Imperiumi I

Venäjällä matkailemiseen suhtaudutaan vähän kuin ranskalaiseen autoon. Suurin osa haluaa välttää sen kaikin mahdollisin keinoin, kuten se kollega joka vakaasti ilmoitti, että hän ylittää Venäjän rajan vain RK-62 käsissään. Toisille se on välttämätön paha – kuten niille jotka haluavat halvan tila-auton, johon saa mahtumaan kolme lasten turvaistuinta. Jäljelle jäävän vähemmistön mielestä kyseessä on eräs maailman hienoimmista asioista. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä.

Helppoja kohteita ovat Suomen rajan tuntumassa olevat paikkakunnat niille joille riittää halpa bensa ja halpa tupakka. Vähän kauempaa Pietarista ja Moskovasta sitten löytyy historiaa, kaikenlaista kulttuuritarjontaa, arkkitehtuuuria, suurkaupungin vilinää, ravintoloita ja yöelämää enemmän kuin tarpeeksi. Todellista kuvaa Venäjästä helpot kohteet eivät kuitenkaan tarjoa, sen löytääkseen on matkattava jonnekin syvemmälle imperiumin sisälmyksiin. Tällaisella matkalla olisi suotavaa ymmärtää ainakin kyrilliset aakkoset ja vähän venäjän alkeita – mitä enemmän kieltä osaat, sitä antoisampi kokemuksesta tulee.

IMG_2736 net
Venäjän alkeet – dva bolshoi holodna pivo spasiba – ja sujuu odottaminen mukavammin.

Raja-asema

Rajan ylitys autolla antaa miedon ensikosketuksen venäläiseen byrokratiaan ja asiakaspalveluun, joiden kulmakiviä ovat jonottaminen, puuttuvat ohjeistukset, alinomaan muuttuvat pikkudetaljit ja täydellisen hymytön, mutta sitäkin omanarvontuntoisempi palvelu. Jonottaessa voi tutustua myös itärajan pinnan pikkukylissä asuvan suomalaisen kansan syviin riveihin ja oppii sen, missä vanhoissa jenkkibensamaastureissa on suurimmat bensatankit (140 – 160 litraa), jotta bensatrokauksella voi tehdä mahdollisimman hyvin tiliä.

Venäjän puoleiselle raja-asemalle saapuessa suomenkieliset ohjeet loistavat poissaolollaan, mutta selviät kyllä kunhan seuraat muita suomikilvissä olevia autoja. Tullivirkailijan happamasta naamasta on turha huolestua, ei virkailija sinua vihaa, eikä sinun ole tarvinnut tehdä mitään väärin. Virkailija vain toimii roolinsa mukaisesti ja haluaa ylenkatseellaan osoittaa, että tässä slaavilaisessa kanssakäymisessä hänellä on valtaa ja sinulla ei. Tästä syystä pidin hihitykset sisälläni senkin kerran, kun tullivirkailijaksi poikkeuksellisen nuori ja kaunis nainen halusi erityisesti osoittaa että olen täysin merkityksetön hänen edessään. Pohdin vain kuinka pitkän harjoittelun onnistunut koreografia olikaan vaatinut. Alkulämmittelynä tullaustodistuksen ja passin sieppaaminen tiskiltä, passin skannaus, tietokoneen naputtelu, tarrojen liimaaminen, leimaaminen, passin nakkaus takaisin tiskille ja kaikki tämä sanaakaan sanomatta, vilkaisemattakaan minua kohti ja koppavanhappaman ilmeen värähtämättäkään. Esityksen loppuhuipentumana tullaustodistus heitettiin yhdellä korostetun välinpitämättömän rennolla käsivarren heilautuksella eteeni tiskille, johon tuo yksittäinen A4 laskeutui täydellisesti keskelle. Jos heitto olisi jäänyt lyhyeksi olisi tullivirkailija tehnyt itsensä naurunalaiseksi ja jos heitto taas olisi kantanut lattialle asti, olisi se luonnollisesti ollut jo suoranaisen epäkohteliasta, joka ei ollut esityksen tarkoitus.

Dokumenttien huolellisen leimaamisen ja auton pintapuolisen tarkastuksen jälkeen oletkin valmis hyökkäämään venäläiseen tieliikenteeseen. Onnea matkaan – sitä huonoilla teillä, mutta sitäkin hullumpien kuskien seassa tulet tarvitsemaan, jos aiot pidemmälle turneelle. Tieliikenteen omituisuudelle en ole vielä keksinyt muuta selitystä kuin kansan vahvan ortodoksiseen kohtalonuskon. Kun kerran herra on jossain korkeuksissaan päättämässä milloin kukakin kuolee, niin silloinhan tilannenopeudella ei ole merkitystä ja ohittaa voi missä mutkassa ja minkälaisessa lumipyryssä tahansa – jos joku sieltä sattuu tulemaan vastaan, niin kyse on kohtalosta, eikä siihen itse voi vaikuttaa. Muka.

Hotelli

Turistivirtojen ulkopuolelle jäävältä Venäjältä tuskin löytyy liiemmin hostelleja. Tämä ei ole budjettimatkailijallekaan ongelma, koska hotellit eivät ole hinnalla pilattuja. Hotelliketjut tai ketjuravintolat eivät pääse oikealla Venäjällä ahdistamaan, vaan vanhat neuvostolainalaisuudet ovat edelleen voimassa.

IMG_2871 net
Kauniit hotellit – Ust-Ilimsk

Kerroksella on väliä – mitä ylempänä sitä parempi. Eräässä gostinizassa tuli yövyttyä kolmatta tai neljättäkymmenettä yötä. Yleensä päädyin kolmanteen tai neljänteen kerrokseen, jolloin huoneesta löytyi GOST standardin mukainen sänky ehkä 10 sentin paksuisella vaahtomuovipatjalla, 16 tuumainen venäläinen kuvaputkitelevisio, iso jääkaappi nurkassa ja vaaleansininen delfiinisuihkuverho kylppärissä. Muutaman vuoden kohteessa ramppaamisen jälkeen henkilökunta ylensi minut pari kertaa myös viidenteen kerrokseen, jonne hissikään ei kulkenut ilman erityistä avainta. Laadukkaamman sängyn lisäksi TV oli mallia litteä (mutta edelleen pieni) ja käytävissä oli kokolattiamatot. Jos kohta viides kerros ei viihtyvyyttä valtaisasti parantanut, niin toiseen kerrokseen joutuminen sitä kyllä vähensi. Kerran sinnekin päädyin, se mitä pahaa olin tehnyt ei minulle ikinä selvinnyt. Tyyny muistutti painoltaan ja pehmeydeltään laastisäkkiä ja patjan täytteenä lieni olkia.

IMG_5292 net
Kauneuskilpailu hotelli Taiga vs roska-auto. Bratsk.

Jos lämpöä on, niin sitä käytetään. Neuvostojärjestelmän peruja kaupungeista löytyy kehittynyt kaukolämpöjärjestelmä ja hotelleista keskuslämmitys. Myöskin neuvostojärjestelmän peruja on kaukolämmön minimaalinen hinta ja siitä seuraava käyttötapa – kun lämpöä on, niin sitä käytetään, eli kaikki termostaatit ynnä muuta hanat on talvella ruuvattu selälleen. Hotellihuone on useimmiten siis enemmän kuin lämmin ja lämpötilan siedettäväksi saamiseen paras tapa on avata ikkuna pakkaseen koittaen löytää paras välimalli ”paistuu” ja ”vetää niin saatanasti” väliltä.

Liikematkustajan paras toimisto on baarin kulmapöytä. Jos teollisuusturisti nyt varsinaisesti tarvitsisi mitään tekosyytä perustaa läppärinsä kanssa toimistoa baarin nurkkapöytään, sellaiseksi kelpaa toimivan wifin löytäminen. Kännykkädata Venäjällä kun on tautisen kallista ja wifin toiminta hotellin ylemmissä kerroksissa useimmiten heikkoa. Tarjoilun saa pelaamaan, kun edes vähän yrittää puhua venäjää, eikä käyttäydy kuten typerät amerikkalaiset, joiden bravuuri on käyttää aina englantia ja jos sitä ei ymmärretä toistaa samat asiat englanniksi, mutta kovemmalla äänellä. Tippiä Venäjällä ei ole pakko jättää, mutta jos palvelu ja ruoka oli hyvää on sen jättäminen  sekä kohteliasta että parantaa palvelua jatkossa.

Aamupala on kokemus. Mahdollisesti perinteisin vaihtoehto on Siperiassa vastaan tullut ”valitse aamupala-annoksesi listalta”, tarjolla taisi olla ainakin puuroaamupala, munakasaamupala ja joku muu vaihtoehto. Useimmin tarjolla oli kuitenkin jonkun sortin aamupalabuffet. Buffetien mielenkiintoisimpia antimia olivat erilaiset pasteijat, joista en koskaan ulkonäön perusteella oppinut päättelemään, onko täyte mahdollisesti suolainen (esimerkiksi nakki) tai makea (hedelmää). Jos haluaa varmistaa, ettei nälkä uhkaa päivän aikana, niin kunnon rakettipolttoainetta saat pinoamalla lautaselle rahkaa, smetanaa ja kidesokeria – omaan makuusi sopivan sekoitussuhteen löydät kokeilemalla.

IMG_5291 net
Hotellin sisustuksessa on käytetty ”Tunne Väri” sarjan ”Instant krapula” -yhdistelmää

Tällä kertaa satutuntimme päättyy tähän. Jatko-osien myöhempää ilmestymistä ei voida poissulkea tai vahvistaa.

Ikku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s