Kansallinen hätätila uhkaa

Uuden-Seelannin suurin urheiluylpeys on selkeästi rugby-maajoukkue All Blacks. Vuonna 1903 pelatusta ensimmäisestä maaottelusta (voitto Australiasta 22 – 3) alkaen, joukkue on terrorisoinut ylivoimallaan muita maajoukkueita ja pitää hallussaan suurinta osaa kansainvälisen rugbyn ennätyksistä. Näitä ja muita erikoisuuksia löytyy muun muassa seuraavasti:

  • Maaotteluiden voittoprosentti 77.4 % (450 / 781)
  • Vain kuusi kohdatuista 19 vastustajasta on koskaan saavuttanut voittoa All Blacks vastaan.
  • Yhdeksän vastustajista on kärsinyt historiansa suurimmat tappiot juuri All Blacks vastaan – vuonna 1995 Japani sai kuokkaan 145 – 17.
  • Pitänyt ykkössijaa maailmanrankingissa yli 80 % ajasta. On tälläkin hetkellä ykkösenä, kun Suomi on muuten saman listan 90. tukevasti Uzbekistanin ja Swazimaan välissä. Perää sijalla 105 pitää Amerikan Samoa.
  • Kahdeksasta järjestetystä maailmancupista tuliaisina on ollut kolme voittoa, yksi kakkos- ja kaksi kolmostilaa
  • Pisin maaotteluiden voittoputki 18 ottelua
  • Australian ja Uuden-Seelannin vuotuinen hegemoniataisto, kahdella tai kolmella pelillä ratkaistava Bledisloe-cup on päätynyt Uuteen-Seelantiin vuodesta 2003 alkaen 16 kertaa peräkkäin
  • Aucklandin Eden Parkissa ei ole kärsitty tappiota Australiaa vastaan sitten vuoden 1986, eikä ketään muutakaan vastaan vuoden 1994 jälkeen.

Eli lyhyesti sanottuna, tämä joukkue ja sitä kannattava kansakunta on tottunut voittamaan. Nyt hätä alkaakin olla suuri, kun neljän vuoden välein pelattava World Cup lähestyy – All Blacks avauspeliin on aikaa enää reilu kuukausi – ja joukkueen peli yskii pahemman kerran. Viime vuonna yhdestätoista pelistä tuli kylläkin yhdeksän voittoa, mutta voitto Englannista oli hyvin nihkeä (16 – 15), tappio Etelä-Afrikalle oli ensimmäinen kotipelissä sitten vuoden 2009 ja tappio Irlannille oli vasta toinen kautta aikojen.

2019 kausi on sitten alkanut surkeasti – tuskainen voitto Argentiinasta, tasapeli Etelä-Afrikan kanssa ja viikko sitten Perthissä koko All Blacks historian suurinumeroisin tappio (47 – 26) Australialle. Kahdeksatta vuotta ruorissa olevan päävalmentaja Hansenin suosikkipelaajista joillakin tuntuu olevan kilometrit täynnä (#3 Franks 31 vuotta, mutta jo 108 maaottelua), jotkut eivät meinaa pysyä ehjänä kahta peräkkäistä peliä (#12 Sonny Bill Williams) ja muutamilla ei vaan peli kulje (laituriksi (#11) siirretty maailman paras #15 Ben Smith, #14 Rieko Ioane ja muutama muu).

Kun lisätään pakkaan pari loukkaantumista (#4 Brodie Retallick, #10/#15 Damian Mackenzie), joukkueesta kieltäytyminen (#6/#8 Liam Squire) ja yli satavuotisen maajoukkuehistorian neljäs ulosajo ja siitä seurannut kolmen viikon pelikielto (#4 Scott Barrett) sekä valmentajan toistaiseksi heikosti tulosta tuottaneet kokeilut (”kahden pelinrakentajan (#10) taktiikalla” jossa maailman paras #10 Beauden Barrett onkin siiretty pelipaikalle #15, jotta saadaan Richie Mounga pelaamaan kymppipaikkaa), niin täällä alkaakin jo jännitys tiivistyä.

Nyt lauantaina pelataan Bledisloe cupin toinen osaottelu Aucklandissa ja pelissä taitaakin olla maailmanrankingin ykköstilan, Bledisloe-cupin ja Eden Parkin voittoputken lisäksi kansakunnan mielenterveys. Tappio tietäisi myös lystikkäitä keskusteluita työpaikalla, erityisesti etelä-afrikkalaisten jo muutenkin rajaton varmuus tulevasta World cup menestyksestään kasvaisi entisestään. Näihin keskusteluihin olen vain kuitannut, että ”Suomi ei ole koskaan hävinnyt Uudelle-Seelannille tai Etelä-Afrikalle rugbyssa…”

Suosittelen lauantaisen pelin ja tulevan World Cupin seuraamista kaikille urheilusta kiinnostuneille. Pelinä rugby on yhtä aikaa sekä taktinen että erittäin fyysinen – huipputason ottelut ovat erinomaista viihdettä sekä paikan päällä että TV:stä katsottuna. Tuomarikin voi varastaa shown positiivisesti, jos hänen nimensä sattuu olemaan Nigel ”this is not soccer” Owens .

Ikku

PS. Ei pienistä hipaisuista päähän ennen niin välitetty ja uloasajoja annettu. Mallia näyttää tässä Sonny Bill Williams – eräs harvoista joka on pelannut sekä rugby unionia että rugby leagueta huipputasolla ja ainoa joka on lisäksi ollut Uuden-Seelannin raskaan sarjan nyrkkeilymestari.