Yllättävän tehokasta, vaan ei Suomessa

Työpaikan kahvihuoneessa on tullut useampaankin otteeseen virnisteltyä Uuden-Seelannin maan tapaa, eli Suomeen verrattuna tehotonta tai tarpeettoman byrokraattista päätöksentekoa. Tai sen kerran kun joku päätös saadaan tehtyä suomalaisesta vinkkelistä katsoen tehokkaalla tavalla, niin aina joku älyllisen evoluution puuttuva rengas vinkuu vähintään “We were not consulted!” yleisönosastossa, internetissä ja tienvarsikylteissä. Kuten paikallinen kaverini totesi – valittaminen on täällä keskeinen kansalaisoikeus. No nyt olen joutunut toteamaan, että on tilanne ihan päälaellaan.

En millään pysty käsittämään, miten Suomessa on voitu nyt jäädä askartelemaan siitä, minkä pykälän perusteella joku välttämätön toimenpide voidaan toteuttaa? Ei pitäisi kiinnostaa emerituksien ja entisten aivan-sama-minkä mielipiteet Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, vaan pitäisi herätä, katsoa mitä tapahtuu maailmalla ja kyetä tekemään faktoihin perustuvia päätöksiä. Vaikeitakin. Missä vaiheessa Suomi on helvetti ehtinyt muuttua toimivasta yhteiskunnasta akateemiseksi keskustelukerhoksi?

Arkadianmäellä näyttää olevan käynnissä vuorokausien mittainen poliittisen teatterin kantaesitys “Viisikko eksyksissä” kun maailmalla mainetta niittäneen tasa-arvohallituksen johtajat eivät saa päätöksiä aikaiseksi ilman presidentin patistusta. 17000 kilometrin päähän uutisoinnin perusteella muodostuvaa kuvaa hallitsevat A) keskeisten ministerien kokemattomuus, B) hallituspuolueiden erimielisyydet ja C) vallitseva johtajuuden puute, jonka takia päätöksiä ei kyetä tekemään, erityisesti sellaisia jotka risteävät ministeriöiden virkamiesten mielipiteiden kanssa. No historiaan sitä jää tälläkin tavalla. Toivottavasti vaan mahdollisimman nopeasti ja syvälle.

20200324_070808
Väliin rauhoittava maisemakuva. Ommmmmm.

Täällä sen sijaan pääministeri Jacinda Ardern on sementoimassa itselleen historiankirjoihin lukua poliitikkona, joka kykenee johtamaan maataan kriisitilanteissa. Christchurchin terroristi-iskun jälkeen hoituivat julkiset esiintymiset mieleenpainuvasti, uhrien tapaamiset aidolla empatialla ja päälle päätteeksi vuosikymmeniä vastustettu ja siksi tekemättä jäänyt aselakien kiristäminen armottomasti. Nyt taas tämän, luontaisesti letkeällä “She’ll be right” -asenteella asiaan kuin asiaan suhtautuvan kansakunnan saaminen neljässä päivässä lähes kotiarestiin on toinen melkoinen saavutus. Täällä ei ole jääty toivotaan-toivotaan linjalle, tänään on uutisvirrassa vilissyt kieltoja rajoitusten perään muun muassa seuraavasti:

  • Leikkipuistoihin meno on kielletty ja niinpä ovat kuntien työntekijät käyneet vetämässä varoitusteipit leikkipuistojen ympärille. Meidän kuusivuotias on älyllisesti samalla tasolla kuin suomalaiset yli 65 -vuotiaat ja vastustaa rajoituksia jyrkästi
20200325_184845
Ei saa.
  • Huomisesta eteenpäin poliisi ja ilmeisesti myös armeija tulevat perustamaan tarkastuspisteitä, kaikki tarpeeton ympäriinsä ajeleminen kun on kielletty sakon ja raastuvan uhalla
  • Kaikki lerintäalueet. eräalueet ja autiotuvat on suljettu, käytännössä metsästysretket, vaeltaminen ja perhokalastaminen on kielletty
  • Merelle kalastamaan meno on kielletty. Merivartiosto on todennut, että jos merelle lähdette ja joudutte pulaan, niin olette ihan omillanne.
  • Baarit, ravintolat, kahvilat ja vastaavat ovat olleet kiinni jo maanantaista alkaen. Se, että kaikki take-away ja pikaruokaravintolat menivät kiinni tänään pakottaa joitain ihmisiä perehtymään ruuanlaiton saloihin ensimmäistä kertaa elämässään
  • Taupo -järven venerampit ovat kiinni. Luultavasti muidenkin järvien.
  • Lehdissä kehotetaan käräyttämään kaikki sääntöjen rikkurit
  • Maoriheimot ovat innokkaasti sulkeneet omia alueitaan ja pystyttäneet tiesulkuja estämään liikenteen muun muassa Northlandilla, East Capessa ja Te Urewerassa
  • Perinteisiin kulmakauppoihin (“dairy”) saa huomisesta alkaen mennä yksi asiakas kerrallaan. Auki jääviin supermarketteihin on kiivaasti asennettu käsidesilaitteita, kulunohjauspuomeja sekä kassat ja asiakkaat erottavia pleksimuoveja
20200325_184732
Terveystarkastuspiste ilmaantui katukuvaan tänään ja ohjelappu lykättiin käteen kaupassa kuitin kanssa.

Keskeiset ohjeet kansakunnalle ovat nyt “Kiwis, go home” ja “Act like you have it”. Rajoitustoimien pituudeksi on ilmoitettu “noin 4 viikkoa”, riippuen siitä kuinka hyvin niitä noudatetaan ja tauti talttuu.

Jos kohta pidän poliittisen johdon toimintaa täällä esimerkillisenä, niin kansa nyt on toiminut ihan yhtä älykkäästi kuin muuallakin. Ruokakauppojen hyllyt ovat olleet tyhjänä leivästä, iskukuumennetusta maidosta, särkylääkkeistä ja noin kolmestakymmenestä muusta artikkelista viikonlopusta alkaen. Koska rautakaupat suljetaan myös neljäksi viikoksi, olivat paikallisen Bunningsin kassajonot tänään kuulemma olleet kymmenien metrien mittaisia. Otettiin siis kunnon loppukiri, niin ostoksissa kuin potentiaalisessa tartuntojen levittämisessä. Suomessa on hullut päivät alkamassa näemmä juuri – sanoisin jopa, että tuplamerkityksessä. Sattumalta, kelta-valkoinen väritys kuuluu täällä COVID-19 epidemiavaroitusgrafiikoihin. Jos jaksaisin, tekisin tästä ”Hehän ovat kuin kaksi marjaa” -kuvaparin, mutta enpä jaksa.

 

20200324_173328
Aktiviteetteja lapsille ja aikuisille.
20200324_173331
Eilisten hankintojen (kuvassa) lisäksi  hain tänään kotijoukkojen aktivointiin minijalkapallomaalit ja Lego Harry Potter Hogwartsin linnan.
20200325_163352
Käsipainojen yms. liikuntavälineiden hylly tyhjänä. Ainakin suuria kuntoilusuunnitelmia on tehty kotona olon ajaksi.
20200325_171537
Omistajat ostoksilla, mupet lavalla.

Ikku

Kuvareportaasi vailla punaista lankaa

On tämä digikuvaus vänkää. Ennen sitä oli 24 tai 36 kuvaa rullassa – hyvällä tsäkällä sai kuvan tai pari ylimääräistä jos oikein varovasti asetteli filmin kameraan – ja kehittäminen maksoi sen verran, että kovasti oli yritystä ottaa vain harkittuja ja hyviä kuvia. Nyt voi yhden hyvän sijasta räpätä sata huonoa, eikä maksa mitään ja tulokset voi ulostaa valitsemiinsa digitaalisiin kanaviin. Senpä vuoksi ja siitäkin huolimatta – alla tarinoita arjesta muutamaan heittolaukaukseen löyhästi liittyen.

Puolitoista vuotta onnistuttiin asumaan Australiassa ja vuosi Uudessa-Seelannissa harhautumatta maistamaan pavlovaa. Loppujen lopuksi havaittiin, että tuohan on hauska jälkiruoka, jonka saa täällä väsättyä halutessaan äärimmäisen helposti:

  • Osta 1 kpl valmispavlova (Cowell’s testattu ja hyvksi havaittu)
  • Osta purkki valmiskermavaahtoa (varo kevytversiota, Tatuan täysrasvainen on hyvää)
  • Osta kiivejä tai mansikoita

Pilppua kiivit tai mansikat palasiksi. Poista pavlovapakkauksen kansi. Tursuta kermavaahtokerros pinnalle ja ripottele pilppuamisen tulokset sen päälle. Toimii. Oman elämänsä master chefit tekevät tämän toki itse raaka-aineista lähtien.

703A9335 NET
Kiwipavlova. Maistuu paremmalta kuin näyttää.

Oluen ostamiseen ei sinänsä mitään erityistä syytä tarvita, mutta välillä sellainenkin yllättäen löytyy – joskus kaksin kappalein. Näin, vaikka nähdessäni ”Baltic porterin” kylmäkaapissa oli ensimmäinen ajatukseni kylläkin – ”onko nyt oikeasti muka loppuneet geografiset nimet kesken kun on näin syvälle päädytty?” Missä ovat ”Dalmatialainen mustapilkkuinen witbier”, ”Transnistrian kvint-tynnyrissä kypsytetty kaksipäisen kotkan imperial stout” tai ”Orkneyn saarten wee heavy ale?” Vähemmän yllättävää oli, että toisiinsa kylmäkaapissa nojanneista veljeksistä Tuataran tekemä osoittautui paremmaksi ja jopa suositeltavaksi, vaikkei Sawmillinkään panema huonoa ollut.

20191024_181601
Ei koffin portterin voittanutta.

Viisihenkinen ja yksiautoinen skandinaaviperhe kuluttaa täällä suurinpiirtein yhtä monta litraa aurinkorasvaa vuodessa, kuin Suomessa menisi auton pissapojan jäänestoainetta. Yksi puolen litran pumppupullo 50 suojakertoimista tatinaa on hyvä olla eteisessä ja toinen auton takakontissa.

20191026_082832
$29,90 per tonkka.

Kuten on tullut jo aiemmin todettua, suomalaisesta ruokakulttuurista olen ulkomailla kaivannut oikeastaan vain poronlihaa, rullakebabia, Saarioisen maksalaatikkoa ja MUSTIKOITA. Australiassa ja täällä kyllä löytää ”blueberry:ä” tuoretiskistä ja pakastealtaasta, mutta kyseessä on Suomessa pensasmustikkana tunnettu (Vaccinium corymbosum) päältä sinininen mutta sisältä valkoinen lasten kouluevääksi sopiva marja, josta ei kuitenkaan mustikkapiirakkaa saa leivottua. Tai no saa, mutta ei siitä ei hyvää tule. Nyt huomattiin, että täältä saa ”kanadalaista villimustikkaa” ja kun pakastepussi ei kertonut mistä lajikkeesta on kyse, niin sitähän piti testata.

20191104_181846
”Premium grade” mutta maku jää vaisuksi
20191104_182110
Laiskuus ei asu meillä. Mutta vaivattomuuden arvostaminen kyllä.

Primäärinen aistinvarainen testaus tuotti tulokseksi ”OK, muttei mitenkään loistavaa” ja nettihaku kertoo kanadalaisen villimustikan olevan useimmiten peltotuotettua Vaccinium angustiforum -lajiketta, kun suomalainen metsämustikka on eri lajike Vaccinium myrtillus.

20191110_170609
Näytti hyvältä, maistui ok:lta, ainakin jäätelön kanssa.

Olisi siis Suomessa edelleenkin hyville myyjille ja brändääjille hommia, erinomaiset tuotteet kun olisivat jo olemassa omasta (metsästä) takaa, mutta maailma ei niistä tiedä. Metsämustikan nimeäminen blueberryn sijaan bilberryksi on hyvä yritys, mutta olisiko muitakin vaihtoehtoja? Sauna on englanniksikin sauna (vaikka ääntävätkin sen ”soona”), eikä mikään ”scandinavian hotroom”. Vertailun vuoksi yksi Uuden-Seelannin nopeimmin kasvavista vientituotteista on ollut manuka -hunaja. Osa menestyksestä selittyy tutkimustuloksilla antibakteerisista ominaisuuksista, mutta osansa lienee englanninkielenperuspupusta poikkeavalla maori -nimellä ja hyvällä brändäyksellä.

Markkinointi on onnistunut jopa niin erinomaisesti, että manukahunaja on eräs maailmanlaajuisesti väärennetyimmistä ruoka-aineista – vuosittainen myynti on arvioitu ainakin kuusi kertaa suuremmaksi kuin tuotanto. Tasmanialaiset taas toimivat juuri kuten australialaisilta nyt voi odottaa – koittavat vaatia itselleen oikeutta tuottaa ”manukahunajaa” kun ovat aikoinaan ensin tappaneet joka ikisen alunperin saarella asuneen aboriginaalin ja sen jälkeen ovat täysin unohtaneet heidän kulttuurinsa, kielensä ja saaren kasvien ja eläinten ensimmäiset ihmisten antamat nimet. Jotka siis olisivat voineet nyt itse brändätä, sen sijaan että varastavat Uuden-Seelannin maorien antamat nimet.

Eli siitä vaan joku myyntihenkinen kauppaamaan ulkomaaneläville sitä halvatun mustikkaa erittäin luomuna, vapaasti kasvaneena, lapsityövoimaa hyväksikäyttämättömänä, reilun kaupan, delffiiniystävällisenä, geenimuuntelemattomana, lähituotettuna (kaikki kun on suhteellista), torjunta-aineettomana, fenno-vegaanina, paleodieettisenä, perkeleen SUPERMARJANA.

Tai sitten vaan annatte olla ja jatkatte niitten gojimarjojen popsimista.

703A8843 net
Mehiläispesävarkauksien vuoksi käytössä ovat GPS seurantalaitteet ja videovalvonta
703A8842 net
Ampiaisia ei haluta haittaamaan elinkeinoa

Ja lopuksi kurkistus WC-tiloihin. Nehän voi somistaa esimerkiksi Aarikalla, Pentikillä, Vallilalla tai Marimekolla – tai sitten lasten askartelutöillä ja scheissepapier -hylsyillä.

20191104_205723

Hyvää yötä ja huomenta. Ikku