Kauan eläköön 1080!

Uuden-Seelannin ja Australian omalaatuiset endeemisten eläinten kokoelmat juontavat noin tsiljoonan vuoden taakse. Tarkemmin sanottuna Australia irtosi Gondwana -mantereesta 99 miljoonaa vuotta sitten ja Uusi-Seelanti 85 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin kaikkia mantereita hallitsivat dinosaurukset, joiden valtakausi koki kuitenkin äkillisen lopun 66 miljoonaa vuotta sitten. Tämän ”liitukauden joukkosukupuuton” todennäköisimpänä aiheuttajana pidetään maahan iskenyttä, noin 10 – 15 km halkaisijasta, asteroidia tai komeettaa, joka jätti jälkeensä (joukkotuhon lisäksi) 180 km halkaisijaisen Chicxulubin-kraaterin. Vapautuneen ekologisen lokeron täyttivät muilla mantereilla nisäkkäät, mutta Australiassa pussieläimet ja Uudessa-Seelannissa linnut. Nisäkäspetojen puuttuessa monet viimeksimainituista menettivät lentokykynsä, se kun oli näissä olosuhteissa tarpeeton. Jopa 230 kg painoiset moat olivat suurimpia kasvinsyöjiä ja ”huippupeto” taas oli haastinkotka joka kasvoi noin 10 – 15 kilon painoiseksi ja jonka siipien kärkiväli oli jopa 3 metriä. Muitakin erikoisuuksia kehittyi, esimerkiksi Uuden-Seelannin wetat – 70 lajia sirkkojen sukulaisia, mukaanlukien jopa 70 gramman painoiseksi kasvava jättiläinen sekä jättiläisetanat, jotka ruokailevat kastemadoilla eivätkä kasvinosilla.

Kun ensimmäiset ihmisasukkaat saapuivat kanooteillaan polynesian saarilta 1250 – 1280 tienoilla, on riemu varmasti ollut rajaton, kun helposti saalistettavia lintuja on ollut runsaasti tarjolla. Niinpä 1500 -luvulle mennessä sukupuutto oli kohdannut kaikkien kuuden moalajin ja haastinkotkan lisäksi kolmea sorsalajia, sekä paikallista korppia, joutsenta, hanhea ynnä pingiiviniä. Maorien mukanaan tuomien polynesian rotan (kiore) ja polynesian koiran (kuri) avustuksella hengiltä saatiin vielä yhdeksän muutakin lintulajia jo ennen eurooppalaisten saapumista 1700 -luvun lopulta alkaen. Tästä eteenpäin erityisesti laivojen mukana tulleet rotat ja myöhemmin tarkoituksella maahan tuodut possumit, kanit, koirat, kissat, kärpät sekä kuusi peuralajia pitivät joukkotuhon etenemisestä huolta johtaen ainakin 22 lintu-, kolmen lisko- ja kolmen sammakkolajin sukupuuttoon.

Lukuisia lintulajeja pelastui vain pienten, saarilla selvinneiden populaatioiden ansiosta. Uhanalaisten lintujen lista onkin pitkä kuin nälkävuosi – äärimmäisen uhanalaisia on 23 lajia, erittäin uhanalaisia 14 lajia ja vaarantuneita 33 lajia. Tehokkain tapa lintujen suojeluun on maapetojen hävittäminen ja tehokkain tapa siihen ovat myrkyt. Tämä aiheuttaa jonkun verran vastustusta luonnonsuojelijoilta, mutta vain niiden vähemmistöltä – ainutlaatuisten lajien pelastaminen on useimmille tärkeämpää, kuin ihmisen tyhmyyttään tänne tuomien pikkunisäkkäiden (tai pussieläinten) kärsimys. Voimakkain vastustus tuleekin vähän yllättäen metsästäjiltä. Täällä maaseudulla näkee vähän väliä ”Ban 1080” tai ”F*** 1080” -tarroja, useimmiten liimattuna lava-auton takaikkunaan.

703A9012 net
Stereotyyppinen 1080 vastustaja. Metsämiehen lava-auto, tällä kaverilla poikkeuksellisesti koirilleen koppikin lavalla.

1080 eli natriumfluoriasetaatti on erityisen tehokas ja erityisen halpa myrkky pahimpien tuhoeläinten, eli possumien, kärppien ja rottien tappamiseen. Koska se ei aiheuta juuri lainkaan kotoperäisten eläinten kuolemia, sitä voidaankin levittää helikopterista käsin suurille alueille, joka edelleen kasvattaa käsittelyn tehokkuutta. Samalla kuolevat hyvällä prosentilla myös metsästäjien saaliseläimet – peurat ja villiintyneet siat – sekä heidän kielletyillä alueilla vapaana pitämänsä koirat. Tästä seuraa ymmärrettävästi pientä nihkeyttä – vaikka etujärjestöjen disinformaatiokampanjoinnissa keskitytäänkin keksittyihin ”1080 tappamiin kiweihin” ja ”vesireittien myrkyttymiseen”.

Loppuun vielä iloinen kokoelma retkeilyreittien varrella vastaantulleita varoitustauluja.

Ikku

703A7071 net
Natriumfluoriasetaatti. Tullut tunnetuksi ”Compound 1080” tai yksinkertaisesti ”1080” nimellä, joka juontaa myrkyn vuosikymmenten takaiseen kataloginumeroon. Helpottaa kummasti vastustajien kommunikointia – eiväthän nämä analfabeetit täällä osaisi tavata tuota koko nimeä, eikä autotarra ”Ban sodium monofluoroacetate” kuulostaisi kovin iskevältä.
703A3826 net
Pindoni. Dimetyyliftalaatin ja pinakolonin kondensaatioreaktion tuotteena muodostuva aromaattinen ketoni, joka syntetisoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1937. Tehoaa erittäin hyvin kaneihin ja hyvin jyrsijöihin.
703A5763 net
Kolekalsiferoli eli tuttavallisemmin vitamiini D3. Tehoaa hyvin possumeihin, rottiin ja kaneihin, haittapuolena 1080:aa ja syanidia kalliimpi hinta.

 

703A6777 net
Brodifakumi. Kuuluu sekä nimensä (3-[3-[4-(4-Bromofenyyli) fenyyli]-1,2,3,4-tetrahydronaftaleen-1-yli]-2-hydroksikromen-4-oni) että molekyylimassansa (523,4 g/mol) puolesta orgaanisen kemian raskaaseen sarjaan. Tämä toisen polven antikoagulantti on erittäin tehokas veren hyytymisen estäjä.
703A6778 net
Diphacinone, tunnettu myOs diphenadione nimellä, suomenkielistä nimeä ei nopeasti löytynyt, Ensimmäisen sukupolven K-vitamiinin reseptorinsalpaaja kuten pindonikin. Tehoaa rottiin ja kaneihin, muttei possumeihin.

 

703A8854 net
Kalsiumsyanidi. Nopeavaikutteinen ja pidetään käytetyistä myrkyistä ”humaaneimpana”. Etuina ovat myös halpa hinta ja biohajoavuus.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s