Uimakoulu

Uintitekniikka ei ole koskaan kuulunut erityisiin vahvuuksiini. Tarkemmin sanottuna se on puuttunut kokonaan. Pinnalla kyllä pysyn ja jossain määrin kykenen etenemäänkin rintauinnin (yläkroppa) ja vapaauinnin (alakroppa) risteytyksellä, mutta nopeata tai tehokasta se ei ole. Parikymmentä vuotta sitten sukelluskurssin vaatimuksiin kuului 200 metrin uinti. Onneksi allas oli 25 metrin mittainen eli aina kääntyessä sai potkaistua jonkun metrin verran vauhtia, mutta silti saavutukseen kului pieni ikuisuus ja suurin osa muista osanottajista meni minusta ohi useammankin kerran. Oli porukassa vielä yksi minuakin huonompi uimari, joka muistaakseni huijasi ja nousi altaasta kanssani samaan aikaan vaikka oli kaksi altaanmittaa jäljessä.

Kloorivedessä rataa edestakaisin polskuttelu ei ole koskaan kiinnostanut, eikä taitoja ole tullut kehitettyä. Täällä kiinnostus heräsi sekä huvin että hyödyn vuoksi. Meressä tulee lutrattua kajakin ja bodyboardin kanssa – uintitaidolle on enemmän tarvetta kuin aiemmin. Tarvetta voi tulla myös silloin jos omaa tai naapurin kakaraa tarvitsee lähteä pelastamaan rannan paluuvirtauksesta (”rip current”).

Sainkin sitten sopivasti viisi puolen tunnin uimavalmennuskertaa syntymäpäivälahjaksi. Tänään aloitin räpiköinnin allasta edestakaisin oikein mukavan ja kannustavan valmentajan ohjeistuksessa. ”Really good!” ”Well done!” ”You’re doing really well!” Ei jumalauta, eihän tällaiseen ole tottunut – pelkkää kannustusta???Lopettaisi jo. Meinasin vastata jotain linjalla ”No niin varmaan, älä valehtele” tai ”Lopeta jo ja kerro mikä kaikki menee päin persettä” mutta kykenin (kerrankin) pitämään suuni kiinni ja mukautumaan paikalliseen toimintatapaan.

Itse vapaauintitreeni alkoi aivan alkeista. Potkiminen nyt sujuu, mutta oikeaoppinen hengittäminen – puhalla ulos veden alla ja hengitä sisään joka kolmannella vedolla – alkaakin olla jo haaste. Varsinkin kun pitäisi yhtä aikaa muistaa potkia, hengittää oikein ja kauhoa vettä jotenkin järjellisesti yläraajoilla. Onhan se tietty ihan mukavaa että valmentaja räpiköintiäni seuratessaan kannusti – eikä nauranut tai vittuillut.

Maanantaina on seuraava harjoituskerta altaassa ja sitä ennen on aikomus käydä meressä totuttelemassa tänään suurinta tuskaa tuottaneeseen oikeaan hengitysrytmiin. Kyllä tämä tästä, tavoitteena on selviytyä tänä vuonna ”Eastern Bay of Plenty Triathlon & Multisport Club” kuukausittaisen kisan lyhyestä matkasta (200 m uinti, 8 km pyöräily ja 2 km juoksu) niin, että olen suorittanut uintiosuuden ennen kuin ensimmäinen osanottaja on tullut maaliin.

Ikku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s