Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia

Metsästys on tällä kulmalla maata suosittu harrastus. Suosituimmat saaliseläimet ovat villiintyneet siat ja erilaiset peurat, jotka kaikki ovat paikalliseen luontoon kuulumattomia länsimaisen kulttuurin tuliaisia. Koska kummallakaan ei ole luontaisia vihollisia täällä, aiheuttavat ne melkoista tuhoa kasvistolle, viljelyksille ja siat myös erilaisille madoille ja hyönteislajeille. Tästä seuraakin muutamia metsästyskulttuurin erikoisuuksia:

  • Peuran- ja sianmetsästys on sallittua ympäri vuoden, mitään rauhoitusaikoja ei tunneta. Sama pätee possumeihin ja muihin haittaeläimiin. Sorsilla ja hanhilla rauhoituskaudet on.
  • Metsästys on sallittua kansallispuistoissa. Monet puistoissa olevista vaellusreiteistä ja mökeistä on alunperin rakennettu valtion virallisia peuranampujia (”deer culler”) varten.
  • ”Spotlighting” eli metsästäminen lamppujen avustuksella on sallittua

Metsästettäviä peuralajeja on puoli tusinaa, jotka poikkeavat toisistaan niin kooltaan, esiintymisalueeltaan kuin jossain määrin metsästystavoiltaan. Whakatanen lähistöllä yleisiä ovat saksanhirvi (red deer) ja kuusipeura (fallow deer), tunnin ajomatkan päästä löytyisi myös Aasiasta kotoisin olevaa sambarhirveä ja Indonesiasta kotoisin olevaa rusahirveä. Peuran yleisin metsästymuoto on väijyminen (”stalking”), aamu- tai iltahämäräissä. Syksyiseen (maalis-huhtikuu) peurojen kiima-aikaan (”rut”), metsästäjät yrittävät myös houkutella peurapukkeja luokseen matkimalla niiden soidinhuutoa (”roar”). Tällöin myös kerta toisensa jälkeen metsästäjät omassa ”pitää saada ammuttua peurapukki, jolla on iso sarvet” -kiimassaan onnistuvat ampumaan toisiaan… Yleisimmin peuranmetsästäjiä näkee juuri tähän kiima-aikaan, mutta metsästys on mahdollista ympäri vuoden. Metsästäjätiheys on suurimmillaan siellä, mihin nelivetolava-autolla pääsee, mitä syvemmälle kansallispuistoon menee, niin sitä vähemmän tulee vastaan metsästäjiä ja sitä enemmän peuroja. Nuorten miesten porukat ja varakkaampi vanhempikin väki käyttää myös helikoptereita – voi välttää usemman päivien patikoinnin päästäkseen jonnekin jossa ruuhkaa ei ole. Kaikille peuralajeille sopivia ja täällä yleisiä kaliipereja ovat .308, .270 ja 7mm-08.

703A0009 net
Sandy bayn mökillä Waikareiti -järven rannalla, suuntana peurajahti.
703A0013 net
”Koukataan tuosta hiljaa läpi”. Läpipääsy nyt vielä onnistuu, mutta että ”hiljaa???”
703A0019 net
Suoperäinen lampare, paikallisittain ”lagoon”. Tolkuton määrä peuranjälkiä ja -ulostetta.
703A0020 net
Ei saalista tällä kertaa. Hämärän laskeutuessa olisi kuulemma saalis ollut varma, jos oltaisiin jääty otsalampun valossa väijyyn, mutta tällä kertaa kiinnosti enemmän hiippailla takaisin mökille tekemään kuppi teetä.

Metsissä mylläävät siat ovat alkujaan kesysikoja, mutta ovat luontoon pääsynsä jälkeen löytäneet vähemmän kesyn puolensa uudelleen. Parhaimmillaan 200 kg painoiseksi kasvava, 15 cm torahampailla varustautunut ”captain cooker” on tämän maan vaarallisin vastustaja. Kiväärin kaliiperin sietäisikin olla vähinään .270. Sianmetsästystä harrastetaan useimmiten koirien kanssa, joita on metsästäjästä tai metsästysporukasta riippuen yhdestä puoleen tusinaan. Koirien kolme perustyyppiä ovat ”finder”, ”bailer” ja ”holder”, tosin samalla koiralla voi olla useampi kuin yksi näistä kyvyistä. ”Finder” löytää siat ja tarvittaessa osaa ajaa ne piilopaikastaan liikkeelle. ”Bailer” pysäyttää sian, estää sen karkaamisen haukkumalla ja härnäämällä sikaa, kunnes metsästäjä ehtii paikalle ampumaan sian. ”Holder” koirat taas purevat kiinni sikaan ja pitävät sen paikallaan, kunnes metsästäjä ehtii paikalle pistämään sian veitsellä hengiltä. Jos olet nähnyt elokuvan ”The hunt for the wilderpeople” ja siinä ihmetellyt kohtausta, jossa perheenäiti puukottaa sian hengiltä, niin kyseessä ei ole lainkaan mahdoton tapahtuma täällä… Koirat ovat eri rotujen ristetytyksiä ja vaihtelevat ulkonäöltään ja kooltaan paljon. Yleisiä risteytyksiin käytettyjä rotuja ovat olleet ainakin australian karjakoirat, bullterrierit, labradorinnoutajat ja vinttikoirat – mainintoja löytyy myös kelpieihin, boxereihin ja airedalenterriereihin asti.

20190921_133349
Hymyilevä sikakoira. Tämä kaveri tervehtii ystävänsä ”hymyilemällä”. Harvemmin on tullut tällaista vastaan.

Sianmetsästys yhden – kahden koiran ja kiväärin kanssa lienee näistä variaatioista saaliille humaanein. Ison koiralauman kanssa toiminta taasen alkaa muistuttaa vanhanaikaista brittiläistä kettujahtia, jossa toisistaan villiintyvä koiralauma alkaa repiä sikaa kappaleiksi jo ennen metsästäjien saapumista. Oma metsästyksen alalajinsa on ”bonneting”, eli ajellaan lava-autolla metsäteitä ristiin rastiin koirien seistessä milloin nokkapellillä, katolla tai lavalla. Kun koirat saavat vainut siasta, ne pinkaisevat metsään ja metsästäjät seuraavat koirien tutkapantojen avulla milloin sika on saatu paikoilleen, ennen kuin vaivautuvat kävelemään mihinkään. Tämän lajin harrastajat tunnistaa lava-auton nokkapellin peittävästä käytävämatosta.

20191214_124433
Mattokauppiaan unelma numero 1.
20191211_171955
Mattokauppiaan unelma numero 2.
703A9010 net_LI
Mattokauppiaan unelma numero 3. Otos oli erittäinkin epäedustava, kun näihin kuviin osui vain maan kolmanneksi ja neljänneksi yleisimmät lava-automerkit.

Ikku

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s