Sanoista tekoihin

Jo useampi kuukausi sitten tuli uhottua, että ryhdyn hankkimaan kalaa pöytään itse, sen sijaan että se haetaan tuoreena Gibbo’s Fresh Fish -liikkeestä tai paistettuna ranskanperunoiden kanssa jostain Fish n’ Chips paikasta. Aikansa otti, mutta tänään oli vihdoin varusteet kasassa ja intoa lähteä kokeilemaan, miten kajakilla pääsee hiekkarannalta liikkeelle.

Surffisääennusteen mukaan aallonkorkeus oli vain 1,5 – 2,5 jalkaa, mutta melkoiseksi räpikönniksi rannalta liikkeelle lähtö meni. Ei ollut kaukana, että olisin kääntynyt kotiin jo sieltä ja jatkossa tämän kokoisten (tai isompien) aaltojen aikana etsin jonkun muun vesillelaskupaikan. Reilun 300 metrin päässä rannasta tyrsky rauhoittui ja meloin siitä toiset kolmisensataa metriä ulommaksi, jossa ryhdyin heittelemään jigiä. Ensimmäiseen puoleen tuntiin ei tapahtunut mitään, kunnes joku pienehkö ja tuntemattomaksi jäänyt kala tarttui kiinni. Kun sain kalan kajakin viereen alkoikin kilpailu, kun paikalle osunut reilu puolimetrinen hai oli päättänyt syödä saaliini illallisekseen. Siinä kun ihmettelin hain varsin nopeita uimaliikkeitä saalis käytti syntyneen hämmennyksen hyväkseen ja karkasi, ennen kuin sain sen haaviini. Kalat 1 – minä 0.

Seuraavaa tärppiä sain odottaa taas melkein puoli tuntia ja tällä kertaa sain kalan jopa kajakkiin saakka. Aloittelevan kalastajan epävarmuudella tiirailin tämänkertaista saalista ihmetellen että onko kyseessä alamittainen kingfish vaiko mahdollisesti kahawai. Koukun irrotuksen jälkeen koitin mitata otuksen kajakin reunaan markkeritusilla piirtämässäni mittaviivassa, jolloin tämäkin otus lipsahti takaisin kalojen valtakuntaan. Sinänsä mittaaminen olisi ollut turhaa – tuolloin en vielä tiennyt kingfishin alamitaksi 75 senttiä, enkä sitä ettei kahawailla ole alamittaa. 2 – 0.

Auringonlaskuun oli nyt aikaa enää puoli tuntia ja tämä vaikutti selvästi olevan kahawaiden ruoka-aika. Toisella heitolla edellisen kalan menetyksen jälkeen koukussa oli taas kala, tällä kertaa varmasti kahawai. Onnistuin kuitenkin tumpuloimaan samalla tavoin kuin edellisenkin kanssa koukun irrottamisen jälkseen. 3 – 0. Nyt alkoi jo hieman potuttamaan ja jopa hävettämään vaikkei kukaan ollutkaan näkemässä.

Tämän jälkeen kolmannella heitolla tärppäsi jälleen. Tällä kertaa väsytys kesti jo muutaman minuutin, kahawai maineensa veroisesti tappelee kokoaan enemmän vastaan. Nyt totesin samantien kalan ollessa vielä haavissa, että tämä saa luvan olla tarpeeksi iso ja tökkäsin puukon kalan päähän, kuten olin aiemmin nähnyt snappereille tehtävän. Tilanteen ollessa 3 – 1 ja auringonlaskun vartin päässä päätin kääntää nokan kohti rantaa.

Varmuuden vuoksi pistin lähes kaiken huolellisesti kiinni – vavankin pystytelineen sijasta laidan kuminauhaan, enkä ollenkaan turhaan. Kymmenen metriä rannasta, viimeinen surffiaalto oli liikaa ja tuloksena oli komea kippaus. Mitään ei mennyt rikki tai hukkaan ja kun kalankin sain siepattua ranta-aalloista talteen (se ainoa asia joka ei ollut kiinnitetty) rantautuminen onnistui yli varsin matalien odotusteni.

20200124_202351
Kävely – melonta – kalastus – melonta – mulahdus – kävely -moniottelun viimeinen suoritus alkamassa.
20200124_202435
Puolimetrinen arripi, eli kahawai (Arripis trutta). Ahvenkalojen lahkoon kuuluva petokala, vaikka Australiassa tunnetaankin ”Australian lohena”. Nimi juontaa kalan innokkuudesta tapella vastaan kiinni joutuessaan.
20200124_204043
Vielä pitää muutama kala saada, että varusteiden hinta on tullut kuitattua, vaikka aika halvalla nämä olenkin kasaan saanut. Kajakki, mela ja istuin (AUS$250, ostettu rantaleluksi 4 vuotta sitten), kajakkikärry ($50) haavi ($14), puukko (ikivanha), jigit, koukku, siima, vapa ja kela (saatu kaverilta – kiitos Paul!), pyyhe kalan käsittelyyn (ikivanha), kuminauha melalle ($15) ja pelastusliivit ($85).

Viimeinen oppitunti tulikin sitten kotona. ”How to fillet kahawai” googleen ja ensimmäinen tulos kertoo, että täkeintä olisi ollut laskea veri ulos kalasta heti kajakkiin saannin jälkeen. Hieman myöhäistä. Youtube -videota seuraamalla tehdyn fileoinnin (ei kaunis näky) ja veren täyttämien fileen keskipalojen poisheittämisen jälkeen, ei noin kahden kilon kalasta hirveästi syötävää jäänyt. Sen paistan huomenna ja ensi kerralla osaan kaiken tämän vähän paremmin.

Ikku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s