Imperiumi III – harha-ajatuksia sieltä täältä

Lentäminen

Lentäminen on samanlaista hupia ympäri maapallon, kun on samat turvatarkastukset, ilmailusäännöt ja lentohenkilökunnan rutiinit joka maan Boeingeissa ja Airbuseissa – ”Cabin crew, please take your door positions and cross check”.

Tai sitten ei, muutaman itätyöreissun jälkeisiä havaintoja seuraavasti:

  • Matkustajien lisäksi myös henkilökunta saattaa pongoilla vielä edestakaisin koneen ollessa suuntaamassa jo lentoonlähtöön tai noin-samantien pyörien kosketettua laskussa maahan.
  • Moskovassa edessä kulkevan matkustajan laukusta kaivettiin läpivalaisussa reilunkokoinen kääntöveitsi. Lyhyen turvatarkastajan ja matkustajan välisen keskustelun jälkeen veitsi palautui omistajalleen.
  • Domodedovon lentokentällä tupakointi on jyrkästi kiellettyä lukuunottamatta harvoja tupakointikoppeja jotka ovatkin sitten harmaan savun täyttämiä. Ajatus on kaunis, mutta kansa ei siihen vielä ole aivan valmis. Jokaisella käynnilläni oli portin 56 viereinen miestenvessa myös tupakointitilana ja katosta lavuaaritasoon saakka savupilven peitossa. Tupruttelu ei tapahtunut mitenkään salassa, savu kun virtasi ovesta ulos muuhun terminaaliin.
  • Lentokenttiä Moskovassa on Domon lisäksi vielä Sheremetjevo ja Vnukovo. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä ulkomailta tuleva lentosi tulee (lentoyhtiöstä riippuen) yhdelle kentälle ja sisämaan lentosi lähtee sitten joltain toiselta kentältä. Kentän vaihto vaatii useimmmiten vastapäiväistä tai myötäpäiväistä matkailua Moskovan kehätiellä – tähän kannattaa varata useampi tunti aikaa.
  • Pietarissa lentokenttiä ei ole kuin yksi, mutta kotimaan- ja ulkomaanterrminaalit ovat eripuolilla kiitorataa, eikä ainakaan muutama vuosi sitten ollut muuta reittiä terminaalista toiseen, kuin taksilla Pietarin ruuhkaisia valtaväyliä pitkin kentän ympäri. Kyseessä on siis jopa Pariisin Charles de Gaulleakin paskempi vaihtokenttä – varaa puoli päivää äläkä luule, että laukkusi seuraavat perässä terminaalista toiseen, jos et niitä itse kanna.
    • EDIT 1. Vahvistettujen tietojen mukaan Pietarin Pulkovoon valmistui jo 2014 uusi terminaali, joka hoitaa sekä kotimaan, että ulkomaan liikenteen. Vaihtaminen sujuu nykyään kuulemma ”erittäin sujuvasti”.
  • Matkalaukkutägi kannattaa pitää tallessa, se tarkastetaan, kun yrität poistua laukkusi kanssa matkatavaroiden noutohallista.
IMG_2983 net
Pikantti puoliperävaunumatkustajabussi Bratskin lentokentällä ajamassa väliä ”kone – terminaali”
IMG_2980 net
Minusta puupanelointi oli kaunista…
IMG_2981 net
…mutta alumiinilevy sopii venäläiseen makuun ilmeisesti paremmin
IMG_2840 net
Sirppi ja vasara ne taivahalla loistaa, paska haisee, balalaikka soi…
IMG_2979 net
Iljushin-62 koneet eivät enää metelöi taivaalla, mutta suuntaavat edelleen kohden kommunistista utopiaa vanhoissa logoissa

Ostokset

Jos jotain haluaa ostaa, ensimmäisen kynnyksen muodostaa kaupan tunnistaminen. Isojen kaupunkien keskustoissa tai kauppakeskuksissa näyteikkunat tekevät tehtävästä helpon. Toisin on sivummalla tai pikkukaupungeissa, joissa näyteikkunoita ei ole eikä mainoskylttien koko tai informatiivisyys välttämättä päätä huimaa. Yksi toimiva tapa löytää etsimänsä on toimia, kuten armeijassa opetetaan – ”liike on tärkeämpää kuin suunta eikä paikalleen saa jäädä.” Eli siitä sitten vaan arvailemaan pikkukaupasta toiseen kurkkien, josko kysessä on vaatekauppa, kenkäkauppa, lastentavaraliike (joita on paljon), rakennustarvikeliike (voit rohmuta mukaan valkovenäläisiä ”Kosmos” hehkulamppuja Euroopan Unionin alueelle salakuljetettaviksi) vai mahdollisesti tupakkakauppa.

EDIT 2. Hehkulamppujen lisäksi suosittelen lähialueturistille maalivalikoimaan tutustumista. Tikkurilan paikalliset ”Teks” brändin valmiiksi sävytetyt öljymaalit maksavat murto-osan kotimaisen Miranolin hinnasta. Bonuksena erinomainen kuivuminen ja sama haju, kuin suomalaisissa maaleissa 40 vuotta sitten – eli aikaa ennen EU:n VOC säännöksiä ja muuta pipertelyä.

Jos sitten haluat osoittaa epävarmuutesi ja jäät arvailemaan, mitä kyltissä sanotaan, niin ei sekään mahdotonta ole jos edes aakkoset osaat. Venäläinen tapa uusien lainasanojen käyttöön ottoon kun on kirjoittaa sana kyrillisillä aivan kuten se alkuperäkielessä lausuttaisiin. Näin ollen ”hot dog” on ”хот-дог”, lounas on ”ланч”, valokuva on ”фото” ja niin edelleen. Suosittelen aiempaa metodia jos luet sanan ”ресторан” niin että se suomeksi kirjoitettaisiin ”pektopah”. Jos kuitenkin luet sen muodossa ”restaran”, voi koittaa myos jälkimmäistä tapaa.

Myynnistä olevasta tavarasta yllättävän suuri osa on ”Сделано в Китае ” elikkäs Kiinassa tehtyä. Venäläistä valmistetta muistan löytäneeni – laajan votka- ja maatuskanukkevalikoiman lisäksi – varsin rajoitetusti. Matkaan taisi tarttua puukkoja (Kizlyarin valmisteet ovat laadukkaita) itselle ja metsästäville työkavereille, puisia talonrakennussarjoja lapsille ja kommunistiaikaisia propagandaviirejä sekä -lippuja konttorin sisustusta piristämään.

IMG_2738 net
Jossain päin Moskovaa. Liiketarjonnassa näyttäisi olevan ainakin ”elokuva ja musiikkiliike”, panttilainaamo, pari rahanvaihtopistettä ja ”viestintäsalonki” mikä ihme se sitten mahtoikaan olla. Kuvan ulkopuolelle jää pieni kioski josta saatiin odottelun ajaksi kylmät oluet.
IMG_2862 net
Oikein kauppakeskus ”Dom torgovam”. Ust-Ilimsk.
IMG_2863 net
Tyypillinen tapa ripotella pikkukauppoja asuintalojen kivijalkaan.

Harhalaukauksia näyttää riittävän vielä neljänteenkin osaan – ”Pektopah vai kafe, liikaa punatiiltä ja kauheus on katsojan silmässä”.

Ikku

 

Imperiumi II

Anoppi oli kuulemma esittänyt toiveen kuulla itämatkailusta enemmän. Harashoo, jatketaan siis.

Jotta imperiumissa matkailusta voi nauttia olisi suotavaa osata venäjää, sekä olla noin lähtökohtaisesti kiinnostunut ihmisten kanssa keskustelemisesta. Trans-Siperian junamatkaa ole kuullut kuvattavan sekä ”maailman hienoimmaksi matkaksi” että ”maailman tylsimmäksi kokemukseksi” ja tässä ulottuvuudessa molemmat näkökannat voivat olla tosia samanaikaisesti – totuus kun riippuu ihan kyseessä olevasta ihmisestä. Omalla kohdallani pisimmäksi junamatkaksi on jäänyt 16 tunnin Kiova – Simferopol eikä minun kielitaitoni järjellisiin keskusteluihin olisi riittänytkään. Huippusaavutukseksi voitaneen laskea se kerta kun onnistuin kommunikoimaan itseni venäjän, viittomakielen ja ystävällisen periksiantamattomuuden yhdistelmällä pyhäpäivänä tehtaan portista läpi vaikka kulkulupa (joka oli toki etukäteen luvattu järjestää) oli jäänyt saapumatta.

Toinen mahdollinen selitys itämatkailusta pitämiseen on sitten omata jossain määrin vinksahtanut mielenlaatu ja into ihailla omituisia yksityiskohtia. Näiden tuottaminen kun oli yksi harvoista asioista, jossa neuvostojärjestelmä oli tehokas. Tähän kategoriaan minä sovinkin kuin nenä kollegioassessorin päähän.

Komentotalouden kukkaset ulottuivat kaikille elämänalueille, olivat parhaimmillaan hyvinkin hämmentäviä ja niitä näkee edelleen kaikkialla imperiumin alueella mitä moninaisimmissa muodoissaan. Elektronisista seinäkelloista roskakoreihin ja elementtikerrostaloista bussipysäkkeihin esimerkit ovat jotain mitä kapitalistinen järjestelmä ole koskaan kyennyt eikä tule koskaan kykenemäänkään tuottamaan. Tämä on samaan aikaan ihmiskunnalle sekä harmi, että onni.

Ylenpalttisella vaivannäöllä tehdystä roskakorista minulla ei valitettavasti ole kuvaa, vaikka sitä ehdin useammankin kerran ihmettelemään. Kyseisen tuotoksen sijainti kun on Svetogorskin raja-asemalla, jossa valokuvaaminen ei ollut laisinkaan suotavaa. Ehkä vastaavantasoisena esimerkkinä tarpeettoman suuren energian käyttmäisestä jonkun asian valmistamiseen voi kuitenkin toimia moskovalaisella metroasemalla näkemäni ”kattolampun vaihtamislaite.” On kuin suoraan jostain ”Tatu ja Patu rakentavat härpäkkeitä” -kirjasta pyörineen, käsinveivattavine tukijalkoineen (kommunistinen lattia harvoin kun on tasainen tai suorassa) ja tasan yhteen lamppumalliin soveltuvine yläkuuppineen.

IMG_2802 net
Jäi tarkastamatta olisiko valmistavan tehtaan nimeä löytynyt, joten arvataan – ”Sen-ja-sen-kaupungin tehdas numero-joku, nimettynä V.I. Leninin-tai-jonkun-muun-kommunistisen-sankarin-mukaan-jota-Stalin-ei-ehtinyt-tappaa mukaan”

Massatuotetumpaa kauneutta edustaa Saratovin ”Reflektor” -tehtaan ainakin vuodesta 1982 vuoteen 1991 valmistamat ”Elektronika 7” seinäkellot. Ulkonäöstä voi olla montaa mieltä, mutta kun luotettavuus vaikuttaa olevan hyvää AK-47 tasoa niin kello tulee edelleen vastaan niin tuolla aiemmin mainitulla Moskovan metron asemalla kuin lentokentällä Siperiassa.

IMG_2801 net
Elektronika 7. Moskovan joku metroasema. Näillä on lännessä joissain harrastepiireissä kulttimaine.
IMG_5278 net
Elektronika 7. Bratsk – noin 500 km Irkutskista pohjoiseen.

Arkkitehtuurissa on nähtävissä samaa jakoa kuin kestohyödykkeiden suunnittelussa, eli joko ”vedetään ihan yli ja överiksi” tai sitten ”tehdään valtava määrä harmaata massaa.” ”Kohtuullinen” ei ilmeisestikään kuulunut sosialistiseen käsitteistöön. Harmaasta ja joskus tiilenpunertavasta massasta helposti löydettävä esimerkki ovat Hrustsovkat, erityisesti 1950- ja 1960-luvuilla rakennetut , yleisimmin 3 – 5 kerroksiset hissittömät elementtikerrostalot. Näissä kaunistuksissa asuu edelleen miljoonia ihmisiä kautta sen kanssallisvaltiopalapelin, joka aikoinaan muodosti Neuvostoliiton.

IMG_2859 net
Viisikerroksinen hrustsovka, Ust-Ilimsk.
IMG_5286 net
Viisikerroksinen hrustsovka, Bratsk. Huomaa parvekkeet, kukin rakentelee siitä ylimääräisen huoneen asuntoonsa omien kykyjensä ja varojensa mukaan. Jos kohta harvemmin tämä tilkkutäkki hrustsovkaakaan varsinaisesti kaunistaa, niin ainakin tekee niistä yksilöllisiä.
703A0840 net
Tyyppitalojen valtakausi ei loppunut hrustsovkien kauteen – sitten alettiinkin tekemään isompaa ja – öh – kauniimpaa? Tbilisi, Georgia.

Hämmästyttävän vaivannäön esimerkkejä löytää myös helposti eri muodoissaan. Edelleen hohtavan kiiltävät metroasemat erityisesti Moskovassa, Pietarissa ja Kiovassa. Mielikuvitukselliset bussipysäkit ja sanatoriot (lomahotellit). Valtaisat patsaat. Suuren isänmaallisen sodan muistomerkit joka niemessä ja notkelmassa. Pienemmissä kylissä vähintään betonipaaden päällä lepäävä T-34 ja mitä isompi taajama, niin sitä korkeampi paasi tai sitten sosialistisen realismin pahimpien periaatteiden mukainen ”sotilaat käyvät päättäväisenä taistoon, naiset seisovat ylväänä rinnalla lapset sylissään” -veistosrykelmä.

703A0848 net
Valtionyliopiston metroasema, Tbilisi.
703A0822 net
Joku muu metroasema, Tbilisi. Punainen graniitti oli yksi kestosuosikeista metroasemien koristelussa – sirpin, vasaran ja Leninin (kaikissa muodoissaan) lisäksi.
20200219_225214
Omituisuuksien ihailussa en sentään ole ihan ainoa sekopää – bussipysäkeistä on tehty oikein kirjakin.
IMG_1280 net
Sanatorio ”Druzhba” Jaltalla Ukrainassa.
IMG_4986 net
Kartlis Deda – Georgian äiti. 20 metriä alumiinia vahtimassa Tbilisiä vuodesta 1958.
IMG_1982 net
Motherland monument – 62 metriä ja 560 tonnia terästä vahtimassa Kiovaa vuodesta 1981. Kun mukaan lasketaan jalustana oleva sotamuseo, on korkeutta 102 metriä. Ikuisen tulen ovat talousvaikeudet jo sammuttaneet. Etualalla sosialistinen realismi jatkaa taisteluaan nykypäivää vastaan.
DSC01283
Eternity Memorial Complex, viisi 25 metriä pitkää kivikivääriä ilahduttamassa Chisinaulaisia vuodesta 1975. Moldova.

Minua kiehtovat jostain ihmeen syystä puistot. Niiden jäännöksiä – joko huonolle ylläpidolle jääneitä tai täysin umpeenkasvaneita – on joka puolella. Näyttävät kovin erilaisilta nykyään kuin loistonsa päivinä yli 30 vuotta sitten. Poissa ovat säntillisesti hoidetut nurmikot, kukkaistutukset ja pioneerihuiveissaan juoksevat lapset – välillä pysähdyn mielikuvituksessani luomaan tämän menneen ajan utopian pääni sisällä samalla kun tuijotan usein varsin masentavan näköistä nykypäivää.

IMG_5057 net
Vake Park, Tbilisi. Keskiosaltaan hieno, muuten metsittynyt.

Tälläkin kertaa enemmän kuvia ja vähemmän asiaa, normalna. Osassa kolme ehkä toisinpäin, samoin jos saan joskus aikaiseksi kirjoittaa pätkän vaeltamisesta Georgiassa.

Ikku

 

 

Imperiumi I

Venäjällä matkailemiseen suhtaudutaan vähän kuin ranskalaiseen autoon. Suurin osa haluaa välttää sen kaikin mahdollisin keinoin, kuten se kollega joka vakaasti ilmoitti, että hän ylittää Venäjän rajan vain RK-62 käsissään. Toisille se on välttämätön paha – kuten niille jotka haluavat halvan tila-auton, johon saa mahtumaan kolme lasten turvaistuinta. Jäljelle jäävän vähemmistön mielestä kyseessä on eräs maailman hienoimmista asioista. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä.

Helppoja kohteita ovat Suomen rajan tuntumassa olevat paikkakunnat niille joille riittää halpa bensa ja halpa tupakka. Vähän kauempaa Pietarista ja Moskovasta sitten löytyy historiaa, kaikenlaista kulttuuritarjontaa, arkkitehtuuuria, suurkaupungin vilinää, ravintoloita ja yöelämää enemmän kuin tarpeeksi. Todellista kuvaa Venäjästä helpot kohteet eivät kuitenkaan tarjoa, sen löytääkseen on matkattava jonnekin syvemmälle imperiumin sisälmyksiin. Tällaisella matkalla olisi suotavaa ymmärtää ainakin kyrilliset aakkoset ja vähän venäjän alkeita – mitä enemmän kieltä osaat, sitä antoisampi kokemuksesta tulee.

IMG_2736 net
Venäjän alkeet – dva bolshoi holodna pivo spasiba – ja sujuu odottaminen mukavammin.

Raja-asema

Rajan ylitys autolla antaa miedon ensikosketuksen venäläiseen byrokratiaan ja asiakaspalveluun, joiden kulmakiviä ovat jonottaminen, puuttuvat ohjeistukset, alinomaan muuttuvat pikkudetaljit ja täydellisen hymytön, mutta sitäkin omanarvontuntoisempi palvelu. Jonottaessa voi tutustua myös itärajan pinnan pikkukylissä asuvan suomalaisen kansan syviin riveihin ja oppii sen, missä vanhoissa jenkkibensamaastureissa on suurimmat bensatankit (140 – 160 litraa), jotta bensatrokauksella voi tehdä mahdollisimman hyvin tiliä.

Venäjän puoleiselle raja-asemalle saapuessa suomenkieliset ohjeet loistavat poissaolollaan, mutta selviät kyllä kunhan seuraat muita suomikilvissä olevia autoja. Tullivirkailijan happamasta naamasta on turha huolestua, ei virkailija sinua vihaa, eikä sinun ole tarvinnut tehdä mitään väärin. Virkailija vain toimii roolinsa mukaisesti ja haluaa ylenkatseellaan osoittaa, että tässä slaavilaisessa kanssakäymisessä hänellä on valtaa ja sinulla ei. Tästä syystä pidin hihitykset sisälläni senkin kerran, kun tullivirkailijaksi poikkeuksellisen nuori ja kaunis nainen halusi erityisesti osoittaa että olen täysin merkityksetön hänen edessään. Pohdin vain kuinka pitkän harjoittelun onnistunut koreografia olikaan vaatinut. Alkulämmittelynä tullaustodistuksen ja passin sieppaaminen tiskiltä, passin skannaus, tietokoneen naputtelu, tarrojen liimaaminen, leimaaminen, passin nakkaus takaisin tiskille ja kaikki tämä sanaakaan sanomatta, vilkaisemattakaan minua kohti ja koppavanhappaman ilmeen värähtämättäkään. Esityksen loppuhuipentumana tullaustodistus heitettiin yhdellä korostetun välinpitämättömän rennolla käsivarren heilautuksella eteeni tiskille, johon tuo yksittäinen A4 laskeutui täydellisesti keskelle. Jos heitto olisi jäänyt lyhyeksi olisi tullivirkailija tehnyt itsensä naurunalaiseksi ja jos heitto taas olisi kantanut lattialle asti, olisi se luonnollisesti ollut jo suoranaisen epäkohteliasta, joka ei ollut esityksen tarkoitus.

Dokumenttien huolellisen leimaamisen ja auton pintapuolisen tarkastuksen jälkeen oletkin valmis hyökkäämään venäläiseen tieliikenteeseen. Onnea matkaan – sitä huonoilla teillä, mutta sitäkin hullumpien kuskien seassa tulet tarvitsemaan, jos aiot pidemmälle turneelle. Tieliikenteen omituisuudelle en ole vielä keksinyt muuta selitystä kuin kansan vahvan ortodoksiseen kohtalonuskon. Kun kerran herra on jossain korkeuksissaan päättämässä milloin kukakin kuolee, niin silloinhan tilannenopeudella ei ole merkitystä ja ohittaa voi missä mutkassa ja minkälaisessa lumipyryssä tahansa – jos joku sieltä sattuu tulemaan vastaan, niin kyse on kohtalosta, eikä siihen itse voi vaikuttaa. Muka.

Hotelli

Turistivirtojen ulkopuolelle jäävältä Venäjältä tuskin löytyy liiemmin hostelleja. Tämä ei ole budjettimatkailijallekaan ongelma, koska hotellit eivät ole hinnalla pilattuja. Hotelliketjut tai ketjuravintolat eivät pääse oikealla Venäjällä ahdistamaan, vaan vanhat neuvostolainalaisuudet ovat edelleen voimassa.

IMG_2871 net
Kauniit hotellit – Ust-Ilimsk

Kerroksella on väliä – mitä ylempänä sitä parempi. Eräässä gostinizassa tuli yövyttyä kolmatta tai neljättäkymmenettä yötä. Yleensä päädyin kolmanteen tai neljänteen kerrokseen, jolloin huoneesta löytyi GOST standardin mukainen sänky ehkä 10 sentin paksuisella vaahtomuovipatjalla, 16 tuumainen venäläinen kuvaputkitelevisio, iso jääkaappi nurkassa ja vaaleansininen delfiinisuihkuverho kylppärissä. Muutaman vuoden kohteessa ramppaamisen jälkeen henkilökunta ylensi minut pari kertaa myös viidenteen kerrokseen, jonne hissikään ei kulkenut ilman erityistä avainta. Laadukkaamman sängyn lisäksi TV oli mallia litteä (mutta edelleen pieni) ja käytävissä oli kokolattiamatot. Jos kohta viides kerros ei viihtyvyyttä valtaisasti parantanut, niin toiseen kerrokseen joutuminen sitä kyllä vähensi. Kerran sinnekin päädyin, se mitä pahaa olin tehnyt ei minulle ikinä selvinnyt. Tyyny muistutti painoltaan ja pehmeydeltään laastisäkkiä ja patjan täytteenä lieni olkia.

IMG_5292 net
Kauneuskilpailu hotelli Taiga vs roska-auto. Bratsk.

Jos lämpöä on, niin sitä käytetään. Neuvostojärjestelmän peruja kaupungeista löytyy kehittynyt kaukolämpöjärjestelmä ja hotelleista keskuslämmitys. Myöskin neuvostojärjestelmän peruja on kaukolämmön minimaalinen hinta ja siitä seuraava käyttötapa – kun lämpöä on, niin sitä käytetään, eli kaikki termostaatit ynnä muuta hanat on talvella ruuvattu selälleen. Hotellihuone on useimmiten siis enemmän kuin lämmin ja lämpötilan siedettäväksi saamiseen paras tapa on avata ikkuna pakkaseen koittaen löytää paras välimalli ”paistuu” ja ”vetää niin saatanasti” väliltä.

Liikematkustajan paras toimisto on baarin kulmapöytä. Jos teollisuusturisti nyt varsinaisesti tarvitsisi mitään tekosyytä perustaa läppärinsä kanssa toimistoa baarin nurkkapöytään, sellaiseksi kelpaa toimivan wifin löytäminen. Kännykkädata Venäjällä kun on tautisen kallista ja wifin toiminta hotellin ylemmissä kerroksissa useimmiten heikkoa. Tarjoilun saa pelaamaan, kun edes vähän yrittää puhua venäjää, eikä käyttäydy kuten typerät amerikkalaiset, joiden bravuuri on käyttää aina englantia ja jos sitä ei ymmärretä toistaa samat asiat englanniksi, mutta kovemmalla äänellä. Tippiä Venäjällä ei ole pakko jättää, mutta jos palvelu ja ruoka oli hyvää on sen jättäminen  sekä kohteliasta että parantaa palvelua jatkossa.

Aamupala on kokemus. Mahdollisesti perinteisin vaihtoehto on Siperiassa vastaan tullut ”valitse aamupala-annoksesi listalta”, tarjolla taisi olla ainakin puuroaamupala, munakasaamupala ja joku muu vaihtoehto. Useimmin tarjolla oli kuitenkin jonkun sortin aamupalabuffet. Buffetien mielenkiintoisimpia antimia olivat erilaiset pasteijat, joista en koskaan ulkonäön perusteella oppinut päättelemään, onko täyte mahdollisesti suolainen (esimerkiksi nakki) tai makea (hedelmää). Jos haluaa varmistaa, ettei nälkä uhkaa päivän aikana, niin kunnon rakettipolttoainetta saat pinoamalla lautaselle rahkaa, smetanaa ja kidesokeria – omaan makuusi sopivan sekoitussuhteen löydät kokeilemalla.

IMG_5291 net
Hotellin sisustuksessa on käytetty ”Tunne Väri” sarjan ”Instant krapula” -yhdistelmää

Tällä kertaa satutuntimme päättyy tähän. Jatko-osien myöhempää ilmestymistä ei voida poissulkea tai vahvistaa.

Ikku