Kriisireagointivalmius tai sen puute

Reilu kolme kuukautta sitten seurattiin White Islandin purkausta ja pelastustoimia aitiopaikalta, se kun tupruttelee tuossa 40 km päässä merellä. Pelastustoimien johtaminen ei läheltä seurattuna näyttänyt aivan esimerkilliseltä, eikä sitä varsinkaan ollut viranomaisten tiedottaminen. Kaksi siviilihelikopteria ponkaisi saarelle heti kuultuaan onnettomuudesta radiosta ja toi vakavimmin loukkaantuneita maihin, lentäjät kun tunsivat saaren ja sen olosuhteet hyvin. Tämän jälkeen viranomainen kielsi niitä palaamasta toiselle käynnille vedoten turvallisuuteen, mutta ei lähettänyt mitään virallistakaan pelastushelikopteria saarelle peläten uutta purkausta (jota ei koskaan tullut). Loput loukkaantuneet tuotiin hitaasti turistiyhtiön veneillä rantaan ja saarelle jääneiden ruumiiden noudossa vitkuteltiin päiväkausia, niin että sateet ehtivät huuhtoa kaksi niistä mereen ja ikuisesti kadoksiin.

Tiedot saarella olleiden lukumäärästä vaihtelivat purkauspäivän mittaan kahdenkymmenen ja sadan välillä ja myöhemminkin virallinen tiedottaminen kuolonuhreista epäonnistui täysin. Vaikutti siltä, kuin kukaan ei olisi halunnut ottaa vastuuta tiedottamisesta ja kun jotain tiedotettiin mitään ei uskallettu sanoa. Myöhemmin jatkettiin samalla “valitulla” linjalla – rikostutkinta ilmoitettiin aloitetuksi ja heti perään kerrottiin, että ähäkutti ei sellaista aloitettukaan ja eräänä päivänä poliisi marssi tiedotustilaisuudesta ulos kesken lehdistön kysymysten, ne kun eivät enää miellyttäneetkään (kysyttiin suunnitelmista, joita ei ilmeisestikään ollut).

20191209_164145 net
Pelastustoimien seuraaminen oli uneliaassa rantakylässä suurtapaus. Sairaankuljetuskopteri tulossa noutamaan turistilaivalla rantaantuotuja uhreja johonkin maan keskussairaaloista.
20191209_162822 net
Tavallista suurempi purkauspilvi näkyy vielä himmeästi (huonon) kamerakännykän (huonossa) kuvassa horisontissa
703A5177 net
Sama saari ja sama etäisyys vuotta aiemmin. 300 mm putki tuo kohteen kummasti lähemmäksi.

Kotona A:n kanssa hämmästeltiin hieman tästä syntynyttä kuvaa pelastustoiminnan valmiudesta. Täällä kuitenkin maanjäristykset ovat arkipäivää ja niihin liittyen tsunamiriskikin on kohtuullinen. Tuoretta kokemustakin on isompien rysäyksien pelastustoimista ja edelleen jatkuvasta jälleenrakentamisesta (Christchurch 2011 ja Kaikoura 2016) ja ainakin mallinnuksen tasolla on valmistauduttu myös Eteläsaaren “Alpine fault” aiheuttamaan mahdollisen tuhoisaan järistykseen. Siellä kun Tyynenmeren ja Indo-Australian laattojen kohtaaminen tapahtuu geologisesti reippaalla 38 mm/vuosi -nopeudella ja tästä johtuen viimeisen 8000 vuoden aikana isompia (magnitudi 8) maanjäristyksiä on tapahtunut keskimäärin 300 vuoden välein. Edellinen tällainen osui kohdalle 1717 ja seuraavan todennäköisyydeksi on hihasta ravisteltu 30 % seuraavan 50 vuoden aikana.

Nyt onkin sitten hämmästelty vastakkaista ääripäätä. Euroopan vasta heräillessä maa kerrallaan – Ruotsia lukuunottamatta – todellisuuteen (“ei tämä ollutkaan väärä hälytys”, “kyllä tämä sairastuttaa länsimaissakin”, “laumasuoja olikin jonkun matemaattisesti lahjattoman kaverin aivopieru”) niin täällä mentiin nollasta eristyksiin kulkematta vanhojen stalinistitohtoreiden ihmisoikeushaastatteluiden kautta. Ensin ajattelin toimintanopeuden olevan sukua samoille kansanpiirteille, jotka tekevät projektiluonteisesta toiminnasta hermoja raastavaaa täällä. Homma kuin homma voidaan aloittaa suunnittelematta sitä puoleenväliinkään asti.

Kun maanantaina julkaistiin tieto, että koko kansa menee “eristykseen” keskiviikkona lukuunottamatta “välttämättömyystoimintojen työntekijöitä”, niin keskiviikkoon asti puitiin sitten, että mitkähän firmat saavat jäädä auki. Keskiviikosta tähän päivään (sunnuntai) asti on arvottu vuorostaan sitä, että mitä eristyksen aikana oikein saa tehdä (olla omassa “kuplassa”, ulkoilla kodin lähellä, käydä apteekissa ja kaupassa) ja mitä ei (autoilla minnekään muualle kuin kauppaan ja apteekkiin, olla kahta metriä lähempänä kenenkään muun “kuplaa”, harrastaa mitään mihin liittyy tapaturmariski). Yllätyin kuitenkin taas, kun vastaan tuli Uuden-Seelannin pandemiasuunnitelmaa181 sivun verran. Ei tämä tällä kertaa ollutkaan ihan hihastavedettyä.

Tuosta suunnitelmasta löytyvät siististi myös lainkohdat, joilla tarvittavat lisävaltuudet saadaan viranomaisille. Niitä on käsitelty esimerkiksi kuivakkaan asiallisessa lehtiartikkelissa  – toteamuksella “näillä työkaluilla kyllä pärjää”. “Immigration Act 2009” antaa vallan tehdä rajojen suhteen mitä lystää (paitsi estää omilta kansalaisilta maahanpaluu), “Health Act 1956” antaa tällaisessa tartuntatautitilanteessa mahdollisuuden määrätä ihmisiä karanteeniin tai vaikkapa sulkea rakennus, jossa ei noudateta kokoontumisrajoituksia, “Civil Defence Emergency Management Act 2009” yhdistettynä kansallisen hätätilan julistamiseen antaa terveysviranomaisille ja poliisille oikeudet esimerkiksi teiden sulkemiseen tarpeen mukaan ja jos mikään edellä olevista ei riittäisi epidemian hallitsemiseen, voi pääministeri ohittaa parlamentin ja tehdä lakimuutoksen ilmoitusasiana “Epidemic Preparedness Act 2006” perusteella (no kappas – “Social Security Act 2018” ja “Immigration Act 2009” on jo ehdittykin muokata).

20200329_083634
Our plan – Your plan

Kansan reaktio viranomaisten vallan kasvattamiseen ja eristystoimiin on toistaiseksi ollut erittäin positiivinen. Karanteenia aikoo noudattaa 91 % vastanneista, karanteenia rikkovien rankaisemista kannattaa 80 % ja hallituksen onnistumista hyvinä pitää 80 %. Nämä korkeat prosentit siitä huolimatta, että samanaikaisesti 64 % on huolissaan taloudellisesta tilanteestaan. Nyt vasta päivä 5 ilmoitetusta 28 takana – mielenkiintoista nähdä miten väki jaksaa kun alkuinto hiipuu. Paikallinen tiedeyhteisö on kuitenkin tyypillisesti kovin eri linjoilla kuin esimerkiksi herra Tegnell ja koittaa omalta osaltaan pitää motivaatiota yllä.

Snadisti toiveikkaana tässä haaveilen, että josko neljä viikkoa riittäisi infektion kuriin saamiseen ja lähes-hävittämiseen täältä. Jos arviot jopa 10 päivän itämisajasta ja siitä, että kolmasosa infektoituneista on oireettomia, mutta tartuttavia niin voi neljä viikkoakin olla liian lyhyt aika vaikka täällä eristystoimiin mentiin jo aikaisessa vaiheessa. Tästä pääseekin johtopäätökseen, että mitä myöhemmin toimenpiteisiin ryhdytään, niin sitä kivuliaampia ne ovat ja pitempään tulevat kestämään.

Suomessa sairaaloilla on ilmeisesti ollut pandemiatoimintasuunnitelmansa, mutta valtiojohdolta sellainen näemmä puuttuu. Pandemioiden yleisin syntysija Kiina ei kuitenkaan ole kuin yhden välilaskuttoman lennon päässä Suomesta, niin ehkä niitä suunnitelmia kannattaa alkaa rustailemaan seuraavaa kertaa varten, kunhan tästä ensin selvitään. Ja se Uudenmaan erottaminen muusta maasta – hirveästi mölyä hyödyttömästä toimenpiteestä. Pysykää kotona tai mahdollisimman pienessä piirissä.

Ikku

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s