Samaan aikaan toisaalla

Liikkumisrajoitusten kestettyä viikon, hallitus uskalsi vihdoin julkistaa, että tavoite täällä ei ole loiventaa epidemiahuippua vaan hävittää covid Uudesta-Seelannista kokonaan. Tämä onkin ainoa järkevä tavoite, kun jyrkkiin rajoitustoimiin lähdettiin aikaisin, ennen kuin virus oli levinnyt laajalle yhteiskunnassa. Toiveikkuutta tässä onnistumisen suhteen on ilmassa, vaikka suurena kysymysmerkkinä onkin se, kuinka suuri osuus viruksen kantajista on oireettomia koko taudin ajan tai oireiden jo hävittyä – viidesosa kuten aluksi arvioitiin vai 80 % kuten yksittäinen uusi tutkimus Kiinasta kertoo. Mitä suurempi tämä osuus on, sitä vaikeampaa (tai epätoivoisempaa) taudin hävittäminen tulee olemaan.

Propagandaa on jaossa kaikissa kanavissa

Riippumatta siitä, saadaanko tauti näiltä saarilta hävitettyä tai ei, edessä on joka tapauksessa mielenkiintoiset ajat. Jos ei saada hävitettyä, niin missä vaiheessa annetaan toimenpiteissä periksi ja millä periaatteella annetaan taudin mennä kansan läpi kuten Euroopassa nyt? Jarruttaen tautihuippua, vai italialais-brittiläis-ruotsalaiseen “ensin paska housuun ja ihmetellään sitten” -tyyliin? Se mikä tapa kansantaloudelle olisi paras on vielä epäselvää – mielipiteitä tästä on yhtä monta, kuin niitä kuuluisia reikiä johon aurinko ei paista, mutta vankkoja faktoja ei ole vielä kellään ollut esittää. Viivästetyn ja madalletun tautihuipun tapauksessa voittajia lienevät kuitenkin hoitotyötä tekevät – vähemmän kiirettä, suojain- ja laitepulaa sekä loppuunpalamista.

Jos virus saadaan täältä hävitettyä, niin mitäs sitten tehdään, mikä on reitti rajojen avaamiseen? Kysymyksen tärkeyttä kasvattaa täällä se, että matkailu on (oli) Uuden-Seelannin suurin vientiala 20,4 % osuudellaan. Ulkomaalaiset turistit toivat maahan 17.2 miljardia NZD (9.4 mrd EUR) vuodessa, ala oli vakaassa kasvussa epidemian iskemiseen asti ja työllisti (kotimaanmatkailu mukaanlukien) suoraan 230 000 ja epäsuorasti vielä 160 000 henkeä. Ehkä ratkaisun tuo rokote tai jo ennen sitä jatkuvasti kehittyvät taudin pikatestit – yksi testi ennen koneeseen nousemista ja toinen täällä päässä tullissa – jossa tietty kahden metrin turvavälit jonotusaulassa vaativat yhden kiitoradan kokoisen katetun jonotushallin rakentamisen. Lentomatkailu on syyskuun yhdennentoista jälkeisinä vuosina muuttunut muutenkin sen verran rasittavaksi turvatarkastusrumbaksi, että ei tämä nyt sitä enää niin paljoa huonommaksi muuttaisi. Lisäksi tarvittaisiin oletettavasti vielä kaksi päivää maahantulon jälkeen tehtävä kolmas pikatesti ja “isoveli valvoo” -luvan anto siihen, että teletietojen perusteella saadaan vahtia reittiä – jos tauti kahden päivän jälkeen löytyy, olisikin äkkiä karanteenissa yksi laajarungollinen matkustajia ja muutama sata turistien matkanvarrelle osunutta ihmistä päälle.

Tuohon on toki vielä matkaa. Puolitoista viikkoa rajoitusaikaa takana ja kymmenen päivän ajan uusien tapausten määrä on risteillyt 60 ja 90 väliä lievällä ylöspäin johtavalla trendillä. Tänään meni 1000 varmistettua tartuntaa rikki, mutta positiivista on, että edelleen 80 %:ssa kaikista tapauksista tartunnan lähde tiedetään (ulkomaanmatka tai toinen sairastunut henkilö täällä), 18 % tutkitaan, vain 1 % on jäänyt tuntemattomaksi (“community transfer”) ja tämä kaikki kun testejä tehdään nyt yli 3000 päivässä edelleen yrittäen löytää kaikki sairastuneet. Kuolleita on tähän mennessä yksi ja teholla on hoidettavana nyt kaksi. Näytteenottoa varten on perustettu testauspisteitä ympäriinsä, mukaanlukien Whakataneenkin keskusurheilukentälle. Aucklandissa yksi teltta on tosin ehditty jo vohkiakin. Business as usual siis, nilkit eivät ole jääneet koteihinsa.

Ruotsalaisten aivoituksia olen koittanut ymmärtää lukemalla Expresseniä ja Aftonbladetia. Ilmeisen ahkerasti, kun youtube alkoi tyrkyttää tänään “två för pris av ett” ja “Nya Opel från Bråviken bil” -mainoksia. On nuo ruottalaiset kyllä vekkulia parempaa kansaa – erityisesti Aftonbladet tuuppasi koko viime viikon juttuja toinen toisensa perään, joissa pääviesti oli “Ruotsissa kaikki tehdään oikein, muu maailma hätäilee”, “Ole ylpeä siitä että olet ruotsalainen” ja “Tämän vuoksi Ruotsi on parempi kuin muut”. Jättekiva tuo kuningaskunnan kansallisen ylpeyden pulleus.

Takaisin eteläiselle pallonpuoliskolle. Kaupassa käymisestä on tullut vähän lentomatkustamiseen verrattavaa riesaa. Erinäisiä turvatoimia on ilmaantunut epämääräiseen tahtiin eri kauppoihin – rajoitettu nuppiluku sisällä ja vartija ovella, teippausviivoja missä saa jonottaa, pleksit kassahenkilöä suojaamassa, kumihanskoja ja desinfiointiainetta tarjolla ja nyt viimeisimpänä ei saanut enää viedä omia kestokassejaan tai reppuaan kauppaan. Huomenna luultavasti taas jotain uutta.

20200405_125223
Countdownissa järjestelyt otetaan vähän enemmän tosisaan ja Pak n’ Savessa vähän enemmän sinnepäin.
20200405_163259
Seuraavaksi marssi suoraan kyltin läpi.
20200326_170425
Onpahan päivän erikoinen. Aika rajoittunut.
20200403_180720
Pesupiste portaiden juurella, käsipesu on ensimmäinen toimenpide kotiin saapuessa.

Ikku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s