehtineen – tuloksena 256 työtöntä ja reilut tusina lopettua aikakauslehteä. Harmittaa tuon “NZ Listenerin” ilmestymisen loppuminen. Oli hyvin samantyyppinen lehti, kun Suomen Kuvalehti paitsi, että omasi hieman monipuolisemman ja vähemmän kuivakan sisällön.

20200409_201415 net
Kaksi viimeistä numeroa. Harvoin loppuu rauhan aikana julkaiseminen näin lennosta, ilman minkäänlaista jäähyväisnumeroa.

Poliittinen – toistaiseksi kävelevä, koska eronpyyntöä ei ole kesken kriisin vielä hyväksytty – ruumis taas saatiin terveysministeristä. Ilmeisesti ei käynyt pienessä mielessäkään oikean esimerkin näyttäminen, kun on ehtinyt liikkumisrajoitusten aikana sekä ajaa autolla maastopyöräpuistoon, että perheen kanssa 20 km päähän  biitsille. Näillä saavutuksilla pääsi sitten aamutelevisioon, jossa oli 10 minuuttia häpeäpaalussa toimittajan ripitettävänä tyyliin, jota suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa ei ole nähty, eikä varmaan nähdä. “Name and shame” kun on maan tapa täällä, niin siltä eivät ole turvassa poliitikotkaan.

20200408_064550 net
Yksi pikaruokaravintoloitsija vähemmän.

Australiassa taas elätellään mielestäni varsin ennenaikaisia toiveita siitä, että taudin kanssa oltaisiin pian voiton puolella. Tämä siitä huolimatta, että epidemian alussa kunnostautuivat lähinnä osavaltioiden ja keskushallinnon välisessä sekoilussa taudinpysäytystoimissa. Komeana alkuna oli lehdistötilaisuus perjantaina 13.3. jossa pääministeri Morrison kertoi yli 500 hengen kokoontumisien olevan epäsuotavia maanantaista alkaen ja että hän aikoo mennä rugbyleague peliin (kymmeniä tuhansia katsojia) lauantaina. Pääministerin ohjeistukset saavuttivat eeppisen tason kuitenkin vasta televisiopuheessa 24 maaliskuuta, kun selkeimpiä osia olivat, älä mene töihin, paitsi jos olet tärkeällä alalla töissä, koulut pysyvät auki, mutta ostoskeskusten foodcourtit ovat kiinni, häihin saa osallistua maksimissaan 5 henkeä, mutta hautajaisiiin enintään 10. Liikuntakeskukset suljetaan, mutta ulkoharjoituksia saa pitää alle 10 hengelle. Erikseen mainittiin vielä, että parturikäynti saa kestää enintään 30 minuuttia. 

Lopuksi jaetaan vielä viikon esiintyjäpalkinto Ruotsin pääpatologi Tegnellille. Tulee kovasti mieleen aiemmin työhistoriassa vastaantullut ihmistyyppi, joka ei koskaan tehnyt virheitä. Mikään ei siis voinut mennä niin paljoa päin persettä, etteikö sitä tehtaan aamupalaverissa olisi pystynyt jotenkin voittona raportoimaan. En ainakaan tunnusta menetelmää itse käyttäneeni, mitä nyt sen kerran kun huomattiin kollegan kanssa yhden asetuksen olleen väärin vaatimattomat puoli vuotta. Sen sijaan, että oltaisiin korjattu asia vain kaikessa hiljaisuudessa, rehellisesti kerroimme pomolle “päättäneemme lopettaa tänään erään koeajon”. Ensireaktio tähän oli positiivinen, joka kuitenkin muuttui tarkentavaan “Ai minkä?” -kysymykseen vastaamisen jälkeen painokelvottomaksi.

Andersia on hellävaroen tentattu kotimaassa ja hieman rivakammin sanankääntein arvosteltu ulkomailla. Teflonpintaan ei kuitenkaan ole tarttunut kikkarettakaan, viime viikon helmiin kuuluvat muun muassa nämä (lähteinä aina luotettavat Aftonbladet ja Expressen):

  • 5.4. kun 401 kuollutta Ruotsissa, Tegnell selitti Ruotsin kuolleisuuslukujen olevan “korkeampia ja parempia” kuin muilla mailla, koska Ruotsilla on “maailman parhaat kuolinsyytilastot, koska voimme seurata ihmisiä henkilötunnuksen perusteella”. Kuulostaa minun korvaani trumpismilta.
  • 7.4. Norjassa on vähemmän tautiin kuolleita (69) kuin Ruotsissa (591), “koska Ruotsissa tauti on levinnyt laajasti vanhainkoteihin, mutta Norjassa ei”. Tegnellin mukaan tämä EI kuitenkaan johtunut Ruotsin hidastelusta vanhainkotien eristämisessä. Toisessa haastattelussa syyksi löytyi “Epidemia ei ole levinnt siellä yhtä pitkälle.” Jännä juttu, kun molemmissa maissa tartuntatilanne oli sama vielä helmikuun lopussa.
  • 10.4. Tegnell, kun kuolleiden määrä on noussut 793:een, “on saavutettu melko hyvä (“hyfsat”) tasainen trendi [kuolleiden lukumäärässä]”. Kuolleiden lukumäärästä on “äärimmäisen eksakti kuva verrattuna moniin muihin maihin”. Oliko kyseessä siis tilastointitieteen vai pandemian tiedotustilaisuus?

Kaikenkaikkiaan olisi mielenkiintoista nähdä kyseisen herran psykologinen profiili, hämmästyttävällä pokalla pystyy selittämään kaiken aina parhain päin.

Ikku

Yllättävän tehokasta, vaan ei Suomessa

Työpaikan kahvihuoneessa on tullut useampaankin otteeseen virnisteltyä Uuden-Seelannin maan tapaa, eli Suomeen verrattuna tehotonta tai tarpeettoman byrokraattista päätöksentekoa. Tai sen kerran kun joku päätös saadaan tehtyä suomalaisesta vinkkelistä katsoen tehokkaalla tavalla, niin aina joku älyllisen evoluution puuttuva rengas vinkuu vähintään “We were not consulted!” yleisönosastossa, internetissä ja tienvarsikylteissä. Kuten paikallinen kaverini totesi – valittaminen on täällä keskeinen kansalaisoikeus. No nyt olen joutunut toteamaan, että on tilanne ihan päälaellaan.

En millään pysty käsittämään, miten Suomessa on voitu nyt jäädä askartelemaan siitä, minkä pykälän perusteella joku välttämätön toimenpide voidaan toteuttaa? Ei pitäisi kiinnostaa emerituksien ja entisten aivan-sama-minkä mielipiteet Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, vaan pitäisi herätä, katsoa mitä tapahtuu maailmalla ja kyetä tekemään faktoihin perustuvia päätöksiä. Vaikeitakin. Missä vaiheessa Suomi on helvetti ehtinyt muuttua toimivasta yhteiskunnasta akateemiseksi keskustelukerhoksi?

Arkadianmäellä näyttää olevan käynnissä vuorokausien mittainen poliittisen teatterin kantaesitys “Viisikko eksyksissä” kun maailmalla mainetta niittäneen tasa-arvohallituksen johtajat eivät saa päätöksiä aikaiseksi ilman presidentin patistusta. 17000 kilometrin päähän uutisoinnin perusteella muodostuvaa kuvaa hallitsevat A) keskeisten ministerien kokemattomuus, B) hallituspuolueiden erimielisyydet ja C) vallitseva johtajuuden puute, jonka takia päätöksiä ei kyetä tekemään, erityisesti sellaisia jotka risteävät ministeriöiden virkamiesten mielipiteiden kanssa. No historiaan sitä jää tälläkin tavalla. Toivottavasti vaan mahdollisimman nopeasti ja syvälle.

20200324_070808
Väliin rauhoittava maisemakuva. Ommmmmm.

Täällä sen sijaan pääministeri Jacinda Ardern on sementoimassa itselleen historiankirjoihin lukua poliitikkona, joka kykenee johtamaan maataan kriisitilanteissa. Christchurchin terroristi-iskun jälkeen hoituivat julkiset esiintymiset mieleenpainuvasti, uhrien tapaamiset aidolla empatialla ja päälle päätteeksi vuosikymmeniä vastustettu ja siksi tekemättä jäänyt aselakien kiristäminen armottomasti. Nyt taas tämän, luontaisesti letkeällä “She’ll be right” -asenteella asiaan kuin asiaan suhtautuvan kansakunnan saaminen neljässä päivässä lähes kotiarestiin on toinen melkoinen saavutus. Täällä ei ole jääty toivotaan-toivotaan linjalle, tänään on uutisvirrassa vilissyt kieltoja rajoitusten perään muun muassa seuraavasti:

  • Leikkipuistoihin meno on kielletty ja niinpä ovat kuntien työntekijät käyneet vetämässä varoitusteipit leikkipuistojen ympärille. Meidän kuusivuotias on älyllisesti samalla tasolla kuin suomalaiset yli 65 -vuotiaat ja vastustaa rajoituksia jyrkästi
20200325_184845
Ei saa.
  • Huomisesta eteenpäin poliisi ja ilmeisesti myös armeija tulevat perustamaan tarkastuspisteitä, kaikki tarpeeton ympäriinsä ajeleminen kun on kielletty sakon ja raastuvan uhalla
  • Kaikki lerintäalueet. eräalueet ja autiotuvat on suljettu, käytännössä metsästysretket, vaeltaminen ja perhokalastaminen on kielletty
  • Merelle kalastamaan meno on kielletty. Merivartiosto on todennut, että jos merelle lähdette ja joudutte pulaan, niin olette ihan omillanne.
  • Baarit, ravintolat, kahvilat ja vastaavat ovat olleet kiinni jo maanantaista alkaen. Se, että kaikki take-away ja pikaruokaravintolat menivät kiinni tänään pakottaa joitain ihmisiä perehtymään ruuanlaiton saloihin ensimmäistä kertaa elämässään
  • Taupo -järven venerampit ovat kiinni. Luultavasti muidenkin järvien.
  • Lehdissä kehotetaan käräyttämään kaikki sääntöjen rikkurit
  • Maoriheimot ovat innokkaasti sulkeneet omia alueitaan ja pystyttäneet tiesulkuja estämään liikenteen muun muassa Northlandilla, East Capessa ja Te Urewerassa
  • Perinteisiin kulmakauppoihin (“dairy”) saa huomisesta alkaen mennä yksi asiakas kerrallaan. Auki jääviin supermarketteihin on kiivaasti asennettu käsidesilaitteita, kulunohjauspuomeja sekä kassat ja asiakkaat erottavia pleksimuoveja
20200325_184732
Terveystarkastuspiste ilmaantui katukuvaan tänään ja ohjelappu lykättiin käteen kaupassa kuitin kanssa.

Keskeiset ohjeet kansakunnalle ovat nyt “Kiwis, go home” ja “Act like you have it”. Rajoitustoimien pituudeksi on ilmoitettu “noin 4 viikkoa”, riippuen siitä kuinka hyvin niitä noudatetaan ja tauti talttuu.

Jos kohta pidän poliittisen johdon toimintaa täällä esimerkillisenä, niin kansa nyt on toiminut ihan yhtä älykkäästi kuin muuallakin. Ruokakauppojen hyllyt ovat olleet tyhjänä leivästä, iskukuumennetusta maidosta, särkylääkkeistä ja noin kolmestakymmenestä muusta artikkelista viikonlopusta alkaen. Koska rautakaupat suljetaan myös neljäksi viikoksi, olivat paikallisen Bunningsin kassajonot tänään kuulemma olleet kymmenien metrien mittaisia. Otettiin siis kunnon loppukiri, niin ostoksissa kuin potentiaalisessa tartuntojen levittämisessä. Suomessa on hullut päivät alkamassa näemmä juuri – sanoisin jopa, että tuplamerkityksessä. Sattumalta, kelta-valkoinen väritys kuuluu täällä COVID-19 epidemiavaroitusgrafiikoihin. Jos jaksaisin, tekisin tästä ”Hehän ovat kuin kaksi marjaa” -kuvaparin, mutta enpä jaksa.

 

20200324_173328
Aktiviteetteja lapsille ja aikuisille.
20200324_173331
Eilisten hankintojen (kuvassa) lisäksi  hain tänään kotijoukkojen aktivointiin minijalkapallomaalit ja Lego Harry Potter Hogwartsin linnan.
20200325_163352
Käsipainojen yms. liikuntavälineiden hylly tyhjänä. Ainakin suuria kuntoilusuunnitelmia on tehty kotona olon ajaksi.
20200325_171537
Omistajat ostoksilla, mupet lavalla.

Ikku

Maapallonlaajuinen ihmiskoe

Kun virushulabaloo jossain vaiheessa hellittää, on epidemiologeilla käytettävissään valtava datamäärä, jonka pureskeluun ja sulatteluun kulunee epidemiaakin pidempi aika. Virus on tällä tietoa sama (ei merkittävästi mutatoitunut), koe-eläin sama Homo Sapiens, mutta kansallisvaltioiden kyvyssä ja halussa rajoittaa epidemian leviämistä on valtavia eroja. Jälkiviisastelun ohessa valmistuu läjä tohtoreita ja (väistämättömän) seuraavan epidemian koittaessa osataan tehdä ehkä oikea-aikaisempia ja parempia päätöksiä kuin nyt.

Tällä kertaa Kiina, Etelä-Korea ja Japani lähtivät rajoitustoimiin niin sanotusti “iso pää edellä” ja niissä epidemia onkin taltutettu yllättävänkin tehokkaasti. Italia ja Espanja taas ilmeisesti nukkuivat etsikkoaikansa ohi ja ovat nyt päätyneet jyrkkiin ihmisten liikkumisrajoituksiin sairaaloiden ollessa jo aivan ylikuormittuneita ja kuolonuhrimäärän kiivetessä vauhdilla. Varoittavista esimerkeistä huolimatta moni muu Euroopan maa on seurannut samalla lepsulla linjalla – onko syynä sitten ollut pelko talouden taantumasta, poliitikkojen äänien menetyksestä seuraavissa vaaleissa vai pelkkä tilanteen aliarviointi. Omassa luokassaan tässä taitaa olla Ruotsi, jossa – luonnollisesti – vasta keskustellaan ja etsitään konsensusta siitä, että tarttisko ehkä jotain jyrkempiä rajoitustoimia ottaa käyttöön.

Valitettavasti keskustelujen aika on jo ohi – viruksen leviäminen kun ilman rajoitustoimia näyttää etenevän maasta riippumatta saman matematiikan mukaan. Jos kohta Sipilä opetti suurelle yleisölle sanan “iterointi” merkityksen, niin koronavirusepidemian uutisointi kasvattanee logaritmisen asteikon ymmärryksen ihmiskunnassa uudelle tasolle. Synkeän valaisevia ovat myös Torben Menken datanmurskaukset. Tämän ennusteen mukaan menee alle kaksi viikkoa siihen, kun Ruotsi on samassa tilanteessa, kuin Italia nyt (yksikössä kuolonuhreja per miljoona asukasta). Suomen tautitilanteen ollessa noin pari viikkoa Ruotsia jäljessä ja valtion rajoitustoimien käynnistyttyä aiemmin, on vielä mahdollista olla päätymättä samaan liemeen – jos vain toimittaisiin oikein niin henkilökohtaisella, kuin valtion tasollakin. Eli peskää niitä käsiä ja rajoittakaa kontaktit ihmisten välillä minimiin.

 

703A1910 net
Syksy on saapunut, aurinko nousee töihin pyöräillessä
20200318_064618
Joskus sitä tulee herättyä aikaisinkin. Ohopen mäki on yhtä ahterista, oli sitten pimeää tai valoisaa.

Kun Euroopasta välittyvä yleinen tunnelma siis on ollut “heitetään pyyhe kehään ja annetaan tämän “flunssan” pyyhkäistä maan yli niin että saadaan laumasuoja” niin tunnustan yllättyneeni kun Uusi-Seelanti lähtikin ilmeisesti “hankkiudutaan tästä taudista nyt eroon perkele” -linjalle. Pari perkelettä pääsi kyllä itseltäkin, kun luin maanantaina uutisia ja ohjeistuksen epäselvyyttä. Kun vasta lauantaina oli julkistettu uusi neliportainen koronavirushälytystilajärjestelmä ja menty suoraan tasolle kaksi, niin maanantaina kerrottiin siirrytyn tasolle kolme ja että tasolle neljä siirryttäisiin 48 tunnin päästä kuukauden ajaksi. Tänään tiistaina olikin käynnissä sitten melkoinen arpominen siitä, mitä päätös merkitsi – mitkä yritykset ovat “essential businesses” ja saavat jäädä auki ja mitkä eivät. Itse tulkitsin 48 tunnin siirtymäajan johtuneen juuri tästä – ensin tehtiin näyttävä päätös ja sen jälkeen tarvittiin kaksi vuorokautta aikaa selvittää, että “mitähän ihmettä tässä tuli nyt päätettyä”. Päivän uutisointi meni tragikomedian puolelle, kun ainakin Torpedo7 (urheiluvälineliikeketju), Noel Leeming (elektroniikkaa ja kodinkoneita) ja the Warehouse (Tokmannin kaltainen ketju) ilmoittivat olevansa välttämättömyysliikkeitä ja pysyvänsä auki. Viimeksimainitun ilmoituksen tyrmäsi itse pääministeri tiedotustilaisuudessaan ja ihmettelisin jos nuo kaksi muutakaan saisivat jatkaa aukioloa. Lopputulos näyttää kohtuu järkevältä – auki jäävät esimerkiksi ruokakaupat, apteekit ja huoltoasemat, mutta kaikki kahvilat, ravintolat, elokuvateatterit, kirjastot ja vastaavat pysyvät kiinni, samoin kuin koulut ja yliopistot. Kaikenkaikkiaan tämä toimenpide nyt, kun maassa on edelleen pyritty löytämään kaikki tartuntatapaukset ja ollaan (vasta) 155 todennetun tapauksen tasolla, saattaa hyvinkin osoittautua oikea-aikaiseksi ja järkeväksi.

Kauppojen tyhjäksi rohmuaminen on jatkunut samaan päättömään malliin, kuin muissakin vastaavista rajoituksista ilmoittaneissa maissa. Supermarkettiketju Countdown raportoi ihmisten ostaneen 10 miljoonan asukkaan edestä ruokaa viikonloppuna, vaikka asukkaita maassa on vain 5 miljoonaa. Oma lukunsa tässä valtameren ja suurten eräaluiden puristuksessa on, että kalastuskausi on parhaimmillaan ja peurojen paras metsästyskausi on juuri alkamassa. Hallituksen rajausvaatimuksista – vain lähialueulkoilua, ei vaellus-, kalastus- tai metsästysretkiä  – huolimatta olivat paikallisen Hunting and Fishing liikkeenkin hyllyt tänään olleet tyhjät vieheistä ja syöttikalasta, luultavasti myös ampumatarvikkeista. Saapa siis nähdä kuinka pitkä harjoitus tästä viruksesta eroon pääsemisestä tulee, kun ei tämän(kään) kansan kykeneväisyys ohjeiden noudattamiseen kovin korkea ole.

Vessapaperihamsteroinnin kunniaksi, esittelyssä viikon kasvi – Brachyglottis repanda, tuttavallisemmin Rangiora tai Bushman’s toilet paper. Tämän 5 metriä korkeaksi kasvavan pensaan lehtien alapinnalla on pehmeä nukka ja lehdet voivat kasvaa jopa A4 arkin kokoisiksi.

703A1994 net
Yksilöiden välillä on eroja, on suotavaa pysyä tarkkaavaisena hädänkin hetkellä

Ikku

Kielikukkasia ja kuvapäivityksiä

Pari kuukautta sitten marketin kassalla oikeaoppinen kohteliaisuuksien latelu sujui minulta ensi kertaa yrittämättä. Ostoskärryjä hihnalle tyhjentäessä kassa kysyi minulta jotain, josta en saanut selvää. Selkäytimestä tuli miettimättä ainoa oikea vastaus ”very good, how are you?” johon vastaukseksi tuli sitten aivan AS/NZS -standardin mukainen ”Pretty good!” Jo aikaa sitten tuli opittua, ettei ”how are you” kysymykseen tai sen alamalleihin (esimerkiksi ”how are you today” tai ”how has your day been”) odoteta mitään oikeaa vastausta. ”Kantapäässä on iso rakko, peräpukamat ovat vähän vaivanneet ja kakarat ovat pitäneet yöllä hereillä” sijasta sallittuja vastauksia ovat vain positiiviset ”Good!”, ” ”Very good!” tai ”I am very well thank you” ja useimmiten soveliainta on saman kysymyksen esittäminen takaisin keskustelukumppanille. Kimiräikkösmäinen ”I’m OK” ei ole riittävä – sillä kirposi yhtenä aamuna vastaukseksi ”THAT’S NO GOOD!!!” kiekaistuna vastaavalla intonaatiolla kuin Monty Pythonin miesten esittämät naishahmot pahimmillaan.

Jostain syystä kyllästyn tällaiseen nopeasti ja jo Australiassa asuessani aloin välillä varioida vastauksia työkavereilleni. ”Radiant sir, radiant!” aiheutti kerta toisensa jälkeen yllättävän paljon hämmästystelyä. Pikkuhiljaa ymmärsin, että monelle suomalaiselle tuttu brittisarja ”Ruuvit löysällä” (”The Fast Show”) oli kaikille työkavereilleni täysin tuntematon. Koska vastaus tuntui häiritsevän monia ihmisiä, otin sen luonnollisesti vakituiseen käyttöön. Nykyiseltä työpaikaltani on kuitenkin löytynyt yksi (1) ihminen, joka tuntee tämän klassikkosarjan ja sen sketsit. Aamuisin tervehdimmekin toisiamme töissä asiallisesti ”Boutros Boutros Ghali!”.

Käytännön kielenosaamisen kannalta tärkeintä opittavaa ei suinkaan ole kielioppi vaan ei-kirjakielen mukaiset hienoudet. Kunkin maan omista erikoisuuksista on runsain mitoin listauksia – ”sweet as”, ”Yeah nah” ja ”chur bro” ovat helppoja oppia. Oma lukunsa ovat sitten vähemmän kuuluisat, ei tietyn maan slangiin yhdistetyt. Korvakuulolta pikkuhiljaa oppii että ”a bit of a ding dong” tai ”kerfuffle” tarkoittavat tappelua tai riitaa. Väärinkäsitykset ovat väistämättömiä – kuten kun entinen työkaverini sai puhelun alaiseltaan, joka ilmoitti jäävänsä kotiin pahan flunssan vuoksi. Olotilan kuvauksena käytetyn ”I feel like I’ve been hit by a truck!” kuulemisen jälkeen HR:lle oli raportoitu, että ”voi raukkaa, on jäänyt rekan alle!”

Sanontojen kääntämäinen kielestä toiseen harvemmin toimii. Tästä huolimatta olen ilahduttanut ympäristöäni vapaasti käännetyillä lausahduksilla, kun en ole englanninkielestä riittävän värikästä tai painokasta ilmaisua löytänyt. Muun muassa seuraavat ovat olleet käytössä aiheuttaen vaihtelevia reaktioita:

”There you can find everything from arse to outboard engine” – kuvattaessa toimittajaa, jolla on laaja tuotevalikoima

”That swings like madmans **** in lunatics ****” – kun akselilla ja hammarattaalla oli vähän reilummin välystä

”This was like climbing into a tree arse first” – antaessani toimittajalle palautetta projektinhallinnasta

”There would be work for an axe” ja ”There is still room behind the sauna” – päähän nousevia ajatuksia niinä hetkinä, kun skandinaavinen ja paikallinen asenne työntekoon risteävät pahemman kerran.

”It became ugly but sturdy!” aiemmassa työelämässä opittu laatustandardi, raportoitu täällä korjaustyön tuloksena

”The nightshift is not allowed to do more damage, than the day shift is able to fix” – samoin kuten edellinen, annettu yövuorolle täällä ohjeeksi

Juujep. Näillä ajatuksilla kohden uutta työviikkoa taas huomenna.

20200130_184843
Ei nämä nykyajan tennarit mitään kestä. Ihan just 2007 ostin ja nyt jo murenevat jalkoihin. Aloin ihmetellä miksi ovat niin kovin pehmeät kun innostuin tässä käymään lenkillä.
20200202_120225
Slip (paita päälle), slop (aurinkorasvaa nahkaan) ja slap (hattu päähän). Helmikuussa kelit sen kun kuumenevat.
20200202_162420
Vitosen diili?
20200202_185412
Rannalla harvemmin on ruuhkaa, varsinkaan kun on lähdössä kalaan ennen auringonlaskua
20200202_185439
No oli siellä minä ja lokki näköjään. Taustalla näkyy hyvin merituulen nostattama suolavesisumu, kaikki suojaamaton rauta ruostuu ja vauhdilla rannan lähellä.

Ikku

Kuvareportaasi vailla punaista lankaa

On tämä digikuvaus vänkää. Ennen sitä oli 24 tai 36 kuvaa rullassa – hyvällä tsäkällä sai kuvan tai pari ylimääräistä jos oikein varovasti asetteli filmin kameraan – ja kehittäminen maksoi sen verran, että kovasti oli yritystä ottaa vain harkittuja ja hyviä kuvia. Nyt voi yhden hyvän sijasta räpätä sata huonoa, eikä maksa mitään ja tulokset voi ulostaa valitsemiinsa digitaalisiin kanaviin. Senpä vuoksi ja siitäkin huolimatta – alla tarinoita arjesta muutamaan heittolaukaukseen löyhästi liittyen.

Puolitoista vuotta onnistuttiin asumaan Australiassa ja vuosi Uudessa-Seelannissa harhautumatta maistamaan pavlovaa. Loppujen lopuksi havaittiin, että tuohan on hauska jälkiruoka, jonka saa täällä väsättyä halutessaan äärimmäisen helposti:

  • Osta 1 kpl valmispavlova (Cowell’s testattu ja hyvksi havaittu)
  • Osta purkki valmiskermavaahtoa (varo kevytversiota, Tatuan täysrasvainen on hyvää)
  • Osta kiivejä tai mansikoita

Pilppua kiivit tai mansikat palasiksi. Poista pavlovapakkauksen kansi. Tursuta kermavaahtokerros pinnalle ja ripottele pilppuamisen tulokset sen päälle. Toimii. Oman elämänsä master chefit tekevät tämän toki itse raaka-aineista lähtien.

703A9335 NET
Kiwipavlova. Maistuu paremmalta kuin näyttää.

Oluen ostamiseen ei sinänsä mitään erityistä syytä tarvita, mutta välillä sellainenkin yllättäen löytyy – joskus kaksin kappalein. Näin, vaikka nähdessäni ”Baltic porterin” kylmäkaapissa oli ensimmäinen ajatukseni kylläkin – ”onko nyt oikeasti muka loppuneet geografiset nimet kesken kun on näin syvälle päädytty?” Missä ovat ”Dalmatialainen mustapilkkuinen witbier”, ”Transnistrian kvint-tynnyrissä kypsytetty kaksipäisen kotkan imperial stout” tai ”Orkneyn saarten wee heavy ale?” Vähemmän yllättävää oli, että toisiinsa kylmäkaapissa nojanneista veljeksistä Tuataran tekemä osoittautui paremmaksi ja jopa suositeltavaksi, vaikkei Sawmillinkään panema huonoa ollut.

20191024_181601
Ei koffin portterin voittanutta.

Viisihenkinen ja yksiautoinen skandinaaviperhe kuluttaa täällä suurinpiirtein yhtä monta litraa aurinkorasvaa vuodessa, kuin Suomessa menisi auton pissapojan jäänestoainetta. Yksi puolen litran pumppupullo 50 suojakertoimista tatinaa on hyvä olla eteisessä ja toinen auton takakontissa.

20191026_082832
$29,90 per tonkka.

Kuten on tullut jo aiemmin todettua, suomalaisesta ruokakulttuurista olen ulkomailla kaivannut oikeastaan vain poronlihaa, rullakebabia, Saarioisen maksalaatikkoa ja MUSTIKOITA. Australiassa ja täällä kyllä löytää ”blueberry:ä” tuoretiskistä ja pakastealtaasta, mutta kyseessä on Suomessa pensasmustikkana tunnettu (Vaccinium corymbosum) päältä sinininen mutta sisältä valkoinen lasten kouluevääksi sopiva marja, josta ei kuitenkaan mustikkapiirakkaa saa leivottua. Tai no saa, mutta ei siitä ei hyvää tule. Nyt huomattiin, että täältä saa ”kanadalaista villimustikkaa” ja kun pakastepussi ei kertonut mistä lajikkeesta on kyse, niin sitähän piti testata.

20191104_181846
”Premium grade” mutta maku jää vaisuksi
20191104_182110
Laiskuus ei asu meillä. Mutta vaivattomuuden arvostaminen kyllä.

Primäärinen aistinvarainen testaus tuotti tulokseksi ”OK, muttei mitenkään loistavaa” ja nettihaku kertoo kanadalaisen villimustikan olevan useimmiten peltotuotettua Vaccinium angustiforum -lajiketta, kun suomalainen metsämustikka on eri lajike Vaccinium myrtillus.

20191110_170609
Näytti hyvältä, maistui ok:lta, ainakin jäätelön kanssa.

Olisi siis Suomessa edelleenkin hyville myyjille ja brändääjille hommia, erinomaiset tuotteet kun olisivat jo olemassa omasta (metsästä) takaa, mutta maailma ei niistä tiedä. Metsämustikan nimeäminen blueberryn sijaan bilberryksi on hyvä yritys, mutta olisiko muitakin vaihtoehtoja? Sauna on englanniksikin sauna (vaikka ääntävätkin sen ”soona”), eikä mikään ”scandinavian hotroom”. Vertailun vuoksi yksi Uuden-Seelannin nopeimmin kasvavista vientituotteista on ollut manuka -hunaja. Osa menestyksestä selittyy tutkimustuloksilla antibakteerisista ominaisuuksista, mutta osansa lienee englanninkielenperuspupusta poikkeavalla maori -nimellä ja hyvällä brändäyksellä.

Markkinointi on onnistunut jopa niin erinomaisesti, että manukahunaja on eräs maailmanlaajuisesti väärennetyimmistä ruoka-aineista – vuosittainen myynti on arvioitu ainakin kuusi kertaa suuremmaksi kuin tuotanto. Tasmanialaiset taas toimivat juuri kuten australialaisilta nyt voi odottaa – koittavat vaatia itselleen oikeutta tuottaa ”manukahunajaa” kun ovat aikoinaan ensin tappaneet joka ikisen alunperin saarella asuneen aboriginaalin ja sen jälkeen ovat täysin unohtaneet heidän kulttuurinsa, kielensä ja saaren kasvien ja eläinten ensimmäiset ihmisten antamat nimet. Jotka siis olisivat voineet nyt itse brändätä, sen sijaan että varastavat Uuden-Seelannin maorien antamat nimet.

Eli siitä vaan joku myyntihenkinen kauppaamaan ulkomaaneläville sitä halvatun mustikkaa erittäin luomuna, vapaasti kasvaneena, lapsityövoimaa hyväksikäyttämättömänä, reilun kaupan, delffiiniystävällisenä, geenimuuntelemattomana, lähituotettuna (kaikki kun on suhteellista), torjunta-aineettomana, fenno-vegaanina, paleodieettisenä, perkeleen SUPERMARJANA.

Tai sitten vaan annatte olla ja jatkatte niitten gojimarjojen popsimista.

703A8843 net
Mehiläispesävarkauksien vuoksi käytössä ovat GPS seurantalaitteet ja videovalvonta
703A8842 net
Ampiaisia ei haluta haittaamaan elinkeinoa

Ja lopuksi kurkistus WC-tiloihin. Nehän voi somistaa esimerkiksi Aarikalla, Pentikillä, Vallilalla tai Marimekolla – tai sitten lasten askartelutöillä ja scheissepapier -hylsyillä.

20191104_205723

Hyvää yötä ja huomenta. Ikku

Kulttuurikoktail

Tarpeeksi kaukaa kun katsoo asiat tuppaavat näyttämään samalta, jäävät eroavaisuudet huomaamatta. Näin käy myös jos tarkkailuun ei ole riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia, tai tietty jos ei vaan kiinnosta. Tuli tuossa taas mieleen, kun päädyin samaan illallispöytään työkaverin ranskalaisen miehen kanssa. Hänen mielestään kansainvälisistä Venäjän vastaisista pakotteista pitäisi luopua välittömästi, kun ”ne ukrainalaisethan on vaan niitä samoja venäläisiä, mitä niillä on väliä?” Tuumasin, että tuolla katsantokannalla ranskalaisiakaan ei voi erottaa saksalaisista ja jollain aasinsillalla päädyin muistelemaan kuinka nopeasti Reiniltä pääsikään Atlantin rannalle neljäkymmentäluvulla kun ajokkina oli panzerkampfwagen ja matkanjohtajana Rommel. Ystävyyteni aiemmin ranskan armeijassa palvelleen veijarin kanssa ei syventynyt.

Ulkomailla pitempään opiskellessa tai töitä tehdessä on ollut vaihtelevasti aikaa seurailla, ihmetellä ja joskus ymmärtääkin eri kulttuureista tulevien ihmisten ajatus- ja toimintatapoja. Lyhyemmätkin kokemukset ovat joskus olleet opettavaisia, varsinkin silloin kun on yrittänyt saada jotain kaupaksi. Vihollisen, anteeksi arvostetun asiakkaan, aivoituksia oli syytä pyrkiä ymmärtämään jos kaupoille saakka aikoi päästä. Venäläisen, amerikkalaisen tai puolalaisen ajatuksenjuoksun kiemuroita joskus kuvittelin vähän ymmärtävänikin. Ymmärrys loppui kuitenkin sen kerran täysin kesken, kun amerikkalaisomisteisen venäläisyhtiön amerikkalaisten ja venäläisten edustajien lisäksi eräitä neuvotteluja johtamaan tuli puolalainen ostaja.

Absurdeimpien koettujen palaverien kaikki palkintosijat menevät myös Venäjälle. Milloin niissä nukutaan, milloin turvallisuuskurssit pidetään venäjäksi venäjää osaamattomalle kuulijakunnalle (ja lopuksi vedetään nimi komeaan nahkaselkäiseen kirjaan) ja joskus englanninkielisen palaverin aikana käydään kahdella muulla kielellä omia alapalaverejä. Sanottaisiinko nyt niin, että se osapuoli joka ei osaa venäjää harvemmin jää voitolle, vaikka usein luulee saaneensa tahtonsa läpi.

Jos kohta venäläisten kanssa jokainen päivä on erilainen ja usein ennalta-arvaamaton, niin ruotsalaiset taas eivät yllätä. Palaverit ovat mukavia, tarjoilut kohdallaan, puhutaan pehmeästi, osallistetaan porukka ja pidetään huolta, että kaikilla on kivaa. Päätös? Mikä se on? Muutos? Ei kai nyt sentään, jos vähän vaan tökittäisiin tätä kompostia reunoista eri asentoon? Kummelin ”World in flames – meanwhile in Sweden” jaksaa huvittaa vuodesta toiseen ja taitaa todellakin olla Kaarle Kustaan onni, että hänen ja Tsaarinvaltakunnan välissä on bufferivaltiona pieni ja nopealiikkeisempi Suomi.

Espanjalaista tai portugalilaista ”ensin hirveä kiire, sitten ei tapahdu mitään ja jonkun ajan päästä on taas muka hirveä kiire” -maailmaa opin ymmärtämään vielä vähemmän kuin ruotsalaisten jaarittelua. Itävaltalaisiin taas paloi nyt vaan yleisesti hermot sitä pahemmin, mitä pidempään niiden kanssa joutui asioimaan. Pienen eksperimentaation jälkeen kuitenkin löytyi onnistunut taktiikka, miten tulla heidän kanssaan toimeen. ”Vältä”.

Kaikenkaikkiaan kansainvälisen kaupankäynnin hienoudet tiivisti jo eläköitynyt entinen kollega lauseeseen ”toinen on huono selittämään ja toinen on huono ymmärtämään”. Tämä pitää paikkansa luonnonvakion lailla, niin kauan kunnes toinen tai mieluummin molemmat osapuolet alkavat kokemuksen tai selvää ottamisen kautta ymmärtämään toisen kulttuuria. Minulle brittiläisen lingvisti Richard Lewisin grafiikat ovat olleet antoisia, selittävät monta aikoinaan oudoksuntaa herättänyttä episodia. Grafiikkoja löytyy johtamisesta ja neuvottelukulttuurista, niiden lisäksi mielenkiintoinen artikkeli aikakäsitteestä.

Alunperin tarkoitukseni oli kirjoittaa australialaisten ja uusi-seelantilaisten eroavaisuuksista. Johdanto paisui sen verran pitkäksi, että palataan näiden paikallisten lokerointiin myöhemmin.

Ikku