Pitkä viikonloppu

Loman jälkeen ehdin olla kaksi päivää töissä ja heti perään on nyt kolmipäiväinen viikonloppu – maanantai kun on alueellinen vapaapäivä ”Auckland anniversary” joka kattaa koko pohjoissaaren pohjoisosan. Vuotuisia yleisiä vapaapäiviä Uudessa-Seelannissa ja Suomessa on suurin piirtein saman verran. Merkittävin ero onkin se, että jos vapaapäivä täällä osuu lauantaille tai sunnuntaille, se pidetään (”observed”) seuraavana maanantaina ja tarvittaessa tiistaina. Oikein mukavaa. Näin ollen joka vuosi täällä on 11 yleistä vapaapäivää (1. ja 2. tammikuuta, alueellinen vapaapäivä, Waitangi-päivä, -pitkäperjantai, pääsiäismaanantai, ANZAC-päivä, kuningattaren syntymäpäivä, työnpäivä sekä joulu- ja tapaninpäivä). Näistä suosikkini on toinen tammikuuta – ”Day after New Year’s Day” – oikein virallinen krapulapäivä. Muutenkin julkiset vapaat painottuvat täällä lämpimiin kuukausiin, joka sopii kaikille varmasti oikein hyvin. Vuonna 2020 Suomessa taasen on 10 yleistä vapaapäivää, kun itsenäisyyspäivä ja tapaninpäivä osuvat viikonlopulle.

Tänään kävin aamusta kokeilemassa kalaonnea Otarawaireren rantakallioilta. Menin juuri auringonnoustessa, samaan hetkeen kun osui vielä nousuveden tulo korkeimmilleen. Ei jäänyt paljoa kerrottavaa, eikä uudestaan tarvitse tätä paikkaa kyllä kokeilla. Veden ollessa korkealla, näkyville jääviltä kallioilta ei yletä heittämään riittävän syvään veteen asti, ei yhtään nykäystä, paitsi kun koukku jäi rikkonaiseen vulkaaniseen rantakallioon niin tukevasti kiinni, että siima katkesi. Kivet 1 – minä 0.

703A1416 net
Aurinko nousee Opotikistä
703A1425 net
Otarawaireren ranta on väärällään erilaisia kuoria
703A1430 net
Där vilar – siellä lepää. Yksi koukku ja jigi.

Huomenna auringonnoustessa lähden kajakilla vesile, tähtäimessä snapperit, mutta kahawaitkin kelpaavat jos vaan koukkuun tarttuvat.

20200125_175538
Kahawai on paikallisten mielestä liian voimakkaan makuista ja liian ”öljyistä” – kelpaa lähinnä vain savustettuna. Vastaavasti suomalaisille purkkitonnikalasta tuttu boniitti (”skipjack” Katsuwonus pelamis) kelpaa täällä vain syöttikalaksi.  Yksinkertaisesti pannulla paistettu kahawai oli meidän makuumme ihan kelpo ruokakala.
20200125_182505
Asevarustelu alkoi. Ainoa fileointiveitseni oli liian pitkä ja joustava näiden kalojen fileointiin. Pikkujigeillä koitan joskus narrata gurnardin ruokapöytään.

Sitten vakavampiin aiheisiin. Jos kohta täällä juhlitaan Auckland anniversarya, niin legendaarisin olut tuntuu kuitenkin olevan Waikato Draught. Kuka työpaikan jermuista kutsuu sitä vihanneksikseen (”I’ve gotta get my greens!”) ja kuka lääkkeeksi (”medicine”). Muutama vuosi sitten rankoista sateista täyttyneet joet katkaisivat kulkuyhteydet Te Ureweran alueella asuvilta ihmisiltä sen verran pitkäksi aikaa, että välttämättömyystarvikkeita kuljetettiin sinne helikopterikyydillä. Vahvistamattomien tietojen mukaan Waikato Draught kattoi yli puolet tällä ilmakyydillä kuljetetuista kiloista. 

20200125_164021
”Greens”. Otin kuitenkin kopan Steinlageria kun 15 pulloa sai vajaalla $23:lla.
20200123_165744
Uuden sadon omenat tarjolla. Sopivasti koululaisten eväslaukkujen täytteeksi, uusi kouluvuosi kun on jo ovella.

Ikku

Rakas päiväkirjani.

Viikonloppuna oli kuulemma ensimmäinen ”kesäpäivä” jollaisia pitäisi riittää tammi- ja helmikuun. Olikin kyllä lämmintä ja merelle nousi ”heat haze”. Eli hento sumu, veikkaisin johtuvan auringon merestä haihduttaman suuren vesimäärän muuttumisesta kosteassa ja ei-niin-kuumassa ilmassa pieniksi pisaroiksi. Ajeltiin biitsin pohjoispäähän (eli ihan jopa 7 km verran).

703A4209 4mp
Alueen paras surffibiitsi, mutta meri harvinaisen tyynenä
703A4215 4mp
11 km biitsiä, yksi jokisuu ja sitten biitsi jatkuu taas ties kuinka monta kilometriä

Vartin kävely pienen nyppylän yli vie toiselle biitsille, jolle ei mistään suunnasta pääse autolla. Vaihtoehtoina siis kävely tai vene/SUP/kajakki. Varsin leppoisa paikka olla möllöttää taietsiä rapuja ja muita meriötököitä laskuveden aikana muodostuvista altaista.

703A4221 4mp
Otarawairere bay näkyvissä

703A4228 4mp

 

Turistikausi on selvästi aluillaan, viimeisen pari viikkoa on asuntoautoja alkanut tulla vastaan vähän väliä ja ilmaisleirintäpaikoilla alkaa olla vilinää. Sen verran ollaan sivussa kuraturismin pääreitistä – Aucklandista Rotoruan, Taupon ja Christchurchin kautta Queenstowniin, pysähtyen Taru Sormusten Herra hömppäkohteissa, valaita katsomassa ja viinitarhalla – että ulkomaalaisia täällä tuskin tulee vaivaksi asti pyörimään. Taasen sille kuka haluaa matkustaa hitaasti ja jotain paikallistakin nähden tältä alueelta löytyy vaikka mitä. Näistä joskus myöhemmin enemmän,

Nyt näyttäisi olevan luvassa 7 pv sadetta putkeen, mutta kun ennusteiden pitävyys on mitä on, niin tokkopa kuitenkaan.

Ikku