Imperiumi II

Anoppi oli kuulemma esittänyt toiveen kuulla itämatkailusta enemmän. Harashoo, jatketaan siis.

Jotta imperiumissa matkailusta voi nauttia olisi suotavaa osata venäjää, sekä olla noin lähtökohtaisesti kiinnostunut ihmisten kanssa keskustelemisesta. Trans-Siperian junamatkaa ole kuullut kuvattavan sekä ”maailman hienoimmaksi matkaksi” että ”maailman tylsimmäksi kokemukseksi” ja tässä ulottuvuudessa molemmat näkökannat voivat olla tosia samanaikaisesti – totuus kun riippuu ihan kyseessä olevasta ihmisestä. Omalla kohdallani pisimmäksi junamatkaksi on jäänyt 16 tunnin Kiova – Simferopol eikä minun kielitaitoni järjellisiin keskusteluihin olisi riittänytkään. Huippusaavutukseksi voitaneen laskea se kerta kun onnistuin kommunikoimaan itseni venäjän, viittomakielen ja ystävällisen periksiantamattomuuden yhdistelmällä pyhäpäivänä tehtaan portista läpi vaikka kulkulupa (joka oli toki etukäteen luvattu järjestää) oli jäänyt saapumatta.

Toinen mahdollinen selitys itämatkailusta pitämiseen on sitten omata jossain määrin vinksahtanut mielenlaatu ja into ihailla omituisia yksityiskohtia. Näiden tuottaminen kun oli yksi harvoista asioista, jossa neuvostojärjestelmä oli tehokas. Tähän kategoriaan minä sovinkin kuin nenä kollegioassessorin päähän.

Komentotalouden kukkaset ulottuivat kaikille elämänalueille, olivat parhaimmillaan hyvinkin hämmentäviä ja niitä näkee edelleen kaikkialla imperiumin alueella mitä moninaisimmissa muodoissaan. Elektronisista seinäkelloista roskakoreihin ja elementtikerrostaloista bussipysäkkeihin esimerkit ovat jotain mitä kapitalistinen järjestelmä ole koskaan kyennyt eikä tule koskaan kykenemäänkään tuottamaan. Tämä on samaan aikaan ihmiskunnalle sekä harmi, että onni.

Ylenpalttisella vaivannäöllä tehdystä roskakorista minulla ei valitettavasti ole kuvaa, vaikka sitä ehdin useammankin kerran ihmettelemään. Kyseisen tuotoksen sijainti kun on Svetogorskin raja-asemalla, jossa valokuvaaminen ei ollut laisinkaan suotavaa. Ehkä vastaavantasoisena esimerkkinä tarpeettoman suuren energian käyttmäisestä jonkun asian valmistamiseen voi kuitenkin toimia moskovalaisella metroasemalla näkemäni ”kattolampun vaihtamislaite.” On kuin suoraan jostain ”Tatu ja Patu rakentavat härpäkkeitä” -kirjasta pyörineen, käsinveivattavine tukijalkoineen (kommunistinen lattia harvoin kun on tasainen tai suorassa) ja tasan yhteen lamppumalliin soveltuvine yläkuuppineen.

IMG_2802 net
Jäi tarkastamatta olisiko valmistavan tehtaan nimeä löytynyt, joten arvataan – ”Sen-ja-sen-kaupungin tehdas numero-joku, nimettynä V.I. Leninin-tai-jonkun-muun-kommunistisen-sankarin-mukaan-jota-Stalin-ei-ehtinyt-tappaa mukaan”

Massatuotetumpaa kauneutta edustaa Saratovin ”Reflektor” -tehtaan ainakin vuodesta 1982 vuoteen 1991 valmistamat ”Elektronika 7” seinäkellot. Ulkonäöstä voi olla montaa mieltä, mutta kun luotettavuus vaikuttaa olevan hyvää AK-47 tasoa niin kello tulee edelleen vastaan niin tuolla aiemmin mainitulla Moskovan metron asemalla kuin lentokentällä Siperiassa.

IMG_2801 net
Elektronika 7. Moskovan joku metroasema. Näillä on lännessä joissain harrastepiireissä kulttimaine.
IMG_5278 net
Elektronika 7. Bratsk – noin 500 km Irkutskista pohjoiseen.

Arkkitehtuurissa on nähtävissä samaa jakoa kuin kestohyödykkeiden suunnittelussa, eli joko ”vedetään ihan yli ja överiksi” tai sitten ”tehdään valtava määrä harmaata massaa.” ”Kohtuullinen” ei ilmeisestikään kuulunut sosialistiseen käsitteistöön. Harmaasta ja joskus tiilenpunertavasta massasta helposti löydettävä esimerkki ovat Hrustsovkat, erityisesti 1950- ja 1960-luvuilla rakennetut , yleisimmin 3 – 5 kerroksiset hissittömät elementtikerrostalot. Näissä kaunistuksissa asuu edelleen miljoonia ihmisiä kautta sen kanssallisvaltiopalapelin, joka aikoinaan muodosti Neuvostoliiton.

IMG_2859 net
Viisikerroksinen hrustsovka, Ust-Ilimsk.
IMG_5286 net
Viisikerroksinen hrustsovka, Bratsk. Huomaa parvekkeet, kukin rakentelee siitä ylimääräisen huoneen asuntoonsa omien kykyjensä ja varojensa mukaan. Jos kohta harvemmin tämä tilkkutäkki hrustsovkaakaan varsinaisesti kaunistaa, niin ainakin tekee niistä yksilöllisiä.
703A0840 net
Tyyppitalojen valtakausi ei loppunut hrustsovkien kauteen – sitten alettiinkin tekemään isompaa ja – öh – kauniimpaa? Tbilisi, Georgia.

Hämmästyttävän vaivannäön esimerkkejä löytää myös helposti eri muodoissaan. Edelleen hohtavan kiiltävät metroasemat erityisesti Moskovassa, Pietarissa ja Kiovassa. Mielikuvitukselliset bussipysäkit ja sanatoriot (lomahotellit). Valtaisat patsaat. Suuren isänmaallisen sodan muistomerkit joka niemessä ja notkelmassa. Pienemmissä kylissä vähintään betonipaaden päällä lepäävä T-34 ja mitä isompi taajama, niin sitä korkeampi paasi tai sitten sosialistisen realismin pahimpien periaatteiden mukainen ”sotilaat käyvät päättäväisenä taistoon, naiset seisovat ylväänä rinnalla lapset sylissään” -veistosrykelmä.

703A0848 net
Valtionyliopiston metroasema, Tbilisi.
703A0822 net
Joku muu metroasema, Tbilisi. Punainen graniitti oli yksi kestosuosikeista metroasemien koristelussa – sirpin, vasaran ja Leninin (kaikissa muodoissaan) lisäksi.
20200219_225214
Omituisuuksien ihailussa en sentään ole ihan ainoa sekopää – bussipysäkeistä on tehty oikein kirjakin.
IMG_1280 net
Sanatorio ”Druzhba” Jaltalla Ukrainassa.
IMG_4986 net
Kartlis Deda – Georgian äiti. 20 metriä alumiinia vahtimassa Tbilisiä vuodesta 1958.
IMG_1982 net
Motherland monument – 62 metriä ja 560 tonnia terästä vahtimassa Kiovaa vuodesta 1981. Kun mukaan lasketaan jalustana oleva sotamuseo, on korkeutta 102 metriä. Ikuisen tulen ovat talousvaikeudet jo sammuttaneet. Etualalla sosialistinen realismi jatkaa taisteluaan nykypäivää vastaan.
DSC01283
Eternity Memorial Complex, viisi 25 metriä pitkää kivikivääriä ilahduttamassa Chisinaulaisia vuodesta 1975. Moldova.

Minua kiehtovat jostain ihmeen syystä puistot. Niiden jäännöksiä – joko huonolle ylläpidolle jääneitä tai täysin umpeenkasvaneita – on joka puolella. Näyttävät kovin erilaisilta nykyään kuin loistonsa päivinä yli 30 vuotta sitten. Poissa ovat säntillisesti hoidetut nurmikot, kukkaistutukset ja pioneerihuiveissaan juoksevat lapset – välillä pysähdyn mielikuvituksessani luomaan tämän menneen ajan utopian pääni sisällä samalla kun tuijotan usein varsin masentavan näköistä nykypäivää.

IMG_5057 net
Vake Park, Tbilisi. Keskiosaltaan hieno, muuten metsittynyt.

Tälläkin kertaa enemmän kuvia ja vähemmän asiaa, normalna. Osassa kolme ehkä toisinpäin, samoin jos saan joskus aikaiseksi kirjoittaa pätkän vaeltamisesta Georgiassa.

Ikku