Ja seuraavaksi hamstraatte pakastimia?

Päivän luku tänään on neljätoista suurempi kuin eilen eli 66 COVID-19 sairastunutta. Koska brittiläisestä systeemistä periytyvissä kulttuureissa tunnutaan tykkäävän kaikenlaisesta yksinkertaistamisesta (tästä on pitänyt jo pitkään kirjoittaa, ehkä myöhemmin lisää), niin hyvin nopeasti nyt tupsahti valtion koneiston uumenista “New Zealand COVID-19 Alert Levels joissa ollaan nyt tasolla 2. Ensin ajattelin, “että hienoa, täällä alettiin toimimaan nopeammin kuin olisin uskonut”. Sitten luin, mitä toimenpiteet kattavat ja petyin. Ulkoraja vedettiin kiinni joo, mutta maan sisäiset toimenpiteet ovat pelkkiä suosituksia – yli 70-vuotiaita neuvotaan pysymään eristyksissä, ihmisten toivotaan asettuvan julkisiin kulkuneuvoihin väljästi (jos pystyvät), välttämään matkustelua ja työnantajien pitäisi aloittaa työnteon järjestelyt etänä, ruokatuntien vaiheistaminen ja niin edelleen. No niin, sehän olikin päättäväistä ja tehokasta, niin kuin aina täällä päin.

Joitain rajoitustoimia on kuitenkin käynnistynyt – ala-astetasoiset koulut pyörivät noin-normaalisti, mutta niiden urheilujoukkueiden kaudet on keskeytetty ja täällä perinteisesti tärkeä koululeiri on peruttu. Samoin koulun ulkopuoliset urheiluharrastukset ja urheilusarjat ovat jääneet tauoille toistaiseksi. Työkaverin lapsen High Schoolissa oli viime viikolla harjoiteltu “etäoppimista luokassa”, eli oppilaat käyttivät tietokoneita luokassa hajautetusti ja opettaja valvoi heitä etänä. Oppimistuloksista ei ole tietoa, mutta lapsi oli odottanut koulupäivää innolla “no nythän me voidaan tehdä sitten päivä ihan mitä meitä huvittaa”. Tehokasta revisited.

20200320_165156
Maan laajalevikkisin sanomalehti harrastaa keltaisen lehdistön linjaa sekä lööppiensä tyylissä, että myös laajemmin sisältönsä laadukkuudessa

Samaan aikaan kansa on ollut kuitenkin tehokas, tai ainakin hamstraukseen taipuvat pölvästit. Kun ottaa huomioon kuinka nopeasti vaalea vehnäleipä homehtuu tässä ilmanalassa, lienevät myös pakastimet jo loppuneet kodinkoneliikkeistä.

20200320_171220
Leipä on ollut jopa suositumpi hamstrausartikkeli kuin paskapaperi. Pari päivää myöhemmin hylly täyttyi, mutta pelkällä vaalealla vehnäleivällä.
20200320_165658
Töissä kuulemani huhut siitä, että jopa oluthyllyt olisivat tyhjentyneet osoittauttuivat kuitenkin paikkaansapitämättömiksi
20200322_174750
Maa lienee kohta täynnä innokkaita kotileipureita!
20200322_174107
Nuudelit, tuo ravintopyramidin vankka perusta.
20200322_175542
Etkö tiedä mitä hamstrata? Kun hätä on suurin, on apukin lähellä – tästä kauppalista mukaan ja eikun kärryä täyttämään!
20200322_172135
Kasvomaskit, käsidesit ja paskapaperit on loppu, mutta osta verho, niin saat toisen puoleen hintaan. Kyllähän siihenkin voi pyyhkiä.
20200321_165150
Jälkikasvun vanhin versio on jo parin vuoden ajan ilmoittanut perustavansa isona karkkikaupan. Liiketoimintaharjoittelu on aloitettu nyt myymällä tontilla kasvavien feijoa-puiden (ananasguava, Acca Sellowiana) hedelmiä tienvarressa. Kunnon riistokapitalistin lailla hedelmien kerääminen on jo ulkoistettu pikkusisaruksille, joille maksetaan 10 senttiä kymmenestä hedelmästä…
20200317_204112
Olutarvostelut palaavat pitkältä tauolta. Obolon 6.8 extra on nyt kokeiltu kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen. Mausta tulee mieleen suomalaisten panimoiden seikkailut IVB -luokan oluiden kanssa, joiden olemassaolon ainoa tarkoitus oli maksimoida kahden risteilylaivalta kannettavissa olevan 24 tölkin olutsalkun sisältämä absoluuttisen alkoholin määrä. Maku oli täysin toissijainen asia näiden humaltumistarkoitukseen tehtyjen ohrapirtelöiden tapauksessa, eikä nyt testattu tuote ollut sen parempi.

Ikku

 

Mixed six

Oluista ei ole hetkeen kirjoiteltu, muttei se sitä tarkoita etteikö niitä olisi maisteltu.

Vaikken ole koskaan Alkossa käynyt, niin ”Kuukauden uutuudet” lehteä on tullut monesti selailtua. Erityisesti viinien osalta mieleen on jäänyt, ettei itse tuotteesta kerrota juuri mitään, mutta sitäkin enemmän jaaritellaan viinitilan historian pituudesta, monettako sukupolvea omistaja on, kuinka vanhoja viiniköynnökset ovat, montako hehtaaria viljelyksiä on, minkämaalaista tammea tynnyreissä on käytetty ja kaikesta muusta mahdollisesta paitsi itse tuotteen laadusta tai mausta. Tämän toisaalta ymmärtää hyvin. Millä ihmeellä kirjoitat jotain oikeasti kiinnostavaa punaisesta tai aamuvirtsan värisestä rypäleliemestä jota ei oikeasti pysty sokkona erottamaan kymmenistä kaltaisistaan?

Toissijaiset detaljit eivät onneksi heti lopu kesken, vaan (epä)oleellisia asioita on vielä runsaasti käsittelemättä. Rypäleenpolkijoiden horoskoopit, kengännumerot ja jalkasienien lajikkeet? Teräksisen käymisastian materiaalitodistukset, NDT-pöytäkirjat ja hitsareiden pätevyystodistukset? Onko pensaat varmasti istutettu riveihin Feng Shuin mukaisesti ja planeettojen ollessa biodynaamisesta näkökulmasta oikeissa asemissa?

Valitettavasti sama turhanpäiväisyyksillä viisastelu on näyttänyt saapuvan oluisiinkin. Stoken panimo eteläsaaren Nelsonista mainostaa pahvilaatikossaan erinäisiä merkityksettömiä asioita pahimman sortin viinitilatyyliin. ”Palaeo water” (no ei se vesi siitä parane, että väitetään 350 metriä syvästä porakaivosta nousevan veden olevan 14000 vuotta vanhaa), oluen tekeminen eräkeitolla (kuten kaikki pienpanimo-oluet ja luullakseni suurin osa suurten panimoidenkin oluista) ja ”kompromissiton jatkettu kypsytys kolmesta kahteentoista viikkoon” (mikä helvetin ”kompromissiton” kun kerta vaihtelee kolmesta kahteentoista viikkoon?). Itse Pilsner-olut oli harvinaisen mitäänsanomatonta litkua, nautintosuosituksena ”sitten jos kaikki muu kylmä olut on jo juotu”.

703A7448 net
Heikko esitys

Huomattavasti parempaa olutta löytää siirtymällä 113 km valtatietä 6 kaakkoon Blenheimiin. Täällä, viineistään tunnetulla Marlborough:n alueella, Moa Brewing on keskittynyt enemmän laadukkaiden oluiden valmistamiseen ja vähemmän paskanjauhamiseen. ”Moa original lager” sijoittuu ”vaaleiden yleisoluiden” kategoriassa korkealle.

703A7449 net
Mainio tuote

Pienillä ja keskisuurilla panimoilla on usein tarjolla kuuden erilaisen oluen maistelusikspäkit. Ilokseni olen huomannut, että lähimarketti pitää valikoimassaan Tuataran ”Mix six” lisäksi parin muun vaihtuvan panimon vastaavaa. Laatikoiden hinnat ovat parinkymmenen dollarin tienoilla ja tyypillisin kokoonpano on neljä alea (IPA, APA, Double IPA, Pale ale, …) ja kaksi perusolutta (Lager, Pilsner) tai neljä alea, yksi perusolut ja yksi erikoisuus (Vehnä, Porter, Stout).

703A8058 net
Tuataralla hienoin laatikko ja paras olut

Viime aikoina tutkituista Tuatara on edelleen ylivoimaisessa kärjessä, erityismaininta mainiolle vehnäoluelle ja kaikkien laatikon oluiden laadukkuudelle. Jaetulla toisella tilalla Epic ja Emersons. Molemmat valmistavat kelpo perusoluita ja niiden lisäksi maistuvia massasta poikkeavia kuten Epic Hop Zombie 8,5 % ja Emersons Bookbinder session ale 3,7 %. Taupon Lakeman breweryn oluilla on kekseliäimmät nimet, parhaat grafiikat etiketeissä ja jännittävimmät oluttyypit, mutta valitettavasti oluet itsessään ovat varsin tasapaksuja. Tässä porukassa viimeinen sija, mutta huomattavasti parempia kuin Stoken tekeleet.

Ikku

Päivät 2 ja 3 revisited – pienpanimospesiaali

Napierissa sijaitsevan Zeelandt Breweryn olutta löytyi marketin hyllystä kuuden erilaisen tuotteen pakkauksena. Ei huonoja.

Four stroke Pacific pale ale 5,0 %. Päästiin takaisin hienojen etikettien maailmaan – kivasti piirretty ukko työntamässä ruohonleikkuria, mutta tarkemmin katsoen ei leikatakaan ruohoa vaan vieri vieressä olevien vehnäntähkien huippuja. Värisävyt mukavan lämpimiä ja pisteenä i:in päällä viivakoodikin kasvaa vehnäntähkiä. Olut. Niin. Ihan jees pale ale, ei erikosuuksia.

Long range bomber, American pale ale 5,4 %. En toki tiedä, mutta epäilen että joka hiivatin pienpanimolla on American pale ale ihan vain yhdysvaltain vientimarkkinoiden takia. Siitä huolimatta ihan jees raikas pale ale, jossa humalat maistuvat mukavasti. Etiketissä kotka pommittaa humalankukilla ja amerikanlippuviivakoodi ihan hauskan näköinen. Edellistä parempi pale ale.

Black monk schwarzbier black lager 5,0 %. En ole schwarzbierin suurin ystävä. Klassiset saksalaiset usein liian tymäköitä ja pienpanimot onnistuvat tekemään näistä usein vetisiä. Vaikuttaa olevan lähes yhtä haastava laji onnistua kuin vehnäolut. Tämä Napierin paras (ja ainoa?) panimo tekee hyvää jälkeä tämänkin oluen kohdalla. Tyyli selkeästi tunnistettavissa, ilman liiallista karvautta tai maun puuttumisesta johtuvaa litkumaisuutta. Nautinnollinen olut kategoriaan ”oluet joista en yleensä nauti”. Tummien oluiden sijalle joku.

Jerry rig, Helles Munich lager 5,0 %. Helles lager helles lagerien joukkoon? Ei aivan. Kunnon sakemannilagerin sijasta vaikuttaa, kuin sekaan olisi tankin pohjalle olisi jäänyt schwarzbierin jämät tai maltaat menneet osin sekaisin valmistusvaiheessa. Ihan juotava, ei hurraahuutoja.

Good thief pilsner 5,0 %. Pilsneri pilsnereiden joukossa. Oikeiden pilsnereiden joukossa, ei Fartwallin tai Snbrchffn tekemien mauttomien joukossa. Katkeroita ja humaloita. Juotava, ei riemuittava kuitenkaan.

Guv’nor extra special bitter English ale 5,3 %. Kunnianarvoisa laitoksenjohtajaprofessori päätti kerran luentonsa puoli tuntia etuajssa sanoihin ”Olen tyhjä, luento on päättynyt”. Tämä sopi minulle, pääni olikin jo täynnä retentiota ja formaatiota. Zeelandtin kuudennen kanssa vähän sama olo. Makua on. Ei huono. Olen tyhjä (mutta rakkoni ei ole).

703A7446

Ikku

Viikonloppu vailla suunnitelmia

Perjantai-ilta, tex-mex -ähky ja pari kaljaa. Yhdellä lapsista pidentynyt räkätauti ja antibiootit, toisella taas koulukaveri yökylässä. Viikonlopun kelit näyttävät erinomaisilta, mutta mitään ei ole jaksettu suunnitella.

Tulevaa retkeilyä on kuitenkin vähän suunniteltu. Kun A lähtee jonkun ajan päästä kurssille Australiaan, suuntaan minä lasten kanssa pikku road-tripille Napierin suuntaan. Kylä on parhaiten tunnettu arkkitehtuuristaan, kun uudelleenrakennus vuoden 1931 maanjäristyksen jälkeen tehtiin pääosin art deco -tyyliin. Tämän lisäksi Napier-Hastings akselilta löytyy paljon lapsille hyviä kohteita, vaikka vesipuisto Splash planet onkin jo suljettu talvikaudeksi. Suunnitelmissa on käydä Faraday centressä ja Uuden-Seelannin kansallisakvaariossa sekä ajella Matan huipulle. Meno- ja paluumatkalle on varattu kunnolla aikaa, jotta on mahdollista pysähdellä lyhyillä luontopoluilla, matkanvarren tuppukylissä, leikkipustoissa ja kuvaamisen arvoisissa kohteissa kelien ja innon mukaan.

703A5968
Onepun MTB-reittien viereen jäävä sorsalampi takanaan Mt Putauaki

Retkeilyliikkeestä saaliina tuli NZ topo 1:50 000 Ruatahuna-, Waikaremoana- ja Wairapukao-kartat, joilta löytyy monenlaisia polkuja Waikaremoana järven ”great walkista” hyvin syrjäisiin ja karuihin vaellusreitteihin Te Ureweran alueella. Te Urewera oli aiemmin kansallispuisto, mutta 2014 Ngai Tuhoe-heimon Waitangin sopimuksen sovittelussa kansallispuiston asema peruttiin. Nykyisin puistoa hallinnoi heimo yhdessä DOC:n (paikallinen luonnonsuojeluministeriön kaltainen taho) kanssa. Samalla Te Urewera sai laillisen henkilön aseman, samoin kuin esimerkiksi Whanganui-joki sai vuonna 2017.

703A6271
Lääniä tutkittavaksi

Siitä miten hyvin hallinnointi on sujunut, on vaihtelevia mielipiteitä. Whakatane-joen varren vaellusreiteistä osa menee heimojen maiden läpi ja siitä huolimatta, että niiden läpi pitäisi olla vapaa kulku, vaaditaan kulkijoilta ”lahjoituksia” (”koha”). Autot eivät pysy ehjinä parkkipaikoilla, tästä varoitetaan jo DOC nettisivuilla. Puiston laitamilla olevat pikkupaikkakunnat ovat tunnettuja ihan omilla tavoillaan. Whakatanesta varastetut autot löytyvät usein Taneatuasta – joko poltettuina tai joesta sillan alta, kuten pomoni vanha japsirassi muutama vuosi sitten. Taneatuassa päiväsaikaan tankkaamaan pysähtymistä pidetään kuitenkin vielä ihan suositeltavana, mutta hieman edempänä olevasta Ruatokista ohje on ollut ”älä käy siellä, älä edes päivällä”. Siitä, mitä tarinoita on Te Ureweran alueesta kuullut ja vähän siellä liikkunut, mieleen on tullut toistuvasti elokuva ”Syvä joki”. Tulevaisuudessa perustankin ehkä ”Paskamatkat Ltd” -matkatoimiston ja alan järjestää valtavirrasta poikkeavia turistikokemuksia täällä.

703A6179
Minginuin kyläkauppa. Ei toiminnassa.
703A6182
Minginuin kylänraittia

Päivän oluena maisteltiin Tuatara Kapai 5,8 % pale ale. Tuomiona geneerinen pale ale, ei erityisiä hurraahuutoja. Sijoitus kaltaistensa joukkoon seitsemänneksi ja oheen kymmenen kärki taulukkona. Speights ja Wakachangi tippuivat jo taulukon ulkopuolelle.

Sijoitus Olut Tuomio

1

Tuatara Sauvinova Pale ale 4,7 % Pirteän raikkaan sitruksinen pale ale,

2

Tuatara Helluva Helles lager 5,0 % Taspainoinen lager

3

Baltika 7 5,4 % GOST standardien mukainen, hyvä peruskalja

4

Lion Red 4,0 % Erinomainen yleisolut hillittyyn ja hillitsemättömään kulutukseen.
Waikato Draught Bitter beer 4,0 % Maukkaampi kuin moni kilpakumppaninsa

6

Monteiths Rail XPA 4,8 % Kohtuullisen raikas pale ale.

7

Tuatara Kapai Pale ale 5,8 % Geneerinen Pale ale, ihan ok muttei herätä hurraahuutoja

8

Monteiths Phoenix IPA 5,5 % Geneerinen IPA, ihan ok muttei herätä hurraahuutoja.

9

Monteiths American Pale Ale 5,7 % Geneerinen Pale Ale, ihan ok muttei herätä hurraahuutoja

10

Tui East India Pale Ale 4,0 % Maultaan hentoinen, muttei paha.
703A6267
Tuatara Kapai. Ruosteisesta lapiosta ja äänenvaimentajasta tehtyjen mäyräkoirien suosittelema

Ikku

 

 

Aurinko paistaa

Oli oikein miellyttävä päivä, aamulla töihin polkiessa alle 10 astetta, mutta päivällä lämpötila nousi 23 asteeseen. Huomisellekin lupaa 20 astetta, mutta myös vesisadetta. Nurmikko kasvaa näillä keleillä kohisten, leikkurin lykkiminen on jokaviikonloppuinen riemu.

Olen saanut yhdeksänvuotiaasta seuraa maastopyöräreiteille. Pari kunnioitettavaa yhdeksän kilometrin suoritusta on Onepun metsässä ajeltu. Kunnioitettavaa, varsinkin kun huomioonottaa, että kalustoksi on haettu Warehousen 149 dollarin 24” maastopyörä joka painaa yhtä paljon kuin minun 29 tuumaiseni. Täytyy jossain vaiheessa käydä hakemassa BikeBarnista vähän parempi ja kevyempi pyörä, kun tähän lajiin näyttää lapsella intoa riittävän.

703A5950
Aina ei jaksa polkea

Samalla reissulla ehdittiin tutkailla vaaleanpunaisia ja oransseja sieniä sekä Rotoiti järven vulkaanista rantasoraa.

703A5953
Fungi
703A5976
Rotoitin vulkaanista rantasoraa

Olutarvosteluissa jatkamme Tuatara-panimon Sauvinova single hop pale alen parissa. En ole pale ale oluttyyppin suurin ystävä noin yleisesti ottaen, mutta Sauvinova ei olekaan perin tavallisen pale ale. Maku on pirtsakkaan hedelmäinen ja raikas, eikä pale aleja joskus vaivaavasta tunkkaisuudesta ole tietoakaan. Kärkeen. Tätä 4,7 %:sta sai ainakin 2018 puolella myös isompien suomalaisten markettien hyllyistä.

703A6202
Tuatara Sauvinova. Virtahepojenkin suosittelema.

Ikku

Autokannasta

Kun Suomessa tottui liikennevirrasta bongaamaan loputtomasti farmareita ja mukamaastureita joiden väriskaala ulottui nippa nappa Kouvostoliiton virallisen värikartan (https://www.riemurasia.net/kuva/Kouvolan-virallinen-varikartta/143070) ääripäihin, oli Australian tieliikenteen seuraaminen piristävä poikkeus. Katukuvassa vilahteli vähän väliä kirkkaita värejä – erityisesti sinisiä, punaisia, violetteja ja vaaleanpunaisia. Oma lukunsa olivat sitten rekisterikilvet. Erilaisten kilpien ja kirjainten värien lisäksi on mahdollista saada kilpensä maastokuvioisena, DC comics tai Looney Tunes hahmoilla koristettuna, Holden tai Ford erikoiskilpenä, jonkun Melbournen urheilujoukkueen kannatusväreissä tai niin sanottuna ”eurokilpenä”, joista viimeksi mainitut olivat kalliiden saksalaisten urheiluautojen ostajien suosiossa. (https://vplates.com.au/browse-styles)

Jos olisi halunnut sulautua joukkoon ja olla kunnon maalaispunaniska, niin olisi pitänyt hankkia seuraava kombinaatio:

  • Toyota Landcruiser tai Nissan Patrol, pakollisina varusteina snorkkeli, karjapuskuri, LED lisävalo, alustan korotus, A/T tai M/T renkaat ja kattoteline johon kiinnitettynä ulosvedettävä aurinkosuoja leiriytymistä varten.
  • Holden Commodore tai Ford Falcon kirkkaan keltaisena tai violettina ja V-8 koneella.

Landcruiserin tai Patrolin sijasta hyväksyttävissä olisi ollut myös Toyota Hilux tai Holden Colorado lava-auto.

Punaniskan alalajeista olivat bongattavissa

  • Keskenkasvuinen, eli vasta kortin saanut. Tyypillinen ajoneuvo GQ korin (vanha) Patrol, jossa laittoman korkea alustan korotus, laittoman isot renkaat ja lommoja siellä täällä
  • Todellinen erämies. Tyypillinen ajoneuvo Land Cruiser 70 V-8 dieselillä. Lavalla teltat ynnä muut metsävehkeet ja kivääri kuskin penkin takana.

Tämän perstuntumastereotypisoinnin lisäksi todettakoon, että Australian myydyin automalli on Toyota Hilux ja että kärkikymmenikköä täydentävät kolme muuta lava-autoa ja Toyota Landcruiser.

Uuden-Seelannin landella stereotyyppinen punaniska-auto on Ford Ranger, jonka varustus ei ole suunnattu todellista maastoselviytymistä, vaan ulkonäön korostusta varten. Väri on joko valkoinen tai musta, vanteet, nokkasäleikkö ja muut muoviosat on värjätty mattamustiksi, lokasuojiin on asennettu levikkeet ja rengasvarustuksena on 285 leveät A/T tai M/T renkaat 18 tuuman vanteilla. Rangerin sijasta toinen punaniskasuosikki onkin yllättäen Mazda BT-50.

20190328_171905
Ford Ranger -kaksikko edustavana – mattamustat maskit, lokasuojanlevikkeet ja leveät maastorenkaat mattamustilla vanteilla

Uuden-Seelannin uusien autojen rekisteröintilistan kärkikymmeniköstä löytyy kärjessä olevan Rangerin lisäksi neljä muuta lava-autoa, Hilux, Mitsubishi Triton, Holden Colorado ja Nissan Navara. Näitä näkee liikenteessä paljon ja sille on hyvät syyt. Pääsee mukavasti rannalle kalaan, kulkee työkalut mukana, saa lasten polkupyörät mukana koululle tai sitten koirat lavalle sikajahtiin lähtiessä. Erikoista minun silmääni on kohtuullisen yleinen tapa käyttää käytävämattoa nokkapellin tai joskus koko nokan suojana.

703A5986
Kalastajia Thornton beachilla
20190318_123755
LED kaukovalo – check. korotussarja – check, maastorenkaat – check, käytävämattoa nokalle – check

Parin lähekkäin osuneen päivystysviikon takia olutarvostelut ovat olleet tauolla. Nyt palataan asiaan Tuataran Helluva vaalean lagerin kanssa. Tässä oluessa ovat alkoholipitoisuus,  maltaisuus ja humalat erinomaisessa tasapainossa, mikään ei hyökkää läpi. Ainoa miinus löytyy kuitista, kappalehinta on 3,5 dollarin tienoilla, kun Lion Rediä ja vastaavia perusoluita saa noin 1,3 dollarilla. Kärkeen vaaleissa käyttöoluissa.

703A5898

Ikku

Ulkoharrastuksia

Alkoihan se nurmikkokin valitettavasti kasvaa ja piti käydä hakemassa Bunningsilta ruohonleikkuri. Betonilaattojen reunansiistimiseen ei tarvinnut erityistyökalua ostaa, kun homma hoitui Varustelekasta hankituilla välineillä.

703A5655

703A5657

703A5663

Sunnuntaina kävin paikallisen vaelluskerhon päivävaelluksella Tarawera outlet – Humphreys Bay ja takaisin, noin 18 km. Tarawera järven toisella puolella näkyy Mt Tarawera, jonka lättänä olemus johtuu sen viimeisimmästä, vuoden 1886, purkauksesta. Juuri tuo purkaus hävitti vuoren toisella puolella olleet kuuluisat ”valkoiset ja vaaleanpunaiset terassit” hautaamalla ne mudan, tuhkan ja Rotomahana järven nousseen pinnan alle.

703A5669

703A5677

Polun yhdeksän kilometrin varrelle osui yllättävän monentyyppistä maastoa ja kasvustoa. Pieni rotkovajoama, sammalpeitteistä satumetsää, kosteikkoa ja kanukametsää. Jatkamalla kuusi kilometriä eteenpäin päätyisi yhdelle monista ”hot water beacheista” tällä kulmalla Uutta-Seelantia. Rantahiekan läpi puskee geotermisesti kuumentunutta vettä ja näppärä lapionkäyttäjä rakentaakin oman kuumavesialtaan kätevästi. Pitää vain osata valita sopiva kohta ettei kuumavesialtaan sijasta rakenna isoa lihakeitintä. Järven ympäri ei valitettavasti mene reittiä, eikä sitä maanomistajien vastustuksen ja DOC:n rahapulan vuoksi ole lähivuosina odotettavissa. Harmi sinänsä – vaelluskerholaisten mielestä järven ympäri kiertävä reitti kelpaisi ”Great walks” joukkoon (https://www.doc.govt.nz/parks-and-recreation/things-to-do/walking-and-tramping/great-walks/).

703A5681

703A5696

703A5705

Uudessa-Seelannissa ei virallisesti ole mitään myrkyllisiä eläimiä. Tämä on lähes totta. Australian musta leski – ”red back” hämähäkki – on löytänyt tiensä tänne luultavimmin rahtilaivojen mukana ja perustanut 1980-luvun alussa elinvoimaiset yhteiskunnat Eteläsaarelle Otagoon ja Pohjoissaarelle Taranakiin. Uuden-Seelannin kotoperäinen red backin sukulainen Katipo elää Pohjoissaaren hiekkarannoilla. Kolmikon täydentää yli sata vuotta sitten tänne Australiasta saapunut white tail hämäkäkki. White tail ei Uuden-Seelannin virallisten tahojen mukaan ole ihmisille vaarallinen, eikä sen purema voi aiheuttaa paikallisia kuolioita. Jostain syystä tälläinen ajatus Australiassa vahvasti eli ja taas kerran google-haku tuottaa mitä luotaantyöntävämpiä kuvia aiheesta ”white tail purema”.

Tämän sivupolulle harhautuneen johdannon jälkeen voidaankin sitten jatkaa, että vaeltaessa ei noista hämähäkeistä ole ongelmaa ja myrkyllisiä käärmeitä tai skorpioneja täällä ei ole. Suurimmiksi riesanaiheuttajiksi jäävät useat ampiaislajit ja kaksi kasvilajia.

Ampiaisia täältä löytyy Suomesta tutun Vespula vulgariksen lisäksi saksanampiainen V. germanica. Ongelma näiden kanssa on pahimmillaan sama kuin Australiassa – jos pesä sattuu selviämään talven yli, siitä voi kasvaa aivan h******n iso. Maailman suurin dokumentoitu ampiaspesä on löytynyt Waimakusta läheltä Aucklandia, 3,75 metriä korkeaä ja 1,7 metriä leveä. Paperiampiaisia löytyy australialaista Polistes humilis ja aasialaista P. chinensis lajia. Jompi kumpi näistä porasi reiän sääreeni kävelylenkillä ennen joulua ja voi veljet olisi tuskaisin ampiaisenpisto tähän saakka. Koko pohje turposi jonkin verran, helotti punaisena ja oli kunnolla kipeä kaksi – kolme päivää jonka jälkeen sitä kutitti seuraavat kaksi – kolme päivää. Voin sanoa että hieman nauratti peribrittiläinen asiallisuus, kun vaellusklubin harmaahapsinen nainen kuvasi aiemmalla vaelluksella saatua 14 ampiaisenpistoa ja sitä seurannutta tuntien kävelyä puskasta pois viilipyttymäisellä lauseella ”it was most uncomfortable”. Mitäs sitä turhaan asioita liioittelemaan tai värittämään?

Niin ja ne rehut. Ongaonga eli Tree nettle eli Urtica ferox kannattaa kiertää koskettamatta. Kasvin piikkien histamiinin, serotoniinin ja asetyylikoliinin yhdiste aiheuttaa kovan kivun lisäksi vakavampiakin oireita. Tästä kasvista kuva sitten kun tulee vastaan. Tataramoa eli Bush lawyer eli Rubus micranthobatus taas on enemmän harmillinen kuin vaarallinen. Lakimiehen lailla se vaan ei päästä uhristaan irti ja lehtien väkäset ovat riittävän kovat ja terävät raapimaan ihon auki.

703A5710

Olutarvosteluja ei ole voinut tehdä, kun päivystysviikko on estänyt tieteen tekemisen. Voimme kuitenkin arvioida tässä vaiheessa jo seuraavien potilaiden laatikon – vaikuttaisi olevan laadukasta valkaisemattomasta kraft flutingista ja linerista valmistettua mikroaallotettua aaltokartonkia, pinnassa miellyttävä pastellinsävyinen flexo-painatus. Kärkeen omassa kategoriassaan – mikä ikinä se sitten ikinä lieneekään.

703A5724

Ikku