Käytännön matkavinkit

Jos joku nyt sattuisi olemaan tulossa Uuteen-Seelantiin, vaikkapa joulukuun alussa noin kuukaudeksi kiertämään matkailuautolla paikkoja, niin suosittelisin seuraavia asioita:

Matkasuunnitelma.

  • Kun arvioit päivämatkoja, niin luotat google mapsin antamiin aikoihin miniminä, jonka jokin väli sinulta vie. Kuvitelma suomalaisista keskinopeuksista valtateillä kun ei nyt vaan toteudu, kun vastaan tulee jatkuvalla syötöllä mutkia, joissa auton nokka tuntuu koskettavan perää.
703A9419 net
Normaali valtatie, ei mitenkään mutkainen osuus.
  • Huomioi, että maan liikennesuunnittelu on samalla tasolla Intian kanssa. Suurimpana erona vain se, että Delhissä ruuhkassa on autojen lisäksi seitsemän miljoonaa mopoa – Aucklandissa ruuhka muodostuu pelkistä autoista. Erityisesti Aucklandin kohdalla kannattaa huomioida aamu- ja iltapäiväruuhkat, kun suunnittelee liikkumista – huomattavasti tahmeampaa etenemistä, kuin Suomen syrjäisten rannikkoseutujen (Helsinki ja lähikylät) niin sanotut ruuhkat.
  • Koska brittiläiset perinteet, niin säännöt ”freedom camping” suhteen – sallittu vain tietyillä parkkipaikoilla, vaiko sallittu / kielletty jollain määrätyllä aluella ja montako yötä saa enintään viipyä – ovat aivan aluekohtaisia. Jos matkailuauton mukana ei tule GSM-verkossa toimivaa WLAN -purkkia, niin hanki puhelimeen paikallinen pre paid liittymä datapaketilla. Helpottaa suunnittelua matkan edetessä. Huomioi kuitenkin, että kännykkäverkon peittävyys on kaikkea muuta kuin täydellinen. Vähänkin syrjemmässä ja erityisesti alueilla, joilla on korkeuseroja (suurin osa maasta) ei GSM-peittoa ole.
  • Vesipisteitä ja septitankin tyhjennyspaikkoja on kaupunkien tarjoamina, sen vuoksi ei tarvitse leirintäalueelle mennä.
  • Pysähtymiskohteet. Viime vuosien turistibuumi on tuottanut tyypilliset sivuvaikutuksensa:
    • Turistimäärät tunnetuimmissa kohteissa ovat suuria. Ainakaan minulle ei taistelu elintilasta selfiekeppiensä kanssa heiluvia pakettimatkalaumoja vastaan käy nautinnosta.
    • Sinne tänne on putkahdellut myös aivan ylihinnoiteltuja turistivedätyskohteita. Liian näyttävä ja aggressiivinen mainonta toimii näiden kohdalla yhtenä varoitusmerkkinä.
    • Retkeily- ja vaellusreittejä löytyy pilvin pimein ympäri maata. Tsekkaa www.doc.govt.nz mitä suunnittelemasi reitin varrelle jää. Täältäkään ei löydy kaikki, uudelle paikkakunnalle saapuessa kannattaa ainak poiketa kunnan infopisteellä (iSite), josta usein saa muutakin informaatiota, jota netissä joko ei ole, tai se on noin-mahdotonta löytää.

Varustautuminen.

  • Alussa oli suo, kuokka ja jussi. Tai sitten matkailuauto, tyhjät ruokakaapit ja intoa harrastaa esimerkiksi surffausta.
  • Jos haluaa suorittaa eväiden hankinnan ja muun varustautumisen edullisesti, suosittelen seuraavaa järjestystä:
    • 1) Pak N Save.
      • Ruoka, juoma, kaljat, viinit, vessapaperit, aurinkorasvat yms. Tarjolla myös vaihteleva valikoima muita taloustarvikkeita – juomapulloja, kylmälaukkuja tms.
    • Muista vaihtoehdoista Countdown on vähän hintavampi, aukeaa aikaisemmin ja on pidempään auki. New World (jonka omistaja Foodstuffs omistaa myös Pak N Saven) on jo merkittävästi kalliimpi.
    • 2) Warehouse tai K-mart esimerkiksi alla oleviin. Lähtökohtaisesti K-mart aina halvin (ja auki joka päivä puoleen yöhön asti), mutta myy lähes ainoastaan omia tuotemerkkejään. Warehouse myy sekä halpiksia, että joitain brändituotteita.
      • Bodyboard. K-martista löytyy pelkkiä halpiksia, Warehousesta halpiksia ja Body Gloven vähän parempia. Tsekkaa sopiva pituus googlaamalla joku kokotaulukko, K-martista ei yli 40 tuumaista löydy, Warehousesta löytyy 48 tuumaan asti.
      • Märkäpuku. Surffikurssien hintaan kuuluu varusteet, mutta jos haluaa puljata bodyboardin kanssa meressä pidempään, niin tätä saattaa kaivata. Warehousesta lyhythihainen (spring suit) $70 – $99 ja pitkähihainen $129 – $149. Surffiliikkeiden Rip Curlien ja Billabongien hinnat ovat kolminumeroisia alkavat sitten vähintään kakkosella.
      • Uimapaidat, rantapyyhkeet, aurinkosuojat, aurinkolasit tai muu rantakama. Suomen talvessa valikoimat aika nahkeat, ei kannata sieltä väkisin ostaa, kun täältäkin löytyy.
      • Retkeilykamat, pyöräilykamat, makuupussit, halvat teltat tms. Kuten aiemmat esimerkit.
    • Sille joka haluaa brändikamaa, löytyy tietenkin muitakin liikkeitä. Alla luetelluilla valtakunnallisilla ketjuilla on kuitenkin yksi yhteinen ongelma – kaikkien ”normaalihinnat” ovat aivan yliampuvat ja tähän liittyen alennuskampanjoita pukkaa aivan jatkuvalla syötöllä – pääsiäisalennusmyynti, koulun alkamisalennusmyynti, verovuodenpäättymisalennusmyynti, joulualennusmyynti, uuden vuoden alennusmyynti, lomakauden loppumisalennusmyynti ja varastontyhjennysalennusmyynti vain muutamia mainitakseni. Vuoronperään ovat 20 – 40 % alennuksessa milloin mitkäkin tuotteet ja joskus jopa koko liikkeen valikoima. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, ettei normaalihintaan näistä liikkeistä kannata ostaa mitään.
      • Rebel sport – urheiluliike, enemmän vaatteita kuin muuta
      • Hunting and Fishing – vaatteet ja varusteet retkeilyyn, metsästykseen ja kalastamiseen
      • Macpac – kaikki mitä ulkoilija tai vaeltaja tarvitsee. Usein -40 % kaikista oman brändin tuotteista” -alennusmyyntejä.
      • Kathmandu – kaikki mitä ulkoilija tai vaeltaja tarvitsee. Usein -40 % kaikista oman brändin tuotteista” -alennusmyyntejä.
      • Farmers – vaatteita ja talousryönää. Farmersin 40 % alennus vastaa Warehousen normaalihintaa.

Tämän verran harhaanjohdatusta tällä kertaa. Palaan asiaan, jos keksin lisää.

Ikku

Matkailuautoilua (vuonna 2015)

Tuli puheeksi kavereiden kanssa mitä vaihtoehtoja muutaman viikon Uuden-Seelannin kierrokseen olisi. Maasta löytyy erittäin kehittynyt ”matkailuinfrastruktuuri”, joten paras vaihtoehto riippuukin ihan omista mielenkiinnonkohteista ja siitä kuinka kiireellä/kiireettömästi haluaa matkustaa. Itse pohdimme samaa asiaa 2015 ja päädyttiin vuokraamaan matkailuauto. Kuivalle maalle nousseen, pienen valaan kokoisen, alitehoisen, sängyillä varustetun jäätelökioskin kanssa teidentukkona matelu osoittautui mielestämme mainioksi ratkaisuksi.

IMG_7136
Maisema tiellä 25 Coromandelissa

Liikkumisvaihtoehdoista karsiutuivat lasten kanssa matkaillessa luontaisesti bussilla kitkuttaminen tai liftaaminen. Matkustajajunaliikenteestä on jäljellä enää yksi maisemareitti pohjoissaaren halki ja siitä puoleen väliin eteläsaarta, varsinaista matkustajajunareittiverkkoa ei enää ole. Vaihtoehdoiksi jäävät siis auton tai matkailuauton vuokraaminen. Saatavuus ja hinta vaihtelevat huomattavan jyrkästi sesongin mukaan. Kiireisin aika on joulukuun puolesta välistä (koulujen kesäloma alkaa) tammikuun viimeisen viikon alun tienoille (koulujen kesälomat loppuvat), uudenvuoden ollessa ainakin rantakohteissa sesongin huippu. Vuokra-autoilijalle majoituspaikkoja löytää kansaivälisten sivustojen (AirBNB, booking.com) lisäksi paikalliselta bookabach.co.nz -saitilta.

IMG_7109
Valkoista valasta – 7,1 metriä pitkä, 2,2 metriä leveä ja 3,2 metriä korkea – sai peruutella leirintäalueilla välillä kieli keskellä suuta. Aina ei tilaa ollut näin paljoa

Matkailuautolla liikkuessa vapausasteita on enemmän – ilmainen ”freedom camping” tai leirintäalueet. Freedom campingin säännöt vaihtelevat kaupungista / piirikunnasta toiseen. Useimmiten vaaditaan, että asuntoauto on ”self contained” standardin NZS 5465:2001 mukaan – lyhyesti sanottuna siinä on vessa ja riittävän suuret puhtaan ja likaisen veden tankit. Freedom camping -alueita voivat olla esim kokonaiset kansallispuistot tai sitten tietyt parkkialueet kaupunkialueella. Esimerkiksi Whakatanessa freedom camping -parkkialueita löytyy sekä aivan keskustasta, että aivan biitsin vierestä ja niissä saa yöpyä maksimissaan kaksi yötä yhtäjaksoisesti.

https://www.govt.nz/browse/recreation-and-the-environment/freedom-camping/

IMG_7127
Freedom camping ohjeet jossain päin Coromandelia

Leirintäalueita ja leirintäpaikkoja on lukemattomia. Leirintäalueketjuista TOP10:llä on 50 ja Kiwi holiday parksilla 34 leirintäaluetta pitkin maata. Leirintäaluiden etuna matkailuautoilijalle ovat helposti lähekkäin olevat ”tukipalvelut” – septitankin tyhjennys, puhtaan veden täyttöpaikka, kunnon suihkut ja vessat sekä pyykinpesukoneet ja kuivausrummut. Varsinkin TOP10 ketjun puistoilla löytyy lisäksi hienot leikkipaikat ja uima-altaat, joissa lapset pääsevät myllertämään autossa istuessa kertynyttä energiaa pois ja kuski saa samalla rauhan korkata oluen.

IMG_7168
Leirintäalueen (”holiday park”) leikkipaikka, edelleen jossain päin Coromandelia

Jos kohta joustavuus on asuntoautoilun etu, niin rahaa siinä ei säästä – pahimpaan sesonkiaikaan nelihenkisen perheen täysikokoinen auto näyttäisi kustantavan vähintään 270 – 350 dollaria päivä, siihen päälle noin 30-50 dollaria yö jos yöpyy leirintäalueilla. Halvemmalla pystyy saamaan myös vuokra-auton ja majoituksen, näissäkin tietenkin hintahaitari on suuri ja sitä saa mistä maksaa… Sesongin ulkopuolella hinnat tippuvat jyrkästi, ollen halvimmillaan kesä-heinäkussa noin puolet kesähinnoista.

IMG_7114
Asuntoauton iloja on ehdottomasti mukana kulkeva jää- ja ruokakaappi. Aamupalat, iltapalat jne. kulkevat näppärästi mukana, eikä niitä tarvitse majapaikan jääkaapista kaivella mukaan kylmälaukkuun (tai heittää roskiin) aina paikan vaihtuessa. Ruokahankintojen tekemiseen edullisin paikka on kuvassa pilkottava Pak N’ Save. Iso parkkipaikka oiva bonus.

Asuntoautomallit lähtevät reppureissaajaparivaljakolle soveltuvista tila-auton pohjalle rakennetuista, edeten 2-3 hengelle sopivien MB Sprinter pikkubussimallien kautta 4 – 6 hengelle sopiviin MB/VW/LDV alustalle rakennettuihin malleihin. Viimeksimainittujen kokonaismassa menee jo yli neljän tonnin, mutta Uudessa-Seelannissa turisti saa ajaa alle 6000 kg autoa henkilöautokortilla. Vaelluskohteiden lähelle haluaville joiltain firmoilta löytyy myös nelivetolava-auton alustalle tehtyjä malleja.

IMG_7113
Bussimallin asuntoauton vieressä pilkottaa 2-3 henger Sprinterin persaus

Asuntoautoja vuokraavista isoista yrityksistä Britz, Maui ja Mighty ovat saman firman eri brändejä, näistä kahdella ensinmainitulla näyttää olevan aika identtinen tarjonta, Mightyn kalusto taas on vanhempaa vuosimallia eli vuokrahinnoiltaan edullisempaa. Etuna näillä on, että auton nouto- ja palautuspisteenä on myös Queenstown Aucklandin ja Christchurchin sijasta. Tui on myös yleinen brändi, jolla näyttää olevan aika tuore, eli luultavasti kallis kalusto. Neljä vuotta sitten parhaat nettiarviot sai Wendekreisen, joka on pienempi firma kohtuullisen uusin autoin. Sieltä meille myytiin ei-oota, mutta suositeltiin EuroCampersia, josta auto sitten vuokrattiinkin, Firma oli kohtuuedullinen ja homma toimi pääosin hyvin. EuroCamperskin näyttää laajentaneen nyt kahden brändin verran – uusimmat autot vuokrataan Heron brändillä ja vanhimmat valuvat Budgy Campersille – sieltä näyttäisi edelleen löytyvän samanlaista 2010 mallin Mersua, kuin mikä neljä vuotta sitten vuokrattiin.

IMG_7133
Täälläkin olisi saanut yöpyä, mutta jatkoimme matkaa
IMG_7461
Eberspächer ei viileänä yönä ottanut toimiakseen ja syyksi paljastui toimimattomat akut. Akkukaapelit olivat ehkä saaneet suolavesiroiskeet joskus. Mitä uudempi auto, sitä pienempi riski teknisistä ongelmista. Tämä ongelma korjaantui parilla puhelinsoitolla vuokraamoon, jotka hoitivat korjauksen lähimmässä korjaamossa – loma-aikaa ”hukkaantui” pari tuntia.
IMG_7477
Reissun edetessä pitkin poikin autoa olevan tavaran määrä jännästi kasvaa. Parin päivän paikallaanolon jälkeen oli myös aina unohtanut, että ennen liikkeelle lähtöä kaikki keittiön työtasot on tyhjennettävä ja ovet ja laatikostot lukittava. Aika monet leipäpussit, banaanit ja omenat kaytiin noukkimassa asuintilan alimmasta pisteesta eli portaiden alimmalta askelmalta…

Vuokraamoissa on paljon valinnanvaraa yllä mainittujen lisäksi ja monet niistä löytyvät erinäisiltä hintavertailusivuilta. Lisää vinkkejä backpackersguiden artikkelista:

https://www.backpackerguide.nz/things-you-need-to-know-about-camper-van-rental-in-new-zealand/

Kuten jo joskus aiemmin tuli kirjailtua, menee kuraturismin valtimo noin-suurinpiirtein Aucklandista Rotoruan, ja Taupon kautta Wellingtoniin, sieltä lautalla yli Pictoniin, jonka jälkeen reitti jakautuu itä- (Kaikoura, Christchurch, Tekapo) ja länsirannikon (Punakaiki, Fox ja Franz Jozef jäätiköt) haaraan, jota kohtaavat jälleen Queenstownissa. Näiden ulkopuolle jää valtaosa maasta ja lukemattomia turistilaumojen vähemmän piinaamia hienoja paikkoja. Meidän kolmen viikon kierroksemme suuntasi ensin Coromandeliin, josta löytyi maisemien, kullankaivuuhistorian ja kauripuiden lisäksi äärimmäisen lystikäs ”Waterworks” puisto, jonne on tarkoitus suunnata ensi kesänä takaisin. Kuuluisat Mercury bay ja Hot water beach jäivät käymättä, mutta ovat kovasti kehuttuja paikkoja ja myöskin ensi kesän kohteiden joukossa.

IMG_7185
Taidetta Waterworksissa. Lisäksi löytyi kaikenlaista veteen liittyvää hupia ja härveleitä sekä hurjin koskaan vastaan tullut ”Flying fox”
IMG_7320
Maatalonpitäjän possut tiellä 309 Coromandelin niemimaan halki
IMG_7318
Maalaisromantiikkaa ja mehiläispesiä

Matkan seuraavista pysähdyspaikoista Whakatanesta löytyy yksi Uuden-Seelannin parhaita biitsejä ja Rotoruasta nyt vaikka mitä. Palmerston Northissa pysähtymiseen ei turistilla ole mitään syytä, ellei siellä satu olemaan tuttuja niin kuin minulla oli. John Cleesekään ei kaupungista suuremmin välittänyt (https://www.nzherald.co.nz/nz/news/article.cfm?c_id=1&objectid=10371568 ) ja tästä suivaantuneet kaupunkilaiset nimesivätkin kaatopaikkansa korkeimman kohdan kyseisen herrasmiehen mukaan. Mt Cleesen lisäksi Palmerston Northista voi mainita Rugbymuseon, jossa homeisten pelipaitojen ihailun lisäksi pääsee kokeilemaan taklausnopeuttaan tai sitä, montako kiloa saisi ”scrumissa” työnnettyä.

IMG_7856
Palmerston Northin päänähtävyys
IMG_7726
Ohakunen leirintäalueella joki oli turhankin lähellä, uimataidottomien lasten perään piti vahtia normaalia tarkemmin

Eteläsaaren ”pakollisista” kohteista nähtiin hylkeet, siitä ei sen enempää jännittävää kerrottavaa ole. En tiedä mikä ihmisiä rannalla makaavien tai meressä kelluvien ihrapallojen (valaat) katselussa kiehtoo. Enemmän hupia lapset ja aikuiset saivat taas perusasioiden ääreltä – hassuista kivistä ja simpukoista.

IMG_7898
Interislander Wellingtonista Pictoniin. Sesonkiaikaan lauttaliput pitää ostaa ajoissa. Wellington on kai ihan mukava kaupunki, mutta kaupunkien takia ei tähän maahan tultu.
IMG_7911
Teiden tukkojen kokoontumisajot.
IMG_7924
Hylkeitä. Ei erityisen jännittävää.
IMG_7937
Kiviä. Huomattavasti mukavampaa!
IMG_7967
Kiviä revisited.

Eteläsaaren kansallispuistoja, vuoria ja erilaisia metsätyyppejä voisi kierrellä kuukausia. Nelson Lakesin kansallispuisto ei kuulu ”Great walks” kategoriaan, mutta on todella hieno kohde sekä lyhyille ja useamman yön vaelluksille. Puolen päivän mittaisella kävelyretkellä ehtii kurkistamaan puiston reunaa.

 

IMG_8042
Kävelyreittimme alkuun vienyt tie saattaisi olla lievästi painajasmainen asuntoautolla sesonkiaikaan, hyvin harvoissa kohdin mahtui edes kaksi henkiloautoa ohittamaan toisensa.

IMG_8048

 

IMG_8050

IMG_8090

IMG_8113

IMG_8114

IMG_8191
Taustalle jäävä vaatimaton töppare Mt Robert, jonka päälle vievältä polulta aiemmat kuvat oli otettu.

 

Nelson Lakesilta jatkettiin saaren länsireunalle Westportiin, Greymouthiin ja sieltä Arthurinsolan kautta Christchurchiin, jonne matkailuauto palautettiin. EuroCampersilla ei ole varikkoa Queenstownissa ja ajaminen sitä kautta ympäri Christchurchiin olisi tehnyt reissusta meille liian kiireisen, joten jätettiin eteläosa tällä reissulla kiertämättä.

IMG_8383
Arthurinsolan silta. Kivivyöry tukki tien sillan toisella puolen 12 tuntia sen jälkeen kun itse pääsimme läpi. Yksi kaista oli raivattu auki reilussa vuorokaudessa ja koko tie muistaakseni kolmessa. Varsinkin eteläsaarella rankkasateet voivat huuhtoa teitä ja siltoja tieltään tai kivivyöryja teiden päälle, aikatauluissa kannattaa olla vähän löysää jos sinne suuntaa sateiseen vuodenaikaan.
IMG_8407
Freedom camping with a view. Lokakuussa ei tällä leiripaikalla tungosta ollut
IMG_8394
Maisema leiripaikalta.

Ikku