Urheilullinen monilahjattomuus

Uintikerta numero kaksi takana. Ensin potkin 75 metriä allasta edestakaisin harjoitellen hengittämisrytmiä – puhalla ulos pinnan alla ja vuoropuolilta sisään. Sen jälkeen noin 125 metriä ”ihan oikeaa” vapaauintia, pikku hiljaa pitenevin pätkin. Viimeinen oli jopa koko altaanmitta, eli 25 metriä. Jos ensimmäisellä kerralla tuska oli pelkkää henkistä laatua, niin tällä kertaa sain jo pulssinkin 140:een ja  joihinkin vähän käytettyihin lihaksiin pientä väsymystä aikaiseksi. Suurin tuska on kyllä edelleen tuo oikean hengitysrytmin löytäminen ja tottuminen tunteeseen, ettei voi hengittää vapaaseen tahtiin miten huvittaa.

20200113_174044
Opinahjon portti. Kuvassa pilkottavaan vesiliukumäkeen tai kuumavesialtaisiin en ole vielä entinyt.

Sitten kevyempiin aiheisiin. Firmat tuppaavat välillä keksimään tuotteilleen (tai itselleen) hienon kuuloisen nimen, ottamatta selvää onko sillä jotain hassua tai negatiivista merkitystä valitulla kielellä tai merkittävän markkina-alueen kielellä. Klassikkoja ovat olleet esimerkiksi suomalainen ”super piss” tuulilasinpesuneste ja Chevroletin ”Nova” automalli. Paikallisen asbestikartoitusfirmannimen tapauksessa epäilen kuitenkin, että lyhenne on teipattu isoilla kirjaimilla auton perseeseen (…) ihan vasiten.

20200111_133144
Autoja tuntematonkin erottaa perän ja nokan toisistaan selkeyttävän teippauksen ansiosta

Loppuun vielä viikon ruokkavinkki – yksinkertaisen kokin kaksinkertainen leivitys. Leikkele siivuja kalaa tai tässä tapauksessa kanaa, pyöräytä jauhoissa, kasta vatkattuun kananmunaan, päällystä pankokorppujauhoilla ja paista kullanruskeiksi pienessä määrässä öljyä. Tarjoillaan wrapissa haluttujen lisukkeiden kanssa. Lasten uusi suosikki, jonka oppivat kavereiltaan – tärkeimmät täytteet kanan lisäksi ovat porkkanaraaste, juustoraaste ja majoneesi.

20200111_153640
Kaikkea se japanilainen keksii ja muu maailma väärinkäyttää

Ikku

Uimakoulu

Uintitekniikka ei ole koskaan kuulunut erityisiin vahvuuksiini. Tarkemmin sanottuna se on puuttunut kokonaan. Pinnalla kyllä pysyn ja jossain määrin kykenen etenemäänkin rintauinnin (yläkroppa) ja vapaauinnin (alakroppa) risteytyksellä, mutta nopeata tai tehokasta se ei ole. Parikymmentä vuotta sitten sukelluskurssin vaatimuksiin kuului 200 metrin uinti. Onneksi allas oli 25 metrin mittainen eli aina kääntyessä sai potkaistua jonkun metrin verran vauhtia, mutta silti saavutukseen kului pieni ikuisuus ja suurin osa muista osanottajista meni minusta ohi useammankin kerran. Oli porukassa vielä yksi minuakin huonompi uimari, joka muistaakseni huijasi ja nousi altaasta kanssani samaan aikaan vaikka oli kaksi altaanmittaa jäljessä.

Kloorivedessä rataa edestakaisin polskuttelu ei ole koskaan kiinnostanut, eikä taitoja ole tullut kehitettyä. Täällä kiinnostus heräsi sekä huvin että hyödyn vuoksi. Meressä tulee lutrattua kajakin ja bodyboardin kanssa – uintitaidolle on enemmän tarvetta kuin aiemmin. Tarvetta voi tulla myös silloin jos omaa tai naapurin kakaraa tarvitsee lähteä pelastamaan rannan paluuvirtauksesta (”rip current”).

Sainkin sitten sopivasti viisi puolen tunnin uimavalmennuskertaa syntymäpäivälahjaksi. Tänään aloitin räpiköinnin allasta edestakaisin oikein mukavan ja kannustavan valmentajan ohjeistuksessa. ”Really good!” ”Well done!” ”You’re doing really well!” Ei jumalauta, eihän tällaiseen ole tottunut – pelkkää kannustusta???Lopettaisi jo. Meinasin vastata jotain linjalla ”No niin varmaan, älä valehtele” tai ”Lopeta jo ja kerro mikä kaikki menee päin persettä” mutta kykenin (kerrankin) pitämään suuni kiinni ja mukautumaan paikalliseen toimintatapaan.

Itse vapaauintitreeni alkoi aivan alkeista. Potkiminen nyt sujuu, mutta oikeaoppinen hengittäminen – puhalla ulos veden alla ja hengitä sisään joka kolmannella vedolla – alkaakin olla jo haaste. Varsinkin kun pitäisi yhtä aikaa muistaa potkia, hengittää oikein ja kauhoa vettä jotenkin järjellisesti yläraajoilla. Onhan se tietty ihan mukavaa että valmentaja räpiköintiäni seuratessaan kannusti – eikä nauranut tai vittuillut.

Maanantaina on seuraava harjoituskerta altaassa ja sitä ennen on aikomus käydä meressä totuttelemassa tänään suurinta tuskaa tuottaneeseen oikeaan hengitysrytmiin. Kyllä tämä tästä, tavoitteena on selviytyä tänä vuonna ”Eastern Bay of Plenty Triathlon & Multisport Club” kuukausittaisen kisan lyhyestä matkasta (200 m uinti, 8 km pyöräily ja 2 km juoksu) niin, että olen suorittanut uintiosuuden ennen kuin ensimmäinen osanottaja on tullut maaliin.

Ikku