Käytännön tehtävätaktiikkaa

Koronaviruksen takia tehtyjen rajoitusten höllentäminen tänään toiseksi korkeimmalle tasolle mahdollisti 400 000 uusiseelantilaisen töihinpaluun. Yhteiskunnallisesti merkittävin muutos oli kuitenkin pikaruokapaikkojen autokaistojen aukeaminen. Taurangassa ensimmäiset jonottajat olivat valmiina Macdonaldsin edessä jo kolmelta aamulla ja täällä mäkkärin ja viereisen Burger Kingin autojonot olivat lounasaikaan kiertäneet korttelin ympäri. KFC:n kaistalla oli ollut autoja jonossa jo aamukuudelta, mutta ravintola aukeaakin kuulemma vasta huomenna. Osanottoni kaikille iljettävää rasvakanaansa ilman jääneille. Muuten arki ei kummemmin muuttunut, kaupat ja ei-take-away ravintolatoiminta pysyvät kiinni. Peruskoulua vastaavat koulut (vuodet 1 – 10) aukeavat huomenna, mutta kaikkien jotka vain voivat hoitaa lapsensa kotona halutaan tekevän niin. Meidän lähikoulun noin kolmestasadasta oppilaasta vain 25 on kuulemma palaamassa sinne huomenna.

Noutoruokaan palatakseni, paikkakunnan parhaat take-awayt saa keskustan “Global Thaista”. Siellä olen nähnyt myös annosten “Kiwi hot vs Thai hot” tulisuusasteikon, joka meni muistaakseni seuraavasti

Thai hot

Thai medium

Kiwi hot

Thai mild

Kiwi medium

Kiwi mild

Vastaava taulukko toimisi varmaan intialais-, thai- ja nepalilaisruokaravintoloissa Suomessakin ja muissa mietojen/mauttomien ruokien kulttuureissa. Jos olet tottunut syömään paikallista mietoa ja haluat kokeilla jotain tulisempaa, niin siirry tutulla asteikolla pykälä ylöspäin, äläkä kiipeä kokonaan uudelle. Huomioida kannattaa erityisesti, että chili kirpaisee kahdesti – tullessaan ja mennessään – ja näistä jälkimmäinen on monesti se pahempi.

Vakavammin (…) ottaen olen jo pitempään miettinyt vastaavan taulukon tekemistä päätösten teosta (tai projektinhallinnasta) “suomalainen vs. uusiseelantilainen”. En ole sitä saanut aikaiseksi, mutta aihe tuli taas mieleen kun seurasin jo aiemmin ihmettelemiäni eroja maiden reagointikyvykkyydessä yllättävän ongelman tullessa kohdalle. Tässä tapauksessa kyky tehdä päätös ensin ja sitten säveltää sen soveltamista lennossa osoittautui toimivammaksi strategiaksi kuin “hinkataan tämä suunnitelma nyt ensin täydelliseksi, ennen kuin uskalletaan päättää mitään”. En oikeasti tiedä, että kuinka paljon hallituksen päätösten varsin tehokkaasta toteuttamisesta täällä juontaa aiempaan pandeamisuunnitteluun ja kuinka suurelta osin on komentoketjussa otettu vastuuta ja tehty päätöksiä silloin kun niitä tarvittiin. Jos kiittää saa jälkimmäistä, niin silloin on toimittu “tehtävätaktiikan” suuntaviivojen mukaisesti. Johto antaa tavoitteen, mutta toteuttava porras saa päättää suoritustavan. Aihepiiristä kirjoitetut kirjat käsittelevät lähinnä sodanjohtoa, mutta opit soveltuvat myös siviilikriiseissä toimimiseen. Tästä iltaluettavaa suomalaiselle poliitikko- ja virkamieskunnalle, tällä hetkellä kun tuntuu etteivät sosiaali- ja terveysministeri ja perhe- ja peruspalveluministeri saisi edes kengännauhoja solmitettua alaisillaan ilman vakavaa tietokatkosta.

Jos kohta kyky tehdä päätöksiä ilman suunnitelmia sopii kriisitilanteisiin, voi se olla hieman rasittavaa normaalissa arjessa. Projekteissa tulee “yllätyksiä, joita ei voinut arvata etukäteen” (ei olisi ollut yllätys, jos olisit edes vähän suunnitellut), kauppamiehet pöllähtävät paikalle ennalta sopimatta olettaen, että heidän kanssaan seurusteluun olisi aikaa (ei ole, mene pois), kaupan ovessa voi olla lappu “tänään suljettu, menin kalalle” (no tietty, onhan siellä hyvä keli), eikä yleisesti viikonloppusuunnitelmia aleta miettimään ennen lauantaiaamua (eihän sitä voi tietää jos vaikka sataa ja mikä sattuu huvittamaan). No on tälläkin puolensa, pikkuisen on rennompi työkulttuuri.

Yksi kuva ja sitten nukkumaan. Oli oikein hyvä näkyvyys sunnuntaina, mutta ei tuon panoraamakuvan yksityiskohdat oikein ruudulla erotu.

panoraama
Oikeassa laidassa lähes näkymättämissä White island / Whakaari (edelleen aktiivinen tulivuori), keskellä Whale island / Moutohora (edellinen purkaus muutama tuhat vuotta sitten) ja vasemmalla Mt Edgecumbe / Putauaki (edellinen purkaus 300 eaa). Vulkaanisesti edelleen aktiivinen alue jatkuu tästä kohden Rotoruaa ja edelleen pohjoissaaren halki Taranakiin asti.

Ikku

Yliannostus saippuaa ja käsidesiä

Kun työmaa kuuluu “essential-business” -kategoriaan ja tehtävääni ei voi etänä järkevästi hoitaa, ovat työni jatkuneet lock-downin aikanakin suhteellisen normaalisti. Kaikenlaisia pienempiä muutoksia päivittäiseen työntekoon on toki tullut aika läjä – eivätkä kaikki ollenkaan negatiivisia. Minulle “välttämättömien” palaverien määrä romahti 90 % ja jäljelle jääneetkin pystyy vihdoin hoitamaan etänä omalta koneelta. Konttorin ovet pidetään jatkuvasti auki, ettei porukan tarvitse koko ajan olla lähmimässä ovenkahvoja. Hieman on välillä viileä, mutta sitä vartenhan on olemassa työpaikan pitkähihaiset fleecet ja läpivedon positiivisena seuraksena on nyt täydellinen piereskelyvapaus.

20200425_161039 net
Koronaviruksen ensimmäinen uhri meillä oli auton akku, joka käytön puutteessa otti ja tyhjeni.
20200414_064852 net
Tärähtänyt ruskalaukaus töihin pyöräillessä.

Kädet pitää pestä tunnin välein vedellä ja saippualla (oikeaoppisesta pesutavasta on pidetty jokaiselle työntekijälle oikein koulutuskin) ja pintojen desinfiointiainepulloja ja käsidesipulloja löytyy joka oven kulmalta ja pöydän nurkalta. Nettimeemiä mukaillen voin todeta, että kehoni on absorboinut viimeisen kuukauden aikana niin paljon käsidesiä ja saippuaa, että WC-ankka on muuttunut tarpeettomaksi – virtsani hoitaa saman asian. Pelkkää toimistotyötä tekevät on lähetetty kotikonttoreilleen ja työmaalle jääneitä on hajautettu kauemmas toisistaan. Kaikenlaisten allekirjoitettujen papereiden kiikuttaminen henkilöltä toiselle on loppunut, tosin käytetyn paperin määrä on tainnut vain kasvaa. Nythän sitten printataan dokumentti ensin, jotta sen voi allekirjoittaa ja skannata sähköpostiksi vastaanottajalle, joka mahdollisesti sitten printtaa sen mappiinsa. No eivät kaikki edistysaskeleet voi tapahtua yhdellä kertaa…

20200426_120558 net
Päivittäisten uusien tautitapausten määrä on tippunut alle kymmenen ja nekin ovat tunnetuista lähteistä, joten rajoituksia lievennetään minuuttia vaille puolenyön maanantaina. Ohjeistus on ainakin mittava.

Pääsiäinenkin oli ja meni. Kun ei sitten olosuhteista johtuen voinut lähteä lähteä minnekään niin neljän päivän vapaan aikana ehdittiinkin leipoa ja askarrella enemmän kuin normaalisti.

20200412_162548 net
Voilla leivottu, melkoinen turbo-pulla tämä kulitsa.
20200412_185911 net
Hauska on tietää että tämän mötkäleen nimi ukrainaksi on “paska”. Hyvin upposi testiryhmään.
20200411_145505 net
Pahvilaatikon transformaatio autoksi on alkanut
20200411_155759 net
Sitten muistui mieleen autotallista löytyvä kasa Matauran tehtaan vesileimattua A2 paperia. Valkoinen pintahan on mukavampi maalata.
20200411_153501 net
No jos on kerta paperia, niin kohta on paperimassaakin? Ei kyllä pulpperoitunut yhtä helposti kuin sanomalehtipaperi tämä tavara, oli Ryobin One+ ihmeissään.
20200411_161529 net
Konstit on monet sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Pastafarien pyhää päähinettä voi käyttää pastan valutuksen sijasta vaikkapa paperimassan esisakeuttimena.
20200411_160606 net
Massakuvioiden kuivumiseen menikin vain kolme päivää
20200411_162918 net
Sulamaton lumiukko. Nenä vaan vähän tummeni uunikuivauksessa.
20200412_144315 net
Ikea-jakkaroista ja pilputtavista pahvilaatikoista saa yllättävän paljon hupia keskenkasvuisille. Kun maali-inventaariossa havaittiin jaljella olevan vain keltaista, sinistä ja punaista selvisi auton maalauskuviokin samalla.
20200412_131135 (2)
En ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa, mutta hauskaa näytti olevan.
20200419_103730 net
Paperimassan ja maalin kuivuttua Ohopen uusin poliisiyksikkö pisti ratsian pystyyn kahden nallekarhun voimin. Hälytysvalot mallia “muottina Ikean muovimuki” kuivattiin ensin mikroaalto- ja sen jälkeen kiertoilmauunissa.

Ikku

Työ, elämä, maailmankaikkeus ja kaikki

Oli taas työmaalla yksi paikka auki ja tuli sen takia muutama kysymys aiheesta ”no millaista se työnteko siellä on?” Lyhyt vastaus lienisi porilaisittain ”nii-i, on se” ja pitkä vastaus on helevetin pitkä. Noh, koitetaan jotain siitä välistä.

Lähdetään sopimustekniikasta. Työehtojen vaihtelu on suurempaa kuin Suomessa. Minimituntipalkka ja normaali raamit asettava lainsäädäntö löytyy, mutta koko alaa sitovat työehtosopimukset ovat poikkeus. Opettajilla sellainen taitaa olla, muista en tiedä. ”Collective agreement” on useimmiten työnantajan ja kyseisen yksikön työntekijöiden välinen sopimus. Minun työpaikallani tällaista sopimusta ei toimihenkilöillä ole, vaan työsopimukset ja ehdot riippuvat siitä, millä vuosikymmenellä nimen olet paperiin vetänyt. Ja ei, ehdot eivät ole vuosien mittaan parantuneet… Työntekijöiden sopimus taas on tyypillinen vajaa satasivuinen pumaska, jossa on pykälää joka lähtöön vähintään kaksi eri tulkintatapaa parhaaseen. Hankalimman prosessin selkeyttämiseksi on tehty oikein vuokaavio – olisi Sipiläkin tyytyväinen! Edellämainituista eroista johtuen itselläni on 5 palkallista sairauslomapäivää vuodessa, jotka käyttämättöminä kertyvät maksimissaaan 15 asti ja 4 viikkoa vuosilomaa. Työntekijöillä sairauslomapäiviä on kymmenen vuodessa ja kertymämaksimi on 155 sekä vuosilomaa 5 viikkoa. No näistähän voi aina todeta, että ”ammatinvalintakysymys”…

Palkkojen skaala on myös iso. Ja taas – joistain hommista maksetaan Suomeen verrattuna huonommin ja toisista taas paremmin. Toisaalta työelämän ruuvia ei ole väännetty yhtä kireälle kuin Suomessa, joten työn ja vapaa-ajan suhde on terveempi. Jos tännepäin muutosta haaveilee kannattaa kotityöt tehdä hyvin – ottaa selvää elinkustannuksista ja oman alan palkkatasosta. Kotityöt täytyy tehdä myös sen suhteen, että mitä suomalaisia tutkintoja täällä hyväksytään ja mihin tehtäviin niitä vaaditaan. Esimerkiksi rakennusinsinööreille täällä näyttäisi olevan töitä vaikka millä mitalla, mutta osaan tehtävistä vaikuttaisi vaadittavan joku paikallinen hyväksyntä (”chartered engineer”).

Eläkesysteemi perustuu henkilökohtaiseen säästämiseen (”superannuation”) ja on tavallista, että työnantaja maksaa palkan lisäksi tietyn prosenttimäärän palkan päälle suoraan eläkerahastoon sekä mahdollisesti kustantaa sairauskuluvakuutuksen työntekijälle. Eläkevuosiin varautuminen on siis hyvin vahvasti työntekijän omalla vastuulla, joka osaltaan varmasti vaikuttaa työurien pituuksiin. Työkavereista löytyy useampikin 65 vuotta ylittänyt ja yksikön ennätys on kuulemma 82 vuotiaaksi työskennellyt saita skotti.

Työnteko itsessään on leppoisampaa kuin Suomessa, kuten tuli jo todettua. Epätieteellisellä perstuntumalla ollaan samassa tilassa kuin Suomessa 20 vuotta sitten ja työntekijän kannaltahan tämä on vain positiivista. Kaikella on aina kaksi puolta – yhtä paljon kun itse voi nauttia rennommasta kulttuurista, niin on pystyttävä elämään sen kääntöpuolen kanssa. Kaikenlaiset lupaukset, aikataulut jne. eivät aina pidä myöskään silloin, kun itse odotat jotain palvelua tai sovittua asiaa. Taas kerran valintakysymyksiä, että mitä sitä itse arvostaa ja eniten kaipaa.

Työpaikan lisäksi tärkeitä asioita voivat olla ainakin seuraavat, joista jokainen vaatisi pidemmän käsittelyn. Sellainen ehkä myöhemmin.

  • Lasten koulut. Aiemmin olisi harmittanut siirtää lapset suomalaisesta koulusysteemistä tähän koulusysteemiin. Ei enää, kun Suomessa kaikessa nerokkuudessa ollaan muuttamassa hyvin toimivaa systeemiä samalaiseen leikkikoulumaiseen hömppään kuin täällä (ja Australiassa ja kuulemma UK:ssa) on jo entuudestaan. Positiivista on, että valtaosa lapsista on valtion kouluissa sen sijaan että tarvitsisi maksaa yksityiskoulusta, mutta koulujen taso / oppilasmateriaali vaihtelevat suuresti, joten valinnassa saa olla tarkka.
  • Lasten opiskelut. Pysyvän oleskeluluvan saaneille lukukausimaksut eivät näyttäisi olevan valtavia. Opintotukisysteemiä ei käsittääkseni ole, eli jos jälkikasvunsa haluaa korkeakouluttaa on sitä varauduttava tukemaan.
  • Ruokakaupat. Kaiken saat mitä tarvitset. Tai no et saa laktoositonta jugurttia, reissumiehen ruisleipää, metsämustikoita tai poronlihaa. Jos haluat kysellä tarkempia ”että mistä paikallisesta riisistä tekee parhaan riisipuuron” tai että ”saako sieltä Uudesta Seelannista vehnäjauhoja” niin kannattaa liittyä johonkin ”Suomalaiset xxxxx:ssä” tai ”xxxx:n suomalaiset” facebook ryhmään. Niissä on kysytty (ja vastattu) jo kaikki maailman tyhmimmät kysymykset ja yleensä useampaan kertaan.
  • Talot. Yhtä homeessa kuin Suomessa.
  • Harrastusmahdollisuudet. Ulkonaliikkujan / vaeltajan / surffarin / kalastajan / … PARATIISI!

Koska työnteko ja alkoholi eivät sovi yhteen skippaamme olutarvostelun tällä kertaa. Sen sijaan arvioidaan paikallinen vesijohtovesi.

  • Olomuoto: puhdas, ei sattumia tai värjäymiä
  • Haju: kuin hyvinhoidettu uima-allas kauniina kesäpäivänä, mieto kloorin tuulahdus
  • Maku: kloori ja muta leikkisästi kilpailevat voimakkuudellaan. Päiväkohtainen vaihtelu suurta, mudan osuus riippuu sateiden määrästä kun taas kloorin osuus pysyy varsin vakiona

Hanavesi tehdään siis pintavedestä ja jos on liian kuivaa (joki matalalla) tai liian märkää (rankat sateet huuhtovat mutaa mukaansa), on raaka-aineen ja lopputuotteen laatu vähän mitä sattuu. Naapurikylässä asuva työkaveri kysyi, että onko hanavedessä maistunut suola, eli onko merivesi viime aikoina noussut vastavirtaan vedenottopisteelle asti. Totesin, että tuskinpa pientä suolaisuutta kloorin ja mudan maun alta huomaisin.

Parhaillaan on ensimmäisen tason vedenrajoitus meneillään, eli vapaaehtoinen ”voisitteko pliis olla niin kilttejä, ettette tuhlaa vettä”. Kyltin grafiikkaa en pidä erityisen onnistuneena, täysi vesilasi vaaleansinistä vettä tarkoittaisi kyllä minulle, että on altaat ja varannot piripinnassa.

703A5512
Vesilasi täynnä, pitääisikö tässä muka jotain säästellä?

Ikku