Yhden tähden

Saapui ensimmäinen vieras Suomesta pari kuukautta sitten perjantaina. Vieraan lisäksi, lapsia ilahduttivat suuresti myös Fazerin suklaa, vihreät kuulat, lukuisat purkkapussit ja Oululaisen hapankorput. Lähestymistapana herkkuihin oli tuttu ja turvallinen ”syödään kaikki heti pois”. Joku muu iloitsi yhden tähden jallupullosta ja Napuen ginistä. Nämä taas on visusti säästetty, eikä oikea aika (ja seura) niiden nauttimiselle ole vielä tiedossa.

Kun vierailun ajalle ei mahtunut kuin kaksi viikonloppua, ei aikaeroväsymykselle (eikä vieraalle) armoa annettu, vaan heti lauantaiaamuna pinkaistiin tien päälle. Suunnaksi otettiin Wai-O-Tapun ”thermal wonderland” maaseutumaisemareittiä, eli valtatien 38 kautta. Matkalla pysähdyttiin Muruparassa nauttimassa flat whitet ja ajamassa keskusta kerran ympäri. Kun kylän suurin nähtävyys – kahteen kertaan varastettu pankkiautomaatti – ei ollut suorittanut kolmatta tulemistaan, ei syytä pidemmälle pysähtymiselle löytynyt,

Itse Wai-O-Tapu on turistikohde turistikohteiden joukossa. Jos koko reitin jaksaa ympäri kävellä, niin varmasti ehtii nähdä höyryävää vettä kyllikseen, ynnä yhden vihreän ja yhden keltaisen järven. Aamun hieman tahmean liikkeellelähdön vuoksi ei ehditty nähdä päivittäistä ”Lady Knox” -geysirin purkausta klo 10:15 – eikä siis päästy todistamaan sitä, että päivittäinen purkaus täsmälleen vartin yli kymmenen aamulla saadaan aikaiseksi kaatamalla saippuahiutaleita geysiriin. Kuraturismi on usein tarua ihmeellisempää bisnestä.

703A8122 net

703A8125 net
Verkot viritettynä
703A8155 net
Lämpimämpänä päivänä voisi nähdä enemmän
703A8164 net
Keltaista vettä vanhalta kaivokselta näyttävässä montussa.

Paluumatkalla käytiin lillumassa lämpimässä vedessä ”Waitangi soda springsissä”. Jos kohta on kahdesta purosta pieneen lampeen virtaava vaihtelevan lämmin-kuuma vesi aidon luonnollista, niin sitä oli myös muu kävijäkunta. Yksi perhe oli shampoopullojen kanssa pesulla ja toisen porukan pienen karhun kokoisen ja oikein ystävällisen karpaasin koko selän täytti jengitunnustatuointi. Työkaveri valisti myöhemmin, että nuo koko selän laajuiset tatuoinnit pitää ”ansaita”, eli kyseinen vesseli on siis suorittanut jotain vähän vakavampaa rikollisuutta.

703A8167 net
Waitangi soda springs. Rotoruan ja Whakatanen puolessa välissä valtatien 30 varrella

Sunnuntaina suunnattiin sitten etelään ja matkalla pysähdyttiin hakemaan piknikevästä Opotikin New Worldista, joka sekin oli taas jonkinlainen kokemus. Kylmäaltaan kokonaisten sianpäiden ihmettelyn lisäksi ehdittiin ihailla kassojen takana olevaa mittavaa kokoelmaa turvakameran kuvaamia henkilöitä. Näytti siltä kuin puolet kylän asukkaista olisi päässyt tähän ”persons of interest” -kokoelmaan. Parin – kolmen tunnin ”Tauranga loop trackin” ja pikniklounaan jälkeen ajeltiin vielä syvemmälle ei-minnekään, eli kahville aivan erinomaiseen Motuvation -kahvilaan Motun kylään.

Olin ajatellut ajaa takaisin Opotikiin ”Motu coach rd” kautta, joka tunnettiin aiemmin Uuden-Seelannin rallin vaativimapana erikoiskokeena, mutta matkalla olleet kyltit – kertaalleen ”tie suljettu” ja kaksi kertaa ”tie auki” vähän epäilyttivät. Kahvilan emäntä vahvisti, että eiköhän tiestä henkiläautollakin läpi pääse, kunhan ei juutu lopussa olevaan kahluupaikkaan. Totesi kuuluvansa vapaapalokuntaan, eli jos sitten kuitenkin juuttuisimme kiinni, niin hän tulisi meitä myös pelastamaan. 47 km pätkä osoittautui maineensa veroiseksi, takapenkillä oltiin g-voimiin varsin kyllästyneitä, pelkääjän paikalla pelättiin kunnolla ja Colin McRaen reittiennätys vuodelta 1994 (37 minuuttia ja 21 sekuntia) jäi edelleen voimaan. Mazdan helmatkaan eivät jääneet matkalle, vaikka se viimeinen kahluu / puronylitys olikin pakko ottaa ”nyt sitten vähän vauhtia, muuten tuohon jää salettiin jumiin” -taktiikalla rouskauttaen.

703A8191 net
Blackberry on vallannut vanhat lammaslaitumet
703A8211 net
Laiduntaminen laaksossa alkoi 1900 -luvun alussa, hiipui 1920 -luvun loppuun mennessä ja loppui 1970 -luvun aikana. Kotoperäinen kasvillisuus palaa hiljalleen.
703A8214 net
”Pysytte sitten huutomatkan etäisyydellä, ette ryntää kauas edelle”. Ja seuraavaksi kaksi mukulaa havaitaankin pieninä pisteinä alla olevassa laaksossa.
703A8216 net
Tämä puronylitys tuotti yhden pyllähdyksen ja suuren desibelimäärän.
703A8256 net
Reitin alussa/lopussa on mainio uimapaikkasuvanto, johon täytyy palata kesällä

703A8264 net

703A8270 net

703A8309 net
Motu Road

Seuraavan viikonlopun retkeilyn kuvasatoa sitten myöhemmin, täältä kuulemiin.

Ikku

Maailmankuva

Ennen internetin valtakautta ihmisillä oli harvemmin mitään käsitystä siitä, minkälaista päivittäinen elämä jossain kaukaisessa maassa oikein on. Nykyään ehkä useammin löytyy edes jonkinlainen käsitys, useimmiten vääristynyt sellainen. Uutissivustojen ja ”uutissivustojen” klikkiotsikot kertovat lähinnä joistain omituisista epäolennaisuuksista ja TV-uutiset näyttävät lähteneen samaan kilpailuun mukaan.

Työkavereiden ”Suomi-kuvaa” ovat viimeisen vuoden aikana muokanneet ilmeisesti kaksi asiaa. Suomalaisten päätyminen jossain tutkimuksessa ”maailman onnellisimmaksi kansaksi” ja parin viikon takainen uutisointi keppihevostelun mestaruuskilpailuista. Kun ensinmainitusta on minulta kyselty, olen vain harmitellut kun kukaan ei ole muistanut suomalaisille kertoa, että ne ovat onnellisia. Vähän vakavammin miettien epäilen, että tulokseen on voinut vaikuttaa Suomen maailman mittapuulla edelleen matalat tuloerot, korkea sosiaaliturva ja selkokielellä sanottuna tasapäistävä yhteiskunta. Huolimatta siitä, kuinka paljon ”huono-osaiset” ja erilaisten tukiaisten varassa roikkujat jaksavat valittaa, ei heidän asemansa globaalisti mitattuna ole Suomessa mitenkään huono. Tämä voisi kyselyn tuloksiin vaikuttaa, samoin kuin varsin vakaa ja hyvin vähän korruptoitunut yhteiskunta.

Keppihevoskilpailujen esittäminen TV-uutisten osana taas oli saanut pari työkaveria ilmeisesti menettämään yöunensa. Sen verran malttamattomina olivat odottaneet, että pääsevät aiheesta minulle aamulla aukomaan. Ei voinut muuta kuin todeta, että riittää siellä muitakin pöhköjä lajeja raportoitavaksi – esimerkiksi koiratanssi – eli ei minun häpeämiseni ja heidän hupinsa tule tähän loppumaan.

Tästä voidaankin jatkaa sitten Uusi-Seelanti -kuvan parantamiseen. Tämä ihana maa, jossa on vain Lord of the Rings -maisemia, viinitarhoja, lentokyvyttömiä lintuja ja ei-stressaavia ihmisiä. Yeah, nah!

80 km päässä Muruparassa kylän ainoa pankkiautomaatti varastettiin kahdesti lyhyen ajan sisällä. Jälkimmäisellä kerralla varkaat varastivat ensin runko-ohjatun pillarin jolla sitten repivät automaatin mukaansa. Nyt kylän ainoa pankki ei aio enää uusia raha-automaattia ja paikalliset ihmiset ovat ihmeissään, kun käteisen perään pitäisi ajaa 62 km Rotoruaan.

https://www.newshub.co.nz/home/new-zealand/2019/06/murupara-out-of-cash-after-only-atm-stolen.html

30 km päässä Opotikissa taas kaksi saksalaista kiwinpoimijaa on joutunut johonkin epäselvään tappeluun. Saksan suurlähetystön kommentit ovat olleet jotain luokkaa ”ei sinne Opotikiin kannata turistin mennä, tulkaa pois”. Kaiken kaikkiaan paikallislehden ”rikosuutiset” ovat mielenkiintoista luettavaa. Ei uutisellisen arvon vuoksi, mutta siksi että ymmärtää paremmin ympäristöään. Esimerkiksi että mihin kannattaa pysäköidä ja kuinka pitkäksi aikaa. Toissa viikolla keskustan lähellä olevalle puiston parkkipaikalle ilmeistyi valkoinen ihan siisti Altezza henkilöauto. Parin yön jälkeen siitä oli varastettu renkaat alta, seuraavana päivänä ikkunat oli rikottu ja viikonloppuna joku tuikkasi sen tuleen.

https://thebeacon.co.nz/category/news/crime/

Viikon voittajaksi arvotaan mr Pongi, joka riitautui Opotikissä veljensä kanssa ja päätti kävellä 80 km Kawerauhun äitinsä luokse. Opotikin biitsillä vietetyn yön ja lokeilta varastetun kalan pään syömisen jälkeen kaveri oli päättänyt oikaista 25 km kävelymatkastaan uimalla ison vuorovesialtaan (Ohiwa harbour) ainoan suuaukon yli. No vuorovesi oli matkalla merelle ja sinne päätyi myös uimarimme. Parin tunnin jälkeen, uppotukissa roikkuen ja 2,5 km päässä rannasta kaveri muisti vettä pitävän kännykkänsä, soitti hätänumeroon ja otti itsestään selfien.

https://www.nzherald.co.nz/nz/news/article.cfm?c_id=1&objectid=12241727

Edellä mainittu suoritus kuulostaa sellaiselta, johon 40-luvun kansainvälisissä ampumahiihtokilpailuissa ja sittemmin 50-luvun hiihtokilpailuissa tarvittiin pervitiiniä piristeeksi. Mene ja tiedä, kyllä sitä täällä ainakin tarjolla on. Pari vuotta sitten poliisilla oli vähän suurempi huumeratsia Kaweraussa, joka siisti rikostilastoja ainakin hetkellisesti. Ongelma itsessään on jo paisunut niin suureksi, että sen poistamisessa on keinot vähissä.

https://www.newshub.co.nz/home/new-zealand/2018/09/kawerau-mayor-s-despairing-plea-after-another-drug-bust.html

Siinähän sitä vaihteeksi. Mitäs muuta – ai niin, tulkaa käymään! Kesä ja surffauskelit lähestyvät. Uusinta uutta on, että parhaalle surffibiitsille West Endiin on nyt saatu webbikamera.

http://ohopesurfcam.co.nz/

Ikku