Sattuu ja tapahtuu

Reilu vuosi sitten lokakuun lopussa muutettiin syksyn pimeydestä tänne ja muutamat asiat muistuttavat nyt päivittäin että ollaan ”toisella 12 kk kierroksella”. Kesä on koittamassa kun pohutukawat alkavat kukkimaan, rautakaupassa grillit nojaavat iloisesti jouluvaloihin samaan aikaan kun viereisellä hyllyllä ilmatäytteiset joulupukit taistelevat elintilasta tuuletuspuhaltimien kanssa.

20191107_150159
Huomaa ylähyllyn pukit. Pieni ilmapuhallin pitää täynnä ja komeuden kruunaavat sisällä olevat LED valot.

Ennen tänne muuttoa koitin nettilähteiden perusteella ymmärtää, että kuinka lämmintä tai kylmää täällä oikeasti on verrattuna vuodenkiertoon Suomessa. Helposti löytää ”kuukauden keskiarvolämpötiloja”, mutta sillä tiedolla ei vaihtelevassa ilmastossa paljoa tee. Tästä syystä, nyt ihan omaksi riemuksi vertailu Whakatane vs Tampere, käyttäen lähteenä ”timeanddate” sivuston dataa kummallekin. Säädatan lähteestä tai laadusta minulla ei ole sen enempää käsitystä, sattui nyt vaan olemaan googlen ensimmäinen hakutulos.

WHK korkein
WHK alin
WHK keskiarvo
TMP korkein
TMP alin
TMP keskiarvo
Montako päivää TMP korkeampi päivälämpötila kuin WHK
Joulukuu 2018
26 9 19 4 -18 -3 0
Tammikuu 2019
30 13 22 2 -26 -8 0
Helmikuu 2019
31 10 21 7 -19 -2 0
Maaliskuu 2019
27 11 20 11 -20 -1 0
Huhtikuu 2019
23 6 16 21 -8 6 0
Toukokuu 2019
21 6 14 27 -4 10 6
Kesäkuu 2019
18 3 11 30 2 17 29
Heinäkuu 2019
18 5 12 30 6 16 28
Elokuu 2019
17 4 11 26 4 16 31
Syyskuu 2019
19 5 13 24 -2 10 7
Lokakuu 2019
24 4 14 12 -8 4 0
Marraskuu 2019
29 8 18 8 -11 0 0

Melkoinen lukumössö, ehkäpä siitä olisi pitänyt piirtää taulukkolaskennalla käppyrä? En jaksa. Yllättävää ei ole, että tässä merenrannalla ei lämpötila koskaan tipu nollan alle. Selkeästi kylmempää Tampereeseen verrattuna on vain toukokuun loppupuolelta syyskuun alkuun. Talvi ei kuitenkaan ole pimeä – vuoden lyhimpänäkin päivänä 22. kesäkuuta aurinko nousi puoli kahdeksalta ja laski viideltä, mutta ennenkaikkea ehti kiivetä 29 asteen korkeuteen, eli yhtä korkealle kuin Tampereella syyskuun lopussa. Edelleen vertailun vuoksi, Tampereella keskikesän aurinko kipuaa 52 asteeseen (täällä 76 asteeseen, yli 52 klo 9:30 – 15:00), mutta vuoden lyhimpänä päivänä jäädään 5 asteeseen. Yhteenvetona tästä – keskitalvellakaan ei tarvitse elää lonkeronharmaudessa ja lämpimältä tuntuu niin kauan kuin aurinko paistaa.

20191113_084031
Marraskuinen aamu-usva kaupungin yllä

Kaikkiaan tuntuu siltä, että on ehtinyt sattua ja tapahtua vähän enemmän kuin keskimääräisen vuoden aikana normaalisti:

  • Maa on vaihtunut kerran, mutta osoite kaiken kaikkiaan 5 kertaa
  • Merinorsu viihdytti Whakatanea pari viikkoa
  • Nuorimmainen aloitti koulun
  • Keskimmäinen mursi ranteensa
  • Yhden – muutaman päivän automatkoja on tehty Coromandelin, Rotoruan ja Napierin välisellä alueella
  • Pienempiä maanjäristyksiä (tuntuu samalta kuin silloin kun lumiaura pyyhkäisee talon vierestä) oli yli parikymmentä parina ryppäänä, yksi vähän parempi (”moderate” 5.9 reilun 60 km päässä – laiskaa vellovaa pientä heilutusta kolmisenkymmentä sekuntia) kolme viikkoa sitten. Ja kappas, juuri tätä kirjoitellessa yksi
  • Lapset ovat aloittaneet (ja osin myös jo lopettaneet) uusia harrastuksia – netball, judo, maastopyöräily ja surf life saving
  • Paikallisen nuorison uusin villitys on ryöstää kauppoja ajamalla etuovesta sisään varastetulla autolla – Rebel Sport on tyhjennetty kahdesti ja Stirling Sport kerran
  • Whakatanen suurin turistinähtävyys Whakaari sitten purkautui turistiryhmän ollessa paikalla. Nyt on keskussairaaloiden palovammaosastot täynnä, samaan aikaan kun lehtien sivuja täyttävät sekä sankarillisia pelastajia kuvaavat artikkelit että syyllisten etsintä.

Loppuun vielä kevennys. Löysin kirjakaupasta ”Shit towns of New Zealand” -kirjan ja eksyin niiden facebook -sivuille. Paikallisten kaupunkien varjopuolten kuvaukset ovat parhaimmillaan lennokkaita ja pisteenä i:in päällä ovat lukijoiden kommentit. Milloin joku kaupungissa asuva sydämistyneenä haukkuu tekijöitä ja milloin taasen joku kaupungin entinen asukas lisää tekstistä unohtuneita paikkakunnan vikoja. Whakatanen on osuva, kuten on myös ”Australia -viikon” kuvaus australialaisten kielellisestä kyvykkyydestä ja murteesta.

Ikku

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s