Kuplat puhkeavat

Viikkokausia kotikonttoreilla hommissa olleet kollegat palasivat työmaalle tänään. Ei vaatinut paljoa innostamista saada porukan suurin punaviinisieppo järjestelemään työpäivän jälkeistä “yksi tai kaksi ja sitten kotiin” ravintolakäyntiä torstaille tai perjantaille. Kohteeksi suunniteltu paikallisen panimon “tasting room” olikin kuulemma auennut jo viime viikolla, sieltä kun saa juomien lisäksi pitsoja, eli kyseessä on virallisesti ravintola. Tästä tuleekin sitten aikamatka menneeseen suomalaiseen anniskelutyyliin – ei juotavaa ilman ruokatilausta. Kollega selvittääkin etukäteen, että paljonko ruokaa pitää tilata tarjoilua varten – riitääkö yksi kippo suolapähkinöitä kymmenen hengen pöytään moneenkin kierrokseen pitkiä tuoppeja?

20200517_092621 net
Ammattimaisesti ja äärimmäisen selkeästi hoidettu kommunikaatio jatkuu kaikissa kanavissa – lehdet, televisio, radio, suurimmat nettilehdet ja sosiaalisen median kanavat – myös rajoitusten keventyessä

Viime viikon torstaista eteenpäin kansa on nauttinut rajoitusten helpottumisesta kukin tavallaan. Kuten arvata saattoi, metsästäjiä on ollut liikkeellä pilvin pimein, mutta yllättäen eivät ole vielä ehtineet ampua toisiaan tai muita luonnossaliikkujia. Toinen suuri patoutunut tarve oli näemmä kohdistunut kiinalaiseen krääsään – K-martin ulkopuolella oli torstaina sadan metrin jono. Viikonloppuna samaan aikaan kun pääministeri pääsi vihdoin brunssilleen käytiin kaverin kanssa laittamassa pitkästä aikaa pitkäsiima mereen. Turhan isot aallot veivät melojasta mehut ja rannalla oli kova poikittainen rip (paluuvirtaus), lopputuloksena koukut eivät päätyneet riittävän syvään veteen ja saaliiksi tuli vain yksi kahawai.

20200516_144330 net
Siima sojottaa vasemmalle vaikka sitä kiskova kajakki on suoraan edessä 500 metrin päässä. Jää aaltojen taakse ja on näkymättömissä, taivaanrannassa tupruttaa Whakaari. Keli oli sen verran perseestä, että itse en olisi päässyt kajakilla rannasta viittäkymmentä metriäkään ennen kuin laji olisi vaihtunut melonnasta uintiin.
20200516_175800 np
Ainoa kahawai meni koiranruuaksi, onneksi kulman takaa löytyi tarakihia helposti pyydystettävässä fish & chips -muodossa.

 

20200517_150640 net
Loppuun “arkikuva” keittiöstä pienen tiskikertymän kanssa. Tarpeettoman tiedon “hauska on tietää että” -sarjassamme esittelemme tällä kertaa eroja keittiöaltaan sijoittelussa Suomen ja Uuden-Seelannin välillä. Suomessa ikkunan alla on perinteisesti lämmityspatteri ja koska tiskialtaan yläpuolella kuuluu myös olla astioiden kuivauskaappi, tiskatessa ei auta kuin apaattisesti tuijottaa astiakaappia tai seinää. Täällä taasen pattereiden ja kuivauskaappien puuttuessa keittiön lavuaarin perinteinen sijoituspaikka on ikkunan edessä. Saa siis edes tuijotella pihalle tiskatessaan, vaikkei tehtävä siitä vielä riemuksi muutukaan.

Ikku

Yliannostus saippuaa ja käsidesiä

Kun työmaa kuuluu “essential-business” -kategoriaan ja tehtävääni ei voi etänä järkevästi hoitaa, ovat työni jatkuneet lock-downin aikanakin suhteellisen normaalisti. Kaikenlaisia pienempiä muutoksia päivittäiseen työntekoon on toki tullut aika läjä – eivätkä kaikki ollenkaan negatiivisia. Minulle “välttämättömien” palaverien määrä romahti 90 % ja jäljelle jääneetkin pystyy vihdoin hoitamaan etänä omalta koneelta. Konttorin ovet pidetään jatkuvasti auki, ettei porukan tarvitse koko ajan olla lähmimässä ovenkahvoja. Hieman on välillä viileä, mutta sitä vartenhan on olemassa työpaikan pitkähihaiset fleecet ja läpivedon positiivisena seuraksena on nyt täydellinen piereskelyvapaus.

20200425_161039 net
Koronaviruksen ensimmäinen uhri meillä oli auton akku, joka käytön puutteessa otti ja tyhjeni.
20200414_064852 net
Tärähtänyt ruskalaukaus töihin pyöräillessä.

Kädet pitää pestä tunnin välein vedellä ja saippualla (oikeaoppisesta pesutavasta on pidetty jokaiselle työntekijälle oikein koulutuskin) ja pintojen desinfiointiainepulloja ja käsidesipulloja löytyy joka oven kulmalta ja pöydän nurkalta. Nettimeemiä mukaillen voin todeta, että kehoni on absorboinut viimeisen kuukauden aikana niin paljon käsidesiä ja saippuaa, että WC-ankka on muuttunut tarpeettomaksi – virtsani hoitaa saman asian. Pelkkää toimistotyötä tekevät on lähetetty kotikonttoreilleen ja työmaalle jääneitä on hajautettu kauemmas toisistaan. Kaikenlaisten allekirjoitettujen papereiden kiikuttaminen henkilöltä toiselle on loppunut, tosin käytetyn paperin määrä on tainnut vain kasvaa. Nythän sitten printataan dokumentti ensin, jotta sen voi allekirjoittaa ja skannata sähköpostiksi vastaanottajalle, joka mahdollisesti sitten printtaa sen mappiinsa. No eivät kaikki edistysaskeleet voi tapahtua yhdellä kertaa…

20200426_120558 net
Päivittäisten uusien tautitapausten määrä on tippunut alle kymmenen ja nekin ovat tunnetuista lähteistä, joten rajoituksia lievennetään minuuttia vaille puolenyön maanantaina. Ohjeistus on ainakin mittava.

Pääsiäinenkin oli ja meni. Kun ei sitten olosuhteista johtuen voinut lähteä lähteä minnekään niin neljän päivän vapaan aikana ehdittiinkin leipoa ja askarrella enemmän kuin normaalisti.

20200412_162548 net
Voilla leivottu, melkoinen turbo-pulla tämä kulitsa.
20200412_185911 net
Hauska on tietää että tämän mötkäleen nimi ukrainaksi on “paska”. Hyvin upposi testiryhmään.
20200411_145505 net
Pahvilaatikon transformaatio autoksi on alkanut
20200411_155759 net
Sitten muistui mieleen autotallista löytyvä kasa Matauran tehtaan vesileimattua A2 paperia. Valkoinen pintahan on mukavampi maalata.
20200411_153501 net
No jos on kerta paperia, niin kohta on paperimassaakin? Ei kyllä pulpperoitunut yhtä helposti kuin sanomalehtipaperi tämä tavara, oli Ryobin One+ ihmeissään.
20200411_161529 net
Konstit on monet sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Pastafarien pyhää päähinettä voi käyttää pastan valutuksen sijasta vaikkapa paperimassan esisakeuttimena.
20200411_160606 net
Massakuvioiden kuivumiseen menikin vain kolme päivää
20200411_162918 net
Sulamaton lumiukko. Nenä vaan vähän tummeni uunikuivauksessa.
20200412_144315 net
Ikea-jakkaroista ja pilputtavista pahvilaatikoista saa yllättävän paljon hupia keskenkasvuisille. Kun maali-inventaariossa havaittiin jaljella olevan vain keltaista, sinistä ja punaista selvisi auton maalauskuviokin samalla.
20200412_131135 (2)
En ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa, mutta hauskaa näytti olevan.
20200419_103730 net
Paperimassan ja maalin kuivuttua Ohopen uusin poliisiyksikkö pisti ratsian pystyyn kahden nallekarhun voimin. Hälytysvalot mallia “muottina Ikean muovimuki” kuivattiin ensin mikroaalto- ja sen jälkeen kiertoilmauunissa.

Ikku

Ja seuraavaksi hamstraatte pakastimia?

Päivän luku tänään on neljätoista suurempi kuin eilen eli 66 COVID-19 sairastunutta. Koska brittiläisestä systeemistä periytyvissä kulttuureissa tunnutaan tykkäävän kaikenlaisesta yksinkertaistamisesta (tästä on pitänyt jo pitkään kirjoittaa, ehkä myöhemmin lisää), niin hyvin nopeasti nyt tupsahti valtion koneiston uumenista “New Zealand COVID-19 Alert Levels joissa ollaan nyt tasolla 2. Ensin ajattelin, “että hienoa, täällä alettiin toimimaan nopeammin kuin olisin uskonut”. Sitten luin, mitä toimenpiteet kattavat ja petyin. Ulkoraja vedettiin kiinni joo, mutta maan sisäiset toimenpiteet ovat pelkkiä suosituksia – yli 70-vuotiaita neuvotaan pysymään eristyksissä, ihmisten toivotaan asettuvan julkisiin kulkuneuvoihin väljästi (jos pystyvät), välttämään matkustelua ja työnantajien pitäisi aloittaa työnteon järjestelyt etänä, ruokatuntien vaiheistaminen ja niin edelleen. No niin, sehän olikin päättäväistä ja tehokasta, niin kuin aina täällä päin.

Joitain rajoitustoimia on kuitenkin käynnistynyt – ala-astetasoiset koulut pyörivät noin-normaalisti, mutta niiden urheilujoukkueiden kaudet on keskeytetty ja täällä perinteisesti tärkeä koululeiri on peruttu. Samoin koulun ulkopuoliset urheiluharrastukset ja urheilusarjat ovat jääneet tauoille toistaiseksi. Työkaverin lapsen High Schoolissa oli viime viikolla harjoiteltu “etäoppimista luokassa”, eli oppilaat käyttivät tietokoneita luokassa hajautetusti ja opettaja valvoi heitä etänä. Oppimistuloksista ei ole tietoa, mutta lapsi oli odottanut koulupäivää innolla “no nythän me voidaan tehdä sitten päivä ihan mitä meitä huvittaa”. Tehokasta revisited.

20200320_165156
Maan laajalevikkisin sanomalehti harrastaa keltaisen lehdistön linjaa sekä lööppiensä tyylissä, että myös laajemmin sisältönsä laadukkuudessa

Samaan aikaan kansa on ollut kuitenkin tehokas, tai ainakin hamstraukseen taipuvat pölvästit. Kun ottaa huomioon kuinka nopeasti vaalea vehnäleipä homehtuu tässä ilmanalassa, lienevät myös pakastimet jo loppuneet kodinkoneliikkeistä.

20200320_171220
Leipä on ollut jopa suositumpi hamstrausartikkeli kuin paskapaperi. Pari päivää myöhemmin hylly täyttyi, mutta pelkällä vaalealla vehnäleivällä.
20200320_165658
Töissä kuulemani huhut siitä, että jopa oluthyllyt olisivat tyhjentyneet osoittauttuivat kuitenkin paikkaansapitämättömiksi
20200322_174750
Maa lienee kohta täynnä innokkaita kotileipureita!
20200322_174107
Nuudelit, tuo ravintopyramidin vankka perusta.
20200322_175542
Etkö tiedä mitä hamstrata? Kun hätä on suurin, on apukin lähellä – tästä kauppalista mukaan ja eikun kärryä täyttämään!
20200322_172135
Kasvomaskit, käsidesit ja paskapaperit on loppu, mutta osta verho, niin saat toisen puoleen hintaan. Kyllähän siihenkin voi pyyhkiä.
20200321_165150
Jälkikasvun vanhin versio on jo parin vuoden ajan ilmoittanut perustavansa isona karkkikaupan. Liiketoimintaharjoittelu on aloitettu nyt myymällä tontilla kasvavien feijoa-puiden (ananasguava, Acca Sellowiana) hedelmiä tienvarressa. Kunnon riistokapitalistin lailla hedelmien kerääminen on jo ulkoistettu pikkusisaruksille, joille maksetaan 10 senttiä kymmenestä hedelmästä…
20200317_204112
Olutarvostelut palaavat pitkältä tauolta. Obolon 6.8 extra on nyt kokeiltu kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen. Mausta tulee mieleen suomalaisten panimoiden seikkailut IVB -luokan oluiden kanssa, joiden olemassaolon ainoa tarkoitus oli maksimoida kahden risteilylaivalta kannettavissa olevan 24 tölkin olutsalkun sisältämä absoluuttisen alkoholin määrä. Maku oli täysin toissijainen asia näiden humaltumistarkoitukseen tehtyjen ohrapirtelöiden tapauksessa, eikä nyt testattu tuote ollut sen parempi.

Ikku

 

Kielikukkasia ja kuvapäivityksiä

Pari kuukautta sitten marketin kassalla oikeaoppinen kohteliaisuuksien latelu sujui minulta ensi kertaa yrittämättä. Ostoskärryjä hihnalle tyhjentäessä kassa kysyi minulta jotain, josta en saanut selvää. Selkäytimestä tuli miettimättä ainoa oikea vastaus ”very good, how are you?” johon vastaukseksi tuli sitten aivan AS/NZS -standardin mukainen ”Pretty good!” Jo aikaa sitten tuli opittua, ettei ”how are you” kysymykseen tai sen alamalleihin (esimerkiksi ”how are you today” tai ”how has your day been”) odoteta mitään oikeaa vastausta. ”Kantapäässä on iso rakko, peräpukamat ovat vähän vaivanneet ja kakarat ovat pitäneet yöllä hereillä” sijasta sallittuja vastauksia ovat vain positiiviset ”Good!”, ” ”Very good!” tai ”I am very well thank you” ja useimmiten soveliainta on saman kysymyksen esittäminen takaisin keskustelukumppanille. Kimiräikkösmäinen ”I’m OK” ei ole riittävä – sillä kirposi yhtenä aamuna vastaukseksi ”THAT’S NO GOOD!!!” kiekaistuna vastaavalla intonaatiolla kuin Monty Pythonin miesten esittämät naishahmot pahimmillaan.

Jostain syystä kyllästyn tällaiseen nopeasti ja jo Australiassa asuessani aloin välillä varioida vastauksia työkavereilleni. ”Radiant sir, radiant!” aiheutti kerta toisensa jälkeen yllättävän paljon hämmästystelyä. Pikkuhiljaa ymmärsin, että monelle suomalaiselle tuttu brittisarja ”Ruuvit löysällä” (”The Fast Show”) oli kaikille työkavereilleni täysin tuntematon. Koska vastaus tuntui häiritsevän monia ihmisiä, otin sen luonnollisesti vakituiseen käyttöön. Nykyiseltä työpaikaltani on kuitenkin löytynyt yksi (1) ihminen, joka tuntee tämän klassikkosarjan ja sen sketsit. Aamuisin tervehdimmekin toisiamme töissä asiallisesti ”Boutros Boutros Ghali!”.

Käytännön kielenosaamisen kannalta tärkeintä opittavaa ei suinkaan ole kielioppi vaan ei-kirjakielen mukaiset hienoudet. Kunkin maan omista erikoisuuksista on runsain mitoin listauksia – ”sweet as”, ”Yeah nah” ja ”chur bro” ovat helppoja oppia. Oma lukunsa ovat sitten vähemmän kuuluisat, ei tietyn maan slangiin yhdistetyt. Korvakuulolta pikkuhiljaa oppii että ”a bit of a ding dong” tai ”kerfuffle” tarkoittavat tappelua tai riitaa. Väärinkäsitykset ovat väistämättömiä – kuten kun entinen työkaverini sai puhelun alaiseltaan, joka ilmoitti jäävänsä kotiin pahan flunssan vuoksi. Olotilan kuvauksena käytetyn ”I feel like I’ve been hit by a truck!” kuulemisen jälkeen HR:lle oli raportoitu, että ”voi raukkaa, on jäänyt rekan alle!”

Sanontojen kääntämäinen kielestä toiseen harvemmin toimii. Tästä huolimatta olen ilahduttanut ympäristöäni vapaasti käännetyillä lausahduksilla, kun en ole englanninkielestä riittävän värikästä tai painokasta ilmaisua löytänyt. Muun muassa seuraavat ovat olleet käytössä aiheuttaen vaihtelevia reaktioita:

”There you can find everything from arse to outboard engine” – kuvattaessa toimittajaa, jolla on laaja tuotevalikoima

”That swings like madmans **** in lunatics ****” – kun akselilla ja hammarattaalla oli vähän reilummin välystä

”This was like climbing into a tree arse first” – antaessani toimittajalle palautetta projektinhallinnasta

”There would be work for an axe” ja ”There is still room behind the sauna” – päähän nousevia ajatuksia niinä hetkinä, kun skandinaavinen ja paikallinen asenne työntekoon risteävät pahemman kerran.

”It became ugly but sturdy!” aiemmassa työelämässä opittu laatustandardi, raportoitu täällä korjaustyön tuloksena

”The nightshift is not allowed to do more damage, than the day shift is able to fix” – samoin kuten edellinen, annettu yövuorolle täällä ohjeeksi

Juujep. Näillä ajatuksilla kohden uutta työviikkoa taas huomenna.

20200130_184843
Ei nämä nykyajan tennarit mitään kestä. Ihan just 2007 ostin ja nyt jo murenevat jalkoihin. Aloin ihmetellä miksi ovat niin kovin pehmeät kun innostuin tässä käymään lenkillä.
20200202_120225
Slip (paita päälle), slop (aurinkorasvaa nahkaan) ja slap (hattu päähän). Helmikuussa kelit sen kun kuumenevat.
20200202_162420
Vitosen diili?
20200202_185412
Rannalla harvemmin on ruuhkaa, varsinkaan kun on lähdössä kalaan ennen auringonlaskua
20200202_185439
No oli siellä minä ja lokki näköjään. Taustalla näkyy hyvin merituulen nostattama suolavesisumu, kaikki suojaamaton rauta ruostuu ja vauhdilla rannan lähellä.

Ikku

Surf life saving

Valtameren äärellä asuessa tulee hiljalleen vastaan yhtä sun toista uutta. Australiassa opin, että rannalla olevien punakeltaisten lippujen välistä aluetta valvoo hengenpelastaja. Tällaisia löytyi toki vain vilkkaammilta rannoilta ja valvotun alueen takana oli useimmiten ”surf life saving club” -rakennus, joissa ei kuitenkaan ollut mitään rantaturistia kiinnostavaa – kuten jäätelönmyyntiä tai välinevuokrausta. Uutisista tarttui silloin tällöin silmään myös mainintoja useiden tuhansien osanottajien ”surf life saving” -kilpailuistakin, mutta omien lasten ollessa pieniä ei aiheesta tullut enempää otettua selvää.

Sittemmin minulle on selvinnyt, että lajilla on 175.000 harrastajaa Australiassa ja 19.000 täällä. Kilpailulajeina on hengenpelastusta, nopeuskilpailuja surffikajakilla (”surf ski”) tai hengenpelastussurffilaudalla (normaalia pidempi ja varustettu otelenkeillä), uintikilpailuja, sprinttijuoksua rannalla ja näiden yhdistelmiä, joukkuekilpailuja ja viestejä. Yhteistä kaikille lajeille on, että lähtö ja maali sijaitsevat rannalla, mutta välissä käydään meressä – tekninen taito kuinka selviää uiden tai vedessä liikkumisvälineen kanssa isoissa aalloissa on ratkaiseva. Kuninkuuslajina on ”ironman / ironwoman”, joka yhdistää uinnin, surffikajakin, hengenpelastaussurffilaudan ja juoksun.

20191117_102800
Hengenpelastusrantaleluja

No nyt on ranta vieressä, klubirakennus muutaman kilometrin päässä, lapset kasvaneet, niiden koulukaverit harrastavat tätä ja harvasta harrastuksesta oppii meren rannalla asuessa yhtä hyödyllisiä hengissäpysymymistaitoja. Eli aamun mankumiskonsertista – ”mää haluan jäädä leikkimään”, ”en minä siitä kuitenkaan tykkää”, ”en minä sitä aio harrastaa” ja muut klassikot – huolimatta päästiin rantaan saakka.

Verrattuna moneen muuhun paikalliseen urheiluharrastukseen ja lasten tapahtumaan oli tämänpäiväinen ”Sunday surf” kauden aloitus erittäin hyvin organisoitu. Lapset ikäluokkiensa mukaan jonoihin, perusasioiden opastukset ja sitten ryhmissään rannalle.

20191117_100031
Neonkeltavihreä liivi on turvavaruste, samoin kuin klubin väreissä oleva lakki.
20191117_102944
Rantaa pitkin ei juokse lauma ahnaita vihreä-keltaisia minioneja, vaan alkulämmittelyään tekeviä tulevia hengenpelastajia.
20191117_105959
Eri ikäluokat omissa ryhmissään

Meren ollessa vielä viileä – tai paikallisten mielestä ”jäätävä” +16 astetta – aluksi tehtiin erilaisia leikkejä tai kilpailuja rannalla. Kaksituntisten harjoitusten toisella puoliskolla siirryttiin vesielementtiin, sekä lapset että aikuiset. Olin kyllä etukäteen kuullut, että kannattaisi olla itselläkin märkäpuku päällä, mutta kolmea lasta paimentaessa se unohtui autoon. Auton avaimen olin sentään onneksi sijoittanut minigrip-pussiin, joten se pysyi kuivana vaikka itse poijun virkaa suorittaessani kastuin kyllä navasta alaspäin.

20191117_113120
Mitä isommat lapset, sitä syvemmälle mereen vanhemmatkin päätyvät.

Harjoitusten päälle lapsille makkara kouraan grillistä ja saldona oli 66,7 % ”tosi kivaa, minä haluan jatkaa tätä”, mutta 33,3 % ”en tykkää”. Onneksi tuolla kolmanneksellakin näytti olevan suuren osan ajasta hauskaa ja lopussa taisi väsy iskeä. Ensi viikolla porukkaan liittyy sen paras kaveri, joten todennäköistä on, että suurin osa sunnuntaiaamuista helmikuun lopulle saakka menee näiden treenien rantavahtina.

20191117_120229
Itse olin rannalla parin kaupan kestokassin kanssa, mutta huomasin että ”ammattilaiset” käyttävät 40 litran pehmeää pyykkikoria tarvittavien varusteiden (ainakin uimapuvut, märkäpuvut, juomapullot, vaihtovaatteet, pyyhkeet, aurinkorasva…) kuljettamiseen. Mahtuu yhteen kaikki ja lisäksi tästä pysyy hiekka paremmin ulkona ja se pysyy paremmin pystyssä. Näitä näki rannalla paljon ja kävin sellaisen meillekin jo hakemassa.
20191117_123107
Aurinko kuivaa sen minkä meri kastelee (ja minä puutarhaletkulla huuhdon)

Ikku

Kuvareportaasi vailla punaista lankaa

On tämä digikuvaus vänkää. Ennen sitä oli 24 tai 36 kuvaa rullassa – hyvällä tsäkällä sai kuvan tai pari ylimääräistä jos oikein varovasti asetteli filmin kameraan – ja kehittäminen maksoi sen verran, että kovasti oli yritystä ottaa vain harkittuja ja hyviä kuvia. Nyt voi yhden hyvän sijasta räpätä sata huonoa, eikä maksa mitään ja tulokset voi ulostaa valitsemiinsa digitaalisiin kanaviin. Senpä vuoksi ja siitäkin huolimatta – alla tarinoita arjesta muutamaan heittolaukaukseen löyhästi liittyen.

Puolitoista vuotta onnistuttiin asumaan Australiassa ja vuosi Uudessa-Seelannissa harhautumatta maistamaan pavlovaa. Loppujen lopuksi havaittiin, että tuohan on hauska jälkiruoka, jonka saa täällä väsättyä halutessaan äärimmäisen helposti:

  • Osta 1 kpl valmispavlova (Cowell’s testattu ja hyvksi havaittu)
  • Osta purkki valmiskermavaahtoa (varo kevytversiota, Tatuan täysrasvainen on hyvää)
  • Osta kiivejä tai mansikoita

Pilppua kiivit tai mansikat palasiksi. Poista pavlovapakkauksen kansi. Tursuta kermavaahtokerros pinnalle ja ripottele pilppuamisen tulokset sen päälle. Toimii. Oman elämänsä master chefit tekevät tämän toki itse raaka-aineista lähtien.

703A9335 NET
Kiwipavlova. Maistuu paremmalta kuin näyttää.

Oluen ostamiseen ei sinänsä mitään erityistä syytä tarvita, mutta välillä sellainenkin yllättäen löytyy – joskus kaksin kappalein. Näin, vaikka nähdessäni ”Baltic porterin” kylmäkaapissa oli ensimmäinen ajatukseni kylläkin – ”onko nyt oikeasti muka loppuneet geografiset nimet kesken kun on näin syvälle päädytty?” Missä ovat ”Dalmatialainen mustapilkkuinen witbier”, ”Transnistrian kvint-tynnyrissä kypsytetty kaksipäisen kotkan imperial stout” tai ”Orkneyn saarten wee heavy ale?” Vähemmän yllättävää oli, että toisiinsa kylmäkaapissa nojanneista veljeksistä Tuataran tekemä osoittautui paremmaksi ja jopa suositeltavaksi, vaikkei Sawmillinkään panema huonoa ollut.

20191024_181601
Ei koffin portterin voittanutta.

Viisihenkinen ja yksiautoinen skandinaaviperhe kuluttaa täällä suurinpiirtein yhtä monta litraa aurinkorasvaa vuodessa, kuin Suomessa menisi auton pissapojan jäänestoainetta. Yksi puolen litran pumppupullo 50 suojakertoimista tatinaa on hyvä olla eteisessä ja toinen auton takakontissa.

20191026_082832
$29,90 per tonkka.

Kuten on tullut jo aiemmin todettua, suomalaisesta ruokakulttuurista olen ulkomailla kaivannut oikeastaan vain poronlihaa, rullakebabia, Saarioisen maksalaatikkoa ja MUSTIKOITA. Australiassa ja täällä kyllä löytää ”blueberry:ä” tuoretiskistä ja pakastealtaasta, mutta kyseessä on Suomessa pensasmustikkana tunnettu (Vaccinium corymbosum) päältä sinininen mutta sisältä valkoinen lasten kouluevääksi sopiva marja, josta ei kuitenkaan mustikkapiirakkaa saa leivottua. Tai no saa, mutta ei siitä ei hyvää tule. Nyt huomattiin, että täältä saa ”kanadalaista villimustikkaa” ja kun pakastepussi ei kertonut mistä lajikkeesta on kyse, niin sitähän piti testata.

20191104_181846
”Premium grade” mutta maku jää vaisuksi
20191104_182110
Laiskuus ei asu meillä. Mutta vaivattomuuden arvostaminen kyllä.

Primäärinen aistinvarainen testaus tuotti tulokseksi ”OK, muttei mitenkään loistavaa” ja nettihaku kertoo kanadalaisen villimustikan olevan useimmiten peltotuotettua Vaccinium angustiforum -lajiketta, kun suomalainen metsämustikka on eri lajike Vaccinium myrtillus.

20191110_170609
Näytti hyvältä, maistui ok:lta, ainakin jäätelön kanssa.

Olisi siis Suomessa edelleenkin hyville myyjille ja brändääjille hommia, erinomaiset tuotteet kun olisivat jo olemassa omasta (metsästä) takaa, mutta maailma ei niistä tiedä. Metsämustikan nimeäminen blueberryn sijaan bilberryksi on hyvä yritys, mutta olisiko muitakin vaihtoehtoja? Sauna on englanniksikin sauna (vaikka ääntävätkin sen ”soona”), eikä mikään ”scandinavian hotroom”. Vertailun vuoksi yksi Uuden-Seelannin nopeimmin kasvavista vientituotteista on ollut manuka -hunaja. Osa menestyksestä selittyy tutkimustuloksilla antibakteerisista ominaisuuksista, mutta osansa lienee englanninkielenperuspupusta poikkeavalla maori -nimellä ja hyvällä brändäyksellä.

Markkinointi on onnistunut jopa niin erinomaisesti, että manukahunaja on eräs maailmanlaajuisesti väärennetyimmistä ruoka-aineista – vuosittainen myynti on arvioitu ainakin kuusi kertaa suuremmaksi kuin tuotanto. Tasmanialaiset taas toimivat juuri kuten australialaisilta nyt voi odottaa – koittavat vaatia itselleen oikeutta tuottaa ”manukahunajaa” kun ovat aikoinaan ensin tappaneet joka ikisen alunperin saarella asuneen aboriginaalin ja sen jälkeen ovat täysin unohtaneet heidän kulttuurinsa, kielensä ja saaren kasvien ja eläinten ensimmäiset ihmisten antamat nimet. Jotka siis olisivat voineet nyt itse brändätä, sen sijaan että varastavat Uuden-Seelannin maorien antamat nimet.

Eli siitä vaan joku myyntihenkinen kauppaamaan ulkomaaneläville sitä halvatun mustikkaa erittäin luomuna, vapaasti kasvaneena, lapsityövoimaa hyväksikäyttämättömänä, reilun kaupan, delffiiniystävällisenä, geenimuuntelemattomana, lähituotettuna (kaikki kun on suhteellista), torjunta-aineettomana, fenno-vegaanina, paleodieettisenä, perkeleen SUPERMARJANA.

Tai sitten vaan annatte olla ja jatkatte niitten gojimarjojen popsimista.

703A8843 net
Mehiläispesävarkauksien vuoksi käytössä ovat GPS seurantalaitteet ja videovalvonta
703A8842 net
Ampiaisia ei haluta haittaamaan elinkeinoa

Ja lopuksi kurkistus WC-tiloihin. Nehän voi somistaa esimerkiksi Aarikalla, Pentikillä, Vallilalla tai Marimekolla – tai sitten lasten askartelutöillä ja scheissepapier -hylsyillä.

20191104_205723

Hyvää yötä ja huomenta. Ikku

19 – 28. Ohiwa harbour ja sekalaiset harhalaukaukset

Uusi osoitteemme on hyvällä paikalla vesileikkeihin – jos kääntyy tontilta oikealle on 350 metriä matkaa Ohiwa harbour -vuorovesialtaaseen ja jos kääntyy vasemmalle on taivallettava vähän reilu 500 metriä päästäkseen Ohopen hiekkarannalle. Ohiwa harbour on useimmiten tyyni, joten se sopii hyvin melomiseen ja suppailuun. SUP -lautaa ei ole vielä hankittu, mutta melomista olen kerran ehtinyt käydä kokeilemassa, matkaa Ohakanan saaren ympäri tuli 5 kilometriä. Työkaveri kyllä sanoi, että ei kannata mennä kuin nousuveden ollessa korkealla, mutta mitä sitä neuvoja kuuntelemaan. No olihan se vesi vähän matalalla – vastapainoksi muta on sen verran pehmeää, että sinne upposi välillä puolta säärtä myöten kun en saaren takaa löytänyt kulkusyvää kanavaa ja sen seurauksena kiskoin kajakkia perässäni ainakin puoli kilometriä. Seuraavalle retkelle tulenkin lähtemään kiltisti suositusten mukaisesti pari tuntia ennen vuoroveden korkeinta aikaa.

20190723_144206
Kajakkikärry on näppärä apuväline.

20190723_145136

20190723_154933

20190723_155334

20190723_154101
Näyttää kuvassa mukavammalta, kuin talsiessa tuntui

20190723_155541

20190712_173828
Duploja, WiiU:n pelaaja jostain syystä noita-asussa ja chewbacca onesie kuivumassa. Ajankuvaa edellisestä osoitteesta.
20190513_135041
Brittiläisen teknologian huippusaavutuksia – erilaisten kuumissa juomissa tarvittavien jauheiden annostelulaite. Yksi, noin 30 asteen käännös kahvasta tuottaa yhden teelusikallisen jauhetta.
20190513_135032
International roast ”packed for caterers”. Tätä joutuu annostelemaan ”määrä korvatkoon laadun” -tyyppisesti, eli 5 lusikallista per muki. Kahvimukeja taas kuluu noin 6 – 8 per päivä, kahvinkulutus onkin kuulemma moninkertaistunut, kun minä saavuin vahvuuteen.

Kansallinen hätätilakin vältettiin. All Blacks hoiteli Australian 36 – 0 (katso kohokohdat) ja täällä hengitetään taas vähän vapautuneemmin. Reilun viikon päästä keskiviikkona nimetään joukkue world cupiin, joten siihen saakka urheilutoimittajien pääasiallinen tehtävä on suoltaa spekulaatioita ja arvailuja päävalmentaja Hansenin valinnoista. Tämän jälkeen spekulointi kohdennetaan itse world cupissa menestymismahdollisuuksien arvioimiseen ja tärkeimpien loukkaantuneiden pelaajien terveystilanteesta huolehtimiseen.

Ikku